Ripsikihartimia ja koukkuja

Tyhjensin nyssyköitäni ja löysin mm. ripsentaivuttimet. Kauniita muistoja Seijan vihreistä silmistä. Nyyh. 😦 No, eipäs nyt vetistellä. Mietinpä vaa, kuka nääkin on mahtanut keksiä. Tai siis kuka on saanut valaistuksen, että ripsiä voi taivuttaa metallisilla (tai muovisilla?) pihdeillä ja siten näyttää seksymmiltä. Eikös toi satu ihan helvetisti? Lisäksi olen kuullut tarinoita, miten ripset on irronnut ja kuinka luomeen on tullut pahoja vaurioita operaation aikana. Ja noihan maksaakin yhtä paljon kun sixpäkkiä mesikämmentä… Kuka helvetti laittaa tommoseen värkkiin 20 euroa tai enemmän? Eiks kreppirauta toimis ihan yhtä hyvin.

Taidanpas tehdä pienen empiirisen testin ens kerralla, kun E ottaa liikaa ponua. Käherrän sen ripset. Katotaan tajuaako moista tapahtuneenkaan, kun heräilee horteesta. Mutta ennen Erkin ripsien operointia tää kalu saa kihartaa muutamat munajouhet. Källi on sit iskevämpi, kun kerron pikkunyanssin siitä, missä kukertimet piipahti ennen Erkin silmää. Källiviikot on kivoja, 😉

Hahaa, meikä heräs tänään jo seiska reikä reikä. Pakko vähän entrata rytmiä, kuhn duuniinkin joutuu loppukesästä. Erkka yllättyi, kun olin käynyt lenkillä ennen Mitsua. Enkä kussut naapurin ovelle, vaikka krabbessa niin uhosin… Samalla kun löysin kihartimet, silmiin osui mun vanhat virkkuukoukut. Aattelin alkaa virkata uudestaan kledjuja. Bändiaikoina tuunasin, omplin ja virkkasin kaikki uniikkeja rokkikuteita mutta Seijan painostuksesta se(kin) harrastus hieman ”unohtui”.

Aattelin muistella ketjusilmukoita, kiinteitä ja pylväitä virkkaamalla Eerikille pipon ja Mitsulle kaulapantaan rock-henkisen koristeen. Saadaan sillekin vähän katu-uskottavuutta. Jontelle voin tehdä valjaat, niin ei tartte tyttörukkien fledaa kiskoa. 😉 Täytyykin käydä pyörimässä käsityöblogeissa ennen projektia.