Löytöjä: Vol II: Lukion kirjat!

Ei saatana. Löysin Seijan luota kadonneet lukiokirjat, enkä oo pystyny nukkuun. Kahlaan boksii läpi ja repeilen keskenäni. Erkka hyyty jo. Vidu, mikä aarre! Tää poika on todistetusti opiskellut psykologiaa, filosofiaa ja uskontoa muinaisessa esihistoriassa. Ja gyllä huomaa, mihin asioihin ollaan tunnil keskitytty, koska kirjan marginaali oli täynnä kaikkea shittiä. Oheisen evoluutiosarjakuvan vierest bongasin seuraavaa:

Mä: “Symbolisoiks ton muijan asento doggy stylea vai oonko vaa puutteessa?”

Kaveri: “Molemmat. Miks tohon kuvaa piti valita tommonen vitun harppu?”

Mä: “Panisin, saatana”.

Kaveri: “Sä ny et saa uroslätkäapinaltakaa”.

Mä: “Haista ite! Miks tolla eukolla iso kyrpä keskellä naamaa”.

Kaveri: “Ois ittelläski, jos sun lajikehitys menis tollain”…

Mä: “Vittu, joo!”

Näin sitä pitää. Fiksui nuorii miehii keskustelee psykologian ilmiöistä. Ja näitä on pikkusta vaille perkeleesti kirjassa.

231120091401

231120091400

Uusi näkökulma ahdistussuhteeseeni

Juttelin pitkään ja hartaasti mutsin kanssa puhelimessa ja tunnustin olleeni Huhdissa evakossa meitin vanhal kämpällä. Tiesin, ettei mamma pidä ajatuksesta, koska se ei ole ikinä pitänyt Seijastakaan. Tällä kerta äiteen reaktio oli kaikessa kylmyydessään yllättävä: “Mitähän helvettiä sä puuhaat rakas poikani? Eikö se nainen loukannut sua jo riittävästi ja nyt annat sen juoksuttaa sua sata nolla?!”

Meikä häkeltyi tykityksestä täysin. Toi oli suora potku kivareille. Eikä mikään pieni nykäys, vaan luja monotus arimpaan mahdolliseen kohtaan. Ei mutsi oo puuttunut sen suuremmin mun naisasioihin sen jälkeen, ku kotoota pois muutin. Toki oon kysellyt neuvoi ja mielipiteitä niin äitiltä ku faijaltaki, mutta tää odottamaton kannanotto tyrmäs täysin.

Mutsi alkoi tiukata, onko Seija muka niiiiiiiin spesiaali, etten kerta kaikkiaan pysty unohtamaan häntä? Ja mikä on todellinen syy, etten voi unohtaa historiaa? Erityisesti jäin miettimään mutsin kysymystä, ansaitseeko Seijaihailua, lämpöä, ymmärrystä ja sympatiaa, vaikka petti mua kylmästi neljän vuoden seurustelun jälkeen. Niin. Järjellä ajateltuna ei tietenkään ansaitse. Lisäksi mutsi muistutti siitä, kuinka Seija syyllisti meikää erosta ja aloittipa vielä systemaattisen mustamaalauksen selän takana.

Mutsi on oikeessa. Tuo toimimaton suhde ei kyllä ansaitse ni suurta arvoa, että antaisin sen pilata koko tulevaisuuden jääden roikkumaan kiiltokuviin ja vääristyneisiin muistoihin. Ehkä mun ois aika suorittaa jonkinnäköistä parisuhdeajattelun tervehdyttämistä. Tai sit kattoa peiliin ja miettiä, mikä helvetti Seijassa OIKEESTI on, etten pääse irti. Onko kenties jotain, mitä en ole antanut hänelle anteeksi? Kannanko kostonhimoa mukana? Haluanko pitää Seijan tarpeeksi lähellä, jotta voin sopivan hetken tullen saada tutun ihmisen lämpöä, seksiä ja rakkautta – helposti ja ilman sen suurempaa morkkista? Mikä ihme siinä on, että pettänyt nainen on edelleen “mukava” ja kiinni pitämisen arvoinen?

Järjellä sen ymmärtää, että mulkku muija on mulkku ja mieluummin käyttäisi aikaa johonkin uuteen upeaan naiseen ja miellyttävän yhteisen tulevaisuuden luomiseen kun vanhan paskan paikkailuun. Vaikka ruostetta kuinka kiillottais, se ei muutu kullaksi.

En mä halua olla Seijan kynnysmatto tai juoksupoika, mikä musta on tullut. Enhän mä saa Seijalta mitään, vaikka itse annan sille huomiota, turvaa, apua ja joskus läheisyyttäkin. Tai saanhan mä, lisää juoksupojan ja kynnysmaton tehtäviä.

Mutsi on oikeessa, ei rakkauteen kuulu kohtuuton kärsimys ja jatkuva huono olo, mitkä oli arkee mun ja Seijan suhteessa. Jos muija on kyrpä, ei siinä pidä roikkua, etenkään eron jälkeen. Vittu, mä oon säälittävä. Ehkä se on meikä, jonka pitäis mennä psykologille, ei Yonten. Voi kilin kellit sentään. Tästä aiheesta täytyy järjestää jonkinnäköinen Testos-yhteisö. Ehkä Eerikki ja Yontte suorina poikina osaa antaa mulle uutta perspektiiviä tähän. Tosin must tuntuu silt, ettei nekään jaksa enää vatvoa tätä asiaa sekuntiakaan. No, se on varmaa, että häippäsen täält jokatapauksessa ennen ku Seija huomenna palaa himaan!

Lopuks viel muutama blogilinkki, joissa on enemmän ja vähemmän tätä parisuhdekakkaa ja ahdistavia suhteita. Nää on siis mutsin vinkkaamia, eli en sit tiiä, miten uppoaa meitin ikäluokkaan. Kumpaakaan ei kuulemma päivitetä enää, mut täytyy tutustua vanhaan antiin!

Täällä vuosikausien tilitystä siitä, kuinka kaikki suhteessa on päin persettä, mutta mitään ei muka voi tehdä asioille. Hyvää tekstiä äijältä, mut en halua ajautua tähän rooliin koskaan.

http://eisinutella.blogspot.com/

Sit toinen hiukka erilainen näkökulma. Kolmen lapsen äiti kirjoittaa epätoivoisia rakkauskirjeitä varatulle miehelle. Aivan sairasta…

http://panuseni.blogspot.com/

Moroo…

Kokenut ja kypsä Helena Karihtala – Hjalliksen Päivän Pimu (epistä!)

Kattelin tossa Diilin mainosta ja totesin, että upea nainen tuo Helena Karihtala, entinen Säkkinen. Helenalla olisi ollut mahdollisuus ajautua samaan paskaviemäriin, mihin Susanna Sievinen on pudonnut, mutta ei ole päästäny otetta lipsumaan vaikeuksista huolimatta. Helenan pitkä avioliitto nilkinoloisen hra Karihtalan kanssa päättyi, ja miehen puuhastelut ja valheet paljastui Hellulle muutama vuosi sitten. Hellu-parka luuli elävänsä onnellisessa avioliitossa, mutta paskan marjat.

Helena tapas suht nopeesti nykyisen kihlattunsa Hjalliksen ja muutti osittaintämän luokse Sipooseen. Tai oikeastaan pariskunnalla on kaksikin kämppää, toinen Töölössä. Kerrotaan, että alunperin Helena ja Hjallis tutustuivat työasioissa. Helena onkin suunnitellut Harkimon Sipoon talon sisustuksia, ja upeaa jälkeä tekikin. Ei varmaan nainen silloin vielä arvannut, et tulisi itse kokkailemaan kyseisessä keittiössä hänen ja Hjalliksen uusioperheelle. Helenan Tara-tyttären lisäksi Hjalliksen kautta on tullut pari lisälasta Hjalliksen ja Leena Harkimon v. 2002 päättyneestä liitosta. Herra Harkimolla on lapsi myös kansanedustaja Meri-Kukka Forsiuksen kanssa. Selkeesti osattu purkaa kassit suht näyttävän näköisessä seurassa. Propsit äijälle!

Pinnallisemmat saattaa kuvitella, että Helena olis ulkonäöllisesti parhaat päivät jo nähneen liikemiehen kanssa muista syistä kuin rakkaudesta. Niin, mistäs sen tietäis, vaiks näin oiskin? Mutta ei passaa moralisoida, kun ei tunne taustoja. Ja Helena ja Hjallis kuitenkin vaikuttaa aidosti onnellisilta. En tunne kumpaakaan, mutta muutama naispuolinen ystäväni tuntee Helenan, eivätkä pidä pariskuntaa mitenkään epäsopivina toisilleen. Päinvastoin. Monella kuuluisalla, vaikutusvaltaisella ja rikkaalla miehellä on nuorempi, kaunis ja seksikäs edustusvaimo.

Helena vaikuttaa tasapainoiselta aikuiselta naiselta, jolla on vahva itsetunto ja -arvostus. Hän on selvinnyt valepaskasta tiukalla itsetutkiskelulla, keskusteluilla sekä terapioitten avulla. About nelikybänen Helena suorastaan kukoistaa, toisin kuin näivettynyt ja ajan hampaassa ryvettynyt samanikäinen Susanna Sievinen. Helenan kasvoilla on terve selviytyjän hehku, Susannalla pelkät kuopat. Helena on myös hoitanut hommansa Diilissä moitteettomasti, ja hänen työtään sisustusalalla arvostetaan laajasti! Nostan hattua sille, miten Helena on onnistunut pitämään taloutensa tasapainossa yrittäjänä ja yksinhuoltajana. Susanna sen sijaan on ajautunut pestistä toiseen tehden epätoivoisilta vaikuttavia siirtoja työelämässä. Seiskan biksukuvat ja superpaskat kolumnit oli vain yksi polku. PR-konsultoinnit ja “manageroinnit” teini-Kristianille oli hämäryyden huippu.

Ammattimallinakin Karihtala on toiminut vuosia ja hänet voi bongata silloin tällöin edelleen jostain katalogikuvista tai naisten lehdistä. Propsit Helenalle. Vaikeat mutta kasvattaneet kokemukset, erinomainen omanarvontunto, kyky olla tuntematta turhaa katkeruutta sekä aikaansaavuus ja energia paistaa naisesta Sipoosta Töölöön asti. Symppaan! Lopuksi muutama asiaan kuuluva foto Hellusta ja Hjallusta. Ehkä osaatte itse päätellä, kumpi on kumpi. Ai niin joo, tiesittekö, että Hellu on ollut myös Miss Wonderland semifinalisti 1988.

Edit 24.11.:
Ei Hellu olekaan yksinhuoltaja. Pahoittelen asiavirhettä, joka tosin ei muuta suhtautumistani siihen, että Karihtala on huippumisukka.

Lähteet: Kuukkelsson ja joku muinoin ilmestynyt Sara-eukkojen kehti.

1988sac2a4kkansi

hellu1

hellu2

hellu3

hellu ja hjallis1

hellu ja hjallis2

hellu ja hjallis 3

Minä minun silmin, eli ei ni kummonen!

JiiToinen: Tässä!

Enhän mä saanu noita saatanan puuvärejä näkymään, niin piirsin näköiskuvan kuuliksella. Itseasiassa tää on helvetin paljo hienompi ku se alkuperäinen. Päätin jättää paidan pois, et mun rintalihakset ja -karvat pääsee oikeuksiinsa… Ja huomatkaa, lisäsin mukaan kukan. Tuo vähän pehmeyttä muuten ni alastomaan piirrokseen. Ei hitto, toi prätkähän näyttää ihan viissataselta Viragolta. No, se on olevinaan kyykkypykä, mut pahoittelen ilmaisuni puutteellisuutta. Mä oon yhtä hyvä piirtään ku Jutta puhuun!

Jaahas, mitäs sitä sit tänään keksis?! Pitäisköhä oikeesti tsekata vanhat Ritikset läpi. No, ainaki ensiks täytyy hakkaa lisää puita takkaan, ettei hiivu. Sit vois vetää pari pakettii Kabanossii ja lukee vaiks armykirjallisuutta. Sitähän Seijalta löytyy. Isänsä etukäteisperintölahjoituksia. Mut missähä hitossa ne on? Tajusin just, et toinen isoista kirjahyllyistä, jotka MEIKÄ!!! petsas, on heitetty helvettiin. Ilmankos olkkari näytti ni avoimelta! Toivottavasti Seija ei vaa o myyny sisältöä. Siel oli kaikkii huipputeoksia 70-luvun UFO-tutkimuksista toisen maailmansodan lentokalustoesittelyihin!

Moroooooooo!

Paniikki!!!!!

Ei tää ole todellista. Mä olen ollut eilisestä asti ihan maha sekaisin kun on stressannut tää tilanne ja riita niin kamalasti. P-man vittuili kommentissaan, että ehkä mulle nyt on tullut se lenssu, koska joillakin siihen liittyy mahakipua. Otin sen pelkkänä vittuiluna. no tänään heräsin aamulla nielu karheena, mutta ajattelinj että se on johtunut siitä, että nukun aika usein suu auki. Yleensä karheus lähtee kun limat lähtee liikkeelle. Mutta eipä ole lähtenyt tänään. Mun kurkku on kipeytynyt, Se on ihan selvästi kipeä kipeä eikä silleen kuivunut kipeä. Oon mitannut kuumeen neljä kertaa, mutta Aamulehdessä oli tänään juttu että kuumemittarit voi heittää tosi paljon. Mun normilämpö on jotain 36. Se näytti 36,8. Mutta jos toi kuumemittari falskaa, se voi olla yli 37 mikä mun tapauksessa tarkottaa sitä että mulla on kuume. Ja maha ripuloi edelleen. VITTU!!!!!

Ai niin mulle oli joltain lukijalta tullut kysely sähköpostiin, että olenko mä eräs henkilö. Toi Suomi24-maili jölkkii joten vastaan sulle tässä, jos satut lukeen, että en ole se, jota ehdotit. Enkä muutenkaan ala mihkään ihme arvuutteluleikkiin koska mun periaatteeni on se että tää on yksityinen blogi ja mitä vitun tyydytystä siitä saa jos tietää kuka tätä kirjottaa? Mä olen niin kurkkuani myöten täynnä kaikkia egoblogeja, joihin ihmiset tunkee kuvia ittestään ja sit itkee kun joku sanoo, että vähänks oot ruma. Sitäpaitsi monet voisivat miettiä esim. oman työnsä ja imagonsa kannalta, onko kaiken näyttäminen verkossa kovin fiksua. Netikettiin kuuluu terve itsesuojeluvaistokin.

 

Laatikkosaalis ja haaste lukijoille

Ni joo, nyt täytyy avata mielensä ja kertoo, mitä hämmentävää känsäsiin kätösiini osui tänään. Sen saatanan isyystodistuksen lisäks exän laatikost löytyi mm.

- Durexin minikokoinen kortsujoulukalenteri! Suklaat oli menny vanhoiksi, mut luukuissa olleet kortsut on käytettävissä 2012 asti. Tattis Seija, tuli tarpeeseen. Kalenteris oli jokapäivälle erilainen kortsu. Tutkin saaliin ja tungin ne takas luukkuihinsa. Suklaat maistui ok:lta, vaiks oli menny pilalle syyskuussa. Ne otin oikeudekseni syödä, koska Seija veti mun Tobleronet viime jouluna ilman lupaa.

- Passi, mutta eri sukunimellä. What The Fuck? Tää vaatii selvittelyjä. Joko Seija on ollut ennen mua naimisissa tai sit sil on ollut joku muu syy muuttaa sukunimensä. Tai sit tää on osa jotain isompaa hämärähommaa. Erikoista.

- Aseenkantolupa muutamaa vuotta takaperin. Ei ollut enää voimassa. Täst en oo tienny kans mitään, et tyttö harrastais ammuntaa. Toisaalta, sen faija on armeijan miehii, et miksei, miksei.

- Käteiskauppakuitit niistä vitun kangaspuista, jotka se osti autotalliin, summa 2750 euroa. Saatana, toi eukko on vissiin voittanut lotossa, tai sit se on iha kahjo. Mut viel parempaa, se on myynyt ne 4850 eurolla. Ei paha kate. Muija on oikeella alalla! Mitähän se kusetti, et joku maksoi melki tuplahinnan?

- Mun ostama Starside of Me -penaali/pussukka, jossa oli puuvärit. En tienny, et mimmi osaa piirtää. Kaikkee sitä oppii eron jälkeen. Käytin värejä hyödykseni ja räpelsin Seijalle ylläripiirustuksen. Meikä ja motskari. Iha ku jonku vitun esikoululaisen tekemä. Oon mä sit huono. Kuvis aina kutonen… Mutta musiikki ja käsityöt 10! Väitän, et johtui maikoista.

- Vitusti erilaisia nappeja lajiteltuna väreittäin ja koottain. Siis paitaan, takkiin, housuihin, sekä valkokultaiset kalvosinnapit. Was? Varför? Käyttääks naisetki tommosii?

- Ainakin 8 erilaist liukkarii. Vittu, ei meidän aikana voinu käyttää, “oon niille yliherkkä”. Valehtelija. Kalu karrella sai painaa aktiivisimpina päivinä (eli suht harvoin) meneen. Okei, okei. Ei mennä tähän aiheeseen. Kuumottaa haaroissa jo muutenkin. No, kuhan ei oo tippuri.

- Paten parhaat hitit -niminen nuottipruju, jossa ilmeisesti on Paten, tai jonku muun töhertäjän nimmari. Was?! Kyl mä tiedän, et S on musikaalinen, mutta et Patea.

-Raamattu! Siis ihka oikea raamattu, johon oli tehty kaikkii häröi merkintöjä lyijärillä. Tän muistan nähneeni aiemminki. Jossen vääräs oo, ni on saanu sen mummovainaaltaan. Sukukalleus, ei passaa koskee. Sivut näyttää ni haperoilta, et voi tippuu, jos aivastaa…

Et semmoinen… Naiset. Ootte te vaan outoja. Tosin, mitähän omast laatikosta löytyis? No, oli mitä vaan, mä haastan lukijamuijat, ja miehetkin, jos kantelette säännöllisesti jotain muitaki kasseja, ku noita tuolla alhaalla! Tyhjentäkääpäs kassinne (buahahahahaha…), mikä teillä on mukana tänään ja luetelkaa, mitä siellä on. Väitän, et meit ukkoi hiukkasen hymyilyttää, ku kerrotte saaliin. Mun villi veikkaus on, että ainaki huulirasvoja, kyniä, tampooneita, kuitteja, narikkalappu ja näytehajuvesi. Ni ja tietty peili, kantiskortteja, kolikoita, ehkä jotain yksittäisii koruja?! Osuinko yhtään lähelle?! Aivan varmasti osuin. Niin monta kertaa oon nähny, ku Seija heittää romunsa laukusta toiseen, etten voi olla väärässä.

Nyt öitä kaikille… Huhti hiljenee. Onpas täällä korvessa pilkkopimeetä, ku ei oo lunta, ja naapurin hurttaki on hiljaa. Helvetin lintukoira. Aina äänessä yleensä. Taidan viel mennä huitaseen loput rahkat rööriin. Ja sit unta palloon. Moro.

“No, we can´t! We don´t even come close” by Jutta Urpilainen (SDP).

Tässä, hyvät naiset ja herrat, Jutan uusin Youtube -skandaali illan iloksi! Olisko pitänyt myydä tauluja hieman enemmän ja osallistua niillä rahoilla puheopin peruskursseille avoimeen yliopistoon? Sen verran säälittävää räpellystä on uusin Urpilainen Youtubessa. Yhtä hampaatonta ja väkinäistä kuin demarien oppositiopolitiikan argumentoinnit… Siinä missä imitaation kohteena oleva esikuva herättää kunnioitusta ja aplodeja, on Urpilaisen kohdalla tunnettava myötähäpeää. Mikään ei siis ole muuttunut siitä, mikä tilanne oli “aivan aluksi”.

Kate Mossista Ritari Ässä -permikseen

Jaahas, meikä oli yrittäny lähettää tän postauksen yöllä pienissä sievissä, mut ei näkyny eikä kuulunu blogissa. Eli ehkä en osannutkaan laittaa sähköpostipostaustoimintoa päälle. No, ettei ny jää tunnustamatta, ni tässä tulee totuuksia susirajalta.
__

Eikö jo riitä, että tyttö on pilannut omansa ja ties kuinka monen firman maineen huumehörhöilyllään? Nyt Kate Moss julistaa vakavalla naamalla, kuinka “mikään ei maistu niin hyvältä kuin houkkuus tuntuu”. En kyl yhtää ihmettele, et jopa ala-asteikäisillä muiduilla on jotain saatanan syömisongelmii. Muistaahan sitä omastaki lapsuudesta, kuinka paljon julkkisten mielipiteet vaikutti pienen ihmisen mieleen. Vaikkei tätä tietenkään myönnetä ikinä, ni mä kasvatin pitkän fledan ja mutsi laittoi kotipermiksen vain ja ainoastaan siks, et halusin näyttää Ritari Ässältä!

BTW: Tiesittekö, että Hasselhoffin tuottamisen myötä Baywatchista tuli hitti, jota esitettiin 140 maassa? Sarjahan oltiin jo ajamas alas ekan tuotantokauden jälkeen 89, mut David osti siihen oikeudet NBC:ltä ja väänsi siitä jättimenestyksen 1991 >. Niin joo, ja ennen Beikkareita ja Ritari Ässää David näytteli vuosikausia Tunteita ja Tuoksuja -saippiksessa Snapper Fosteria. Tsiisus, mikä nimi. Nykyään jäbä tuottaa Amerika’s got talentia… Muita _merkittäviä_ rooleja mainitakseni Ässä näytteli mm. Paavo Pesusienessä itseään. Legendaarista, sanois Kummelit Kultakuumeessaan. David on myös kova musamies. Osa saattaa muistaa tän Berliinin muurin murtumista ennakoineen “tunnari”biisin:

http://m.youtube.com/watch?desktop_uri=%2Fwatch%3Fv%3D2ot_katYYiU&v=2ot_katYYiU

9482041

hasselhoff

Madness continues

Noniin, tääl hengaan edelleen karanteenissa, edelleen joten kuten hengissä ja edelleen semisti järjissäni. Jontte ei oo vielä leppyny yhtään, on ollu ehkä jopa eilistä hysteerisempi, jos se ny on mahollista. Se hinkkaa käsidesillä itteensä ehkä noin 5 min välein. Mä oon enimmäkseen pysynyt molskin turvissa, reenannu erilaisia katoja ja koittanu pitää ajatuksen kunnon kohottamises – siel oon huhkinut siis sekä aseiden kanssa et ilman. Jontte on ymmärtäny pysyy pois molskilta… Testokses haisee ny kyl vähä hiki, täytyy myöntää – Jonten tuskahiki ja meikän reenihiki, kiitos jesarin peitos olevien ilmanvaihtoventtiilien. .__.

Joopa, mitäs täs muuta höpöttelisin. Ei kauheesti oo raportoitavaa kyl… tääl hengaan vankina omas kodissani, enkä köyhänä opiskelijana paljo muuta voi. Edelleen luotan siihen, et Jontte tajuaa ylireagointinsa viimestään viikonlopun aikana. Syytä olis ja viel enempi olis syytä sopia se typerä fight P-manin kans. Voin kertoo et on suhteellisen perseestä toimii kahden ison äijän välisenä sanansaattajana…

Ainii… mutsille soittelin tos aiemmin päiväl, selitin tilanteen ja mainitsin, et turha oottaa näkevänsä mua hetkeen, jos tää madness ei tästä kohta hellitä. Pyysin sitä hakeen Mitsun Ståhlbergiltä itelleen ja hakihan se lopulta. Voitteko kuvitella, et ei menny äiteelle läpi ihan nopsa “oon vankina kotonani, voitko hakee Mitsun meidän naapurista?” -rekry. Varmaan vartin selostin ja keskustelun luuppaus oli suurin piirtein tämmönen:

Ä: OOT MITÄ???!!!

E: Nii.

Ä: Siis mitä ihmettä?

E: Joo, Jontte vähän ylireagoi tohon sikainfluenssaan, P-man karkas…

Ä: Et ole tosissasi!! Kuka nyt noin paljon yhtä flunssaa pelkää?

E: Jontte.

Ä: Nyt pakkaat kyllä kamasi poika ja lähdet pois tuollaisen ihmisen käskytyksen alta. Ei nyt omassa kodissaan pidä joutua vankina olemaan!

(Ansu taustalta: HAJOO SINNE!!!!)

E: Eh, ei tää tilanne ny iha nii paha oo miltä kuulostaa (toivottavasti…) ja terkkuja Ansulle… niin voitko äiti nyt hakee Mitsun?

Ä: Hmph. No onko minulla vaihtoehtoja?

E: No joko haet tai oot hakematta..

Ja sit näitä samoja hinkattiin vähän eri variaatioina seuraava vartti. Enimmäkseen noita neljää ekaa… Ei oikein tuntunu mahtuvan mutsin tajuntaan tää tilanne… eikä se ihme oo, kerta ei mahdu kyl munkaan tajuntaan. Taidan siis vetäytyy takas molskin turviin.

Että morjesta pöytään vaa…

Vielä enemmän haikeutta Huhdissa

Äääääääh, en mä pysty oleen Huhdissa enää sekuntiakaa. Vietin melki 3 vuotta täs talossa, ja tää oli mun ensimmäinen ja ainoo pysyvä koti Mansessa ever. Aikaisemmin asuin opiskelijasoluissa ja jossain vaiheessa vähän aikaa kivas keskustayksiössäki, mut ei ne tuntunut ikinä himalta. Ne oli vaa paikkoja, jossa lösötti mun kamat. En edes yrittäny tehdä niistä mukavia ajanviettomestoi, koska pyrin oleen pleisseissä mahdollisimman vähä.

Takahuhdista tuli ensimmäine mesta, joka oli ees snadisti mun näköinen ja oloinen. Vaikka Seija omisti paperilla tän talon, maksettiin kuitenki tasavertaisina lainaa pois. Rempattiin ja sisustettiinki tätä yhdessä. Oon erittäin ylpee tosta yläkerrasta edellee, meikä hoiti sisärempat yksin, tai siis faijan kans! En ole tod. mikään kirvesmies, enkä maalarikaan, mut pitäähän sitä ny perusjutut hallita.

Tää isännän tuoli on saatanasta. Syytän tätä tästä haikailusta ja porusta. Täl samaisel tuolil mä oon pötköttäny niin monta iltaa ja aamuu, ettei hyvä tosi. Kädes on tavallisest ollut kaffekuppi tai bisukka, mut ny löytyy vitun viis litraa rahkaa. Tuli aiva saatanan hyvää! Pieni akdisentti sattui tehiksen kans, ku ei pystyny muistaan, et siinä on kansi rikki ja sit pitäis painaa kädellä, et pysyy kii. En sit painanut ja litkut lens komeella kaaressa seinille… Ei muuta ku wiledat ja wimit esille alakaapista. Onneks on tuttu talo…

Kaappeja kollatessa löysin mun Seijalle ostamat sydämenmalliset karhunkielet, tuliaiset! Jotenki hellyyttävää, et mimmi on säästellyt niitä kaikki nää vuodet. Olivat viel samassa paketissa, jossa ne toinkin ja päällä pieni kortti, jossa luki mun hontelolla tikkukäsialalla “ainoolle naiselle, jota oon rakastanu ikinä iha aikuisten oikeesti”.

Ei saatana. Mä lähden ny kaupoille. Ei pysty oleen täällä. Kaikki muistuttaa seijasta ja meitin helmihetkistä. Täällä tuoksuuki iha Seijalle. Sellainen kevyt hedelmäinen kukkaketomainen tuoksu. Tiedän tasantarkkaan, minkä mallinen se puteli on ja millaisina päivinä Seija käytti sitä. Nyyh… Näen silmissäni, kuin S nojaa vessan lavuaariin pienillä mut lihaksikkailla haboilla ja yrittää saada piilareita silmiin onnistumatta siinä. Sit kuuluu jotain muminaa siit, että mä en ole saanut vaihdettuu lamppua vuoteen meitin välimerihenkiseen peilikaappiin. Seuraavas hetkessä mä annan Seijan somiin kätösiin, ivallinen virne kasvoillani, taskulampun ja käsken käyttää sitä. Samassa eukko nakkaa esineen lattialle, tuittupää kun on, ja mä nostan sen ja alan korjata sitä, ehkä kymmenettä kertaa!

Oih ja voi. Niin paljon ihania ja kaihertavia hetkiä koettu täällä, et melkein meinaa tippa ryysiä linssiin. Ei passaa alkaa vetistellä ny. Kaupoille mars. Illal ois sit kriisipaltsu Yonten kanssa.

Moroooo.