Päivän pimu – Hayley Williams

Ei mikään heili karjalasta, vaan hayley jenkkilästä. Monet varmaan tajuaa jo nimestä kuka plikka on kysees, mut kerrottakoon ny viel ummikoillekin varmuuden vuoks et kysees on vuonna 2004 perustetun Paramoren keulakuva, laulaja Hayley Williams! Siinä vasta pimu. Vaikka täl viikol ollaanki jaksettu hehkuttaa meidän blondimimmejä: Kristeniä ja Yohannaa, onki jo aika saada muun väristä kuontaloo kehiin. Kuinka ollakaan, Hayleyn tunnetuin tavaramerkki tuntuu olevankin just hiukset. Firefox-henkinen tukka tuntuu sävähdyttävän joka kerta, millases muodos ikinä onkaa. Harmi vaa, et punapäät ei pääse taivaasee… vai miten se ny oli? 😉

 

Vuonna -88 syntynyt neito on nuoresta iästään huolimatta ehtiny saavuttaa jo paljon mainetta ja mammonaa. Eikä oo ollu jonon hännillä myöskää naamoja jaettaes, varsinainen hottis kyl. Taitaa olla melki jokaisen parikymppisen jätkän märkä uni – ainaki allekirjottaneen! Ja toi ääni…. huh. Vaikka musatyyli onki jotain poppipunkkirokkia tai vastaavaa, niin Hayley ei kyl mee sieltä mistä aita on matalin. Harva noita biisejä pystyis vetää yhtä puhtaasti ja laajan skaalan kautta… propsit! Talentti ei rajotu vaan laulamiseen, vaan Hayley nähään joskus Paramoren keikoil myös syntsaa tai skittaa soittamassa.

 

Tähän päivään mennessä Paramore on julkassu yhteensä neljä albumia:

• All We Know Is Falling (2005)
• RIOT! (2007)
• The Final Riot! (2008)
• Brand New Eyes (2009)

 

Tunnetuimpia biisejä on mm. Emergency, Misery Business, Crush Crush Crush ja Decode.

 

Ainii. Yks Hayleyn isoin päivän pimu -meriitti on se et hää tykkää pelailla pleikkaria, enimmäkseen mättöpelejä kuten Tekken. Uuuhjea, täytyy ehkä kutsuu se pelaa joku kerta testokseen poikain kanssa!! 😉

 

Aattelin pitää tän höpöttelyn tiiviinä ja siirtyy suoraa good stuffiin, eli kuviin ja videoon. Here we go!

 

Paramore – Misery Business

Paramore – Misery Business (Acoustic)

(Tykkään ite jotenki noist akustisista versioista normi videoo enempi)

 

 

 

 

Väsynyt maailmanmatkaaja

Ei tsiisus kraist….tulin pari päivää sitten Aasian turneelta Tallinnaan Robinin luo ja nyt taas Mansessa. Aivan järkyttävä jet lag edelleen. Asiaa ei ainakaan auttanut se että Tallinnassa ei tullut levättyä yhtään vaikka siksi sinne menin. Jotenkin arvasin että Testoksessa on melkoinen hulina päällä nyt kun toinenkin kämppis muutti tänne. Robin lupasi että saan hengata sen white palacessa pari päivää jotta saan unirytmin takaisin kondikseen. White palace on siis sen toinen kämppä joka on sisustettu lattiasta kattoon pelkällä valkoisella.ö Ja se on tehty todella innovatiivisella ja upealla tavalla, uskokaa tai älkää.’

Enivei, meidän piti ottaa Robinin kanssa yhdet Cuba Libret ja sit sen piti häippästä toiseen luukkuunsa. Mutta eihän se niin mennyt….vedin niitä Cuba Librejä, Mojitoja ja Singapore Slingejä kaksi vuorokautta putkeen, ihan hämärää menoa…. en ole ihan varma näinkö unta vai olinko jossain vaiheessa oikeasti sellaisessa pitkässä limossa joka oli sisustettu vaaleanpunaisella karvalla.  Ja Robin, se vitun kettu, ei tietenkään suostu kertomaan mulle oltiinko me jossain vaiheessa sellaisessa vai onko kyse mun omasta häröilystä.
Mä olen ihan sekaisin. Täytyy ottaa omaa lomaa ensi viikko. Pitää detox-kuuri ja tutustua vaikka buddhismiin tai kabbalaan. Jotain. Mulla on ihan epätodellinen olo ja mietin vain missä mun pillukirjani on. En ole nähnyt juurikaan jätkiä tänään kämpillä ja mulla on pahoja aavistuksia niiden tekemisistä, en ole jaksanut lukea tätä blogia tarpeeksi tarkasti joten en tiedä mitä kaikkea pahaa ne ovat tehneet ja tuskin ne sitä kaikkea tänne kirjoittaisivatkaan. Tai toisaalta en yhtään ihmettelisi. P-man on juuri sen tyyppinen jamppa että sen mielestä on hauskaa kirjoittaa blogiin pahanteostaan kun tietää frendin olevan avuttomana maapallon toisella puolella.

Ei tässä auta kuin yksi tasoittava urospaukku. Tuhti siivu chorizoa vodkanaukun kyytipojaksi. Mutta oli se pojjaat tämän olon arvoista. Tuntui upealta vaellella hienoissa hotelleissa vaaleisiin pellavahousuihin ja panamahattuun pukeutuneena ja imeskellä johonkin ananakseen väkerrettyä paukkua samalla kun taskuvenukset kehräävät jaloissa ja suunnilleen taistelevat huomiosta.

Vittu. Pitäisi katsoa postit. Ei jaksa. Haluaa nukkua.

Yhtä en myy, esinahkaa!

Tuossa taannoin kommentoin Myytinmurtaja.blogspot.comissä feministin kirjoitusta kuluneesta aiheesta. Kirjoittaja pohti, miksi nainen ei koskaan voi olla TÄHTI elämän eri osa-alueilla? Artikkeli toisteli asiaa, jota femmarit on jauhanut iät ja ajat: Nainen ei voi menestyä, vaan on aina toissijainen mieheen pärjäämiseen nähden.

Höpönlöpön, sanon minä! Maailma on täynnä menestyneitä naisia. Otetaan muutama esimerkki suomest ja ulkomailta sekalaisessa järjestyksessä:
Madonna

Janice D.

Laila Snellman

Lisa Sounio

Anne Kukkohovi

Liisa Joronen

Kirsti Paakkanen

Anna Kalliola

C. Rice

Hillary Clinton

Kira Gluschkoff

Kirsi Piha

Riitta Uosukainen

Eeva Riittinen-Saarno

Lotta Backlund

Laura Pyrrö… Jne. Jne.

Ja tietty meitin Päivän Pimut eli Natalie, Yohanna, Kristen ja Eva. Jossette muuten tiedä, mitä nuo naiset tekee, hävetkää. Ei vais, linkatkaa tai googlatkaa.

No, ilmeisesti Myytinmurtaja veti palkokasvii nenukkiin kommenteistani, koska komensi minut suutuispäissään ”myymään nahkaani eläkeläisrouville”. Hmm… Koomista, tuo aihe ei liittynyt mitenkää meidän keskusteluun, mutta ehkäpä väittelykumppanin hermo petti ja hän vastas, mitä sylki suuhun toi. En arvosta ihan hirveesti moista tapaa väitellä asioista. Siis tyyppiä, joka menettää argumentointikykynsä ja antaa tunteiden viedä mennessään.

No, seurasi tästä onneks jotain hyvää! Keskustelun jälkeen aloin pörrätä netissä ja katsella, oisko Suomessa töitä miesseuralaiselle… Siis sellaiselle yleishöyrylle, joka toimis sinkkunaisten tai muuten vaan yksin aikaa viettävien naisten vuokrapuolisona. En aatellut ”nahkaa” alkaa myymään, koska huoraaminen lienee kielletty molemmilta sukupuolilta… Sja sitä paitsi mun pippelillä on ihan tarpeeks vaikeuksia pysyä housuissa ilman horon hommia.

Surffaillessani bittiaalloilla löysin hesalaisen firman sivut, joissa huudeltiin tällaisia avecejä hommiin. Kyseessä on seuralainen.fi -palvelu, jonka perustaja-omistaja on Arja Toola. Enimmäkseen kaipasivat 50-60-vuotiaita tanssitaitoisia miehiä. Jäi silti mietityttämään, että mistä helvetistä tossa oikeeesti on kyse ja aattelin tehdä Sherlock P-Manin roolissa pari tarkempaa tiedustelua. 😉

Yksi juttu pisti nimittäin mietityttymään. Firman sivuilla kerrottii, että miehiä vuokrataan vain seuralaisiksi esim. edustustilaisuuksiin, sukujuhliin tai tanssilavoille. Tämä on siis täysin laillista elinkeinotoimintaa. Moraalisuudesta en sano mitään. No, silti yhdessä profiilikuvauksessa 25-vuotias heebo nimeltä ”Perfect” mainosti rakastajan taitoja makuukammarin puolella. Hmm. Rikollista?! No, epämääräistä. Selvittämisen arvoista ainakin!

Kun ei nyt oo muutakaan tekemistä, aattelin, et me voitais poikain kans pistää hakemukset tohon duuniin ja kysellä tarkemmin, mimmosesta hommasta ois kyse ja paljon sillä vois ansaita. Heti, kun olen saanut meilillä vastauksia kysymyksiini, kirjoitan tänne tarkemman reportaasin. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä paljastuu. Pysykää kuulolla! Katotaan pääseekö joku haastatteluun asti. Siitä vasta hauskaa tulee! 😉

Moro ny!

PeeÄs:
Tänään sit Apolloon juhliin ”synttäreitä”. Kiitos SK:n väärää tietoo antavan asiakasrekisterin sain ilmaisen sisäänpääsen jonon ohi ittelleni ja freneilleni. Lisäks skumppaa synttärilahjaks! Käydään litkiin pois, ku ilmasiks saa. Todellisuudes toi Apollo ei oo yhtään mun favouritemesta… Se on enemmänki sellaisille ikinuoria leikkiville nelikymppisille nykyään..

…

Edit:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/08/p-man-edesauttaa-miehia-tyollistymaan-lisatietoa-seuralainen-fista/