Uneton Mansessa

En osaa nukkua näin hiljaisessa asunnossa, kun olen elänyt jo tovin hotlassa. Missä ne alati ja kaikkea nussivat naapurit? Lady Stàhlbergilta pikkukoirineen moista tuskin voi odottaa, ja muitakaan ei ole mailla halmeilla. Entä missä seinän läpi kuuluva venäläisten bisnesmiesten huuto? Missä ne kirkuvat teinit, jotka pääsi ekaa kertaa suureen kaupunkiin ja Omppuhotlaan yöpymään? Missä mun grillin takavarikoijat? Herätkää maailma!

Mä oon luonteeltani vähän kyttäri ja jollain pervolla tavalla tykkään kuunnella elämän ääniä esimerkiksi just seinien läpi. Välillä duunissakin istuin tuotannon taukotilan takanurkassa ikäänkuin piilossa, niin ettei muut voineet nähdä mua, ja kuuntelin kaikkia häröjä juttuja. Tiesin yhtä sun toista, mitä firmassa tapahtui. Myös asioita, joita ei olisi pitänyt todellakaan kuulla niin. Kuulin omista fuduistakin vahingossa, kun olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tai siis väärässä. Miten sen nyt ottaa. Firmat suhtautuu yllättävän leväperäisesti tietosuoja-asioihin sen huomasin! Koneet kyllä turvataan, samoin serverit sun muut mutta sitten ei osata tukkia ihmisten turpia lounastauolla. Ei YT-neuvotteluiden aloittamista pidä puida missään taukotilassa, jossa on pienikin mahdollisuus, että joku kuulee. No, niin ne pikkupomot usein teki.

Jospas koittais toista kylkeä. Jossei nukuta, lähden baariin. Luulis porukkaa olevan viel jossain liikkeellä, kesä kun on!