Ponitarhan kosto

No ny on si action-viikot päräytetty käyntiin ihan ryminällä! P-man oli tosiaa jättäny keittiöön niit my little ponyja meidän källejä varten. Ei se vielkää suostunu paljastaa mistä ne on kotosin. Ehkä en enää tän jälkee kysele. Oon tässä jo näiden ekojen testos-päivien aikana saanu huomata et vanha sanonta ”autuaita ovat tietämättömät” tjs pätee myös poikamies kommuunis. Jontekin nahkakantista kirjaa selattuanikin olisin ollu paljo tyytyväisempi jos en vaan olis ikinä saanu tietää et kysees on joku sen pillukarvakirja. Hyh.

 

Mutta nyt ite källeihin. Yritän tän kappaleen jälkeen kirjottaa källitunnelman kohottamiseks mahdollisimman raportti-luontosta kirjakieltä, vaik se on vähän lame ja mun tapaukses hiiiiiidasta. Mut pakko todistaa et ruotsipoikakin voi haltsata suomen, perkele! No vähä huijausta, ku oon kotona puhunu aina kuitenki äidin kans suomee ja ruottissakin kävin suomenkielistä koulua. 😉 ASIAAN:

 

Villa Testoksen action-viikkojen ensimmäinen källi oli nimeltään ”Ponitarhan kosto”. Tässä källissä keskityimme siis P-manin mysteeristen My Little Ponyjen ripotteluun ympäri Jonten valtakuntaa. Ennen ponitarhan asemointia käynnistimme valmistelevan operaation: ”Pimp My Little Pony”. Pidimme keittiössä lounaan yhteydessä pienen ideariihen ponijoukkion päänmenoksi. Esille nousseita ehdotuksia olivat:

 

§1 Maaliponi

* ponin tuunaaminen tusseilla, Seijan vanhoilla huulipunilla yms

 

§2 Hajuponi

* ponin vahva hajustaminen parfyymeilla, tabascolla, pieruspraylla yms.

 

§3 Voodoo-poni 

* poni täyteen neuloja ja muita teriä

 

§4 Villa Testos -poni 

* sinitarrasta/muovailuvahasta ponille iso kyrpä

 

§5 Paskaponi

* irroitetaan ponin pää ja tungetaan runko täyteen paskaa tai jotain muuta ikävää ainetta

 

§6 Ponimatti 

* pää jälleen irti, poni täyteen viinaa, pää takaisin paikoilleen

 

§7 Jonten poni

* pitkähiuksinen…hups, ei kun pitkäharjainen tyttöponi ruoskalla varustettuna

 

 

Koska poneja oli yhteensä vain neljä, oli tarpeen pitää kahden hengen suljettu lippuäänestys. Suurimmaksi suosikiksi nousi yllättäen Villa Testos -poni isolla vehkeellä. Mukavasti seuraavilla sijoilla hajuponi, voodoo-poni sekä Jonten poni. Ponien vähyys rupesi vituttamaan joten päädyimme yhdistelemään esille nousseita ideoita. 

 

Suurin osa tarvikkeista löytyi käden ulottuvilta, paskaa myöten. Lisäbuustia kaipasimme ainoastaan hajuponin virittelyssä. Pieruspray löytyi luonnollisesti P-manin nyssyköistä vapun jäljiltä ja tabasco Villa Testoksen keittiöstä. Ainoa kaipaamamme ainesosa oli sopiva hajuvesi. Koska emme laiskuuttamme jaksaneet valua kaupoille tuoksuja haalimaan, keksimme poiketa rouva Ståhlbergin luona päiväkahvilla. Leivoimme siltä seisomalta pellillisen korvapuusteja (joojoo, osataan leipoo!) viemisiksi ja sitten ei muuta kun koputtelemaan. Rouvan luona kyläilystä on luvassa tarkempi selostus myöhemmässä entryssä, mutta sen verran paljastan, että takaisin kotiin lähteissä yksi poneista tuoksahti vahvasti Chanel No. 5:lta. 😉

 

Ponien tuunauksen tuloksena:

 

1. Pinkki poni = Hajuponi meets Paskaponi

* Chanel No. 5 + pieruspray + tabasco + sisällä oleva salainen aine

* hajuponi päätyi jonten yöpöydälle, jykevästi kaksipuoleisella teipillä

 

2. Sininen poni = Villa Testos -poni

* Villa Testoksen oma poni sai omat jykevät man partsinsa muovailuvahasta, joka kiinnitettiin ponin alavatsaan liimalla.

* Poni päätyi kiinni samaisella teipillä seinään, jota vasten Jonten sänky lepää 

 

3. Keltainen poni = Jonten poni

* Pitkäharjainen kaunis tyttöponi ruoskalla varustettuna päätyi Jonten vaatekaappiin, tarkemmin alushousujen sekaan

 

4. Vihreä poni = Voodoo-poni

* ”Neulottu” poni löysi tiensä kaksipuoleisen teipin avulla Jonten huoneen kattoon.

 

Päätän ”Ponitarhan kosto” -raporttini tältä erää. Kiitos kärsivällisyydestänne ja kuulemiin! 😉

Onko se söpöä?

Nimimerkki : D kommentoi, että miehen käsityöharrastus on söpöä. Onko se? Eiks kaikki skede- ja snoukkakundit sekä muut starat tee vaatteensa itse? Saa just semmoista jälkeä, mitä haluaa, eikä muilta kadullakulkijoilta löydy taatusti samansortin kamaa. Mulle persoonalliset kuteet oli yks keino pönkittää identiteettiä, joka silloin muinoin oli vähän hakusassa. Siis nuorena poikana. Oli kauhea tarve erottua siitä harmaasta massasta, mitä meidänkin koulu kuhisi.

Meillä päin yläasteella jengi kulki joko Lewari 501:ssä tai sit hoppareissa. Ahdistavaa. Yläosastolla kundit piti jotain bändipaitoja, Fruit of The Loomin puuvillakauhistuksia, peruskollareita tai jonkun paikallisen urheiluseuran verkkatakkia. Mä en halunnut kuulua em. massaan, joten päätin hyödyntää rättikässässä oppimiani taitoja. Lukioon asti tein ja tuunasin kaikki suosikkivaatteeni, etenkin yläosat, itte. Ja mun mielestä ne oli siis helvetin cool. Ehkä näin jälkikäteen en olis ihan samaa mieltä. 😉 Täytyy kysyä mutsilta, jos sillä ois vielä jotain vanhoja ryysyjä arkistoissa, et voisin antaa tyylinäytteitä!

Enemmän ku virkannu oon ommellut mm. keikkavaatteita ittelleni ja muille pienille piireille. Seijan kohdattuani en saanut käyttää niitä ja myin kaiken frendeille. Täytyy alkaa tuunata lisää. Nyt ku voi tehdä, mitä haluaa. Ou jeah, olen VAPAA.
Mun suosikki on edelleen faijan supervanhasta Addun kiiltäväkankaisest lentopallopaidasta tehty uusiopaita. Oisko ollut vuosi 96. Paita oli 70-luvulta. Leikkasin siihen keskelle rintaa sellaisen jännän luurankokuvion (vähän kun joskus skidinä teki lumihiutaleita koulussa, you know) ja laitoin alle toisen hauskan kankaan, joka näkyi niistä reiiästä. Sit lyhensin hihat t-paitamittaan ja virkkasin hihansuihin semmoiset pääkallokuviot. Kuulostaa basiciltä, muttei todellakaan ollut sitä! Se aluskangas oli helvetin magea.

Jumalauta ne hihansuut oli vaikeet tehdä. Kaivoin muistaakseni jostain jenkkiskedesivun foorumilta ohjeet mut paskat siitä mitä tullut. Sit tein itte oman vision mukaan. Mun innostus käsityöhön oikeestaan alko vahingossa. Mutsi merkkas raksin väärään ruutuun ja jouduin rättikässäryhmään ala-asteel. Aluks aattelin, että vaihdan kundien pariin puukässään, mut totesin, että paikka rättikässäryhmässä luokan ainoona miehenä on ni ainutlaatuinen, ettei sitä kannata menettää. Ja opettaja palvoi mua, kun olin ainoana ”vapaaehtoisena” ukkona valinnut rättikässän. En katsonut aiheelliseksi pilata mun kybän tokarinumeroa kertomalla, että mutsi teki mokan papereiden kanssa.

P-Manin käsistä on valmistunut villasukkaa, essua, hopparihousuja (helvetti, jouduin muuten ostaan kaksinkertaisen määrän kangasta verrattuna muijiin, jotka teki pillifarkkuja;), kellohame mutsille ja exälle neulottu kesähattu, käsineitä, rannekkeita, hikipantoja, joululahjaksi mummolle pöytäliina, bändilippuja/paitoja ja viirejä sekä tietty kevari/prätkäpukuun sopivia yyberkuuleja asusteita. Et kuka sanoo, et miehet osaa käyttää vaan vasaraa ja naulapyssyä? Toimiskohan mun vanha Brother vielä? Täytyy hakea se porukoitten varastosta takas… Langat saan loppuviikosta. Tilasin ne jostain Lankabaarista. Eka, joka löytyi Kuukkelilla. Ihan hyvä hinta-laatusuhde, voin suositella.

http://www.lankabaari.fi

Heinäkuussa KAIKKI tilaukset ILMAN postareita. Sopii mulle. 😉

Ripsikihartimia ja koukkuja

Tyhjensin nyssyköitäni ja löysin mm. ripsentaivuttimet. Kauniita muistoja Seijan vihreistä silmistä. Nyyh. 😦 No, eipäs nyt vetistellä. Mietinpä vaa, kuka nääkin on mahtanut keksiä. Tai siis kuka on saanut valaistuksen, että ripsiä voi taivuttaa metallisilla (tai muovisilla?) pihdeillä ja siten näyttää seksymmiltä. Eikös toi satu ihan helvetisti? Lisäksi olen kuullut tarinoita, miten ripset on irronnut ja kuinka luomeen on tullut pahoja vaurioita operaation aikana. Ja noihan maksaakin yhtä paljon kun sixpäkkiä mesikämmentä… Kuka helvetti laittaa tommoseen värkkiin 20 euroa tai enemmän? Eiks kreppirauta toimis ihan yhtä hyvin.

Taidanpas tehdä pienen empiirisen testin ens kerralla, kun E ottaa liikaa ponua. Käherrän sen ripset. Katotaan tajuaako moista tapahtuneenkaan, kun heräilee horteesta. Mutta ennen Erkin ripsien operointia tää kalu saa kihartaa muutamat munajouhet. Källi on sit iskevämpi, kun kerron pikkunyanssin siitä, missä kukertimet piipahti ennen Erkin silmää. Källiviikot on kivoja, 😉

Hahaa, meikä heräs tänään jo seiska reikä reikä. Pakko vähän entrata rytmiä, kuhn duuniinkin joutuu loppukesästä. Erkka yllättyi, kun olin käynyt lenkillä ennen Mitsua. Enkä kussut naapurin ovelle, vaikka krabbessa niin uhosin… Samalla kun löysin kihartimet, silmiin osui mun vanhat virkkuukoukut. Aattelin alkaa virkata uudestaan kledjuja. Bändiaikoina tuunasin, omplin ja virkkasin kaikki uniikkeja rokkikuteita mutta Seijan painostuksesta se(kin) harrastus hieman ”unohtui”.

Aattelin muistella ketjusilmukoita, kiinteitä ja pylväitä virkkaamalla Eerikille pipon ja Mitsulle kaulapantaan rock-henkisen koristeen. Saadaan sillekin vähän katu-uskottavuutta. Jontelle voin tehdä valjaat, niin ei tartte tyttörukkien fledaa kiskoa. 😉 Täytyykin käydä pyörimässä käsityöblogeissa ennen projektia.

Skedet ja my little ponyt

Aamut ei oo kyl sit tippaaka meitsin juttu. Ei oo päästy vielä ees puolille päivää ja oon jo ihan puhki. Oon koko aamun pyöriny ympäri mansee – aluks Mitsu herätti kasilta et ny pitäs päästä kuselle. No si mentii… sen jälkee aattelin, et turha täs kai ny enää mennä nukkuun ja lähin ettiin uutta skedee. Harrastan siis skeittausta ja pitäs löytää uus lauta, tai pikemminki vaan osat, kerta meinasin (ekaa kertaa) koota ja myös suunnitella dekkikuvion ite. Ei kai sitä ny ihan turhaan oo tullu nörtättyä graafisenki suunnittelun paris vuositolkul?! 😉 

 

Onkos tänne meidä blogiin eksyny muute muita skededudeja? Entä onks ehdotuksii mistä sais laadukkait osii kätevästi ja sopuhintaan, meinaa pappa ei enää paljo betaalaa meitsin settejä. Tästäki aiheesta lisää myöhemmin… sitä hanukkaan upotettua kultalusikkaa on revitty pari vuotta ny pois, eli moni voi saada kiksei meitsin rikkauksista ryysyihin tarinasta. Tosin ei kai tätä testosta ny voi iha enää ryysyks sanoo. No mut tiätte mitä haen takaa. 😀

 

Tänää pitäis suunnitella myös p-manin kans villa testoksen action-viikkoja, jonten pään menoks. Katotaa mitä ollaan iltaan mennes keksitty. En oo iha varma mistä p-man oli ne keittiön pöydäl lojuvat my little ponyt kaivanu, enkä haluukaa välttämät tietää. Mut sen verran osasin laskee juttui yhteen et mihin se oli aatellu niit käyttää… Mul on pyöriny vähä mieles myös sellanen pimp my nahkakansikirja. Siit jonten olis jo melki pakko tykkää. 😉

 

Jaha, jos sit kävis tsekkaa nukkuuko p-man. Jos nukkuu nii vois herättää vaik kostamal sille sen yhen kännifarttauksen… kattellaa lisää myöhemmin. 

 

Sommoro!