Mopos lähtee

Ette ikinä arvaa, kuka soitti. Seija! Exän perkele. Kun olin vähän unohtamassa koko asiaa salin ja itsensä grillauksen jälkeen, niin yllätys, et sen piti kilauttaa. Mä tiedän jo nyt, että tosta naisesta tulee oleen mulle harmia jatkossakin. Niin ja arvatkaas, miksi se soitti?

Viesti oli selkeä: Mun prätkä on tiellä sen suurin piirtein kolmelle pakettiautolle suunnitellussa autotallissa. Haluaa kuulemma tuoda talliin kirppikseltä ostamansa entisöidyt kangaspuut ja mopo saa lähteä. Voi perkele, mik ä helvetti noita naisia vaivaa?

Ehkä se Jonten frendi antiikkibisneksistä vois tsiigaa kangaspuiden arvon ja varastetaan ne samalla reissulla, kun viedään se kuollut rotta Seijan postilaatikkoon. Ja sit myydään koko helvetin kalkuttimet jollekin tyhmälle japsille, joka maksaa Suomi-designista maltaita. Kato, ei oo turhaan kauppaa opiskeltu. 😉 Alkaa näet rahat loppua… Duuniakin pitäisi siis etsiä, mut nyt ei ole paras hetki. Ja toisaalta, onhan tämä lööpäily ihan hauskaa – vaihteeksi- mut ei täs nyt kauaa pelkillä rahastosäästöillä elä. Onneks tuli aikoinaan pistettyä omaisuutta sukan varteen, muuten oltais nyt samassa työkkärijonossa suomalaisten teollisuustyöläisten kanssa.

Voi perkeleen Seija. Anttilan parkki maksaa varmaan 100 e/viikko. En tiedä. Täytyy tsiigaa. Ja me kun oltiin sovittu, että saan pitää prätkää Seijan luona siihen asti, kunnes löydän kämpän/tallin. Mut ei voi muija pitää lupaustaan. Ja sokerina pohjalla, ne design- kutimet tulee HUOMENNA aamulla klo 7. V—u huomenna, keskellä yötä!!! Eikö nyt voinut edes viikkoa aikaisemmin ilmoittaa tostakin? Niin naismaista, niin mun exää. Kai mä sit lähden Taka-Huhtiin ja ajan mopon vaan johonkin. Enemmän tosin mieli tekis ajaa se muija jonnekin susirajalle, pistää huppu päähän, pyöräyttää pari kertaa ja toivoa, ettei se löydä ikinä takas.

Mitä se nainen vielä keksii? Vai pitäiskö kysyä, että mitä hittoa sekin kaupunkilaistumpelo aikoo niillä kangaspuilla tehdä? Varmaan elvistelee tytöille, kuinka ne on niin hienon ’retrot : sopivasti vanhan ajan tyyliä, itse tekemisen meininkiä ja nyt niin trendikästä uus-maalaisuutta’. Itse on retro koko ämmä. Mokomakin kulahtanut kolmekymppinen kurppa.

Ei auta manata, lähden hakeen pyörää, vaikka toi tarina jostain kangaspuista kuulostaa lähinnä keksityltä sepustukselta.

Moro ny.

Sporttiset teiniprinsessat

Clasun kulmilla en sentään ole vielä kuvaamaan ryhtynyt, live-tiirailu on riittänyt mulle hyvin. Mutta onneksi netti on pullollaan sporttisten hunajanruskeiksi paahtuneiden jenkkimisukoiden kuvia. Yks tyyli joka muhun iskee täysillä on juuri tälläinen all America girl. Sopivasti meikkiä, mutta ei liikaa vaan kevyttä ja raikasta. Pitkä tukka letillä tai ponnarilla tai ihan valtoimenaan, ei mitään erikoisia kampauksia tai räeikeitä värejä, ei tatuointeja tai lävistyksiä. Näillä böönilla on rasvaprosentti ja sentit kohdillaan ja leveä valkoinen hymy.

Janice Dickinson oli ihan oikeassa taannoisella Suomen vierailullaan sanoessaan, että suomalaisilla naisilla on liian keltaiset hampaat. Jenkeissä tehokkaat kotivalkaisut ovat arkipäivää ja hampaitaan voi hoidattaa spa dentisteillä, jotka tarjoavat perusteellisen hammashoidon, puhdistuksen ja valkaisun kasvohoidon ja hieronnan lomassa.

Oisko tossa bisnesideaa? Ehkä vielä too big for Mansester mutta stadissa voisi olla jo markkinoita. Ja voisihan sitä Tallinnan kontakteiltakin kysellä kiinnostusta yhteistyöhön ja rahoitukseen, hmmmm 😉Chelsea_front_stretch1_a14361corean teenpaloaltohsGirlstennis

Rauta nousee

Salilla oli huomattavasti kivempaa, kun palautusten ajan käytti bodypumpattujen prima-pyllyjen arvosteluun. Niiden yläpuolella olevissa mollukoissakin silmä lepasi. Ei tämä sinkkuelo ole yhtään hassumpaa. 😉 Mut kyllä mä treenasinkin. Olkapäässä nytkin oleva viiltävä kipu kertoo, että tein turhan kovan setin. Pari Buranaa ja avot.

Kun nyt naisten ulkonäköasioihin päästiin, niin täytyy sen verran kehua, että kyllä mun exäkin oli hyvännäköinen muikki. Ja on siis edelleen, vaikka täti-iässä (31) nyt meneekin. Etenkin baarissa meni käpy nenään, kun joku yritti tulla kouriin sitä, vaikka mä olin vieressä. Seijan avokauluksiset paidat ei tosin jättänyt mitään arvailujen varaan. Ne suorastaan huusivat miehiä sen luokse. Ja vielä ihmetellään sit tyttöjen kriisi-illoissa, et miks kaikki miehet haluaa vaan panna mua, eikä kaipaa tosirakkautta.

Toi on kakspiippuinen juttu. Jos muija laittautuu antavan näköseksi, eli että on tullut baariin vaan pokaamaan, niin miten siihen sit suhtautuis? Jos melonit näkyy jo kilsan päähän ja housut on niin matalat, että kumartuessa peppuvako vilahtaa, niin kyl saa syyttää ihan itseään siiman antamisesta. Ja kun tyyliin lisää rotukissan ulkoisen olemuksen, niin onhan sellainen nainen aikamoinen viehe. Suorastaan tyrkky.

Mut ei se kivalta tuntunut, et jengi yritti pokaa Seijaa. Ihan sama, missä oltiin, vientiä riitti. Aina kun menin hakeen jotain juotavaa, tai kävin vaikka vessassa, takaisin palatessani näin jo kaukaa, et jonkun ukon kanssahan se siellä jutteli. Ärsyttävää. Ja jumalauta, et sillä muuten oli niitä miespuoleisia kavereita, tuttuja ja ystäviä. Ei meinannut pinna kestää.

Mutta kaikista vittumaisinta oli se, et jopa mun omat työkaverit myyntihommista, yritti pokata sitä plekseissä ihan tosissaan. Hei haloo, joku raja. Pari kertaa jouduin käsirysyynkin tosta asiasta, mut onneks ei tullut hankittua putkareissuja. Joskus kyllä lensin pihalle Teerenpelistä, kun kuulemma pelotin muita asiakkaita uhkailevalla käytökselläni. Mähän vain puolustin omaani. No, se on mennyttä nyt…

Jaahas, jos kokeilis ehtii viel biitsille ruskettumaan, niin ei tartte tilaa solkkua. Täytyy hakea purkki Potkua mukaan. Törkeä nälkä. Mä oon niin koukussa kaikkeen lihaan, etten ikinä vois alkaa mikskään vegetaristiksi. En edes muista, milloin oisin viimeksi syönyt jotain muuta kuin punaista lihaa. Grr, mä oon alkuihminen. ;)I

Täytyy häippää, ennen ku arska kokonaan laskee.
Moro nyt!

Kehnoa lounastarjontaa

Eipä paljon huvita istua töissä tällaisena päivänä. Nappasin ompun kainaloon ja tein hommia Tuomiokirkon puistossa ja siitä soljuin sujuvasti Stockan herkkuun hakemaan lounastarpeita. Joskus kyllä vituttaa tämän kaupungin tuppukylämäisyys. Miksi Tampereen Stockalta ei saa takeaway-sushia? helsingissä laadukkaita valmisruokia on Delissä hyllykaupalla ja oriental-safkoille on oma valmishyllyssä jossa on tarjolla niin nigrejä kuin makejakin. En jaksanut raahautua Marusekiin ja Katupojassa oli liian täyttä. Tyydyin Caesar-salaattiin jonka kastike on Stockan muista puutteista huolimatta kaupungin aatelia.

Nyt pitäisi suunnitella parin päivän päästä koittavaa koulutuspäivää. Vedän hoikkuusluentoni jollekin sosiaalitanttaporukalle. Ei paljon motivoi kun arvon leidit lyllertävät heti performanssin jälkeen pullakahveille ja pasteijoille.  Minä voin myöntää häpeilemättä, että ylipaino on aika vastenmielistä. Tähän pääfirmaan haki viime kesänä duuniin joku merkonomiplikka. Ihan pätevä kisuli, mutta oi ja voi. Millainen käyntikortti tällaiselle firmalle on nainen, jonka pohkeet ovat kuin ranskanleivät ja keskivartalo on ollut havaittavissa viimeksi joskus millenniumina.  Sanoin mimmille ensin kierrelleen, että kiitos mutta ei kiitos. Tsyby otti kuitenkin vielä nokialaisen kätöseen ja soitteli minulle tivaten tarkempia syitä. Yritin sivuuttaa tilanteen smoothisti, mutta siinä vaiheessa kun ylimielinen ja ylipainoinen tättähäärä vain marmatti luurissa, että hän olisi ollut täysin pätevä ja laadi daa, en voinut enää pidätellä itseäni.  Sanoin mammalle ihan suoraan, että et pysty ulkoisella olemuksellasi allekirjoittamaan niitä arvoja, joiden nimissä tämä organisaatio toimii. Daami kiljui haastavansa mut oikeuteen syrjinnästä. No eipä ole kannetta näkynyt ja tuosta on jo yli vuosi 🙂

Joskus tekisi mieli luovuttaa. Tulee sellainen fiilis, että ketä varten mä tätä hommaa teen ja ajattelen aivoni solmuun kun ihmiset ovat niin välinpitämättömiä. Ei välitetä yhtään omasta terveydestä ja hyvinvoinnista. Eikä toistenkaan hyvinvoinnista. Mä käyn kaksi kertaa päivässä suihkussa, treenaan ja syön hyvin paitsi itseni, ihan muidenkin takia. En nimittäin voisi vakavissaan odottaa, että joku vaatimusteni tasoinen daami haluaisi kallistaa päänsä rasvaisen hylkeen viereen. Enkä halua todellakaan köyriä mitään hyljettä itsekään.

Kohta kotiin. Ajelen usein Satakunnankadun kautta, koska sillä reitillä voin ohittaa Clasun jonka pihalla pörrää pitkäsäärisiä lukioneitoja 🙂 Harmi, että tytöt ovat nyt lähteneet kesälaitumille.

Rotuteinejä...

Rotuteinejä...

Mies vai hiiri?

Vaikka jalkojeni välissä roikkuukin pari pallukkaa ja jööti, olen henkisesti munaton. Tai siis olin. En tiedä, miten ajauduin Jonten mainitseman raiskatun pellon pakettitaloon teinikotiorjaksi, mutta niin siinä kuitenkin kävi.

Asuin siis ex-muijani, sanotaan Seijan, kanssa Taka-Huhdissa enemmän ja vähemmän onnellisena kaiken kaikkiaan neljä vuotta. Seija omisti talon ja kaiken muun siihen kuuluvan varustuksen, paitsi huippugrillin ja lihaveitsisarjan, jotka tulivat taloon mun mukana. Samoin prätkä oli mun, Volvo taas Seijan.

Uskon, että noista neljästä vuodesta Seija petti mua 3,5 vuotta. No, tämä on vaan uskomus, mutta aika vahva sellainen. Itsekin tosin tunnustan sortuneeni yhteen jos toiseen säätöön meidän suhteen loppuvaiheen aikana. Mutta mä olenkin hiiri, en mies. Seija taas on narttu, joka käytti mua surutta hyväkseen. Onnistui kiertämään ihan totaalisesti pikkuhousujensa ympärille.

Kukapa ei olisi hullaantunut vahvaan, itsevarmaan ja menestyvään naiseen, joka oli kokenut ja halusi jakaa kokemuksiaan nuoremman kundin kanssa? Seija on mua 5 vuotta vanhempi, nyt siis 31.

Tavattiin aikoinaan duunin kautta. Minä olin kesäpoikana ko. lafkassa, mihin Seija oli valittu markkinointihommiin. Näin jälkikäteen mietittynä Seijan pesti oli kyllä enemmänkin assarin hommaa, mutta hänelle tärkeämpää kuin työn sisältö, oli se, mitä käyntikortissa luki.

Seijan innoittamana hain ja pääsin itsekin kauppikseen. Sanomattakin on selvää, ettei se kiinnostanut mua paskan vertaa, mutta jotenkin sain räävittyä perus- ja aineopinnot kasaan. Siel ne venaa edelleen. Seija teki mun esseet ja sparras tentteihin. Kai se eli mun kautta jotenkin uudelleen sen railakkaita opiskeluaikoja? En tiedä. Ei kiinnosta.

Mulla on muuten vieläkin tallessa Seijan työpaikan käytävällä mulle antama käyntsäri. Ojentaessaan korttia Seija tapitti himokkaasti mua suoraan silmiin ja sanoi, että ’se on special edition’. Kyllähän meillä aina pientä flirttiä oli ollut, mutta en uskonut Seijan kaltaisen böönan haluavan mitään kokematonta harjoittelijapoikaa.

No, niin siinä kuitenkin kävi, että special edition muuttui paperilta todeksi. Toteutettiin koko eka kesä sitä Seijan käyntsärin kääntöpuolelle kirjoittamaa sutjautusta: ’Haluan rakastella kanssasi toimistohuoneessani – ja kaikkialla muuallakin’.
No, arvatkaa vaan, kieltäydyinkö?

Opin Seijalta paljon kaikkia kivoja juttuja, joita tosin myöhemmin en enää päässyt kokeilemaan, kun Seija löysin uuden, nuoremman, ja meidän seksi loppui kuin seinään. Lopputulos – omakotitaloalueelle onnettomaksi kotiorjaksi tussun ja tossun väliin – ei ollut se, mitä toivoin, mutta oli meillä Seijan kanssa kivaakin. Olipa kyseessä sit lastauslaituri, varaston takahyllyt, tuotannon taukotilat tai konttorin puoli, niin ne epämääräiset läikät seinissä, tuoleilla tai lattialla on nuoresta viriilistä miehestä ulos pullahtanutta proteiinia.

Kaikki oli hyvin niin kauan, kunnes seksisuhde muuttui jossain vaiheessa ihan ’oikeaksi’ parisuhteeksi. Mukaan astui tylsä arki, eli musta tuli pehmopoikaystävä ja leikkikalu. Ja sittenkös helvetti repes, kun Seijan biologinen kello alkoi tikittää tuplanopeudella. Ahdisti mua ihan hillittömästi.

En ois yhtään ihmetellyt, vaikka se ois jättänyt pilleritkin syömättä, kun halus yhtäkkiä lapsen. Kai se sai tarpeekseen siitä uraelämästä, mitä paahtoi vuosikaudet? No, ehkä se on nyt raskaana sille uudelle teinipojalleen, jonka vuoksi lemppas mut? En tiedä. Ei kiinnosta, kuka sieltä vitun hikisestä vesisängystä nykyisin herää.

Mulla alkoi uusi elämä eron jälkeen ja aion ottaa kaikki menettämäni vuodet takaisin. Aloitan sillä, että lähen ostaan jostain kunnon lihasetit ja pistän Ompun käytävät haisemaan grillimausteille. Siis mun grillihän ei missään nimessä ole täällä… Vai onko? Siinähän mietitte jäbät. Päätän lähetyksen Omppu-hotellista tähän, koska salillekin pitäis ehtiä jossain vaiheessa. Katotaan Jontte muuttojuttuja sit puhelimessa. Onx E-richistä kuulunut? Aikooko se kirjoittaa tänne?

Ps. Ei saatana, että ootankin sitä futonia. Ja niitä naisia, joita köyriä siinä. 😉 Pitkästä aikaa muutakin, kuin sääliseksiä. Mitä se sellainen muuten edes on? Oh yeah, nyt alkaa suupielet kääntyä maireaan hymyyn. Onhan tämä aikamoinen hyppäys siitä hiostavasta käytetystä vesisängystä (ja muijasta) uuteen futoniin.

Kyllä musta mies tulee… Mistä tulikin mieleen, että täytyy käydä pudottamassa Seijan postilaatikkoon kuollut rotta, jolla on punainen rusetti kaulassa. Mukaan kortti:
”Kiitos, että vapautit mut. Olen jälleen mies, enkä hiiri”.

%d bloggaajaa tykkää tästä: