Peemanista Hemaniin


Sain vihdoin tehtyä tutkimusretken webbiviidakkoon ja tarkastelin, mitä maailman tunnetuin oraakkeli Hra Kuukkelsson paljastais mun lempinimestä. Iskin riville lyhyesti ja ytimekkäästi ”P-Man”. Sitä seuras penkistä tutut rituaalit: Tiukka ote käsillä tuolinkahvoista, jalat tukevasti vasten lattiaa, hengitys sisään ja eikun entteriä. Voi vittu, meinasin silti tippuu perseelleni, ku Kuukkelsson heitti antimensa kasvoilleni.

Ennen kuin avaudun Kuukkelssonin saloist enemmän, lienee fiksuu valottaa, miks mä niinku ylipäänsä Googlaan itteeni. Siis egogooglaushan on ihan vanha läpyskä, mut hauska se on silloin tällöin tarkastaa, mitä netistä löytyy omil tiedoilla. Ja joku oli meilillä kysyny, onko P-Man mun oikee nimi. Kiitos vaan kimmokkeesta tsekkailla netin sisältöö tarkemmi.

Niin, siis kysyjälle tiedoks, siis totta helvetissä mä oon ristimänimeltäni P-Man. Miks tommosta ees kysyt? Mutsi päätti pienissä nousuissa just ennen ristiäisii, et meidän kääröstä tulee P-Man Sakari Linnainmaa. Saadaan nimeen vähään enklantia ja sitä paljon puhuttua kansainvälistä klamouria. Kyl mutsi oli tyytyväinen, kun sit papin aamenen jälkeen tajus, et P-Man voidaan ymmärtää myös niin peeman eli kusimies. Se järkkäs hirveet itkuraivarit kirkossa, et sais uudet ristiäiset, mut myöhästä. Pappi oli jo matkalla seuraavaan mestaan, missä oli tarjolla parempaa täytekakkuu ja stydimpää kahvii. Niin mä sit jäin P-Maniksi.

Okei, okei, fiksuimmat ehkä tajus et toi oli ihan paskaa. Kuha aattelin ilotella, ku tositarina on niin kuivakka. Mä oon ollut P-Man kyl pikkujannust asti. Oikeastaan kiitos tost seksikkäästä nimestä kuuluu mun lapsuuden frendeille Timolle ja ja Joonakselle. Muistaakseni sinä päivänä, ku suosikkisarja Heman pyörähti käyntiin suomeks, mä sain ton nickin. Me oltiin vähä samalla tavalla kolmikko, ku Tupu, Hupu ja Lupu. Eli P-Man, T-Man ja J-Man. Tosi mielikuvituksetonta tiedän.

Hollolas asuikin siihe aikaa vaan mielikuvituksettomii tyyppei. Koko seutu oli vähän semmost nomanslandia silloin. Nythän se onkin pikkumetropoli siinä Hämeenkoski HL:n ja Heinolan suurkaupunkien välissä. No kuiteskin. P-Man on kulkenut mun mukana kaikki nää vuodet täs tietys pienes kaveriporukassa. Ei sitä moni tiedä, mut muutama jamppa, just näit lapsuuden ystäviä. Sen pituinen se.

Nyt mun täytyy taas vetää hetki henkee, HK:n lihaisia antimia ja muutama setti kevyillä painoilla olkapäätreeniä. Jatkan sit taas. Moro ny!

Tietoja P-man
Tosimies, joka kumartaa punaiselle lihalle, tehokkaille moottoripyörille ja itsevarmoille naisille, jotka ei yritä hyväkskäyttää mua. Jyrkkä ei puuterialushousuille, kalaruuille sekä isäehdokkaita etsiville kullikotkille. Btw: itsekin isä vm. 11.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: