Panostus palkitaan!

Kokemuksel voin kertoo pörrösen koiran lisäävän muijien kiinnostuskerrointa jätkien suuntaan. Jos hihnan pääs on söpö hauveli, enemmistö muijil herää sisäl joku random hoiva-ihkutus-vietti. ”Awww, vitsit on söpist ku isol miehel on pieni koira”. Ja kylhän se näin on, perkele! Ainaki 5x varmuudel muijat ottaa jotain kontaktii koiran kans lenkkeilevään, ku sit keskenää maleksivaan kundiin.

 

Neljä vuotta sit sain mitsun faijalt porukoiden eron ”hyvittelynä” ja siit lähtien oon pistäny merkille ton koiran viehätysvoiman. Kokemattomana poikana aattelin noihin aikoihin panostaa asiaan ja kahlasin koirakirjoja läpi oikeen urakalla ja opettelin eri rotuja ja niiden määritelmiä, väriyhdistelmii ja insideläppii, jotta voin sit pätee tietotaidollani… naurakaa vaan, mut taas tänää sain huomata et sekin panostus kannatti!! 

 

Varsin hottis brune tytsäke (sanotaan Nora) pysähty lenkillä heittää läppää ja tietty lässytteleen myös Mitsulle. Noralla oli itellään pieni valkonen koira, jonka tunnistin semmoseks vähä harvinaisemmaks roduks ku volpino italiano. Näyttää siis ihan identtiseltä japaninpystykorvan kans, minkä porukka helpommin tunnistaa. Eroo ei perus silmä huomaa, mut MEITSIPÄ huomas. Arvaa valahtiko tytsäkkeen naama maireeseen mut samal hämmentyneeseen hymyyn, ku aloin selittää tarkemmin rodun alkuperästä ja levinneisyydestä ympäri maailman?! 

 

Ja kyllä, ekat scoret tipahti samas hetkes meikäpojan tilille ku Nora ehdotti koiratreffei! 😀 Vaihettiin numeroita ja katotaa huomisest alkaen kelin mukaan millon olis sopivat hetki…täl viikol kummiski. Täst se lähtee, pitäkää peukkuja!

 

Tää on ollu kyl loistava päivä! Treffikutsu ja onnistunu källi (muistakaa lukee p-manin entry ”Ponit valjaisiin”)… meitsi diggaa! Ny taidan lähtee parin kaverin kans yksille tai kaksille. Hyvvöö iltoo tyypit! 🙂

Ponit valjaisiin

Täytyyhän sitä riettaat pikkuponit valjastaa, ettei ne vaeltele pitkin Jonten kammiota niinku huvittaa. Näissä valjaissa on kuitenki muutama erityispiirre, jotka ei välttis oo Jonten mieleen. Ensinnäkin, ne on virkattu 9-kokoisella koukulla vanhan t-paidan suikaleista, eli ovat helvetin paksut, eivätkä katkea ilman saksia. Kumma juttu, että kaikki Jonten teräaseetkin katoaa just ennen ku se palaa. 😉 Toiseksi, valjaat on kiinnittyneet – ihan iitestään ja täysin vahingossa – myös muihin Jonten tavaroihin kuin Poneihin.

KYLLÄ, todellakin virkkasin aamuyöstä (kiinteistä ketjusilmukoista!) paksun valjasnarun, jolla on pituutta about 20 metriä. Syntyi yllättävän nopeesti,vaikken oo hetkeen pidellyt koukkuu kädessä. Ja kuten källiviikoilla on odotettavissa, me pojjaat vedettiin valjaat ympäri ämpäri Jonten huonetta erilaisin umpisolmuin, pujottelemalla sekä tietty niittaamalla ne tekstiileihin. Reilu meisinki!

Ensiksi lassottiin muutama löhötuoli vaatekaapin oviin. Jos tuolii yrittää siirtää pois kävelyväylältä, kaapin ovet aukeaa. Jos taas pyrkii kaapille, solmut, jotka vedettiin kahvojen läpi. kiristyy entisestään. Ihan harmiton pikkueste väsyneelle matkalaiselle, joka todennäköisesti haluu ekaks lysähtää löhäriinsä tai kenties vaihtaa rennommat kuteet niskaan. Yks nyanssi me muistettiin onneks ennen kaappien telkeemistä. Otettiin nimittäin puhuvat kalsarit taltee myöhempää ”tuunausta” varten.

Kaappi-tuoli-setin jälkeen naru sukelsi toiseen kaappiin ineen ja sujahti tiukasti (suht kalliin näköisen) henkarissa roikkuvan puvun hihasta sisään ja toisesta ulos. Pistettiin varmuuden vuoks hihansuuhun niitti, ettei ny ihan helpolla saa irti. Snadisti saattaa olla rypyssä tumma liituraita-Boss, kun Jontte palaa. ;)Alusvaatteiden seassa oleva pikkuponikin muistettiin kiinnittää samaan naruun. Kun nartsaa yrittää irrottaa puvusta, pikkuponi ja muutamat siihen liimautuneet kalsongit saattaa tipahtaa syliin…

Repiä nartsaa ja ponia irti lukuisista kalsareista on just se, mitä tahtoo ekaks tehdä, kun on istunut 14 tuntia lentokoneessa. Ja tietty iloa lisää se, että kalsareihin on solmittu sievästi kiinni kasa mustia sukkia. Bossille kiitos extra-pitkistä varsista. Hups.
Kaapista vedettiin naru sängyn yli toiselle puolelle huonetta kii tietokonetasoon. Naru ujutettiin näppärästi kajareiden läpi, sipaistiin näytön ympärille (ihan vähä tartettii lisäkiinnikkeeksi kontaktimuovia). Lopulta kompleksiin yhdytettiin myös jonten kakkosläppäri. Tulipa siitä sievä lahjapaketti, ja oih, niin kauniilla umpisolmulla. Ja vieläkin oli nauhaa vajaa puolet jäljellä. Mitäs sille sit tekis?

Erkka keksi vetää narun tietokonepöydältä valaisimeen, joka on muuten maksanut about 3000 egee, näin nyanssina. Nnoh, näppärät miehen sormet pujotteli design-härvelin söpöön solmuun ja sokerina pohjalla pyöräytettiin muutamat 60 watin lamput narun sisälle. Ehkä ne ehtii kevyesti kärtsää ja laukaista palohälärit, kun jontte räppää valot päälle ja alkaa ihmetellä, mitä Villa Testoksessa on tapahtunut. Lampusta naru vedettiin vielä loppuihi poneihin ja narun pätkä jäi asiallisesti roikkumaan VT-ponin takapäästä, kuin iso poninpökäle kerrassaan.

Nyt on ponit turvallisesti valjaissa ja J tykkää pikkujäynäst. Ainoo huono puoli o tietty se, että ihan hirveitä bileitä ei enää viitti täs mestas pitää tai tuhoaa itte omat källinsä. No, ehkä me selvitään. Huomenna aateltiin ”lainata” jonten eteiseen sellainen vanhanajan jonotusnumeroautomaatti. Pitäähän misujen pysyä orderissa. Olishan se kamalaa, jos nahkakantisen sisältö ja todellisuus menis sekaisin, eikä muistas mikä kiehkura on kenenkin fledasta (tai pimpsasta) napattu. No joo, mut huomen täytynee lähteä käymään isommassa marketissa automaatin hakureissulla. Kerrotaan sit myöhemmin tarkemmin, kuin pärjättiin. Erkalla oli jo pari ideaa, miten semmonen pömpeli duunataan ulos asti. Ootan innolla…
Källiraportti nro 2 päättyy näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Moro ny!

Ps. Thaihenkinen naudanlihasalaatti kruunas mun illan. Vain lihansyöjille. 😉

I believe in angels

Jumalauta! Perkele! Helvetti! Nyt on pojat taivas laskeutunut maan päälle. Kohtasin semmoisen enkelin rappukäytävässä, että joutui silmiään hieromaan kahdesti, ennenkuin uskoi sen todeksi! Hitto soikoo, mimmoinen muikki mua tuli portaissa vastaan. Aluks pelästyin, että se ois joku jonten mimmi, joka hakee tyyliin tavaroitaan meiltä. Siinä oiskin ollut hymy herkäss, ku mimmi ois törmännyt meitin Ponitarhaan.

Oi, joi, mikä nainen. Pakko vähän hehkuttaa. Ei tommosta joka päivä näe meitin rappusissa. Pitkät vaaleat kiharat, ihana sopusuhtainen treenattu kroppa, taivaansiniset silmät ja vahvasti grillattu iho. Tumma iho ja vaaleat hiukset yhdistettynä muotoja korostavaan pukeutumiseen tarkoittaa sitä, että olen myyty. Mimmillä oli tiukat valkoiset caprit ja erityisen coolit vihreät pikkusandaalit, joiden helmikoristeiset nöyrit ulottuivat puoliväliin enkelin lihaksikkaita pohkeita. Kenkiin sopiva vihreä avonainen toppi (jossa oli uuman korkeudella muuten samanlainen koriste, mitä oon ideoinut Mitsun pantaan!) pakotti kiinnittämään huomion paidan alla valtoimenaan pomppiviin kookkaisiin rintoihin. Ainakin C-kuppi sanoo entinen vaate-edustaja.

Toisessa kädessä muijalla oli joku biitsikassi, ja kassia piteli suloinen pikkuinen käsi, jossa ei muuten ollut sormuksia. Sinkkuko? Eihän tuollainen ilmestys voi kulkea ilman kahleita. Toisella kädellä mimmi talutti pikkukoiraa. Tarkemmin, Ståhlbergin koiraa. Olikohan enkelini mummelin lapsenlapsi? Tyttäreksi hän oli kyllä liian nuori, koska rouvan iäksi paljastui eilisen visiitin myötä kunnioitettavat 87. Hmm. Tai voihan hää tytärkin olla, mutta tosi vanhana saatu iltatähti tai sitten tyttö o piipahtanut Rolfin käsittelyissä…

Yllätys, että mä puolestaan olin paskasissa lenkkikuteissa, hiukset sekaisin ja muutenkin epäedustava. Vähän jäänyt toi hulvaton kesämeininki päälle. Valvomisen ansiosta silmien alla killui 10 litran silmäpussit. Varmaan oli jauhookin paidalla eilisen leivontayrityksen takia. Paskoja niistä pullista tuli, mut hyvin rouva näytteli pitävänsä. No, olennaista on naapurisovun säilyttäminen. Testoksesta ei halua saada kenkää. Toivottavasti leski ei tarjonnut pullia enkelille ja kertonut, että naapurin kundit, jotka paskoo ja riehuu käytävässä, oli tehnyt ne.

Jaahas, mä lähden ny pörrää kapessa ja toivon, että tuo ihanainen liihottaa mua vastaan taas. Täytyy sit illalla kirjoittaa tarkemmin tän päivän källistä, mitä muuten aloittelin tossa aamuyöstä. 😉

Se on moro ny!