Silmäpussit, synnytys ja Seija


Mahtavaa huomenta! P-Man heräsi just. Eikä ihme, ku menin nukkuun 08. Ensin mää vatvoin olkapäätä, sit aloin opiskella bloggaamisen saloja ja lopulta päädyin soittamaan Seijalle. Se herää joka arkiaamu tasan klo 6, että ehtii meikata ja valita vaatteet. Tunnen sen rutiinit ku omat pallini ja suoraan sanoen oisin ihmetellyt, jos se ois poikennut rutiinistaan minuuttiakaan. 😉

Ei mulla oikeestaan mitään asiaa sille ollut, kunhan aattelin soitella ja kysellä miten menee. No, eipä sillekään hyvää kuulunut. Itseasias se oli aika paskana ja näytti sen pelottavan avoimesti. Kertoi, et duunista ollaan saneeraamassa puolet markkinointiväestä ulos ja Seija nuorimpa ensimmäisten joukossa. Näin se lama etenee. Isänsäkin on sairastunut. Vielä ei tiedetä, onko vatsakivut katarria vai syöpää. Kaikki on kuulemma mahdollista. Sen Taka-Huhdin kämpäst on löytyny hometta ja taloon pitäis tehdä ISO remontti. Eniten yllättänyt olin, ku se kertoi teiniprinssinakin olevan yhtä nykypäivää ku kivikausi. Namunakki oli kuulemma vaan ”kadonnut” yks aamu, eikä Seija ollut enää ikinä saanut siihen yhteyttä, vaiks oli soitellut perään muutaman viikon. Ainoo mitä miehestä jäi oli smilespa-lahjakortti, parit isämalliset kalsarit ja maitohappobakteeripurkki jäkikseen. Sanoinki Seijalle, et sehän kuulosti varsinaiselta tosimieheltä. 😉

Juteltiin varmaan puoltoista tuntii suht henkevii, kunnes Seija murtui kokonaan. Se alkoi vaan itkee iha hysteerisesti ja hoki, että sen elämä on pilalla ja et se on sössinyt kaiken. No, niinhän se onkin. Mut ihan itte se sen teki. Tietty oli aika kamalaa ja lohdutonta kuultavaa tommonen naisen soperrus, vaikka oonkin saanut tottua meitin yhteisten vuosien aikana kaikennäköseen vollotukseen. Nyt se vaan kuulosti jotenki ni erilaiselta kuin ennen. Ihan ku jääkuningattaressa ois ollut aistittavissa aste sulamista. Saatan tietty kuvitellakin vaa, koska olin valvonut tohon aikaan putkeen about 24 tuntia…

Seija oli aina ni helvetin kova ja kylmä nainen. Tai siis ei se oikeesti ollut, mut semmosen kuvan se halus kaiklle antaa. Ihan läheiset oli sit asia erikseen. Sisällä sykki lämmin sydän, mutta jotenkin se oli onnistunut kasvattamaa ihmeellisen graniittimuurin rintamuksensa ympärille. Itte se syytti siitä hullua exäänsä, joka oli pahemmanlaatuinen narsisti. Väitti, et se -aiempi suhde oli saanut sen takajaloilleen ja ettei se uskaltanut enää tän narsistikundin jälkeen luottaa keneenkään. Arvatkaa vaa, kuin monta keskusteluu me tosta aiheesta väännettiin…

Mä oon nimittäin sitä mieltä, että tommonen menneisyyden syyttely on iha turhanpäiväistä vikinää. Jjokaisella on halutessaa mahdollisuus käydä omaa hissaansa läpi ja käsitellä asiat kuntoon. Jossei itte osaa, sit pitää hankkia apua. Ei kenenkää tartte olla menneisyytensä vanki, mut niin moni saa siitä vaan täydellisen tekosyyn sille, ettei nykyisyyskään kulje!

Mä tiiän paljon ihmisiä, joilla on ollut kamala lapsuus tai nuoruus ja silti ne on päässy niist asioista yli. Munki lapsuuden kodin naapurissa asui jamppa, jonka isä hakkas sitä iha pienestä pitäen. Äijä veti kuppii ku hullu ja pieksi poikiinsa, neljä vai viisko niitä oli, ja vaimoonsa joka kerta känässä. Meitinki mutsi kutsu poliisit naapuriin monet kerrat ja faija kävi kans siel joskus hakemassa rouvan lapsineen evakkoon. Lopulta se meni siihen, että sekopää uhkas tappaa meidänki perheen, niin päätettiin olla sotekutumatta niiden elämään enää. Kaikkia ei voi pelastaa.

Pojista suurin osa sekos huumeisiin teini-iässä, mut tää yks kaveri, edelleen mun hyvä kaveri siis, päätti alkaa pelaa lätkää ja tehdä siitä ammatin ittellee. BTW, nyt se pelaa ulkomailla, on muutaman pienen lapsen isä ja sillä on ihan mukiinmenevä täysjärkinen vaimo. Ei mikään noita-akka, eikä kahlekuningatar. 😉 Tää kaveri on hyvä esimerkki siitä, että jokaisen ei tartte olla menneisyytensä vanki. Tyypin faija on kuollut, sai ensin aivoverenvuoden ja halvaantu ja myöhemmin sit tappoi ittensä. Veljistä osa on ny vierotuksessa ja yks on jossain ”maanpaossa”, koska velkojat hengittää niskaan. Niiden mutsista en tiiä, onko elossa vai ei. Kaveri ei koskaan puhu äidistää. Ehkä isä tappoi senkin. En tiedä. En oo viittiny vääntää veistä haavassa. Hirveitä kohtaloita.

Mäki voisin olla katkera, että menetin Seijan tost vaan. Vaikka jollain tasol tiesin, ettei me olla mikää lifetime couple, niin kyl se ny silti sattu iha saatanasti. Etenki ku kuvioon oli sotkettu se teiniprinssi. Voisin surra sitä vielki ja olla edelleen vitun katkera. No, kyl mä välillä oonkin. 😉 Mut en mää silti anna yhden suhteen kaatumisen elämää pilata,. Se ei oo vaan sen arvoista, että surisin alle kolmekybäsenä jotain naista ni paljon, et anataisin koko elämän valua hukkaan. Toki mä aikani asiaa kelasin, mut sit ku muuton myötä vähä muuta ajateltavaa, se vaan alkoi unohtua.

Seijalla on nähtävästi nyt se morkkis sit. Kenties jääkuningatar ei sit ookaan ikijäätä, vaan murtuu ja sulaa kyllä mutta hitaasti. Saas nähdä, meneekö tää viel siihen, et se alkaa kaivata ”the old good times” ja yrittää sytyttää hiilloksen uudestaan. No, siinähän yrittää. Yksin on. Mä oon mennyt jo elämässä eteenpäin, eikä mul oo aikaa enää surra Seijaa. Sitä paitsi senhä piti elää elämänsä onnellisena loppuun asti Taka-Huhdin linnassaan teininakin ja arvokangaspuidensa kanssa.

Nii, elämässä eteenpäin tilitykselle on siis syykin! 😉 Se Terkkatalon mimmi soitti. Sanoin sille ihan suoraa, et en oo nukkunu koko yönä, ku exä valvotti ja se oli tosi ymmärtäväinen. Oli kuulemma itteki valvonut aamuun, ku sen porukoilla on pikkuinen kenneli ja yks sen lempihauvoista synnytti viime yönä 6 pentua. Mimmi kertoi seuranneensa perhetapahtumaa webbikameralla himastaan aamuyön pimeillä tunneilla! Jotenki tosi ihanaa, et tuntematon ihminen avautu mulle jostain tommosest. 🙂

Lopputulos oli positiivinen. Synnytyskertomuksen jälkee mimmi ehdotti treffejä Amurin Helmeen. WTF? Oletettavasti Amurissa. Täytyy vähän kattella nettistä, millast porukkaa tommoses raflas liikkuu ja miten sinne pitäis pukeutua. Mut ny pojat ja tytöt, mä alan taas heiluttaa flexii, josko saisin kädestäni viel kalun. Ja kerrottakoon, et tän entryn aikana on tullut Seijalta KAHDEKSAN tekstarii! Hmm… Pitäiskö dellata vaa suoraan?

Moro ny!

Mainokset

Tietoja P-man
Tosimies, joka kumartaa punaiselle lihalle, tehokkaille moottoripyörille ja itsevarmoille naisille, jotka ei yritä hyväkskäyttää mua. Jyrkkä ei puuterialushousuille, kalaruuille sekä isäehdokkaita etsiville kullikotkille. Btw: itsekin isä vm. 11.

One Response to Silmäpussit, synnytys ja Seija

  1. Päivitysilmoitus: Työhuolia, naispaljoutta ja lätkää « Ristipissarit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: