Källi päivässä pitää Jonten loitolla!

… ainakin vielä toistaseks. Ja toisaalta tää viikon viimeinen källi saattaa parhaillaan pitää myös naiset erossa jontesta… vaikkakin epäilen kyl. 😀

Vannoutuneimmat lukijat on varmaa osannu vähä ynnäillä juttuja yhtee ja tajunnut et se jokin puuttuu viel näistä meidän källeistä. KYLLÄ! Nimittäin puhuvien kalsarien tuunaus!

Tätä operaatioo varten oli onneks varattu lateksihanskoja, kerta ei edelleenkä oltu varmoja onko niit pesty IKINÄ. Turvalline fiilis hygieniasta tuplaantu ku käytettii viel sellasii SARS suojia naamal. Noni eniveis mun duuni oli koodarina ottaa selville jonten kyrpää vasten hieroutuneesta tekniikasta. Tekniikka oli suhteellisen tuttuu kerta purettiin joskus aikoja si serkkupojan kans sellasii puhuvii onnittelukortteja ja säädettiin sinne just jotain omia tervehdyksiä sen perus ”happy birthday” -biisin tilalle. On kaverien ilmeet ollu aina kyl näkemisen arvosia ku onnittelun tilal pärähtää paskanen nauru ja sit jotain ihme häröilyä. Jepjep. Oli joskus olevinaa hauskaaki… tai no kuten kuvasta näkyy, ei me miehet taideta ikinä kasvaa aikusiks kerta pirun hauskaa tää on vieläki. 😀

Noni… taas karkas ajatus. Piti selittää jotain siit ite prosessista. Tarkemman syynäyksen jälkee tää kalsarin sisäinen tekniikka ei siis kuitenkaa ollu iha samanlaine ku semmonen onnittelukortin vastaava, joten se äänittely ei onnistunutkaan siltä seisomalta. Oltiin tosin jo tallennettu etukäteen omat mörinämme mäkkärillä, vähän möreemmäks tuunattuna. 😉

Onneks yks TTY:llä opiskeleva kaveri lupas jelppiä karhu-mäyrä palkkiolla. Halvalla menee mut ei ainaka meidä paree valittaa. Elikkäs kävin hondalla kyläilemäs hervannassa, mörinät sisältävä muistitikku ja kalsarin sisäinen tekniikka messissä. Ei tullu kaverille mainittua mistä nekin virtapiirit oli kaivettu, olis voinu jäädä tuunaus sikseen. 😀 No enivei kaveri teki aiiiiivan loistavaa jälkee! Ollaa tääl p-manin kans repeilty tälle källille aika tyylikkäästi!

Ja jotta källi olis tarpeeks moniulotteinen haluttiin tähänkin upottaa poniteema. Jälleen p-manin (bänditovereiden lahjottamat) my little pony kamikset pääsi käyttöön. Täl kertaa framille pääs t-paita tai pikemminki sen logo. P-man vanhana käsityöläisenä saksi nätisti ponikuviot irti paidasta ja ompeli kalsareihin huulten tilalle. Lopulta tyytyväisyyttä hykerrellen palautettiin tuunatut kalsarit takaisin sinne mistä ne otettiinki. 😉

Työmme hedelmät: Puhuvat kalsarit, joissa etumuksen kohdalla my little pony logo. Logosta painettaessa kuuluu möreä, lähes demoninen ääni, joka kehottaa tuuppaamaan ”Kakkoseen, kiitos!”

Aiheesta (sadalle ensimmäiselle) innostuneelle on myös tarjolla tuo kyseinen ääniklippi mp3-muodossa, vaikkapa tyylikkääksi soittariksi! Toimi nyt, sillä nopeat syövät hitaat. 😉 Voit lähettää pyyntösi osoitteeseen ristipissarit@gmail.com

Nyt tää poika lähtee lenkille, adjö!

Arja on upee (Päivän pimu)

Jumalauta, mä jäin miettimään tota Arja Korisevaa nyt ihan tosissaan. Siinä on oikeesti upea nainen. Kattokaa ny itte, kuinka hyvin säilynyt hää onkaan. Ei merkkiäkää ylimeikkaamisesta, tyyli kohdallaan ja ikääntyminen on käännetty kokemuksen nimissä eduksi, eikä sitä yritetä peitellä millään lässynläällä. Arvostan! Mimmistä huokuu samanaikaisesti kypsyys ja kokemus sekä nuorekkuus ja jopa jossain määrin myös lapsenomainen kujeilu. Mä alan fanittaa Arjaa ihan vaan siks, että se on tyylikäs keski-ikäinen. Musasta en sano mitään. Kattokaa ny noita kuvia.

http://arjakoriseva.fi/index.php?s=fanclub&p=kuvat

Mimmissä on jotain samaa kuin Amy Winehousessa – siis Amyn parhaina päivinä. Varmaan noi tummat ihanat paksut kutrit. Amyssä ei nykyään olekaan mitään tyyliä saatikka glamouria ole, jollei sitten pidä viikkoja vierotushoidossa sellaisena. Ja vaikka Amy on Arjaa nuorempi, niin se näyttää sekoiluidensa takia ainakin 20 vuotta suomityttöä vanhemmalta. Mutta tässä kuvassa mimmissä oli vielä sitä jotain. Uuh…

Toisaalta Arjassa on paljon samaa kuin Shania Twainissä. Brunette, pitkät hyväkuntoiset hiukset, ihanat mehukkaat huulet ja silmät, voi jessus sentään. Niillä kun tapittaa, saa mitä haluaa.

Shania tosin on sen verran nuorempi, ettei sitä voi verrata Arjaan, mutta luulen, että se saattaa näyttää vanhempana hyvin pitkälti meitin Korisevalta. Pointsit Arjalle! Pärjäät kansainvälisten tähtien ulkonäkövertailussa erinomaisesti!

Mä niin tuun sun seuraavalle keikalle Erkan kanssa.

Lisää Arjasta täällä.

Tuopilla bassoon: Riehumista Rädyn jalanjäljissä

Askelmerkille tultaessa ensin astuu oikea jalka, sitten vasen. Tämän aikana keihäs viedään taakse, eli heittokäsi ojentuu. Seuraavaksi otetaan ristiaskel, jonka aikana vartalo kääntyy sivuttain ja voima siirtyy lantiosta kätöseen. Lopulta armottoman terävä veto, ”perkeleet” ja muut epämääräiset murahdukset niin, että stadikka repeää, ja lopulta rymähdetään naamalleen makaamaan. Näinkö se homma meni Iisalmellakin, missä joku leikki Seppo Rätyä Olusilla ja viskas tuopilla Apulannan basson paskaksi eilen?

http://www.iltalehti.fi/popstars/200907129916053_ps.shtml

Mitä helvetti meitä suomalaisia vaivaa? Ollaanha me henkeen ja vereen heittokansaa, koska muissakaan lajeissa ei pärjätä, mutta tartteeko sitä nyt artisteja alkaa pommittaan kesken keikan. Niin naurettavaa. Sais olla iisalmelaiset ihan kiltisti, kun noinkin hottis bändi ku Apulanta viittii ees keikkailla siellä saatanan susirajalla teijän aggressiivisten landepaukkujen keskuudessa. Heitelkää vaikka toisianne niillä laseilla, niin urpojen määrä vähenis, osumatarkkuudesta riippuen.

Tai vielä parempi, jospa tämän kyseisen iisalmelaisen pubin omistaja rakennuttaisi mestansa ulkopuolelle (lisäarvoo Olusille!;) hiekkakentän ja tartan-radan, missä voisi PE-LA-iltaisin mittelöidä tuopin heiton mitalisijoista. Tämä palvelisi sekä nuorisoa että muorisoa, sillä 18-vuoden ikärajaa ei pubin ulkopuolella tarvittais. Jos ryyppääminen kiinnostaa heittämistä enemmän, sitten voi siirtyä sisälle baariin, missä juomat tarjoillaan pehmeistä silikonituopeista.

Tommonen rata ois simppeliä rakentaa ja varmaan joku paikallinen isokenkäinen isäntä innostuis moisen rahoittamaan. Kysykää Kari Tapiota, sehän on Pieksämäen poikii. Eli pätkä urkkirataa, hiekkaa ja snadisti maalia askelmerkkiviivoihin. Ja tietenkin pistettäis hiekkakentän päähän valtavankokoinen painokuva suositusta tai vihatuimmasta bändistä, joihin heittäjien pitäisi yrittää osua. Kuvaa voidaan vaihdella Arja Korisevasta (joka on muuten vaan kaunistunut vanhetessaan!) Cheekiin kohderyhmän iän ja inhokkien mukaan.

Pisteytys perustuis iisalmelaisiltakin onnistuvaan yksinkertaiseen laskutapaan, nimittäin osumatarkkuuteen ja vakioituun heittoyritysmäärään. Isoista soittimista, kuten bassorummun kalvon paskomisesta, sais vaan 1 pisteen, koska se on simppeli rikkoa. Virvelista, tom-tomeista ja hihatista sais jo kaks, koska ne vaatii tarkempaa ja haasteellisempaa roikkoheittoa. Kitarasta, bassosta ja keyboardista sais 3 pistettä, jos siis onnistuu mäsäyttämään ne soimattomiksi. Telineessä lepäävään laulumikkiin osuessaan heittäjä saa 4 pojoa, se on suht pieni maali. Tulittamalla artisteja päähän tai vaikka intiimialueille lunastaa itselleen 5 pistettä! Ihmisten paskominen, kuten murtuneiden luiden ja aivoverenvuotojen korjaaminen, on huomattavasti vaikeampaa kuin esineiden.

Eniten pisteitä kerännyt voittaa ja saa palkinnoksi vedellä laimennettua lähes promilletonta olutta pehmeästä silikonituopista sekä option nippusiteillä kiinni narikkaan, jos litku kuitenkin kilahtaa nuppiin. Puoliso voi kätevästi kerätä elämänkumppaninsa mukaan kotiin raflareissun päätteeksi ojentamalla narikkalapun ysävälliselle pokelle.

Vittu soikoon teidän junttien kanssa. Ens viikolla saa varmaan lukea Sawon Sanomista, kuinka Iisalmeen avattiin ensimmäinen tuopinheittorata ja kaupunki (onks se ees kaupunki?) on moisen takia ehdolla Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Voi taivas. Pitäkää ny hyvät ihmiset ne heittokädet kurissakeikkojen ajan. Ei Rätykään nakellut keppiinsä muualla kuin kentällä, vaikka varmaan teki mieli joskus heittää yks jos toinenkin toimittaja mäkeen typerine kysymyksineen.

Kiitos ja moro ny!

Yökötyksiä Mansen yössä

Kännissä olet ääliö, niin ku mäkin

No näinhän siinä kävi, että vedin pari Buranaa massuun ja lähdin kuitenki yöhön. Tarkoitus oli käydä vaa kuuntelee frendin keikat nopeesti, mutta  baarikierrokseks se meni kuitenkin, snadisti. Tiedän jo nyt, että tää oli tyhmä veto, mut alkoi kaatuu seinät päälle, kun kaikki oli liikkeellä. On tää surullinen kaupunki, ainakin sateella, ja verrattuna Helsinkiin. Jengi on ihan naamat aivan sama onko ikää 14 vai 41. Kyl mää välil mietin, että miten helvetissä pystyy pitää omat kersat poissa tosta perseilystä, mitä noi nykyteinit harrastaa?

Tommoset just yläasteella olevat tytöt kulkee puolialastomina kaupungissa ja on niin naamat, että lähtee kenen tahansa matkaan, jossei vapaaehtoisesti niin pakolla. Housut roikkuu niin, että puoli persettä näkyy ja paidat sopis kooltaan paremmin Barbeille. Ei saatana sentään. Ja kundit… Hädin tuskin 12 vuotta vanhemmat talliaiset vetää reippaasti viinaa suoraan pullosta ja polttaa ku korsteenit. Huumekauppiaatki on tullut osalle tutuiks. Siis mitä helvettii? Ja mikä oudointa pullosta juodaan keskellä katuu poliisien silmien alla yhtään  häpeilemättä. Mäkin kulmalla yks teini kerättiinkin sit poliisiautoon, kun se kusi maijan kylkeen ja oli vääntämässä torttua samaa settiin. Idiootti, tai ehkä se tartti yöpaikkaa, kun ei voinut mennä känässä himaan. Oliko tää muka tällaista munkin nuoruudessa? Ei taatusti. Tai sit aika vaan kultaa muistot.

Mut pahimpia on noi keski-ikäiset, jotka huuruissaan pyrkii Hämeensiltaan tai johonkin vastaavaan aikuisten lihatiskimestaan. Ei jeesus. Päivällä niin fiksuista ja huolitelluista sihteereistä, sairaanhoitajista, myyjistä ja Kelan tädeistä kuoriutuu yöllä todellisia vamppeja. Hyi karmee sentään, mikä saa ryppyisen viiskymppisen akan lyömään lilaa luomiväriä naaman täyteen nii, et näyttää Nykäsen uhrilta. Tai sit se äiti-helmiäinen. Voi jeesus.. Eiks ne tiiä, että vaalee korostaa ryppyjä? Mäki tiiän enemmän meikeist Seijan takii kun noi uutta nuoruutta etsivät epätoivoiset horot.  Niin, ja jossei silmien sotamaalaus riitä, niin toki tumman bleiserin taskusta löytyy myös kirkkaanpunainen Lumene-huulipuna vuodelta -76. ”Uutta en osta, kun tätäkin on viel niin paljon jäljellä”. No, kai sitä on, jos käyttää sitä kerran vuodessa ja silloinkin onnistuu tekemään ittestään enemmän Riesapellen näköishahmon kuin tyylikkään aikuisen naisen. Ja ne avokkaat. Jeesus sentään. Ståhlbergilla on sellaiset mummoballet, mutta se onkin MUMMI.

Yhtä asiaa mä kuitenkin ”ihailen” noissa ikälopuissa rilluttelijoissa. Nimittäin itsevarmuus niillä tuntuu olevan huipussaan, ainakin päihteessä. Tiukat läskejä korostavat topit, jotka sopis ennemminkin tätien lasten päälle, kuin heille itselleen, on tosi rohkeita, eli ällöjä. Avokauluksisista paidoista tunkee esiin ne kolme lasta imettäneet rinnat, joita epätoivoisesti yritetään hivuttaa ylemmäs rintsikoilla, joissa ei ole edes kaaritukia. Kukas sitä nyt semmoisia moderneja push-up -luomuksia käyttäis? Hei, ottakaa mallia teini-ikäisistä tytöistänne.  Keski-ikäisistä äijänlantuista en sano mitään. Ei ansaitse vuodatusta.

Niin joo… Asiaan. Lopulta päädyttiin Ipaan. Ensin kiepattiin tosin Kotibaariin kautta muutamalle. Halpa kalja on selkeesti ajanut manselaiset Kotiin.  Istumaan pääsystä ei siis ollut toivoakaan. Sama Tabussa. Vedin muuten sielläkin lasin paskaa punkkua ja nautin muutaman siduka, kunnes frendit lähes kantoi Ilvekseen.  Onneks oli tuttu kaveri ovella, ni päästiin järkevästi sisään. Oli muuten helvetin hankala  liikkua tupaten täydessä raflassa kolmioliinan kanssa. Melkein jouduin tappeluun, kun vahingossa puskin kyynärpäällä munafarmareissa, purkkareissa ja nahkavahvike-pikkutakissaan kuljeskelevaa Toijala-junttia kylkeen. Perkele sentään, ei iso mies kolmioliinoineen voi mahtua pienempään tilaan.

Illan huipennus tapahtui Ipan aulassa just ku olin lähdössä himaan. Siinä  pikkupäihteessä lörpöttelin aikani puolitutun mimmin kanssa (Kauppiksen Kiertopalkinnoksikin kutsutun), joka kyseli, tunnenko mä kauppiksesta sitä jätkää, joka kirjoittaa Ristipissareita. Voihan vittu! Joku frendi oli pistäny FB:ssä Yön saalistajaan linkin ja nohevana tyttönä muikki oli lukenut, et yksi kirjoittajista on kauppakorkeessa. No niin just … Oli vähän pokassa pitelemistä, kun esitin täysin tietämätöntä. Nauroin mielessäni hiljaa kipeenä, kun muija ylisti mua siitä, että oon kunnon  mies, enkä sellainen sika niinku ”se Jontte”. Ihan ku se ois henkilökohtaisesti tuntenut jonten, vaikka se mies ei tod. missään kauppisporukoissa liiku. En tietty eleelläkään paljastanut, että oon P-Man, vaan olin jutussa mukana  pokkana ja kyselin, lukeekse itte blogii ja mitä diggaa siitä. Ilmeisen suuri bolemiikki on syntynyt kauppislaisten keskuudessa siitä, kuka se yks ”tuttu” kirjoittaja on. Kuulin siltä muikilta villin huhun: Joku tokan vuosikurssin jätkä ois alkanut lyyä vetoa kirjoittajien henkilöllisyydestä. Voi morjens! Oiskohan isot rahat jaossa? Kelpais työttömälle….

En mää lopulta kauaa jaksanut hillua yössä, vaan suuntasin lopulta kinkin kautta himaan nauttimaan pari kaapissa oottanutta Karhua. Nähtävästi Erkillekin oli muutama maistunut. Niin joo, loppuhuipennus ennen kuin pääsin Hämptoniin! Kotimatkalla Ipan ees törmäsin siihen ihanaiseen farkkumyyjään. Tai saattoi se olla joku samannäköinenkin, koska sen verran oli kuitenkin promillee mulla. Mut leikitään, että se oli se. Mikä friidu! Sen kun sis pulloon, en koskaan päästäis vapaaksi. Ehkä vähän antaiaisn ruokaa toisinaan, mutta muuten vaan ihailisin ja kattelisin sen suloisia kasvoja kirjahyllyn kulmalla, missä pullo jököttäis.

Summa summarum: En tullut hulluu hurskaammaks tästäkään illasta, mut tulipahan käytyä ulkona ja juotua itselleen lisää vatsamakkaroita.Ja kättäkin särkee. Mä alan olla liian vanha rellestämiseen.

Öitä.

Moro ny.

Villa Testos sulkee jykevät ovensa just ny.

Lihalinkki.

Haha, pakko postata tällänen p-manin kiusaks. <33334445

http://www.iltalehti.fi/ruoka/200907109908244_ru.shtml

Jumalauta, kyl kuluttajaa huijataan taas oikeen urakalla. Onneks oon vege, nii ei paljo tarvii ressaa tommosista. Eläköön, kasvikunta! 😀 Voin vaan sieluni silmin kuvitel millasen älämölön tää meidä yks juippi nostais, jos olis ite alkanu punnittee lihojansa.. tai mistä mä tiän vaik se punnittiski ostamiaa lihoja iltasi huoneessaan. Kai sil riippuu vaatekomeros joku lehmän (eläimen) ruho koukussa, josta se silpoo kebulihaa itellee leivän päällisiks. Joo, sori oo nvähä nostees ku hain karhukaveria siwaaasta tos aiemmi. Nyt lopetan tän kännipostailun ennenku menee pimeemmäks.

Kauniita unia ja sen semmosia. Mors!