Todellisuus valkenee ja Leena kuumenee

Ei perkele, aivan kamala olo edelleen… mä en käsitä mitä vittua tässä kämpässä on tapahtunut. Ja noi saatanan pikkunilkit ovat sitten tehneet vaikka mitä mun poissaollessani. Ensinnäkin, näin jossain vaiheessa unta että mulla oli rintaliivit päällä, sellanen pistelevä ja puristeleva tunne. No eipä ihme kun aamulla herään -tai siis äsken- jonkun vitun hevostarvikepinon keskeltä!!!!! Ja kuten nyt huomasin Peemänin viimeisimmästä kirjoituksestakin niin voitte vain arvata mitä mun naamalle oli tehty. Ja kakaroita ei näy mailla halmeilla, ovat varmaan paenneet Pynsän rantaan ja hiipivät kotiin vasta sitten kun tietävät että mä olen taas vajonnut koomaan. Niiltä tuli äsken pahoittelun ja vittuilun sekainen tekstari koskien mun jagua. En halua edes käydä katsomassa mitä sille on tapahtunut. Onhan mulla vakuutus mutta tää tuntuu menevän jo niin täysin yli että musta tuntuu että jos vielä yksikin pisara tippuu tähän lasiin niin sitten alkaa totaalinen rytinä. Pitää soittaa mammalle. Sen seura on niin elävöittävää ja tervehdyttävää. Enkä sano tätä nyt vain siksi että se on äitini vaan siksi, että kyseessä on oikeasti todella hieno ja empaattinen ihminen joka tietää tasan tarkkaan mitkä sanat pitää missäkin tilanteessa sanoa.

Hunsvottisyrralta tuli äsken tekstari jossa se kyseli taas majoitusasioista. En ole jaksanut vastata. Jos äidin ja toisen siskon seura on inspiroivaa ja voimia antavaa niin tämä toinen on kyllä pelkkä verta imevä luuserimoskiitto.

Yritän saada jotenkin päätäni järjestykseen. Laitan korteni kekoon ja osallistun kundien Päivän pimu -reittaukseen. Tämä pimu on kyllä hivellyt silmiäni aikaisemmin Taloussanomian ja kauppalehden jutuissa hyvin leikattuihin jakkupukuihin soinnustautuneena bisnestiikerinä. Mutta löytyypä neidosta näköjään villimpikin puoli. Ette ikinä arvaa kenestä on kyse. Enpä olisi minäkään arvannut vielä jonkin aikaa sitten, että listalleni pääsisi Nordean pääekonomisti Leena Mörttinen. Vai olikse nyt joku affairs-osaston johtaja, iso jehu kuitenkin. Hitto mikä kissa. Löysin nimittäin googlettelun ja naamakirjailun kautta aika hemmetin kuvaavan foton tämän naisen todellisesta luonteesta. Näin sitä pitää beibi, paksu sikari huuleen, konjamiini käteen ja hiukset valloilleen. Ai saatana.  Tietääkseni tämä mimmi on valtiotieteen tohotori ja suoltaa niin fiksua niin fiksua ja vastuuntuntoista läppää Aamu tv:n haastattelussa, olen muistaakseni joskus nähnyt jotain livesettiä töllöstäkin. Mutta mun mielestäni tämä bilekuva paljastaa kaiken. Leena on juurikin nainen mun makuuni. Tiedän että ei uratykkimimmejä kiinnosta vittuakaan tämän maan kansantalouden tila ja köyhien ostovoima. Mä oikeasti näen sen tietyn hehkun donnien silmistä. Pitää etsiä tänne lisää kuvia jakkupukumimmeistä joilla on tuo tietty ihana hehku iiriksissään. Veikkaisin että tämän tyyppisiä lyylejä kiinnostavat erilaiset paksut patukat, hyvät alkoholijuomat ja vaikutusvaltaisissa urospiireissä pyöriminen. Toisin sanoen: talouslyylit haluaa rahaa, valtaa, rahakkaita ja vallakkaita ystäviä, edustuskämppiä ympäri Eurooppaa ja kevytmielistä hippailua raskaan kaliiberin seurassa. Ihan samaa haluan minäkin, tosin nuo patukat ihan vain sikareina:) Mutta nämä ovat juuri niitä asioita, joita Suomessa ei saa sanoa. Siksi talousmisut verhoaa todellisen minänsä kuivakkaaseen virkamieheilyyn ja lässyttää Ylen haastattelussa yhteisvastuullista paskaa maailmantaloudesta. Mutta ei tämän luokan naisia kiinnosta muu kuin oma talous ja hyvä niin. Tietenkin mun mielipidehän se vaan on mutta aika pirun monta naista hyvin monella tavalla tutkineena uskallan sanoa että näin on marjat.

Ärsyttävää kun Suomessa on niin valtava tabu sanoa, että pitää rahasta ja materiasta ja haluaa ympärilleen sitä ja ihmisiä, jotka jakavat samat intressit ja resurssit. Mä haluan tutustua Leenaan. Sitä ennen voisin koeajaa pari jakkupukuista pikkupomoa matkalla kohti suurta tavoitettani. Kuulkoon sen nyt koko maailma: Minä haluan kellistää Leena Mörttisen!!!!!!!!!!