Solutoveri -blogi

Ei jumalauta, mihin mä törmäsin. Tämän Solutoveri -blogin luettuani olen varma, että mulla on parhaat kämppikset ever. Kuunnelkaa toi Ylexin klippi. Siistii asuu Ivanin kanssa…

Amurin Helmi -kaffila

Tsiigatkaas, mitä löysin. Ei se Amurin Helmi olekaan rafla, vaan  kotiseutumuseo-kaffila tässä suht lähellä. Ankee saitti, mut kuvat kertoo enemmä kuin tuhat sivua tekstiä. Muidulla on selkeesti persoonaa, kun kutsui tommoiseen erilaiseen mestaan. Amarillot jää kakkoseks. Me like… 

Silmäpussit, synnytys ja Seija

Mahtavaa huomenta! P-Man heräsi just. Eikä ihme, ku menin nukkuun 08. Ensin mää vatvoin olkapäätä, sit aloin opiskella bloggaamisen saloja ja lopulta päädyin soittamaan Seijalle. Se herää joka arkiaamu tasan klo 6, että ehtii meikata ja valita vaatteet. Tunnen sen rutiinit ku omat pallini ja suoraan sanoen oisin ihmetellyt, jos se ois poikennut rutiinistaan minuuttiakaan.

Ei mulla oikeestaan mitään asiaa sille ollut, kunhan aattelin soitella ja kysellä miten menee. No, eipä sillekään hyvää kuulunut. Itseasias se oli aika paskana ja näytti sen pelottavan avoimesti. Kertoi, et duunista ollaan saneeraamassa puolet markkinointiväestä ulos ja Seija nuorimpa ensimmäisten joukossa. Näin se lama etenee. Isänsäkin on sairastunut. Vielä ei tiedetä, onko vatsakivut katarria vai syöpää. Kaikki on kuulemma mahdollista. Sen Taka-Huhdin kämpäst on löytyny hometta ja taloon pitäis tehdä ISO remontti. Eniten yllättänyt olin, ku se kertoi teiniprinssinakin olevan yhtä nykypäivää ku kivikausi. Namunakki oli kuulemma vaan “kadonnut” yks aamu, eikä Seija ollut enää ikinä saanut siihen yhteyttä, vaiks oli soitellut perään muutaman viikon. Ainoo mitä miehestä jäi oli smilespa-lahjakortti, parit isämalliset kalsarit ja maitohappobakteeripurkki jäkikseen. Sanoinki Seijalle, et sehän kuulosti varsinaiselta tosimieheltä.

Juteltiin varmaan puoltoista tuntii suht henkevii, kunnes Seija murtui kokonaan. Se alkoi vaan itkee iha hysteerisesti ja hoki, että sen elämä on pilalla ja et se on sössinyt kaiken. No, niinhän se onkin. Mut ihan itte se sen teki. Tietty oli aika kamalaa ja lohdutonta kuultavaa tommonen naisen soperrus, vaikka oonkin saanut tottua meitin yhteisten vuosien aikana kaikennäköseen vollotukseen. Nyt se vaan kuulosti jotenki ni erilaiselta kuin ennen. Ihan ku jääkuningattaressa ois ollut aistittavissa aste sulamista. Saatan tietty kuvitellakin vaa, koska olin valvonut tohon aikaan putkeen about 24 tuntia…

Seija oli aina ni helvetin kova ja kylmä nainen. Tai siis ei se oikeesti ollut, mut semmosen kuvan se halus kaiklle antaa. Ihan läheiset oli sit asia erikseen. Sisällä sykki lämmin sydän, mutta jotenkin se oli onnistunut kasvattamaa ihmeellisen graniittimuurin rintamuksensa ympärille. Itte se syytti siitä hullua exäänsä, joka oli pahemmanlaatuinen narsisti. Väitti, et se -aiempi suhde oli saanut sen takajaloilleen ja ettei se uskaltanut enää tän narsistikundin jälkeen luottaa keneenkään. Arvatkaa vaa, kuin monta keskusteluu me tosta aiheesta väännettiin…

Mä oon nimittäin sitä mieltä, että tommonen menneisyyden syyttely on iha turhanpäiväistä vikinää. Jjokaisella on halutessaa mahdollisuus käydä omaa hissaansa läpi ja käsitellä asiat kuntoon. Jossei itte osaa, sit pitää hankkia apua. Ei kenenkää tartte olla menneisyytensä vanki, mut niin moni saa siitä vaan täydellisen tekosyyn sille, ettei nykyisyyskään kulje!

Mä tiiän paljon ihmisiä, joilla on ollut kamala lapsuus tai nuoruus ja silti ne on päässy niist asioista yli. Munki lapsuuden kodin naapurissa asui jamppa, jonka isä hakkas sitä iha pienestä pitäen. Äijä veti kuppii ku hullu ja pieksi poikiinsa, neljä vai viisko niitä oli, ja vaimoonsa joka kerta känässä. Meitinki mutsi kutsu poliisit naapuriin monet kerrat ja faija kävi kans siel joskus hakemassa rouvan lapsineen evakkoon. Lopulta se meni siihen, että sekopää uhkas tappaa meidänki perheen, niin päätettiin olla sotekutumatta niiden elämään enää. Kaikkia ei voi pelastaa.

Pojista suurin osa sekos huumeisiin teini-iässä, mut tää yks kaveri, edelleen mun hyvä kaveri siis, päätti alkaa pelaa lätkää ja tehdä siitä ammatin ittellee. BTW, nyt se pelaa ulkomailla, on muutaman pienen lapsen isä ja sillä on ihan mukiinmenevä täysjärkinen vaimo. Ei mikään noita-akka, eikä kahlekuningatar. Tää kaveri on hyvä esimerkki siitä, että jokaisen ei tartte olla menneisyytensä vanki. Tyypin faija on kuollut, sai ensin aivoverenvuoden ja halvaantu ja myöhemmin sit tappoi ittensä. Veljistä osa on ny vierotuksessa ja yks on jossain “maanpaossa”, koska velkojat hengittää niskaan. Niiden mutsista en tiiä, onko elossa vai ei. Kaveri ei koskaan puhu äidistää. Ehkä isä tappoi senkin. En tiedä. En oo viittiny vääntää veistä haavassa. Hirveitä kohtaloita.

Mäki voisin olla katkera, että menetin Seijan tost vaan. Vaikka jollain tasol tiesin, ettei me olla mikää lifetime couple, niin kyl se ny silti sattu iha saatanasti. Etenki ku kuvioon oli sotkettu se teiniprinssi. Voisin surra sitä vielki ja olla edelleen vitun katkera. No, kyl mä välillä oonkin. Mut en mää silti anna yhden suhteen kaatumisen elämää pilata,. Se ei oo vaan sen arvoista, että surisin alle kolmekybäsenä jotain naista ni paljon, et anataisin koko elämän valua hukkaan. Toki mä aikani asiaa kelasin, mut sit ku muuton myötä vähä muuta ajateltavaa, se vaan alkoi unohtua.

Seijalla on nähtävästi nyt se morkkis sit. Kenties jääkuningatar ei sit ookaan ikijäätä, vaan murtuu ja sulaa kyllä mutta hitaasti. Saas nähdä, meneekö tää viel siihen, et se alkaa kaivata “the old good times” ja yrittää sytyttää hiilloksen uudestaan. No, siinähän yrittää. Yksin on. Mä oon mennyt jo elämässä eteenpäin, eikä mul oo aikaa enää surra Seijaa. Sitä paitsi senhä piti elää elämänsä onnellisena loppuun asti Taka-Huhdin linnassaan teininakin ja arvokangaspuidensa kanssa.

Nii, elämässä eteenpäin tilitykselle on siis syykin! Se Terkkatalon mimmi soitti. Sanoin sille ihan suoraa, et en oo nukkunu koko yönä, ku exä valvotti ja se oli tosi ymmärtäväinen. Oli kuulemma itteki valvonut aamuun, ku sen porukoilla on pikkuinen kenneli ja yks sen lempihauvoista synnytti viime yönä 6 pentua. Mimmi kertoi seuranneensa perhetapahtumaa webbikameralla himastaan aamuyön pimeillä tunneilla! Jotenki tosi ihanaa, et tuntematon ihminen avautu mulle jostain tommosest.

Lopputulos oli positiivinen. Synnytyskertomuksen jälkee mimmi ehdotti treffejä Amurin Helmeen. WTF? Oletettavasti Amurissa. Täytyy vähän kattella nettistä, millast porukkaa tommoses raflas liikkuu ja miten sinne pitäis pukeutua. Mut ny pojat ja tytöt, mä alan taas heiluttaa flexii, josko saisin kädestäni viel kalun. Ja kerrottakoon, et tän entryn aikana on tullut Seijalta KAHDEKSAN tekstarii! Hmm… Pitäiskö dellata vaa suoraan?

Moro ny!

Auttakees

Jeesikääs tyhmää P-Mania pikkusen. Miksi ihmiset kirjoittelee kommia eri nimillä, jos/kun ne kaikki on kuitenkin samasta IP:stä ja samalta ihmiseltä? Mä en oikein hiffaa tota, koska oon ihan reilusti kaikkialla samalla aliaksella. Kunhan mietin…

Öitä itse kulleki!
Moro ny!

Ps. Mulle ei Tony kelpais. So gay. Ja jos tultais Tonyn kans käsikynkkää vastaan rapussa, Demoni varmaa kysyis, onko toi sit se Obama…

Peemanista Hemaniin

Sain vihdoin tehtyä tutkimusretken webbiviidakkoon ja tarkastelin, mitä maailman tunnetuin oraakkeli Hra Kuukkelsson paljastais mun lempinimestä. Iskin riville lyhyesti ja ytimekkäästi “P-Man”. Sitä seuras penkistä tutut rituaalit: Tiukka ote käsillä tuolinkahvoista, jalat tukevasti vasten lattiaa, hengitys sisään ja eikun entteriä. Voi vittu, meinasin silti tippuu perseelleni, ku Kuukkelsson heitti antimensa kasvoilleni.

Ennen kuin avaudun Kuukkelssonin saloist enemmän, lienee fiksuu valottaa, miks mä niinku ylipäänsä Googlaan itteeni. Siis egogooglaushan on ihan vanha läpyskä, mut hauska se on silloin tällöin tarkastaa, mitä netistä löytyy omil tiedoilla. Ja joku oli meilillä kysyny, onko P-Man mun oikee nimi. Kiitos vaan kimmokkeesta tsekkailla netin sisältöö tarkemmi.

Niin, siis kysyjälle tiedoks, siis totta helvetissä mä oon ristimänimeltäni P-Man. Miks tommosta ees kysyt? Mutsi päätti pienissä nousuissa just ennen ristiäisii, et meidän kääröstä tulee P-Man Sakari Linnainmaa. Saadaan nimeen vähään enklantia ja sitä paljon puhuttua kansainvälistä klamouria. Kyl mutsi oli tyytyväinen, kun sit papin aamenen jälkeen tajus, et P-Man voidaan ymmärtää myös niin peeman eli kusimies. Se järkkäs hirveet itkuraivarit kirkossa, et sais uudet ristiäiset, mut myöhästä. Pappi oli jo matkalla seuraavaan mestaan, missä oli tarjolla parempaa täytekakkuu ja stydimpää kahvii. Niin mä sit jäin P-Maniksi.

Okei, okei, fiksuimmat ehkä tajus et toi oli ihan paskaa. Kuha aattelin ilotella, ku tositarina on niin kuivakka. Mä oon ollut P-Man kyl pikkujannust asti. Oikeastaan kiitos tost seksikkäästä nimestä kuuluu mun lapsuuden frendeille Timolle ja ja Joonakselle. Muistaakseni sinä päivänä, ku suosikkisarja Heman pyörähti käyntiin suomeks, mä sain ton nickin. Me oltiin vähä samalla tavalla kolmikko, ku Tupu, Hupu ja Lupu. Eli P-Man, T-Man ja J-Man. Tosi mielikuvituksetonta tiedän.

Hollolas asuikin siihe aikaa vaan mielikuvituksettomii tyyppei. Koko seutu oli vähän semmost nomanslandia silloin. Nythän se onkin pikkumetropoli siinä Hämeenkoski HL:n ja Heinolan suurkaupunkien välissä. No kuiteskin. P-Man on kulkenut mun mukana kaikki nää vuodet täs tietys pienes kaveriporukassa. Ei sitä moni tiedä, mut muutama jamppa, just näit lapsuuden ystäviä. Sen pituinen se.

Nyt mun täytyy taas vetää hetki henkee, HK:n lihaisia antimia ja muutama setti kevyillä painoilla olkapäätreeniä. Jatkan sit taas. Moro ny!

Panchosta “mummolaan”

Pancho Villa pieksee Mäkit ja Heset

Meikäpoika on vajonnut alas. Ku kukaan ei lähtenyt mun kans syömään ulos, niin mä menin lesken luo kerjään safkaa. Mä oon sille jo ku lapsenlapsi. Ihmeporukkaa noi kaverit, ku ne väittää menevänsä huomenna duuniin ja siks ei voi haukata nopeesti hamppia Pancho Villassa. Mansessahan ei Mäkit ja Heset pärjää, koska niiden pieruburgerit ei pysty kilpailemaan Panchon mahtavien ja fiksun hintaisten annosten kanssa. (Toim. huom. Pieruburger = kun kerran pierasee taas on nälkä).

Kai toi uloslähtemisen nihkeys arkena liittyy jotenki siihen, et mun aikatauluttomassa ja stressittömässä seurassa ukot erehtyy safkojen jälkeen “yhelle” ja päätyy punkkaa lopulta joskus aamuyöstä. Ilmanko noi niitten neitokaiset ei oikein diggaa must. Oon se työtön hampuusi, iso paha susi, joka vikittelee niiten kunnolliset ukot keskellä viikkoo harrastaa kaikkee typerää.

Itseasiassa mä oon TODELLA alkanut nauttia täst vapaudestani. Toki jossain vaiheessa toi likviditeettivaje alkaa ahistaa, mut viel on erorahoi ja säästöi jäljellä. Mysteryista saa kans vähän liksaa, mut ei niillä ny rahoiks lyö. Tuntipalkka. Ja joskus ens viikol alkais sit sen PR-jutun suunnittelu. Ei oo kuulunu tosi mitää, liekö vetää puihin… Eikä oo Terveystalon muidukaan ottanut yhteyttä, mikä ny ei oo ihan hirvee menetys. Niinku aiemminki taisin miettiä, mä en oo mikää sokkotreffityyppi.

Ei muuten mutsikaan ilmotellut millon aikoo päräyttää Testokseen. Tulis ny, kun on viel rauhallista. Täytyy rimpautella ja kysellä, ettei sit vaan ilmesty kapssäkkeineen samana päivänä, kun Jontte ja Erkka. Joo, mut olin sit lesken luona safkaamassa. Iha vitu koomista! Mut me selkeesti lunastettii niillä siirtomaalohkareita muistuttaneilla pullilla sen luottamus, ja enhä mää täällä oo ees hirveesti sikaillu ny. Kyl lauantain etkot oli kuulemma kuulunut alakertaan, mut leidi ottaa tiukan setin unilääkettä, niin ei kuulemma haittaa varsinaisesti. Hyvä mummeli! Jatka samaan tabuun!

Uus paras kaveri, harmaahapsinen pikkuruinen rouva avokkaineen, koirineen ja satoine hajuvesineen on ehkä liikkisintä, mitä oon taas hetkeen kokenut. Ja mä en ihan pienestä liikutu. ylipäänsä tää koko muutto ja asuminen Testoksessa on jotain iha helvetin outoo. Siis positiivisella tavalla! Sen jälkeen ku lensin pakettitalost veks elämä on ollut elämisen arvoista. Mä oon ollut ollu onnellinen, iloinen ja energinen oma itteni. Kai se pallo jalassa painoi sit ni paljon, ettei osannut Seijan kanssa nauttia oikein mistää. Elämä oli yhtä rutiinia. No, poikain kanssa ei kyl aika tule tylsäksi. Sen sijaan ilman kundei alkaa kyl olla oudon yksinäistä. On ne aika velikultia molemmat. Tai oikeestaan me kaikki kolme. Ollaan kyl ni äärilaidoilta, mut silti homma natsaa yhteen perfekto!

Aina välil mä mietin Jonttee ja sitä, et onkohan se oikeesti onnellinen poikamiehenä täs vitun isos lukaalissa, joka on oikeesti kyl designii katost lattiaan, mut ei tääl sellast kodin tuntua ole yhtää. Mut toisaalta, mä tunnen Jonten ni hyvin, et sille on tärkeetä, et kulissit on kunnossa ja elämä on “luksusta”. Jontte elää kuluttamisen, työn ja saavuttamansa statuksen kautta. Ja sitä ei hirveesti liikauta, et jotkut suhtautuu sen pinnalliseen elämäntapaan suht nihkeesti. Mäki olin aluks vähä skeptinen, mut sit ku tutustuttiin paremmin, tajusin, et kulissien alla on ihan fiksuja ajatuksia ja mielipiteitä.

Jontte on jontte. Mielummin Jontte Y:llä. Pitää olla siisti kämppä, autoja ja kiva pikkunen edustusvaimo. Jossei edaria, niin ainaki mukiinmenevii vakihoitoja, joita voi sit roudata erilaisis muka-tärkeiden ihmisten illoissa ku esittelykarjaa konsanaan. Duunia se painaa ku hullu ja toisaalt tuhlaa yhtä paljon, mitä tienaa. Verkostot on kunnossa vähä joka suuntaan, mitä meikä ei taas jaksa yhtään. Siis olla kaikkien kaveri. No joo, enpäs ny ala avautuu täst enempää. Ei oo kiva lukee ekana blogist, kun on kämppis ja frendi dissaa sun elämäntyyliä. Tosin, kyl se tietää, mitä mää näist jutuist ajattele. Antaa toisen elää niink haluaa ja ei anneta erilaisten näkemysten tulla meitin ystävyyden välille. Se on Testoksen poikain sanoton sopimus. Jeps, ei enempää liian vakavaa vuodatusta. Mä jatkan nyt egogooglausta, jos saisin tän savotan joskus loppuun. Luoja, että oli hyvää lihasettii mummelilla. Karjanpaistii! Aidolla reseptillä, kuulemma. Mulle ny menee liha ku liha…

Moro ny! Öitä itse kullekin. Ja nähkää unia Nataliesta. Niin, siis seksuaalisesta suuntautumisesta riippuen…

Tiiaa beibe, tiiaa – Natalie Gulbis (Päivän pimu)

Mä rakastuin golffiin. Naisten golffiin. Tai oikeastaan golffaaviin naisiin. Ollakseni rehellinen mun sydän kuuluu nykyään Natalie Gulbisille. Seksikäs seiväskuningatar Allison Stokke on jo menneen talven lumia. Sen lisäks, että Gulbis on maailmanluokan mittakaavassa erittäin menestynyt golffari, on hän myös osannut tuotteistaa itsensä, osaamisensa ja lajinsa. Nataliesta onkin kuoriutunut golfammattilaisen lisäksi myös menestynyt bisnesnainen, vaikka ikää on vasta kunnioitettavat 26 vuotta.

Väistämättä herää kysymys, miksei suomityttö Minea ole onnistunut tekemään samaa temppua? Verratkaa hei ny oikeesti noita Minean ja Natalien sivuja toisiinsa. Mä voisin muuttaa tält istumalt osoitteeseen nataliegulbis.com. Pärjäisin ilman safkaa ja Karhui vaikka kuukauden, kunhan vaan saisin hengaa Natalie-maailmassa… Mutta joo, eipäs nyt syytellä tai kiitellä pelkästään golffareita sinänsä noista saiteista. Kyllähän se ni on, että siellä taustalla  häärii joukko kaiken maailman myynti- ja mainosihmisiä, joiden ainoo tehtävä on luoda ja kehittää tuotetta nimeltä Natalie Gulbis. Natalie, anteeksi, mä aloin taas jauhaa ihan toissijaisist aiheista. Anna anteeksi hajapäiselle P-Manille? Laitetaan olkapään piikkiin ja palataan takaisin sun hehkutukseen.

Mistään onnenkantamoisesti ei tuon luokan golfammattilaisen menestyksessä ole kyse. Nykyisen aseman saavuttaminen on taatusti vaatinut kovaa duunia. Mimmi aloittikin golffin 4-vuotiaana  isipapan ohjauksessa Sacramenton kotikentillä. Ensimmäisen turnauksensa hän voitti vain seitsemän ikäisenä! Kolopallon lisäksi kaunistus on kunnostautunut mm. sukelluksessa ja voimistelussa. Mä niin näen ton kropan tiukassa neopreenissä tai voikkapuvussa… Ja ku nyt hehkuttaan on lähdetty, niin kerrottakoon, et itse asiassa typy harrasti voimistelua lähes maajoukkuetasolla asti. Ei huono saavutus sekään!

Urheilun ohella Natalie on lisännyt osaamistaan mm. markkinoinnin sektorilla ja hän on myös todella suosittu luennoitsija. Lisäksi tsyby tekee mallin töitä ja hänet voi myös bongata fitness-videoista. Natalie on myös merkittävässä roolissa innovatiivisia fitness-tuotteita kehittävän ja myyvän G2-firman markkinoijana. Putiikki on luonut mm. kuntoilijaa harjoittelun aikana ohjaavat jooga-, golf ja pilatesmatot, joiden avulla myös nti Gulbis treenaa joustavuutta ja kestovoimaa. Tästä pääset beiben sporttisaitille, mistä löytyy tuloskorttii, treenivinkkii ja muuta suoraan lajiharjoitteluun liittyvää sälää. Upeannäköinen Natalie on ikäisekseen siis varsin menestynyt monitaituri.

Mä ihailen naisia, jotka on paitsi hyvännäköisiä, myös niin fiksuja, että he osaavat ottaa siitä kauneudestaan härskisti kaiken irti. Enkä nyt puhu pelkästään saimihoyereista, ninjasarasaloista tai maijavilkkumaista, vaan nää ajatukset kohdistuu nyt ihan niihin asteen verran tavallista B-luokan mimmiä kauniimpiin tai älykkäämpiin suomitypyihin, joita Finlandiassa kyllä riittää. Suomiböönat ei valitettavasti oo hiffannu, miten ittensä voi brändätä, jos ny sattuu olemaan rinnanmitan verran kanssasisariaan viehättävämpi tai vaikkapa hanskaa jonkun erityistaidon, mitä muilla ei ole.  Kun on suotu pärstää ja/tai kroppaa, millä tienata rahaa vaikka opiskeluiden ohessa, niin miksi jättää tilaisuus käyttämättä? Mun mielestä paljon “halvempaa” on jakaa pesää jokatoiselle kurssikaverille, kuin näytellä rahasta puolialastonta vartaloaan naisten (tai miesten) lehdissä.

Back to Gulbis … Koskaan en ole golfmailaa pidellyt kädessäni, mut jos tommosii pyllyi pyörii viheriöllä, mä aloitan greencardin hankkimisen just ny. Tarkemmin ottaen mä tähtään valmentajaksi. Eikös niiden paikka oo tarkkailla stanssia ja swingiä (kuulostipa proolta, voi luoja…) siellä pimun takana tai antaa ohjeita ns. sivuperspektiivistä? Ja tarvittaessa tekniikkaa hiotaan tietenkin yhdessä niin, että valkun etumus on tiukasti kiinni valmennettavan pakaroissa. Vai oonko ymmärtänyt jotain väärin? Ja sen lisäks, että aion opetalla golffaan, otan missiokseni olla hurraamassa seuraavissa kisoissa, missä toi kissa antaa kyytiä pienelle valkoiselle. Mä ehdotan, että vaihdettais se Jonten sponssaama Riikan matka golflomaan jossain päin maailmaa, missä ny Natalie ikinä sattuu olemaankaan. Iha pieni aavistus on, et Yontte syttyy.

Pa. Jos joku muukin jäi koukkuun Gulbisiin, niin neitokaisen omilta sivuilta löytyy laadukkaita PR-kuvia taustakuviksi koneelle. Nyt onkin valinnan vaikeus: Heivaanko mun seiväsvosun Allison Stokken meneen ja alan nauttia Nataliasta, vai suonko vielä muutaman päivän nti Stokken timmille kropalle?

Voe hevonkuustoista

Tää aiheisiin luokittelu on loputon suo… Ei tajuu, miten vannoutunut bloggaaja unohti (eli ei jaksanut laiskuuttaa keksiä aiheita) tehdä sen… Nyt sit hakataan ja luokitellaan se vajaa 100 entryy kerralla. Tästä pitäisi saada palkkaa. Voi luoja, mä en ikinä pääse ulos Testoksesta …

Michael Jackson -tribuutti Ruotsista

Jaahas, nyt mä keksin miks Erkka lähti niin kiireellä Ruotsiin. Kattokaa ny itte. Sehän harrastaa noit tanssijuttuja, niin mä laskin 1+1. Se meni ihan varmaan veivaan Michael Jacksonin tribuuttivideota.

Ei vais, oikeesti todella kunnioitettava tempaus Bounce-tanssiryhmältä.

Täytyy myöntää, että noi ruotsalaiset on aina osannut ton huomion herättämisen, oli kyse sit populaarikulttuurista tai markkinoinnista. Tässä taas hyvä esimerkki, kuinka mm.  Sergelin tori  pistettiin ihan sekaisin.

Tanssiryhmällä oli semmoset puol tuntii aikaa suunnitella koreogriafiaa ja heti kävivät sitten esittämässä sitä ihan randomilla eri paikoissa. Loistava ylläri! Kappas, koko kaupunki sekos ja yllättäen video on saanut jo aika monta klikkii Youtubessa. Tuossa muutama muukin show samaiselta kokoonpanolta:

Bounce

Bounce in Portugal

Street freestyle

http://www.youtube.com/watch?v=lVJVRywgmYM

EIIIIII!!!!

Mä kattelen täs toisel silmäl Black Hawk Downii ab. kuudettatoista kertaa ja toisella (puu)silmällä Kuukkelia. Erehdyin harrastaa egogooglausta ja löysin jotain aivan hirveetä! Mä koitan toipuu täst ny yön ajan ja postaan sit huomenna. Tsiisus! Ei mun nimellä voi tulla irkistä “kaimaa”, joka on P-Man Piparipoika! Tää o ihan ku sulattelis 75-kilosta joulukinkkuu. Menee KAUAN siis!

Mä avaudun täst huomenna. On se ni ihanaa olla työtön. Aikaa tehä kaikkee kivaa, kuten kattoo leffoi ja olla netis. Niin, kirjoitella tätä blogii siis. Mut P-Man Piparipoika!!! EIIII!! Mä en uskoa. Vaadin Googlee feidaan noi jutut. Nyt kaikki googlaan mua, eihän Piparipoika voi tulla ennen. MÄ oon ollu lapsest asti parille dudelle P-Man! Perkele. Mut joo, väännän sit huomen siitäki lisää. Siis nimen alkuperäst.

Moro ja yötä tyypit! Käyn viel nopee ihailee Arjaa. Ja Evaa. ja on tos pari uuttaki Päivän Pimuu työn alla.