Diabetes, dimagit ja donnat

Päivän hyvä työ tehty. Laitoin muutaman sataeuroisen lahjoituksena diabetesliitolle. Asia koskettaa sillä tavalla omakohtaisesti, että 18-vee serkkupoikani sairastaa synnynnäinstä diabetestä. Olen auttanut junioria ruokavalio- ja liikuntajutuissa ja olen tsempannut häntä aktiivisessa elämässä. Juniori pelaa hyvällä tasolla tennistä ja fudista ja haaveilee työstä liikunnan ja nuorisotyön parissa. Diabetekseen kannattaa tutustua vaikkapa tämän julkaisun kautta, visuaalinen ilme on miellyttävä eikä lehdessä ole jälkeäkään siitä ankeasta terveyslehdykäsmäisyydestä. Inspistä lukee polleana vaikka Cafe Engelissä kuohkean lattelasillisen ääressä.

http://www.diabetes.fi/inspis/

Tänään otin töissä iisisti. Istuimme eilen herrain kanssa aika myöhään saludin terassilla. Nautimme tarjouksessa ollutta cavaa joka oli ihan juotavaa, harmitonta ja raikasta kesäiltajuomaa. Mutta periaatteessa olen vannoutunut shamppanjamies. Telineessä on nytkin pari pulloa suosikkiani, Piper  Heidsieckiä ja Charles Heidsieckiä. Piper oli mm. Marilyn Monroen lemppishamppanja. En yhtään ihmettele. Sen tuoksu on aivan omaa luokkaansa, paahteinen ja suorastaan kiimainen. Ei liikaa happamuutta ja kuplia, kuivuus on kuin auringossa kypsyneen kaunottaren hiemna kuumoittava iho. Piper Heidsieckiä pääsee siemailemaan esim. Tampereella Tabun shamppanjatastingissä. Suosittelen. Oma kulta kainaloon Tabun Loungeen ja aikaa toisille ja laatujuomille:)

Kävin lenkillä heti kun päätin laittaa duunin ohelta pillit pussiin. Kävin vain heittämässä aamulla sen luennon, tulin toimistolle vaihtamaan lenkkivaatteet ja parkkeerasin Audin Koukkuniemen vieraspaikalle. Siitä hölköttelin kevyelle lenkille Kaupin metsiin. Tosin alhainen verenpaineeni ei oikein tykkää kuumalla säällä juoksemisesta, samoin kuin ei saunomisestakaan. No tuli ainakin hiottua ja se oli mulle pääasia. Kyllä taas vitutti katsella niitä Conversen tennareissaan lyllertäviä vitivalkoisia rokkimuijia ja huonokuntoisia parikymppisiä jätkiä, jotka rööki huulessa löntystivät Rauhaniemen ja Kaupin uimarannalle mäyräkoira kainalossa ja sipsipussi toisessa. Noin se elintapadiabetes hankitaan.  Ärsyttää. Tollaset ihmiset saisi laittaa teoistaan vastuuseen. Noi on just niitä joilla sairaspoissaoloja on vuodessa parikymmentä kun koko ajan jotain paikkaa kivistää, kolottaa ja flunssakin vaivaa koko ajan.  Mun teki niin mieli siellä luennolla päästää tänään sisäinen piruni irti. Sanoa niille ämmille ja parille äijänrahjukselle ihan suoraan että vittuako te tätä lunetoa kuuntelette. Koska olette viimeksi hikoilleet. Ei se koiran kusettaminen ole lenkkeilyä. Onko ihan joka päivä pakko syödä pullaa.

Mutta man does what man´s gotta do ja vedin luennon maireana loppuun enkä sanonut mitään siitä että kahvipöydässä tarjottiin munavoilla ryyditettyjä karjalanpiirakoita, lohipasteijoita ja munkkeja.

Hyviä blogeja kaikille kunnostaan, ulkonästään ja terveydestään kiinnostuneille ovat esim. nämä:

Erittäin inspiroiva nuori manselaismimmi, josta moni keskivartaloponttooni voisi ottaa oppia:

http://hayrake.blogspot.com/

Täällä on todella mielenkiintoista tietoa esim. siitä, miten ruokavalion emäksisyys ja happamuus vaikuttavat kehoon. Olen tosi kiinnostunut näistä jutuista, koska uskon, että meille tuputettu viljaa ja puuroa mainostava ruokaympyrä on suunniteltu ihan liikaa maataloustuotannon tarpeisiin:

http://ravinto.blogspot.com/

Kiistellyn, vihatun ja rakastetun ”väärinajattelijan” blogi

http://sundqvist.blogspot.com/

Ja lopuksi vielä kaikille vähän ajattelemisen aihetta, ketkä näistä ihmisistä ovat oikeasti viehättäviä, terveen ja elämäniloisen oloisia? Ajattelemisen aihetta kaikille ”kauneus tulee sisältä, sen läskikerroksen alta” -lässyttäjille:

adittos-tttude

8-anna-kournikova-709535

hoikkarussel

Arvopohjainen hinnoittelu

Teloin vuosia sitten olkapääni prätkäkolarissa. Sen jälkeen käsi on ollut enemmän ja vähemmän renkkana. Kävin pari viikkoa sitten lekurilla, joka määräs mut HETI magneettikuvaan Terveystaloon.

Toiveikkaana poikana soitin ajanvaraukseen ja kyselin kuvausaikaa. Täyttä on heinäkuun alkuun asti. Ensimmäinen vapaa aika, jonka otinkin, oli 8.7. Siinä on vain yksi ongelma, lekurin uusintakäynti olisi 7.7., ja tarttis olla kuvat silloin.

AJattelin, että Terveystalo rahoitusvaikeuksissa olevana velkaisena yrityksenä ymmärtää asiakkaan arvopohjaisen ajattelun päälle ja järjestää mulle ajan johonkin väliin, kunhan vaan saa 400 euroa kassaansa tasoittamaan. Vaan kun ei tuntenut moista arvoajattelun käsitettä tuo Tampereen putiikki ainakaan.

Kerrottakoon niille, jotka eivät ole kauppista käyneet, että arvopohjaisen ajattelun mukaan kokemus hinnasta, eli onko joku tuote/palvelu kallis vai halpa, perustuu asiakkaan subjektiiviseen tuntemukseen tuotteen/palvelun ja rahan arvosta. Joillekin 100 euroa on paljon, toisille taskurahaa.

Siihen, paljonko asiakas on valmis maksamaan tuotteesta, vaikuttavat monet asiat. Mun tapauksessa asian kiireellisyys, vaihtoehtoisten samantasoisten kuvauspaikkojen puute ja lekurin sopimushinnat ko. paikan kanssa.

Hotellit ja jotkut lehtoyhtiöt ovat hyvin hiffanneet, mistä arvopohjaisessa asiakasajattelussa on kyse. Viimehetken varaukset, erityishienot puitteet ja high-season tuotteet maksavat enemmän. Aina löytyy asiakkaita, jotka ovat valmiit maksamaan. Sitten kun on hiljaista, hintoja lasketaan, jotta ne asiakkaat, jotka pihistelevät, ostavat. Näin taataan, että käyttöaste pysyy tasaisena ja kaikki asiakkaat saavat sen, mitä haluavat ja ennen kaikkea milloin haluavat. Kiinteät kulut juoksee joka tapauksessa, joten on tyhmää pitää hotellihuoneita tai istuinpaikkoja tyhjinä. Siksi ne myydään eri hinnoin erilailla kuluttaville asiakkaille. Simple!

Olen soittanut ajanvaraukseen joka päivä ja kysynyt peruutuksia sekä ehdottanut mm. seuraavia arvoajatteluun perustuvia ratkaisuja:
– maksan 10 prosenttia normaalia taulukkohintaa enemmän, jos pääsen kuviin ennen 7.7.
– maksan jollekin kivalle röntgenhoitajalle lounaan ja iltapäiväkaffit, jos hän joku päivä jättäis ruokiksen väliin ja kuvais käden. Siinä menis noin 1/2 tuntia.
– ottavat mut esim. aamulla ennen virallista ensimmäistä potilasta ja maksan extraa
– soittavat jollekin ei-kiireelliselle ja kysyvät, voiko vaihtaa mun kanssa aikaa ja saa sitten oman aikansa edullisemmin, jos joustaa, ja mä maksan enemmän.

Mutta ei kelvannut ratkaisut. Vastaus oli joka kerta sama: Me emme voi tehdä poikkeuksia näissä asioissa. Mitä ihmeen poikkeuksia? Mitä vitun asiakasjattelua tuo on, ettei tuohitukkua nenän edessä heiluttelevaa asiakasta saada muka mitenkään hoidettua kuvaukseen?

Pienemmissä putiikeissa jousto toimii ihan ihan eri tavalla. Isoissa lafkoissa asiakkaan arvoajattelusta jauhetaan neuvottelupöydissä, muttei sitä koskaan käytäntöön asti onnistuta hoitamaan. Ihme touhua. Mä lähden nyt juoksemaan ja sit rantsuun. Magea ilma.

Uneton Mansessa

En osaa nukkua näin hiljaisessa asunnossa, kun olen elänyt jo tovin hotlassa. Missä ne alati ja kaikkea nussivat naapurit? Lady Stàhlbergilta pikkukoirineen moista tuskin voi odottaa, ja muitakaan ei ole mailla halmeilla. Entä missä seinän läpi kuuluva venäläisten bisnesmiesten huuto? Missä ne kirkuvat teinit, jotka pääsi ekaa kertaa suureen kaupunkiin ja Omppuhotlaan yöpymään? Missä mun grillin takavarikoijat? Herätkää maailma!

Mä oon luonteeltani vähän kyttäri ja jollain pervolla tavalla tykkään kuunnella elämän ääniä esimerkiksi just seinien läpi. Välillä duunissakin istuin tuotannon taukotilan takanurkassa ikäänkuin piilossa, niin ettei muut voineet nähdä mua, ja kuuntelin kaikkia häröjä juttuja. Tiesin yhtä sun toista, mitä firmassa tapahtui. Myös asioita, joita ei olisi pitänyt todellakaan kuulla niin. Kuulin omista fuduistakin vahingossa, kun olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tai siis väärässä. Miten sen nyt ottaa. Firmat suhtautuu yllättävän leväperäisesti tietosuoja-asioihin sen huomasin! Koneet kyllä turvataan, samoin serverit sun muut mutta sitten ei osata tukkia ihmisten turpia lounastauolla. Ei YT-neuvotteluiden aloittamista pidä puida missään taukotilassa, jossa on pienikin mahdollisuus, että joku kuulee. No, niin ne pikkupomot usein teki.

Jospas koittais toista kylkeä. Jossei nukuta, lähden baariin. Luulis porukkaa olevan viel jossain liikkeellä, kesä kun on!

%d bloggaajaa tykkää tästä: