Virpoa vai virkata?


Virpoa vai virkata. Kas siinäpä miehekäs pulma. Ei jaksanut baareilu kiinnostaa tän päivästen treffien jälkeen. Näin sen huomaa, et ku vähänki ihastuu, muut olemassa olevat mimmit menettää merkityksensä. Istuttiin vähän aikaa Dorkussa, mut tunnelma oli pliisu. Frendi oli tapellut mimminsä kaa ja tilitti sitä. Ei ois ny yhtään jaksanu kuulla avautumista, kun itte oli niin hyvällä tuulella. Mä yritin aina jossain välis kertoo vähä omasta elämästäni, mut ei se kaiffari kyenny kuunteleen saati ymmärtään. Oli ottanut suruunsa hiukka liikaa King Alkoa, mitä mä en ymmärtä kans yhtään. Siis suruun juomista.

Tulee niin mieleen ne väkinäiset kerrat evankelisluterilaisessa kirkossa, missä viserrettiin tekopyhät synnintunnustukset ja sit mentiin puhdistautuneena hörppään kulaus jotain viiniä. Eiku… Meneekös ny rituaalit sekas? En mää muista. Erosin kirkosta silloin, ku se exexexexex ”Real Love” ”The One and only” ”My loving princess” kuoli. En ny lähde avautuun siitäKÄÄN, ku on edelleen suht kivat fibat mut ehkä joskus. Kuiteskaa sen koomin en oo kirkossa käynyt.

Paitsi kerran Milanos tuomiokirkossa ”pikku”hiprakassa turistikierroksella ja muutaman kerran frendien kans Berliinin molemmissa vanhoissa kirkoissa, silloin tosin aivan ympäripäissäni. Niin joo, ja Rotterdamin (merimies?)kirkossa joskus porukoiden kanssa. Niin joo, ja viime kesänä Seijan mieliks piti käydä Treen Tuomiokirkossa. Seija oli jo mallintanut päässänsä meitin häät sinne. Mut ei nyt enempää Seijastakaan, tai tulee vaan paha mieli. Miks musta on tullut tämmönen synkistelijä?

Niin, meitin ilta Dorkuss loppu tos tunti sitten. Kaveri sammui ja oli mun vuoro pistää se taksilla himaan. Siellä ilahtnut vaimoke jo oottelikin. 😉 Kaverilta oli taas akku loppu ja naikkonen soitteli mulle koko illan. Vitu rasittavaa! Toi holhous on niin ärsyttävää.
”Mis te ootte?”
”Onx Timbe kunnossa?”
”Muista laittaa se kotiin, jos ottaa liikaa?”
”Pärjäättekö?”.

Saatana. Mikä lapsenvahti. Ai pärjätäänkö? Perkele, me ollaan oltu ”taistelupari” ja pärjätty aika helvetin paljo vaativimmassaki oloissa kuin Mansen Doriksessa. Voin vaan kuvitella, kuinka aamulla taas miestä sätitään. Siis sekä Timbee, että mua. Mun boheemi ja rennonrillutteleva seurani on suorastaan syntistä. Joo, joo, minähän sen perheriidan ja Timben suruunsa juomisen taas aiheutinki.

Mä tulin himaan kans ja aloin virkata. On taas suht maskuliininen olo. Tai niinku mun suosikki wanna-be Svedustara sanois, maskulös olo. Benchmarkkasin vähän Doggystylen sivuja ja aloin vääntään Mitsulle sitä lupaamaani pkaulapannan koristetta. Katu-uskottavuutta! Täs tää lauantai meneeki. Mitäs sitä poikamies muuta tekis näin la-su yönä ku virkkais. Ja virpois. 😉

Moro ny!

Mainokset

Tietoja P-man
Tosimies, joka kumartaa punaiselle lihalle, tehokkaille moottoripyörille ja itsevarmoille naisille, jotka ei yritä hyväkskäyttää mua. Jyrkkä ei puuterialushousuille, kalaruuille sekä isäehdokkaita etsiville kullikotkille. Btw: itsekin isä vm. 11.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: