PR-hommia ja narsisteja

Sain mielenkiintoinen meilin frendiltä, kyseli olisinko kiinnostunut suunnittelemaan ja toteuttamaan yhden promootiokiertueen. Olenhan mä joskus promoja tehnyt, mut ei ne mun ydinosaamista ole. Toisaalta, myynnistä siinäkin on kyse, eikä Inkusta ja Elmeristä ole kuulunut mitään…

Koitin onkia lisätietoa keikasta, mut frendi ei vielä voinut tarkemmin kertoa. Sen sanoi, että kyseessä ois joku Suomen markkinoille tulossa oleva firma. Oiskohan jostain Baltiasta? Enpä tiedä… Sovittiin sit lounastärskyt ens viikolle. Mennään Tabuun ja jubaillaan tarkemmin kuvioista.
Noi PR-hommat on ihan hauskoja juttuja. Etenkin miehille, koska ainakin sIlloin kuin aloitin hommat, alalla toimivista työntekijöistä joku 90 prossaa oli muijia. Ei haitannut ollenkaan meikäläistä. 😉

Mulla kävi tosi paska säkä ekan PR-duunimestan kanssa. Yks tamperelainen putiikki, nyt vissiin jo konkassa, jätti palkat maksamatta,TEL-maksut tilittämättä eikä saanut mulle ees työtodistusta. Enkä muuten ollut ainoa. Muutenkin se oli ihan ihmetouhua.

Toimari oli yks narsisti mulkku. Sitä ei kiinnostanut kuin oma kate. Työntekijät oli sille pelimerkkejä lisämerkkien hankkimiseksi ja se yritti pokaa lähes joka muijaa.KAikista härskeintä oli, et kerran, kun oltiin viettää iltaa sen meidän pienen mutta tiiviin äijäpromoporukan kesken, kuultiin, kuinka se tj kusetti panneensa lähes jokaista hyvännäköistä työntekijäänsä. Haloo! Jätkä lesoili isoon ääneen, vaikka tiesi, että me muut tunnettiin suurin osa mimmeistä. Ja kukaan niistä helmitsybeistä ei ois semmoista kehäraakki-möhömaha-wanna-be-ukkoa nussint. Osa niistä sen mainitsemista oli reilusti alaikäisiä, jotain 17-vuotiaita.
Toimaria lainaten: ’Pikkutytöt ihania vasta onkin ja sytyttää eniten’.
Hyi saatana. Välillä aina mietinkin, miks sillä oli toimistolla makuuhuone, mut ehkäpä just sitä varten… Kyl mä ymmärrän,et on oikeesti fiksu, varakas hyvännäköinen niin kuin vaikka toi vuokraisäntä, mutta kun tj ei ois saanut ees kamelilta pillua, saati sit fiksuilta nuorilta naisilta.

Yhden tutun piti tehdä ton ko. toimiston kanssa proggis, mut se kaatui siihen, ettei lafka hoitanut omaa osuuttaan. No, mimmi irtisanoi ittensä ja teki selvåx, ettei hän halua olla missään tekemisissä firman kanssa. Lafka jätti sovitut korvaukset maksamatta ja tj alkoi mustamaalata sitä muijaa kaikille. Koska kauppis on tosi pieni, munkin korviin kantautui huhut, kuinka toimari kuulemma oli köyrinyt muikkia Bemarissaan ja kun muija ei ollut antanut ruskeaa, äijä irtisanoi sen siksi.

Voi vittu, et mua sapetti sen mimmin puolesta. Loppuvaiheessa kaikki onnex tajus, millainen kusettaja se tj oli, ja lafkalta alkoi loppua työntekijät. Lopulta persläpi kusi omiin muroihinsa talousasioissa ja asiakkaatkin ymmärsi, millainen paskanjauhaja ukko oli. Mut pitkään se viel sinnitteli alalla, ennen kuin katos. Joskus sen erikoista autoa näkee viel mansessa ja se vissiin viritteli jotain Jennin kanssa, mut en tiiä tarkemmin, kun oon ollut kuvioista poissa jo vuosia.

Mut ymmärrätte, että jäi vähän paska fiilis PR-hommista, vaikka toi nyt olikin yksi kusipää toimialalla, mis on ihan fiksujakin putiikkeja. PR-mimmit (ja kollitkin!) antakaas vinkkejä, mitkä mansessa on nykyään sellaisia luotettavia tekijöitä ja ketä täytyy varoa? Ei oikein tiedä, keneen vois luottaa.

Se mun frendi muuten on yhdessä hesalaisessa mainostoimistossa, et uskon, et niiden kans hommat hoituu, mut näistä paikallisista en tiiä. PR-hommat kyl kiinnostaa, onhan niissä helevetin hyvä tuntiliksa.

Keräily jatkuu ja kuntovinkkejä

Kuten P-manin eilisistä kännipostauksista voi päätellä, se veti eilen Villa Testoksessa (keksittiin tälläinen alfaurosnimi meidän kommuunille) kalsarikännit ja mä lähdin radalle. Ollaan puhuttu Kivisen kans jo pidempään että pitäisi verestää opiskeluaikojen rilluttelumuistoja ja käydä rundilla vanhoissa kantapaikoissa. Tosin aika monen nimi ja tyyli on muuttunut aika radikaalisti. Esim. Entisen Club Fizzin paikalla on nykyään Kotibaari. Ihan jees aloittelumesta jos kalja kelpaa eikä skumppahammasta kolota. Menimme poikain kanssa -siinä oli Kivisen lisäksi muitakin opiskeluajan hemmoja, Kervis, Vito ja JiiKoo- ensin Kotibaariin ja aloimme kelailla miten Manse on muuttunut. Senssi, jolla voisi olla jonkinlaista viihdearvoa, on kuollut ja kuopattu jo pari vuotta sitten, samoin Nightlife ja Nitetrain. Ilves onneksi nyt on vielä pystyssä, mutta Pulsen tilalle on tullut Onnela.

Vedimme parit huurteiset Kodissa ja arvoimme hetken Ilveksen ja Love Hotellin välillä.  Valinta kääntyi Loveen eli entiseen niittijunaan, koska Ilves on kesällä täynnä hääpareja ja kukkamekoissa paikalle eksyneitä sukulaistätejä. Ja meillähän oli tähtäimessä sorjasääriset nuoret kaunottaret jotka eivät tiedä vielä mitään avioliiton auvoisuudesta ja kaipaavat vain hauskoja värikkäitä drinkkejä, biletystä ja daddya.

Valinta osui nappiin. Tiedän että Loveen ei päästetä esim. rastapäitä ja muita hampuuseja ja jos ei ole pukeutunut tarpeeksi hyvin. Tosin Kerviksellä oli golf-kuteet, se oli paahtanut viheriöllä koko päivän. Mutta joo, ne oli Peakin kuteet joten niissä tyylikäs nuorimies pääsi ongelmitta sisään 😉

En jaksa nyt koko illan kulkua selittää. Drinkkejä kallistettiin ja daameja riitti. Nappasin lopulta kainalooni taas eksoottisen helmen, tsyidy oli vissiin isän puolelta iranilainen ja aivan mielettömän kaunis, slimmi ja timmi. Ja upeat vaatteet. Sillä oli Donna Karanin eleetön, täydellisesti istuva silkkimekko ja Guccin vintage-laukku, sellainen pieni kultainen pussukka ja siihen sointuvat Jimmy Choon kengät. Tydyn isä ei ole diplomaatti mutta jotain sen tyyppistä, kansainvälistä ja yhteiskuntapuoleen liittyvää hommaa. Hitto, kyllä kelpasi taloittaa niin salonkikelpoinen tamma kuumaan kesäyöhön. Poitsut ymmärsivät aika hyvin, miksi skippasin entisen vakimestamme mansekebabin josta haettiin aina baarirundin jälkeen purtavaa. Sitä paitsi ei tollaisen vosun seurassa syödä mitään kebabia. Hitto miksi tampere on niin pieni kaupunki. Yö olisi ollut täydellinen jos täällä olisi 24 h päivystävä Luxus-palvelu joka toisi kotiovelle pikku suolapalaa, tyyliin hyviä juustoja, katkarapuja, mansikoita ja Lambruscoa.

Mutta oli tämäkin yö aikamoinen. Hitto. Sen beiben beba oli silkkaa taikaa. Se oli niin pysty et sen päällä olisi voinut pitää jotain tarjotinta 🙂 Ja rinnat oli sellaiset täydelliset muotovaliot ja kaiken tämän ihanan muodokkuuden ja linjakkuuden kruunasi kapea, pehmeä, mutta napakka vyötärö.

Mutta. Etelän naisethan ovat tunnetusti aika karvaisia. Ja tää tyttö oli sitä tyystin väärästä paikasta. Valitettavasti puolet hauskuudesta laimentui koska itse maalia sai etsiä sen viidakon joukosta minuuttikaupalla ennenkuin pääsi syöttämään, jos tajuatte mitä tarkoitan. Mutta mä en olisi mä ellen olisi keksinyt oivaa ideaa jolla kääntää tämäkin tappio voitokseni. Olin jo etukäteen päättänyt että tämänkiniltainen mimmini pääsee nahkakantiseen vihkooni arkistoituna 🙂 Aamun sarastaessa tammani nukkui syvää unta ja minä napsaisin hänen aarteestaan mustan tuuhean tupsun joka nyt koristaa arkistoani edelliseen superipitkän hiussuortuvan vieressä 🙂 Toisaalta nyt tajusin että naisen alakarvoituksessa voi olla jotain viehättävääkin vaikka olen aina ollut aika tiukasti sitä vastaan. Eikös sitä ennen vanhaan naiset antaneet merimiehille pikku tupsun muistoksi…

Lopuksi vielä vähän kuntovinkkejä kun joku kyseli reisi- ja pakaravinkkejä. Näille alueille kertyy usein sitkeää rasvaa, josta pääsee parhaiten eroon pitkällä aerobisella treenillä. Eli juoksu, hölkkä, kävelylenkit, uinti, spinning, pyöräily. Nuo lajit myös muokkaavat hyvin lihaksistoa. Ja tähän tueksi salitreeni. Vaihdellen lyhyitä sarjoja mahd. raskailla painoilla ja välillä pitkiä kestävyyssarjoja kevyillä.  Hyviä liikkeittä ovat erilaiset kyykyt eri tavoin varioituna.

-Jontte

Toimiva kolmikko – P-man, Tampax ja Libresse

Kun nyt näihin juttuihin eilen pääsin, niin kerronpa toisenkin tarinan Seijan pimpsavälineistä. Kävi kerran niin, että kiireessä leikkasin lihaveitsellä syvän haavan käteeni. Laastarit oli yhtä paskan kanssa, samoin pumpulit ja muut harsot.

Verta tuli kuin tiukasta tyttölapsesta impeyttä riistettäessä, ja mikään ei auttanut. Nooh, olin jo käärimässä sievään kätöseeni t-paitaani, kun tajusin, että meillähän on painesiteitä kaapissa. Tarvittiin vain hieman sissitaitoja, partiopojan vaistoa ja askartelukoulun oppeja.

Laitoin Seijan Tampaxin haavan päälle ja kiedoin sen ympärille vielä Libressen! Ultraimukykyisiä molemmat! Luojalle Kiitos Seijan runsaista menkoisa, joita muuten vihasin. Iski hirveä puute sen 7 päivän aikana. Ranne paskana, käsi ruvella. You know.

Tuolla kertaa naisten hygienitarvikkeet pelasti mun käden ja voin jatkossakin leikata lihaa huoletta, sillä lääkelaukussani on aina paketti Tampaxeja ja Libressejä. Kyseisen setin päälle kannattaa muuten vetää vaan jesaria, niin pysyy.

BTW: Tiedättekö miksi hatanpään ensiapu lopetettiin? Laitoin ton haavantyrehdytys vinkin Suomi24:ään. Kukas enää lekuria tarttis? Buahaha-hah-haa!

Moro ny!