Rakkausruno Yön saalistajasta

Joku on kirjoittanut kauniisti Jontesta. 😉 Mahdollisesti entinen hoito, joka on bongannut tatskan? Hiukka repeilin…

Yön saalistaja- runo löytyy täältä:
http://www.rakkausrunot.fi/runoilija1.php?runid=973170&luku=1&apu=35159

Hyvät yöt itse kullekin saalistitte tai ette hämärän hiipiessä. Moro ny!

Häröt ilmiöt

Mä en tajuu miten joudun aina todistaa jotai iha häröjä ilmiöitä. F-kuppi oli ihan oma lukunsa, mut aika jännä oli tääki. Tosin tässä oli jollain tapaa pieni huumorisävytteinen tekijänsä, F-kuppi taas veti hyvinki vakavaks.

No juu, heräsin tos äsken päikkäreilt ku jäi yöunet vähille. En saanu viime yönä oikee nukuttua ja lähin mitsun kans sit joskus pikkutunneil lenkille. Kierrettii hämeenpuistoo alaspäin eteläpuistoo kohti ja sieltä pynden kautta takas kotio. Aamuyön actionit sijottu hämeenpuiston etelä-osion tietämille. HYVIN humalainen mies hoiperteli välil jalkakäytävällä, välil ajotiellä. Se höpisi itekseen ja kiroili iha koko ajan ja yritti saada niitä harvoja öisiä autoilijoita pysähtyy.

Onneks kysees oli se puiston eteläpäädyn mutka, mihi pitää vähä autojenki hidastaa, muute olis voinu käydä huonosti. Yhenki auton se sai melkein pysähtyyn, yritti päästä sisään ja huusi jotai ”jumalauta, kenen autolla sää ajat? minun autoni, jumalauta!!!” ja kaikkee ”on se nyt saatana kumma kun asioista ei voida puhua… vitun mulkut, KUSIPÄÄT!” Niinku vad fan?! 😀 Olikohan tyypiltä mahdollisesti pöllitty auto tai viety kortti lähiaikoina?

Tollasten känniläisten kans saa olla kyl varuillaan, etenki naiset. Tosin helposti voi miehetki joutuu johki käsirysyyn ja ku toiki oli selkeesti agressiivinen. Ei kaiken maailman hulluist voi ikinä tietää jos on esim puukko mukana. Ite oon reenannu pienest asti eri kamppailulajeja mut mitä enempi väkivaltaa ja agressiivisii ihmisii näkee, sitä enempi toivoo ettei ikinäikinäikinä joudu käyttää niit taitoja. Saattaa kuulostaa hassulta, mut niitä asioita opetellaa just siks ettei ikinä alunperinkää joutuis uhkaavaan tilanteeseen. Soitin kytät paikalle kerää sen känniläisen taltee, ettei käy pahemmin kellekään. Kiittelivät kovasti ja sanoivat et toimin ihan oikein! Propsit mulle! 😉

Enkeleitä ja demoneita

Mun kiihotuskäyräni laski pakkaselle, kun törmäsin tänään Enkeliini porraskäytävässä. Tai siis entiseen enkeliin, nykyään vaan naapurin lesken sukulaiseen, sen enempää mehustelematta. Tyylikkäästä ja seksikkäästä vosusta ei ollut enää tietoakaan, vaan rapussa seisoi tavallisen näköinen lyyli. Tai ennemminkin voidaan puhua rupsahtaneesta ja tyylittömästä typystä. Niin se ulkokuori pettää. Armoton totuus iski vasten feissii, kun näin ex-söpöliinin naturellina. Meikittömänä valtavissa silmäpusseissaan couperosa-ihossaan ja tuulipuvussaan postaillut leskin tyttärentytär oli kuin kuka tahansa B-luokan mimmi yliopistolta. Mistään mallitypystä ei voinu puhua enää samassa lauseessa. Natural-look on joillekin julma.

Luulin jo hetken kohdanneeni jotain todella erityistä, mutta joutsenesta kuoriutuikin ruma ankanpoikanen ja meikäpoikaa ei semmoset tipuset kiinnosta. Joo, joo, joku alkaa ny taas ruikuttaa, et ”sielukkuus” ja ”sydän” on The Juttu, mutta entäs jos nekään ei sytyttänyt? Päinvastoin. Nainen oli kaikinpuolin luotaantyöntävä. Toivoin todella jälkikäteen, että meidän keskustelut ois jäänyt pelkkään tervehtimiseen, mut muijapas oli varsinainen hölöttävä takiainen. Jubailtiin käytävässä väkinäisistä aiheista (koirista ja leskestä) about 20 minsaa ja se riitti osoittamaan, että tydy oli paitsi ruma ja tylsä myös tyhmä.

Niin, ja tosiaan aivan hirvee papupata. Väkisinpuhuja, tikusta-asiaa-tyyppi, ihmiskonekivääri, holottaja. Ihminen, joka puhuu toisen päälle, on jotain NIIN rasittavaa. Samoin kuin sellainen tyyppi, joka puhuu, vaikkei sillä ole oikeesti mitään mielipidettä tai tietoa koko asiasta. Silloin kannattais vaan olla hhiljaa tai liuta pois. Ihan sama, mitä aloin sepustaan typylle, se käesti mun puheen päälle. Eikä sekään vielä vituttanut riittävästi, vaan kaikista eniten ärsytti se, kuinka muikki leikki fiksumpaa ja sivistyneempää, mitä todellisuudessa oli. Kun esittelin sille innoissani ostamaani Obama Barackin kirjaa, neiti kysyi vakavalla naamalla, onks kirjoittaja joku koristähti. Just. Tummaihoinen = koriksenpelaaja. Näinhän se meneekin, joo, joo…

Taivas, se kimitys, mikä siitä lähti. Jotain iha kamalaa. Mun Enkelistä kuoriutui vinkuva demoni. Mitään kukaan voi ees puhua noin korkeelta? Piipittävä kotkotus sattui oikein korviin. Aattelin mielessäni, että toivottavasti toi muidu ei oo semmosessa ammatissa, missä tarvittais uskottavuutta. Tuolla ujelluksella sitä ei saa keneltäkään. Vaikea kuvailla jonku ääntä, mutta parhaiten osuu kombo pullasorsan kaakatus, ali- ja epävireinen viulu ja äänihuuliongelmainen jodlaaja. Ei se ollut ihminen enää.

Mikä helvetti siinä on, että ihmiset näyttää täydessä tällingissä iha joltain muulta, mitä ne sit oikeesti on? Ja niin monet naiset on hottiksia, kun ne pysyy alapään availussa. Yläpään huulet suoltaa valitettavan usein hirveetä paskaa. Pakko hyväksyä, että kaikki mikä kiiltää, ei olekaan kultaa ja että naisen kohtaaminen lenkin jälkeen ”luonnonkauniina” voi suistaa tämmösen estetikkomiekkosen päivän rateiltaan.  Mä tahdon AIDON naisen! Päältä ja sisältä kauniin. Missä te ootte? Kai tähän maailmaan ny yks muikki, jolla ois sekä älyy, tyylii ja sydäntä, mahtuu? Please, ilmoittautukaa Villa Testoksen alfaurokselle.

Moro ny!

Häpyä Venlassa

Jos Erich hämmentyi niistä F-kupin rinnoista Hämeenpuistossa, ni tänää meinas mulla mennä viineri väärään kurkkuun Bistro Venlassa. Kyseisessä lounasmestassa/kaffilassa käyneet tietää, että siellä on jumalaiset salaatit, viinit ja jälkkäriherkut, mutta myös erittäin intiimi, toisinaan jopa ahdistava, tunnelma. Tila muistuttaa suurta akvaarioo ja pöydät on lähes kiinni toisissaan. Tilanjakajiin tai muihinkaan äänieristeisiin ei oo mahdollisuutta. Musa siel joskus soi, mut sekään ei peitä ihmisääntä alleen.

Normaalisti tyypit ei hirveesti kuuluttele yksityiselämäänsä, kuten vaiks seksitaipumuksia ja työpaikkasalaisuuksia tuommoisessa tilassa. Uteliaita korvapareja ku on nääs joka ilmansuunnassa. Tänään kuitenki semmonen nuorempi rouva (eri mukiinmenevä päälle kolmekymppinen pakkaus) teki poikkeuksen. Vaikka yritin ensin sulkea korvat härkeimmiltä yksityiskohdilt ja leikkiä välinpitämätöntä, aihe oli ni mielenkiintoinen, et jouduin salakuunteleen keskustelua lähes puol tuntii… Antakaa anteeks. Ootte iha varmaan tehny tota itteki. Aattelin, ettei kukaan huomaa mun yliuteliaisuutta, ja leikin lukevani Aamulehtee, vaiks todellisuudessa tuijotin sitä yht ja samaa automainosta sen 30 minsaa. Salakuunteleoperaatio keskeytyi lopult suht nolosti, mutta siitä myöhemmin.

Se hyvin säilynyt lyyli, ilmeisesti siis jenkkilänsuomalainen, päätti avautuu häpyhuulten muotoiluleikkauksesta. Joopa joo. Täs vaihees meikäpojan valppausviisari sojotti kattoon. Kyl mä tiiän, että rintaleikkaukset ja rasvaimut on suosittui mut että pillunhuuliakin entrataan. Mielenkiintosta. Itseasias nyt ku mietin asiaa, ni oon varmaa kattonu aiheesta dokkarinki. No, kuiteski.

Muidu kertoi, et se oli halunnut pienennyttää klitorista, koska pimpula painoi ja hinkkautui treeneissä. Lyyli harrasti spinningiä. Siis sitä, mis kuntoillaan virtuaalipyöräillen. Ja samalla oli kuulemma tiukennettu sisempii häpyhuulii, jotka ”näytti rumalta synnytysten jälkeen”. Hitto, mies oli maksanut operaation synttärilahjaks! Tais olla ukolla oma lehmä ojassa. Liekö ehdottanut samalla emättimen tiukennusta. 😉

Mä vähä Googlailin aihetta siin intensiivisen Aamulehden tuijottelun ohes, sivistynyt ku haluun olla. 😉 Kuukkelin mukaan löystynyt hole on yleisin syy alapään muotoiluleikkaukseen. Kerranki joku aattelee meit äijiiki! Teki mieli tilaa mimmeille lisää shampanjaa pöytää, kiittää varsi mielenkiintosest luennosta ja kysellä muutama knobbi lisää. En kehdannu. Back to the story…

Siihen aikaan, ku jenkkirouva kävi operaatios, niit teki kuulemma vaa jokunen tohtori. Tääki oli venannut aikaa 6 kuukautta. Hinnaksi moiselle setille oli kertynyt about 3000 euroo, jos ny oikein osasin muuntaa valuutan päässä. Ehkä nykyarvo ois sit neljättä tonnii. Ei ihan hirvee hinta siitä, et naikkonen kehui saavansa tuplaorkkuja ja mieskään ei himoinnu niitä jonten mainostamii teiniprinsessoit. Oma vaimo oli alkanu kiihottaa iha uudella tavalla. Tydy kehui myös itsevarmuuden kasvaneen ja oli kuulemma enempi sinut kroppansa kanssa. Toi vika on ihan hyvä pointti! Kyl mäki tiiän äijii, joit ahdistaa ihan hulluna niitten kivareitten tai varren muoto ja koko. Ja onha se kurjaa papparaisena, kun kassit roikkuu puoles reides ja persvako lätisee askelten tahdissa.

Yks inttifrendi, Reko, ei koskaa tullu saunaan poikainilloissa, ja kerran sit överikännissä se paljasti syynkin. Se oli muute aika vitun koominen tilanne, ku jamppa käveli ympäri meitin vuokraamaa saunaosastoa, räpläs kulliinsa ja huusi äijälössille pohjanmaan murteella, et ”kattokaa ny isännät kui helevetin kamala kulli mul o”. Ja me muut naurettii ihan kippurassa. Ei niinkää itte asialle, koska se oli vakava, vaa tilanteelle. Ittellä sattuu oleen onneks kiva geeniperimä, ni en osannu samaistuu piipitykseen. Mut ton poikainillan valossa ymmärrän iha hyvin tänpäiväsen keskustelun Venlassa.

Ja onhan se totta, et ihan samalla taval ku rohtuneet nahkasuikaleit roikkuvat purrunnäköset yläpäähuulet on luotaantyöntävät, ni on myös alapään kanssa. Ei semmonen räjähtäneeltä kebabvartaalta näyttävä kimppu joka suuntaa sojottavii epämääräsii nahkalipareit houkuttele hirveest suuseksiin. Ja sama toisinpäin meil kundeilla. Mul o sanonu moni muija, et sellainen komea kulli on miellyttävä ottaa suuhun mut rumaa välttelee kaikin tavoin.

Mä tosin itte aattelen niin, et jos muikki on muuten ihana, niin vitun ulkonäöllä ei oo vitunkaan välii. Se o lopult aika mitätön ykstyiskohta, jos kaikki muu natsaa. Eihän kukaan o täydellinen. Ja jos ny pitäis valita, et ihana, fiksu ja mukava muikki, jolla ei oo laatuturri vai desing-pimpsa ja muuten karsee muija, niin ei ois vaikeaa valinta. Jos todel toist rakastaa, niin siin sietää yllättävän paljon puutteita. Ja yleensä siin vaihees, ku tuheroo pääsee vilaseenkaan, sitä on jo ehtinyt ihastua typyyn iha muist syistä. Tai no, onhan niit semmosiiki muijii, jotka ekana esittelee alapään ja sit yläosan, mut mä pidän niit turhan helppoina.

Sori, nyt harhaantu taas… Sen jenkkimuikin suomalainen kolleega, nainen siis kans, oli iha mehuissaan operaatiosta ja kertoi, kuin on ittekin aatellut sijoittaa tommoseen. Yksityissairaala Silhuetti kuulemma tekee hyvää jälkee ja siel oli jo nimet ajanvarauslistassa, hintaa vajaa neljä tonnia. Syksyl leikataa kuulemma ja operaatio hoituu paikallispuudutuksessa. Siinä vaihees mul sit lopulta petti pokka, ku ne alko yhes piirtää kuvii siit, minkä mallisen tsydeemin suomityttö leikkauttais.

Pärskähti kivennäisvedet lahjakkaasti lehdelle, ja osa tais mennä salaattiin ja rinnuksillekin, ku jenkki alkoi lisäks visualisoida häpäreitä lautasliinasta. Siis taitteli sitä siin kaiken kansan ees eri muotoihin. Samalla kun nauroin ittekseni hysteerisesti joku äijä tuli mun viereen ja kysyi isoon ääneen, et saisko hää Aamulehden, koska oletti mun sisäistäneen automainoksen sanoman, ku olin tuijottanut sitä about 30 minuuttia. Kai se oli sivusta seurannu mun sissimeininkiä. Paras oli, et äijä törkkäs mulle vaihdossa Suomen Kuvalehden ja totes vahval mansen murteel, et ”mää oon aika sinut ton kannen kanssa”, ja vinkkas silmää. Tais olla sitäkin kiinnostanut alapääestetiikka enempi.

Sen verran mua alko aihe kiinnostaa, et oli pakko kirjottaa tääki juttu. Tiiätte kundit sit, mist on kyse ja mihin mestaan muidulle kantsii hommaa  lahjakortti, jos Smilespa tuntuu jotenki vähäpätöselt. 😉