Flunssafakiiri

Nyt olo alkaa jo olla voiton puolella. Tosin viikonloppuhan meni ihan reisille. Olin vain himassa ja katsoin Kummisetä-trilogian putkeen ja fiilistelin Chivas Regal -pullo toisessa ja kuumemittari toisessa kädessä. Teinixejä lainatakseni, viikonloppu on mennyt myös dataillessa. Olen kolunnut ruokablogeja läpi ja virittäytynyt syksyfiilikseen.

Liemessä-blogista bongasin pirtsakan idean kanttarelli-lohikeittoon:
10 uutta perunaa
2 porkkanaa
1/2 purjosipuli
1 pss pakastevihanneksia
1 keltasipuli
1 l kanttarelleja
400 g lohta nahkoineen
1 dl ruokakermaa (15 %)
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl voita
1 kasvisliemikuutio
5 mustapippuria
5 laakerinlehteä
1 tlk suolaa

(Ohje Liemessä)

Tuunaisin reseptiä kuitenkin näiltä osin: ei mitään pakastevihanneksia! Einekset ovat saatanasta! Nyt on elonkorjuun aika ja olisi hullua jättää hyvät kotimaiset vihannekset hyödyntämättä! Lisäksi en laittaisi reseptiin mitään ”mukamaskermaa” vaan aina laitan ihan oikeaa kermaa, pienemmän lorauksen vain.  Laakerinlehtiä laittaisin ehkä kolme ja korvaisin loput lehdet lipstikalla, joka antaa keittoihin mukavaa umamin aromia, jolloin einesliemikuutoita ei edes tarvitse käyttää.

Pastanjauhannasta osui silmiini oikein mallikas kolmen ruokalajin menuu, vaikka viinimiehenä olisin tässä suhteessa kaivannut tietenkin tarkkuutta. Jälkiruuaksi tarjoiltu mustaherukka-juustokakku on hyvä veto, koska toinen, joiden käyttöä kannatan lämpimästi, ovat suomalaiset marjat. Ja kun alkuruoka ja pääruoka ovat aika lihaisia ja juustoisia, on raikas ja kirpsakka jälkkäri paikallaan. Mä itse asiassa skippaan usein jälkkärin ja otan jälkiruokaviiniä. Eisweinia aina niissä harvoissa paikoissa, joissa sitä on tarjolla. Suomessa keskinkertaiset ja huonot ruokapaikat tunnistaa siitä, että raaka-aineet ovat niin huonoja, että ne yritetään peittää mielettömällä suola, rasva ja marinadikerroksella.

Hyvät tuoreet raaka-aineet puhuttelevat itsessään, ne eivät kaipaa kuin hentoa korostusta. Ja etenkin jälkkäreissä mennään ihan liian usein siitä, missä aita on matalin. Jäätelöä, suklaa sitä ja suklaa tätä. Jälkiruuan kuuluu olla vieno päätepiste aterialle, ei mikään närästyksen takaava hiilihydraattihyökkäys.

Tyttöjä on tietenkin tullut kans fiilisteltyä. Jotenkin sisäistin vasta nyt tällaisen näyttelijän kuin Maria Ylipään olemassaolon. On todella hämmentävää, että tää nainen on suomalainen, upeat ja intohimoiset piirteet. Tulee vähän iranilainen mieleen…ja sit Jessica Biel. Mä todella diggaan siitä, koska ko. muidussa on sellaista classya, jotain samaa kuin Cybill Shepherdissä oli 80-luvulla.

Tiedättekö. Se näyttää noissa bikineissäkin niin saatanan viileeltä, siltä et se voisi marssia noi bikinit päällä vaikka Nokian pääkonttoriin ja kaikki kunnioittaisi sitä niin vitusti et ne kattois vaan kaulasta ylöspäin. Uuuuuhhhh…
1105989292_Maria_Ylipaa_kuva3

jessica_biel_02jessica_biel_too_beautiful

janett-ylipaa3

Kortsueläin

Eijjjumalauta. Kyl huomaa todellaki olevansa suomes. Lenkkeilin tos aamukrapuloissani mitsun kans eikä tarvinnu kauheen paljoo jalkakäytävältä poiketa, nii heti jo törmäs suomen kansallis eläimeen – KORTSUELÄIMEEN. Tsiisus. En oo mikää hippi ja kortsut on oikeis tilanteis iha jees, mut ei ne jumalauta kuulu käytettynä ja mällin täyteisenä mihkää luonnonhelmaan!!!! 

 

Tosin, joillain sentää näyttää pyyhkivän seksirintamalla kivasti… itehän en oo saanu sit rooman & pettäjänaisen. Vähä kuumottais jo. 

 

Noh mikäs täs olles ku on nuori mies ja terveet kädet…. ;___; Vähä kyl vituttaa. Ans kattoo jos koulu tarjois ees jotai varteenotettavia missukoita. Yleistä ulkonäkötasoo ei voi ainakaa moittia, oikeenki hottiksia löytyy. Mut nepä on monesti vähintään a) varattuja, yleensä b) kihloissa, ja osa jopa c) naimisissa. We’ll see…

 

Oli pakko viel lisätä viikon luontokuva ku sain aikaseks siirtää kännyltä koneelle. Ja jepjoo, ihmettelen vähä itekin et miks vitus ees otin tän kuvan. 😀

 

Kortsueläin

Ekaluokkalainen

Koulu alko si keskiviikkona. Sain kuulla täst mukavasti ajois tiistai-iltana kerta en edelleenkää oo löytäny niit lappusia. Ja EDELLEEN syytän tästä jonttee ja p-mania. Vaikkei perunasalaattijekkuja tai muita mukavia reissun jäljilt ollukaa havaittavis, nii oli mun kämpäs silti käyty ja jotain sekoteltu. Hmph. No joo, ei ehkä voi silti verrata mun ja p-manin suorittamiin paskaponi jekkuihin ja muihi. 😉 

 

Noh kai se on pääasia et ylipäänsä selvisin ekana päivänä kouluun… ja vielä oleellisempaa et en jääny ekan kouluviikon aikana (ekaluokkalaisena) auton alle eikä päätä upotettu vessanpönttöön. Rispektii hei näistä saavutuksista! 😀

 

Mut aika lusmuamista on nää ekat päivä ny ollu. Esitin siis ihan kympil tuoretta maahanmuuttajaa, nii pääsin hottis tyttöjen kans opastetulle manse kierrokselle. Mina ja hoono soome. xD Täst saatan jäädä kyl ennen pitkää kii. Onneks koulutusohjelma on kokonaan lontoon kielellä nii pystyn ehkä hetken vetäänki roolia.

 

Mut takas ekojen päivien meininkeihin. Meille on paasattu lähinnä jostai terveydenhuoltoon liittyvistä jutuista ja esitelty kampusta. Melko tylsää mut täytyy sanoo et mieluummin hengaan vielä täs vaihees joukon jatkona koomasena ku luennolla.. tiedetään, on vitun hyvä asenne tähä opiskeluun alusta alkaen. Mut oon edellee sitä mieltä et en mä tuol puljus ihan hullusti tuu uutta oppiin ainakaa ohjelmointiin liittyen. Papereiden peräs mä siel hengaan. Tietty voi sit ottaa jotai muitaki kursseja ku noit omia scheisseja, nii tulis suorilt opittuu jotai uuttaki. Kattellaa. 🙂

 

Väsyttää iha törkeesti. Taidan käyttää mitsulaista ulkosalla ja sit meen kyl päikkäreille, ei tuu perjantaista muute mitää. Illalla olis kuitenki tarkotus nähä luokkakavereita kaljottelun merkeis kaupungil!

 

Se on tältä erää adjö ja hyvvee viikonloppuu tyypeille!

Terkkuja oravanpyörästä nimeltä PERSE!

Hellumareireirei!

Mä oon tuntenu niin huonoa omaatuntoa, ku en oo vaan ehtinyt kirjoittaa tänne, anteeks. Tiedän, tiedän, tiedän, osa on iiiiiiihan vitun tyytyväisiä, et idiootti on ollut joskus hiljaakin. No, nyt loppu. Back in businessa. Siis itse asiassa kahdessakin bisneksessä!

Se promojutun suunnittelu olikin sit vähän isompi juttu, ku annettiin ymmärtää. Oon suhannu koko viikon palavereissa välillä Tre-KehäIII-Turku-Oulu-Jyväskylä. Et sillä viisii… Voin kertoa tarkemmin joku päivä, nyt ei vaan saatana jaksa, ku takana on 13-tuntinen työpäivä!! Miten vitussa jengi jaksaa juosta työelämän oravanpyörässä 24/7 ja lähes 365 päivää vuodessa? Ei tajuu. Sit ne tienaa jonku hikisen 1400 euroa kuussa käteen ja saa pitää tasan 4 viikkoa sitä palkallista kesälomaa, ja silloin täytyy oikeesti miettiä duunia loman ekat ja vikat päivät. Ja jossei känsä ja kone o kiinni, taattu työkaverit, pomo ja asiakkaat soittelee. Ihme touhuu tommonen hikistely.

Mä hikistelen ny itteni nukkuun! Morooo… Palataan huomenna tuoreilla silmillä.

Satokauden herkkuja

Voi jumalauta, lenssu iski. Ei kuitenkaan ole possuflunssan oireita ainakaan vielä. Olen tässä vetänyt lonkkaa pari päivää ja käynyt toimistollakin vain muodon vuoksi istuskelemassa ja litkimässä teetä.  Kävin lekurissa ja siellä oli odotushuone täynnä meitä niiskuneniä. Mutta voi vittu, osa oli taas näitä elämäntapaläskejä jotka kuormittaa muutenkin liitoksissaan natisevaa terveydenhuoltoa vain siksi, että eivät idiootit osaa pitää peruskunnostaan huolta. Olisi tehnyt mieli sanoa yhdellekin taikinaa muistuttavalla parikymppisella jannulle, että käy lenkillä raittiissa ulkoilmassa, pelaa vähemmän tietokoneella, lopeta röökaaminen ja ylensyönti. Osa näistä rapakuntoisista tumpeloista on kroonisesti flunssassa, koska niiden vastustuskyky on ihan itseaiheutetusti olematon.

Mäen ole syönyt mitään muuta kuin keittoa. Tomaatti-vuohenjuustokeittoa,parsakeittoa, kana-sitruunaruohokeittoa, vihanneskeittoa, lohikeittoa. Mä niin haaveilen Saludin hevosenlihapihvistä. Olen suunnitellut tässä pökköpäisenä muutamia reseptejä, joita pitäisi testailla kunhan kunto tästä kohenee.  Pastanjauhantaa-blogissa on pari oikein oivallista sieniohjetta. Mä rakastan etenkin kanttarellejä. Tuo sienibolognese vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta:

oliiviöljyä
valkosipulia maun mukaan (esim. kaksi kynttä)
iso sipuli pilkottuna (tai useampi uuden sadon pikkusipuli)
kaksi porkkanaa kuorittuna ja raastettuna
vajaa puoli kiloa jauhelihaa
tomaattimurskaa (itse laitoin kaksi 400 gramman tölkkiä)
pari desiä punaviiniä
(loraus lihalientä)
vajaan litran verran kanttarelleja
pilputtua lehtipersiljaa
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

(Resepti Pastanjauhantaa)

Mietin, miltä se maistuisi, jos tuunaisin reseptiä vähän ja lisäisin siihen munakoisoa. Munakoiso ja sienet maistuvat ainakin mun suussani hyvältä combolta.  Toinen syksyinen hyvä pastakastike on hyvin yksinkertainen bolognese, joka maustetaan pääosin punaviinillä ja aniksella. Sienet sopinevat tämänkin yhdistelmän kanssa. Raijasin itälomalta kasan mausteita, mm. tähtianista, chiliä, currynlehtiä ja säilöttyä sitruunaruohoa. Pitää testata, onko tähtianis liian ärtsyä vai voisiko sitä käyttää tohon pastakastikkeeseeni.

Loistavia reseptejä löytyy myöskin blogista Otetaan ensin puoli kiloa voita. Mä diggaan toden teolla kasviksista, joita vedän nyt yllin kyllin simpelin välimerelliseen tapaan valmistettuna. Pitää perehtyä tarkasti tohonkin blogiin, kirjoittaja on keksinyt hyviä tapoja hyödyntää ainakin kesäkurpitsaa ja bataattia. Hokasin josnkun aikaa sitten, että bataatti muodostaa aika kivan kontrastin sini- ja valkohomejuuston kanssa. Voisin soveltaa tuota bataattitornien reseptiä kokeilemalla erilaisia juustotäytteitä.Ja paahto rapeksi P-manin grillissä. Mmmmm…

Olo on heti parempi kun ajattelee hyvää safkaa!

Hekumaa Helsingissä

Hitto soikoon poijjaat! Oli aika yllättävä ja mukava viikonloppu monella tavalla.  Iranilainen on kutkutellut mieltäni jo toista kuukautta, mutta keissihän on se, että me kierrelään toisiamme kuin kissa kuplivaa puuroo, eikä kumpikaan halua olla se, joka tekee seuraavan siirron. Paitsi mä voisin siirtää sen pimppikarvat viemäriin, hhehheh!

Meillä oli perjantaina Herraklubin eka kokous.  Tapasimme yhden Jasonin, joka pyrkii porukkaamme jäseneksi. Miekkonen kestitti meitä varsin mallikkaasti Näsijärven rannalla sijaitsevassa huvilassaan, tarjolla oli mm. rapuja, etanoita valkosipulivoissa, hevosenlihapihvit, tujua punkkua ja savuisia viskejä ja suklaafondantit. jason oli myös järkännyt paikalle oikein mukavan yllätyksen, pari eksoottista tanssijatytsyä jotka keikistelivät ja tarjoilivat meille. Voitte uskoa, että alkoi etumusta hiukan kuumottaa ja tuli sellainen fiilis että nyt radalle. Tilattiin pari taksia ja lähdettiin keskustaan, suuntana Love Hotel. Ja kukas se siinä Loven edessä värisi pikkumustassaan, ihanat kiharat hiukset tuulessa hulmuten, ihana irinilainen. Muut hyppäsivät taksista ulos, mutta mulla ja iranilaisella oli joku ihme katsekontakti-säätö-hetki siinä. Mä yritin jotain ja se yritti jotain ja kuski kilju vaan että jäätsä vai jatkuuks matka. Iranilainen kohotti kulmiaan kysyvästi ja mä jossain mielijohteessa viitoin sen taksiin. Kuski kysy et mihis sit ja mä heitin pallon iranilaiselle. Se sano ihan pokalla et Helsinkiin!!!!!

Nainen selvästi koetteli mua mut mä olin niinkuin mulle olisi arkipäivää napata käbi stadiin. Kuski siinä ihmetteli hetken ja mä sanoin et aja nyt vaan, sä tuut saamaan tästä keikasta vitusti enemmän kuin koko yön rallista Hämeenkadulla. Me köröteltiin Helsinkiin, ihanaisella oli laukussaan jotain likööriä jolla me kitattiin itsemme mukaviksi matkan aikana. Stadiin saavuttiin puolen yön maissa. Kuski kysy taas et mihis täällä. Mä olin edelleen hiljaa ja iranilainen pamautti että Kämppiin. Mä annoin mennä ja ajattelin vaan et mun lomarahat on vielä käyttämättä. Hotellissa oli tietty säätöö kun tultiin niin myöhään, mut saatiin lopulta sumplittua huone ja skumppatilaus.

Ei hitto mikä yö ja aamu ja seuraava päivä, maksoin kaksi yötä vaikka eilen illalla lähdettiin sit takas himaan, hiukan proosallisemmin vaan. Yks tuttu oli ajelemassa Manseen ja päästiin sen kyydillä. Iranilainen jäi autosta keskustorilla, se ei selvästikään haluu et mä saan sen asuinpaikan selville. Saishan sen Finderin kautta mutta en mä viitsi teineillä ja pitäähän ihmisellä olla yksityisyyttä.

Jatkosta ei puhuttu. Mä olen vieläkin ihan eedenissä ja mietin, koska me nähdään seuraavan kerran, mikä on homman nimi ja miksi vitussa mä mietin tällästä. Ehkä ne haalaribileet on hyvä idea, saa päätä selvitettyä kun nappaa jonkun opiskelijamuidun kainaloon.

Ainoa särö koko täydellisessä viikonlopussa oli se, minkä varmaan arvaattekin. Ne karvat! Mä yritin sitä aamulla tukistella leikkisästi ja ehdotin, et mitäs jos mä tekisin sulle uuden kampauksen mutta se vaan sihahti. Miksi melkein täydellinen nainen ei tajuu miten pienellä vaivalla se voisi olla tän universumin upein veenus?

Haalaribileisiin sikailemaan

Jontte aloitti aikoinaan manifestin luuserihippejä vastaan, niin nyt on mun vuoro puolestaan avautua snadisti paikallisen opiskelijabiletyksen koukeroista. Ensinnäkin, haalarit on helvetin hieno asia. Ken tahansa voi riehuu niissä miten huvittaa ja kukaan ei heristä sormea just sulle, koska olet vain yksi kasvottomasta massasta. Sensijaan angsti kohdistuu tiedekuntaan, kiltaan tai ainejärjestöön. Tiedä sit, kumpi on pahempi.

Haalareissa ihminen on oikeutettu sikailemaan. Mitä typerämpiä temppuja, sen kovempana kaverina sua pidetään. Tampereella tietyillä haalariväreillä on tietynlainen maine. Suurimpina hunsvotteina pidetään isoimpia ja katukuvassa näkyvimpiä opiskelijayhteisöjä eli lääkkisläisiä, kauppislaisia ja teekkareita. Shit happens! Itse hankittu imago kaikilla. Mitäs järjestävät isoja viinanhuuruisia bileitä, joissa sattuu ja tapahtuu…

Mun mielestä teekkarit (etenki kone/automaatiotekniikka/sähkärikilta ja TuTalaiset )on koomisimpia känniääliöitä. Sit hyvänä kakkosena tullaan me boomarit kauppiksesta. Myös lääkisläiset osaa. Ne on erityisen sisäsiittoista porukkaa. Samoin AMK:laiset, jotka haluaa vitusti omia akateemikkojen haalarikulttuurin, tuntuvat panostaneen örvellykseen oikein kunnolla viime vuosina. Viheltelevät meneen ihan pokkana pinkeissä haalareissaan ja ovat niin polleeta poikaa ja tyttöä, kun suorittavat tutkintouudistuksen mukaisesti ”alempaa korkeakoulututkintoa”. Ja pah, sanon minä. Amislaisista ei saa akateemikko vain tittelin muutoksella. Mutta tuo aihe ansaitsee oman entrynsä, eikä sekoiteta sitä nyt biletyksen kanssa!

Paras paikka todistaa opiskelijatolailua on isot opiskelijatapahtumat kuten Hämeenkadun appro (järjestäjänä kauppis) ja Akateeminen MM-Kyykkä (isäntänä teekkarit). Boomarit rellästää myös jokakuukautisten haalaribileidensä etkoilla, itse bileissä Lovessa ja tietty jatkoilla Bolassa, eli Boomin kerhohuoneella. Etenkin Ruotsin exculla, Himotuksella ja Åressa pannaan ristiin rastiin rakasta opiskelijatoveria. Moraalista viisi. Myös ”sitsit”, akateemiset vuosijuhlat ja tietty pikkujulut ja BoomariVAPPU, on hyviä tilaisuuksia suhteiden luontiin, oli suhteen luonne mikä vaan.

Haalaribileissä näkee koko opiskelijaidiotismin kirjon. Jo kurpahtaneet ännännen vuosikurssin teekkarit voi hyvillä mielin iskeä lähes sakkolihaa olevia humanisteja ja laajentaa näin maailmankatsomustaan puolin ja toisin. Humanistit sensijaan voivat hetken aikaa olla moralisoimatta bileiden isäntiä, eli pahoja boomareita, koska osallistuvat itsekin näiden KAUHEIDEN opiskelijakarkeloiden pyörittämiseen maksamalla lipuista ja juomista. Hehän suorastaan tukevat riistokapitalismin kehitystä pitkällä tähtäimellä. Aktiiviboomareista kasvaa nimittäin lukuisia isoja pahoja yrittäjä, pomoja, päälliköitä ja muita elitistejä. Karmivaa, eikö? 😉

Niin kauan, ku meikä on ollut kauppisessa, nuo poikkitieteelliset haalaribileet on ollut Mansessa THE Ilmiö. Jengi todella kerääntyy sikailemaan täysin oikeutetusti opiskelijaelämän nimissä! Kenenkään ei tartte tuntea syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa, koska ”rellestys kuuluu tähän vaiheeseen”. Ennen suunnattiin Night Traineen, sit Panamaan, myöhemmin Onnelaan ja tätä nykyä Loveen. Luonnollisesti bileet siirtyy ravintolatrendien mukana paikasta toiseen. Sisäänpääsytaksa on köyhän opiskelijan kukkaroa hellivä, ennakkoon 3 euroa ja ovelta 4. Kuten haalaribileiden webbisivuillakin sanotaan, harva haalareihin pukeutuva on miljönääri. Tämän vuoksi humalaan juotetaan opiskelijaystävällisin hinnoin. Rafloille tuo haalaribilediili vasta onkin kullanarvoinen. Suomalainen opiskelija juo vitusti. Been there. Ja koska perusopiskelija ei köröttele säästösyistä taksilla himaan, Boomi on järkännyt illan päätteeksi bussikuljetuksetkin kauemmas opiskelijaslummeihin.

Aika hyvin muotoiltu konsepti, eikö?! Helppo monistaa ja tarvittaessa vähän varioidakin kuukaudesta toiseen ja enne kaikkea tuottaa säännöllisesti rahaa ainejärjestölle. Ja Boomin hallitusta tuskin hirveesti haittaa, että he lunastavat haalaribilediilien myötä avecilliset VIPit kaupungin kuumimpaan bilemestaan, pääsevät tutustumaan raflaomistajiin ja päättäjiin ja ennen kaikkea saavat rahoitettua kännikulttuuria edistävää opiskelijatoimintaa jatkossakin!

Oon miettinyt, että jos sama vaiva ja raha pistettäis urheilu- tai musiikkitapahtumien järkkäilyyn, kuinkahan paljon tamperelaisten baarien viinan keskimyynti vuositasolla pienenis? Paljon. No, HB:t ja Appro ne on, jotka opiskelijan vetää ulos soluistaan, jos joku. Kuningas alkoholin ja biletyksen vetovoimaa ei voi köyhä opiskelija vastustaa. En minäkään. Siksi ajattelin viedä Testoksen pojat ekoihin haalaribileisiin Loveen tsekkaamaan syksyn fuksineitosadon! 😉 Jontte ja Erpa kun diggaavat nuoremmista kissoista, niin tuolla misunpentua piisaa. Ja vielä ympärikännissä, snadisti sekaisin opiskelijaelämän ihanuudesta, eli kaiken kaikkiaan erittäin potentiaalinen pyyntireissu tulossa! Etenkin vaihtarit, varsinki kuumat latinot, italianot ja itäblogin avosääriset kauneudet, sekä tietenkin menneen kevään neitseelliset abiturientit kiinnostanevat poikia! Meikän motivaatio on hiukka erilainen. Jossei bileissä ole yhtään tuttuu naamaa, lienee aika ilmoittautua grraduryhmään ja pakertaa parit pakolliset kurssit pois alta syksyllä. Se ois sit siinä. Ei sitä kouluu voi kesken jättää, ku on jo lähes valmistunut.

Morot nyt kaikille ja kuullaan!

%d bloggers like this: