Apollosta päivää!

Sattuipas hauska juttu tänään. Tuntemattomasta numerosta soitettiin ku olin nukkuun viel. Luulin, et se on se frendi mainostoimistosta. No ei ollut. Heleä naisen ääni aloitti:
– Sullahan oli synttärit, onneks olkoon! Mumisin epähuomiossa jotain, et joo oli. Todellisuudessa niihin ny on vielä aikaa. No mimmi jatkoi:
– Apollo tarjoaa sulle ja muutamalle frendilles synttäreiden kunniaks ilmasen sisäänpääsyn, jonon ohi. ja skumppapullon jos tuutte nyt viikonloppuna bilettään.

No, hitto tämähän käy! Hyvää henkilökohtaista markkinointia! Pojot Sedu Koskiselle. Kun talous o mitä on, kannattaa panostaa siihen, että asiakaskunta, josta muutenki taistellaan, pysyy läpi heikkojenki aikojen. Kysyin sit mimmiltä, että onnistuuko 5 kaverin kanssa sisäänpääsy. Aluks ei, mut sit se heltyi, ku kerroin, ettei tulla ollenkaan, jos kaikki ei pääse jonon ohi… Mulla on muutenki guestillä nimet yhden tutun kautta, mut toi skumppa on ihan kiva etukäteislahja. Kiittelin kovasti mukavasta lahjasta ja naureskelin, et täytyy sit oikeilla synttäreillä lunastaa uudestaan ilmaset juomat 😉

Satanut koko päivän Mansessa. Blaah… Olin lähössä fillaroimaan, mut ny on kyl turhan hasardi keli. Vettä joku 8 senttii pitkin katuu ja mul on tosi huonot kumit mopedissa. Täytyis vaihdattaa, mut vien sen sit syyshuoltoon, mis hoituu kaikki. Aattelin pistää mopon telakalla jo syyskuussa, ku ei täs ny oo ollut hirveetä intoo (eikä rahaa) ajella. Vissiin liikaa kilsoi viime kesänä. Tai liian vanha prätkä.

Moro ny!

”Sä miehenä osaat vastata”

Kaverin vaimo Marja heitti tänään pahan kysymyksen:
– Miten saada mopon rassausta harrastava mies saapumaan autotallista valkoiselle nahkasohvalle tai/ja ruokapöytään käsienpesulavuaarin kautta!?
Kuulemma on vittumaista kulkee jatkuvasti Wileda kädessä ja pyyhkii öljysii sormen jälkii valkoisista pinnoista. Marjan sanoin:
– Ku asuis kolmen lapsen kanssa, joista vanhin sotkee eniten…
Perheessä on siis vajaa eskari-ikäinen tyttö ja parivuotias poika. Nuorena ovat ehtineet aloittaa muksujen teon, ku pariskunta on vast mun ikäsii…

Mielenkiintoinen aihe. Mä en oo viel keksinyt keinoa moiseen ihmetykseen. Kyl se tuppaa unohtumaan itse kultakin… Ehkä mä käytän äijän logiikkaa ja ehdotan, et ukko maalais kaikkikeittiökaapiston mustaks ja verhoiluttais nahkasohvan tummempaan kuosiin? No joo… Enemmän ku toi kysymys, mä aloin miettiä yleisesti, miten me miehet ja naiset ei ymmärretä muka toisiamme. Mä tulin siihen tulokseen, että meidän pakko tehdä jonkunäkönen palvelus hameväelle ja työskennellä aktiivisesti tän kuilun pienentämiseksi. Kaikkien elämä ois helpompaa, ku ei aina tarttis selitellä ja vääntää…

Meinaan ehdottaa pojille, et voitais alkaa esim. joka viikko ruotimaan blogis jotain kysymystä, joka mimmei meissä ukkeleissa askarruttaa. Siis heitettäis jokainen oma näkökulma asiaan ja tehtäis sit loppuyhteenveto. Se vois olla meidän hyvä teko muijille kiitoksena siitä, että saadaan jatkaa hyvällä omatunnolla Päivän Pimujen kuolaamista… Mun täytyy järjestää joku ideariihi tästä, ku noi jampat on kotiutunu.

Ei muuta tällä erää. Kerrotaas ny viel, että jätän TÄNÄÄNKIN eroottisen vierailun väliin. Täytyy ajatella asioita rauhassa. Tosin toi toiminta alakerrassa ja yläkerrassa ei yhtään natsaa keskenään. Kovis käskee hypätä prätkän selkään ja ajaa kahtasataa köyriin, mut toi yläosaston pehmo miettii, miten hoitaa show loppuun niin, ettei ketään satu. Varsinainen taisto onki. Veikkaan, et viimeistään ens viikolla alakerran kaveri suorittaa täystyrmäyksen…

Jaahas, sit taas terangille istuksiin ja kaupan kautta himaa. Lihat on loppu, mut onneks noi meitin pikkuputiikit on 23 asti auki. Se on kuulkaas paha juttu, ku mulla ei oo kaapissa kyljystä ja aattelin viel grillailla yömyöhään. Mä on nälkäsenä ihan helvetin rasittava jamppa. Tuttu tunne varmaan monelle…

Moro ny!

Naiskauneutta Testoksessa

Huomenta everyone! Villin ja ahistavasti nukutun kakstuntisen jälkeen avasin läppärin ja tipuin välittömästi tuolilta. Samalla ku nostelin perslihojai lattialta, yritin vääntää auki loksahtautta leukaa oikein kaksin käsin kii. Erpa ja Yohanna!!! Samalla musiikkileirillä lapsena!!! Ei tsiisus täähä on ku se märkä uni, mitä näin noi pari tuntii, ku silmät ol kii. Ja Eerikki, sä et ny aiheuta tätä märkyyttä, sorry, vaan siis toi friidu. Sehän näytti niis Euroviisuis-tamineissa ihan nelikymppiseltä mut et 18…

Ja asuu Köpiksessä vai? Mä niin tiedän, mihin me vaihdetaan se Riikan bilereissu, mist o ollu äijäin kaa puhe. TANSKA, here we come… Mut Jontte-sedältä meidän täytyy ottaa jadekännykät (tulli hoitanee dildot ja nahkikset;) pois, tai jossain vaiheessa ollaa Yohannan yksityiskonsertissa, mis se laulaa ja tanssii vaan meille kolmelle – ALASTI. 😉

Eerikki, sä pelastit mun päivän. Olin jo aloittamassa vatvomisen noist parisuhdeasioist mut taidan pistellä meneen ensin oikeen rukkaseen Yohannan kuvien kera! Kattotaan sit, jaksaako viel synkistellä, vai oisko vuorossa frendin kans kössimittelöt GoGo:lla.

Huh, huh… moro ny kaikille!

Päivän pimu – Jóhanna Guðrún Jónsdóttir

No nyt kun kerran revittiin tää blondihuuma auki eilen Kristen Bellin myötä, niin pysytää sit samal linjal. Otetaan vaan ikäluokas sellanen 10v harppaus – suoraan vuoteen 1990. 

 

Ai et kuka muka tää Jóhanna Guðrún Jónsdóttir sit on? No maailman enkelimäisin tyttö, joka tunnetaan maailmalla paremmin nimel Yohanna. Mut siis en ees tiedä mistä alkaa hehkuttaa tätä plikkaa. Aivan täydellinen pakkaus. Tavattiinki joskus vuonna kivi sellasel skandinaavisel musaleiril, jonne faija mut pakotti… jep, meitsikin on soittanu erästä instrumenttia viimeset 15 vuotta. En oo iha varma tietääkö ees P-man ja Yontte mikä kyseinen soitin on kerta reenaan edelleen vähä salaa. 😉 Mut niin. Yohanna on lahjakas, hothot, mukava, fiksu ja ikäisekseen kypsä. Mitä voi mies enempää toivoa?

 

Yohanna on siis Tanskassa syntyny, mut ihan pikkuskidinä Islantiin muuttanu laulava enkeli. Ikää tytöl on 18v ja julkaistuja albumeita löytyy jo neljä, joista eka julkastiin plikan ollessa 9v (!!!) Tunnetuin biisi on varmaan Islannin tän vuoden euroviisubiisi ”Is It True?” Teininä Yohanna vietti paljon aikaa rapakon takana Los Angelesissa ja Nykissä päätyen lopulta laulaan myös Broadwaylle, ei huono! Mut kyl tolla naamalla ja äänellä kelpaaki!! Yohanna on kyl loistava esimerkki skandinaavisesta kauneudesta ja siitä, et kyl meillä tääl kylmässä pohjolassakin osataan!

 

Kyl mä vieläki toisinaan mietin, et tunnistaisko Yohanna mua, jos jossain törmättäis… pitää ehkä lähtee pyöriin Tanskan maalle kerta se nykyään asustaa käsittääkseni köpiksessä, jos vaik ”vahingos” törmäis. No ehkä ei. Mut täytyy sanoo, et jos joskus tollasen aarteen itelleni saisin, nii pitäisin hyvää huolta enkä päästäis ikinä karkuun! Päästäisittekö muka ite, häh? Kattokaa nyt kuinka ihana jumalainen neito on kyseessä! Olin sulaa vahaa jo pikkupoikana, saati si nyt. Äänestinki moneen otteeseen Yohannaa tän vuoden viisuis ja kyllähän se sit hyvin meniki. Pohjoismaille kaksoisvoitto – norja voitti, islanti tuli toiseks… suomelle ja ruotsille käviki sit vähä köpelömmin. 

 

Mut pitemmittä puheitta täs teille videoo ja muutama kuva meidän jumalaisesta päivän pimusta! 🙂

 

ESC 2009 – Iceland – Is It True?

 

 

Oisin saanut tänään, kahdesti

Mun lääkäritalon misukka, olkoot jatkossa Tiina, soitteli ja pyysi vielä iltapuhteeksi ”eroottiselle vierailulle”. Mikä ilmaisu! Hitto, mä pidän tosta naisesta. Siinä on särmää ja sitä persoonaa, isolla P:llä. Mimmi laitto tekstarin, missä oli kiitokset eilisestä iltapärräilystä ja että, tuunko vasta-ajatettavaks eroottiselle vierailulle sen luo. Toisaalta tekis mieli mennä, toisaalta oon paskana tän päivän tapahtumista.  Sattunut liikaa asioita liian lyhyessä ajassa. Mistähän sitä ees lähtis kertoo, mitä muuta happeninkiä on ollu ku Kristen Bellin kuolaaminen…

Alko hiukka ahdistaa, kun asiat tuntuu etenevän turhan nopeesti Tiinan kanssa. Pelkään helvetisti, että satutan sitä ihanaista, koska mulla on kuitenkin NIIN vaiheessa tää eron työstö. Toisaalta aattelen koko ajan, että eiköhän sitä saa mietittyä siinä samalla, kun deittailee, mut sit toisaalta… Mä oon niin monta kertaa käyny läpi sen kuvion, että ”oon just eronnut ja en oikein tiedä” ja ne ei yleensä ole päättynyt kovinkaan kauniisti sen toisen osapuolen kannalta. Äähh… Suoraan sanoen mä pelkään sitä, että huomaan kohta seurustelevani – vakavasti. Ja siitä onkin sitten paljon pienempi askel avoliittoon.

Toinen juttu, mikä mua vähän painaa on tää asumisjärjestely Testoksessa. Oon mä sillain ympäripyöreesti kertonut, että punkkaan kahden suht eläväisen mieskaverini kanssa, mutta koko totuus on jääny vajaaksi. En todellakaan ole valottanut sitä, millainen sikailu- ja biletysmeininki tässä on ollut lähes koko kesän ajan. Vaikkemmä irtopanojuttuja (enkä ees karvoja;) olekaan keräillyt, niin onhan täs ny ollut kaikenlaista säätöö. Kaikkee enemmän ja vähemmän vakavaa.

Niin, sit on vielä kolmas juttu, joka meinas pistää pakan kokonaan sekas. Käväisin mopedilla Taka-Huhdissa. Tiedän, tiedän, tiedän. Ei hyvä. EI TODELLAKAAN HYVÄ. Mun tarkoitus oli viattomasti heittää Seijalle sen nyssyköihin jääneet rojut, ku se pyyteli. Nooooooh…  Tilanne lähti vähän käsistä. Toinen itkee, pyytelee anteeksi polvillaan ja lopulta käy kimppuun ku yleinen syyttäjä. Seija haluis palata mun kanssa yhteen mutta mä en sen, ja se päätti kokeilla, josko onnistuis elvyttää hommaa seksin kautta. Tuskin sillä nyt muutakaan intressiä moiseen panostukseen oli.

Se käytti kaiken naisellisen vetovoimansa, että oisin langennut, mutta EI. Mä pystyin sanomaan EI. Ja voin todeta, ettei ollut hirveen helppoa, koska ei toi alakerran kaveri oo liian usein tositoimiin päässyt kuitenkaan. Niin, siis muiden kuin mun oikeen käden kanssa. Ja välillä vasemman. Vaihtelua. Vähän ku ois kaks eri muikkii. 😉 Kieltämättä ”sääliseksi”, jos tota ois sellaiseksi voinut kutsua, houkutteli mut ajattelin, että kaikki menee enemmän solmuun, jos nyt annan kalun viedä miestä. Se on kuulkaa kova poika käskemään. Niin pysyin siis kovana – molemmista päistä – ja onnistuin kuin onnistuin välttämään pahuudet.  Mutta lähellä oli, etten repinyt  vaatteita Seijan päältä … No, ei kyl tarttenut, ku se teki sen ihan itte.

Onneks tulin järkiini. Aattelin ihanaista Tiinaa ja kaikkea sitä, mitä meistä voi EHKÄ tulla. Kyl mä sanoin Seijallekin epämääräisesti, että mulla on ”uusia vähän vakavampia kuvioita”, mutta kun sillä ittellään ei ollu, niin puhuin kuin kuuroille korville. Eniten mä tosiaan hämmennyin siitä, että se yritti vietellä mut strippaamalla!!! Luoja, onhan sillä timmi kroppa, jota se osaa liikuttaa törkeen upeesti. Tanssiharrastus o tuonut notkeutta ja pumppi lihaksia. Voi jessus, ku kuola valui pitkin leukaperii, ku se alkoi keikuttaa itteensä sillain yyber-eroottisesti siinä mun eessä. Lantio kiinni mun lantiossa se laskeutui kiihottavasti polvilleen ja sit taas takas ylös… Ja jumalauta se näytti hyvältä niissä alusvaatteissa, mitkä sillä oli. Varmaan oli ostanut ne vain ja ainoastaan siks, et tiesi mun olevan tulossa käymään.

Olihan se herkullinen. Jatietty  tuttu ja turvallinen. Mut nyt se oli jotenkin kiihottavampi iu koskaan enne. Varmaan johtuu tästä tilanteesta. Tai sit siitä, että se oli laittanut hiukset sillain pöyhkeesti, kun yleensä ne on ollut tiukkaan ponnarilla tai nutturalla. Samoin se oli meikannut viimeisen päälle. Sopivasti. Niinku nyt meikataan, kun haluaa vietellä miehen. Voitte arvata, että suhteen loppuaikana ei moista panostusta tapahtunut. Siis strippaamista tai muutakaan. Päinvastoin. Seija oli sellainen yleishillitty. Myös sängyssä.  Voin joskus tilittää enemmänkin, mut nyt ei passaa kiusaa kaluparkaa yhtään näill ajatuksilla. Räjähtää muutenkin…

Joo mut ei enempää täst. Mä taidan lähtee juokseen ja iltauinnille sen sijaan, että lähtisin Tiinan luo. Kuuppa sen verran sekaisin kaikesta, että parempi pitää aikalisä ja juosta turhat energiat pihalle Pyntsalla.

Öitä kaikille! Moro ny.

Kristen Bell – Päivän pimu

Hän on ihanainen. Hän on fiksu. Hän on jumalainen. Ja vielä kauniskin kuin mikä. Herkät lapsenomaiset kasvot, joista saa pienellä ehostuksella viettelevän syöjättären. Nam. Kyseessä on tietenkin jenkkinäyttelijä Kristen Bell, vm. 1980. Ja kerrassaan loistava näyttelijä onkin. Osaa laulaakin suht kivasti. Mitenköhän onnistuu ruuan laitto ja siivoominen? No, onnistui tai ei, vaikuttaa todelliselta jokapojan kodin viihdekeskukselta.

Itse pidän neitokaisesta enemmän videolla kuin kuvissa, mutta ei noita photoja kattellessakaan silmiin satu. Meikä ja Erkka kuolataan timmii kroppaa vaativine töpötisseineen, mutta Jontte varmaan passuuttais pikkuisen suoraan silariklinikalle. No, me fanitetaan tässä typyssä luonnollisuutta.

Sitten Bellin ammattillisiin ansioihin… Kristen lienee tunnetuin roolistaan Veronica Marsin päätähtenä, mutta myöhemmin hän on saanut julkisuutta myös sarjassa Heroes sekä leffassa Forgetting Sarah Marshall. Itseasiassa sama vuonna kun typy lunasti Veronica Marsin roolinsa, hänet nähtiin myös David Mamet’n elokuvassa Spartan (2004).

Bell on näytellyt myös kahdessa televisiosarjan Deadwood jaksossa, ja lisäksi hänellä on ollut rooleja Everwoodissa ja Shieldissä. Tätä ette tiennyt – Bell on näytellyt myös kauhuelokuvassa Pulse (2006)! Jos haluatte ihailla typyn sulosointista puhuntaa, kannattaa tutustua sarjaan Gossip Girl, missä Bell on kertojaääni ja nimihenkilö. Taidot on hankittu kuuluisasta New Yorkin Tisch School of the Artsista. Pääaineena tietenkin musiikkiteatteri.

Ja ei hätää. Vaikkei Kristenistä riitä yksityiselämässä muille kuin näyttelijä Dax Shepardille, niin tuskaa helpottanee tieto, että muidulla on KAKSI siskoa Sara ja Jody. Lisätietoa neitokaisesta löytyy kaikkialta, mutta kootusti omilta siteilta täältä. Myös nämä Youtube-annit kannattaa katsastaa:

Kristen Bell shaking ass

Kristen Bell, kootut kuvat

Kristen Bell Russell Brand interview for Forg Sarah Marshall

Täältä hymyjä:

Veronica Mars, Bloopers

Ja lopuksi laulunäytettä tästä

Sekä tietenkin meikäpoikien valitsemat parhaat photot. 😉

Koukussa Kiiraan (Nyt jo!)

Mitäs diggaatte lookista? Sopiiks noi korvaläpät ja minari yhteen? Entäs arskat ja luistimet?

Mun näkemys Kiirasta… Pistä Erkka paremmaks. Montako tulostetaan ? 😉

Tyyli ennen tarkoitusta ja asenne ennen kaikkea

Päivän paperipimu – Kiira Korpi

Wtf, löyty sit tällänenki. Ihan mielenkiinnost haluisin tietää kuin moni on ton tuolt printannu ulos. 😀 Mitäs sanot P-man jos askarrellaan jontelle viel tervetuliaislahjaks muutama Kiira_Korpi_paperinukke? xD

http://vapaatila.net/valio/kiirakorpi/paperinukke/index.html

Miehenä parisuhdemarkkinoilla

"Jesh, mä ostin täydellisen".

Lukaisin tänään taas pitkästä aikaan Ellien keskusteluketjua, johon kävin aikoinani kommentoimassa. Alkoi vituttaa, ku joku kaikkitietävä tanttu iski siel nyrkkii pöytään ja puukkoo selkään ja valitti, kuinka me markkinoidaan itteemme ketjussa eri nimimerkeillä. Toi on mun mielestä akkojen touhua. Muijat markkinoi toisia muijia esim. kundeille.

Mäki juttelin hetki sit puhelimessa yhden hyvän naiskaverini kanssa ja ihmettelinki, et miks se kuulosti alust asti ihan oudolta. No, lopuks se sai sit kakastuu, et ”mul ois yks tosi kiva ystävä X. Hän on lääkiksessä ja käy duunissa yhdessä labrassa. Semmonen kivannäköinen, vähän aikaa sit eronnut mimmi, joka harrastaa motskareita ja golffiin. Mä lupasin vähä pohjustaa tätä juttuu, ku se ei viittiny soittaa. Niin, lähtisitsä sen kaa joskus ajeleen”.

Siis mistähän helvetistä tossa oli kyse?

En tietenkään lähde, jos muidu ei ees itte uskalla soittaa mulle. Mä en vaan käsitä ämmii, jotka on lähempänä kolmeekymppii ja niiden kaverin pitää pohjustaa soittoo tai tapaamista. Ja sit joku toinen ottaa yhteyttä ja vetää tommosen hirveen markkinointispiikin! Ihan ku lehtimyyjä, en saanu sanottuu ees mitään siihen väliin. En mä naista kuitenkaan ostamassa ole, vaikka mielessä on joskus käynyt Vaimonvälityspörssin pystyttäminen. Tarvetta vissiin ois.

Ja tota mä en ymmärrä yhtään, et ihmisii markkinoidaa aina ekana titteleille ja harrastuksilla. Lekuri, kauppislainen, teekkari, TAIKkilainen, ihan sama. Ei se tuleva ammatti oo se koko nainen kuitenkaan. Ei mul oo mitään hoitsu- tai jakupukuperversioo, mut tiedän, et joillain on ja siks ne deittailee vaan tiettyy ammattiryhmää. Sama se on tosin naisillakin: miehen pitäis olla  poliisi, palomies, arkkitehti tai lentäjä tai mielellään nuo kaikki. Naispuoleista kaveria lainaten: ”Insinööreistä, kirvesmiehistä, stuerteista ja ekonomeista ei ole mihinkään. Insinööreillä ei käy flaksi mimmimarkkinoilla käy, koska ne on yleisesti kuivii nörttei, jotka istuu vaan koneella. Sama homma ekonomeilla, pyörittelee aamupöydässä kirjanpitoo sanomalehden kulmaan ja illan herkkien hetkien aikaan mielessä on jo seuraavan päivän pörssiuutiset. Kirvesmies taas on aina kirvesmies: pyrkii virheettömään kaatoon. Stuertit – siis häh, nehän on kaikki homoja”.

Vaiko lentäjä univormulla?

Palomies?

Vai panomies?

Ihan vaan lentäjä?

Että sillä viisii.. Äijät, valitkaa tarkkaan, mihin ammattiin kouluttaudutte, jos meinaatte naisen saada. 😉 Ei mutta ihan totta puhuen, mun mielestä toi on aika räikeetä yleistämistä. Hei haloo, vaihteluu elämään! Avatkaa silmät ja eläkää laveemmin! Pois tuo rajoittuneisuus! Ja niin joo, tohon harrastusjuttuun… Eihän se tarkoita automaattisesti mitään, et pariskunnalla on samat harrastukset ja mielenkiinnon kohteet. Tietty se antaa keskusteltavaa ja yhteistä tekemistä, mut ei se kuitenkaan niin paljon yhdistä, että itte ensisijaisesti ettisin samoi juttui haarastavaa mimmii. Niin, jotain voimannostaja prätkälesboo!? Kyl ne harrastukset siitä sit muotoutuu yhteen sopiviks hiljallee, ku suhde vakiintuu. Ainaki mulle on käyny yleensä niin, et jompikumpi innostuu toisen harrastuksesta ja siitä tulee yks yhteinen juttu. Seijaki ajo prätkäkortin ja mä innostuin kössistä. Jonki verran tuli yhdessä ajeltuuki ja pelattua sitäkin enemmän.

Jos sopivaa kumppanii alkaa ettii vaan ja ainoastaan yhteisten harrastusten pohjalta, valikoima on suppee. Ajatteleeko ihmiset oikeesti noin ahdasmielisesti? Saatanan parisuhdemarkkinat… Ei ihmisii voi ostaa…

Moro ny!

Ps. Ehdotuksia päivän pimuks? Mul ois pari, mutten osaa valita. Päivän pimust tulki mieleen, et ilmoittauduin suorittaan greencardii. Meen johku Lempäälään… Vai olikohan se Pirkkala. Vai Nokia… No, meen kuitenki. Kiitos Natalie Gulbis! Saas nähä, mitä tostaki seuraa. Mä en oikeen oo semmonen hillintää ja hirveetä hienomotoriikkaa vaativien harrastusten kuningas…

Pps. Ei tsiigus sentään, joku kyseli Elleissä, miten se pääsis Päivän Pimuks. Erkka, onx toi joku sun  läppä?! Ei kai toi nyt voi olla tosissaan…

Mansen muijakaarti – Klooneja, vol. I

Käppäilin tänään Sokkarilta Stockmannille. Siis noin 1,5 kilometriä. Paitsi, että meinasin jäädä parin autolle alle, sain nilkkaani lastenrattaat ja kylkeen iskua paikalliselta cityhullulta. Mutta tää ei ollut mun pointti, vaan tänään aattelin paasata siitä, kuinka koko Mansen muijakaarti on samaa harmaata massaa… Tää on meidän äijien kannalta aika harmittavaa, koska persoonallisuus, niin luonteessa ku ulkonäössä, on mun mielestä ainaki POP.

Niin, siis ton vajaa parin kilsan aikana mua tuli vastaan enemmän ja vähemmän samantyyppisiä typyjä vaatteiden, hiusten ja muitten ulkoisten seikkojen osalta. Tosi perseestä. Mut en mä yhtään ihmettele, kun kattoin, mitä niiden typyjen kädessä roikku. Jokakolmannella oli HenkkaMaukan, Lindexin tai Seppälän muovari. Joka kolmas leikkauttanee tukkansa Placessa, Headlinella tai G.O.S.:lla. Ja kaikki käyttänee Lumenen meikkejä. Mitä muuta tosta setistä saa kun toisiltaan näyttäviä kopioita, jotka on kaikki lukenut suosituimpien fashionlehtien sekä Jonten suuresti arvostamien muotiblogien antimet.

Oikeestaan Mansen mimmeille vois iskeä pakaraan leiman ja lajitella ne suoraan kolmeen luokkaan. Tässä tulee ny pari ensimmäistä. Jatkan seuraavassa entryssä ne loput.

GROUP 0:
Semmosta luokkaa ei Mansen kokosessa kaupungissa ookkaa ku VIP/eliitti/kuninkaalliset/starat. Kun ei sitä oo Helsingissäkään. Meiltä puuttuu semmoinen oikeesti varakas ja intohimoisesti rahan hassaukseen keskittynyt luksuskulutusryhmä, mikä on ihan ymmärrettävää maamme kulttuurisen historian valossa. Mitä voi odottaa, jos suuria tunteita kansassa herättää pääasiassa silli, Seppo Räty ja Sedu?

Suomi on aina ollut muodin takapajula, eikä muuksi muutu, vaikka kuinka yritettäis. Se liika yrittäminen tästä perässähiihtelystä tekeeki just ni surullista. Ei tartte kattoo ku länteen lahden toiselle puolelle, niin siellä on jo täysin eri meininki. Ja nyt en tarkoita suosikkiani Svedustaraa, OMG. Meillä tullaan jättiläisen askeleen verran jäljessä muuta maailmaa. Oon ollu sen verran vaatealalla duunissa, että tiedän, mistä puhun. Nekin vähäiset ”designerit”, mitä Suomes on tai on ollut, on olevinaan jotain tosi uniikkia. Todellisuudessa sekin sakki tekee keskenään sitä samaa kuraa. Erilaisuudesta on tullut se kaikkia yhdistävä tekijä. Harmi.

Niin, mitäs grouppei sit jää enää jäljelle, kun toi em. heitettiin vekka? Öhömm …

GROUP I:
Wanna-be:t

Siis nää on näitä innokkaasti muotii seuraavia VIP/starba/seurapiiri-ihmisiä, jotka on olevinaan niin vitusti sitä jotain, mitä toi eka ryhmä oikeesti jossain muualla ku Suomessa onkin. Tää ykkösporukka on se säälittävän ryhmä, koska toi liika yrittäminen paistaa läpi ihan kaikesta. Tähän jengiin kuuluvan mimmin tunnistaa siitä, että se näyttää Cosmon, Marie-Clairin tai Ellen (joko suomalaisen tai brittiversion) mallilta, joskin on usein lihavampi, lyhyempi ja rumempi. Mun kokemusten mukaan nää muidut on useesti heikkoitsetuntoisia purkkapäitä, ja tätä tyhjyyttä yritetään pönkittää turhanpäiväisen starailun muodossa just kulutuksen kautta. Kuka tahan tavis voi ostaa hyvännäköisillä kledjuilla, koruilla, kengillä sun muulla krääsällä itseluottamusta, asennetta ja arvostusta.

Tässä ryhmässä olennaista on näyttää hyvältä ja kiillottaa ulkokuorta Super-efficient People Waxillä. Tähän porukkaan kuuluu (ainaki mun piireissä) näitä muidui, jotka ilmoittaa ammatikseen vaikka mallin. ”No kun Moron toimittaja on kerran ottanu musta kuvituskuvan reportaasiin Mansen yöelämästä”. Jihaa, mikä saavutus! Toi vetää vetää jo suvikoposenki hiljaiseks.

On tos porukas on sit niitäkin naikkosii, jotka ihan oikeesti tekee töitä ja/tai opiskelee aivokoppaanki jotain. Nuorempien mimmien ”työ” tosin tuntuu olevan raataminen alipalkattuna jossain rättikaupassa. Mut kai se on sen arvosta, et voi ostaa sit trendikuteita enemmän samalla rahalla ku muut. Niin, ja sit on nää opiskelijat, Suomen akateemikkojen toivot, jotka käy vaikka kauppiksessa, tai vielä nolompaa massatradenomiopistossa, näyttäytymässä jakkupukuineen. Toki poikkeuksia bisnespukeutumiseen löytyy. Silloin kun ollaan menossa luennolta veneilemään tai viinikerhon kokoontumiseen, päällä saattaa olla rennosti vaan suorat housut, kauluspaita ja vinoruutuneule. Osa täst porukasta tuhlaa surutta opintotuen ja -lainan vaatteisiin, koska porukat maksaa opiskelut ja elämisen. Helppoo!

No joo, mut näitä ykkösgroupin tyyppei tuli tänään eniten vastaan, mikä johtu varmaa siitä, että olin liikkeellä ns. lounasaikaan. Mul oli vähä semmonen tunne, et ne ois saattanut kattoo jotenki halveksuen taas mun lookkii. Lähin aamul hirvees kiireessä, ni jalas oli mun lahjaks saamat AC/DC-rantaläpsyttimet, päällä tiukka My Little Poni t-paita ja rikkoutuneet faret polviin asti käärittyinä. Ja lisäks parta jäi ajamatta ja hiustyyli muistutti semmosta Neljäntuulenhattuu! Tiedän, näytin lähinnä alkoholisoituneelta Johnny Deppiltä. Voi, voi. Ei tunne missään, ku on suotu henkistä (ja fyysistäkin) munaa.

Niin joo, sit ois viel ne kaks ryhmää, mut ne mä säästän seuraavaan entryyn. Ny sporttaileen ja toipuileen. Todellisuudessa siellä mitään toivu, kun sama homma se on salillaki. Sopuhintasta Gasallii, Davidii, Nike Womanii, Peakkii ja Röhnishii siel kaikil muijilla on. Jos näen yhdenki pakertaa lihasta säämiskäverkkareissa tai salihousuissa lupaan tältä istumalta ottaa siitä kuvan blogiin ja viedä syömään ihan mihin tyttö haluaa. Ja olkoon sitten säämisköissä tai ei. Kiinni veti! Voitte olla varmoja, että mä saan pitää lompakon visusti kiinni.

Moro ny! Miehet, olkaa persoonallisia!

Ps. Älkää silti hankkiko AC/DC-läpsyttimii. Vitun epämukavat kävellä pidempii matkoi.