Jadesoturin hyökkäys
09.08.2009 8 kommenttia
Huh huh, olipa yö. Pakko myöntää mut ne bileet oli tosi hauskat, vaikka epäilinkin aluksi konseptia. Kämppä vaan on mitä on taas…meinasin jo hetken että tilaan tänne siivoojan. Mutta vittu sikshän mä osittain toin noi kaks natiaista tähän kämppään et säästän siivouskuluissa kun saan siihen apua ja voin laittaa nekin rahat johonkin hedonistisempaan hemmotteluun. Tänään ei kyllä jaksa. Mun ruho on kipeä viinasta, laulusta ja….naisesta!!!!!
Eilinen oli kyllä mimmilabyrintin suhteen aika kimurantti ilta. Eka mun polvella kiehnäsi joku bileisiimme eksynyt mirri. Tosin ei kauheen viehättävä tapaus, pakko sanoa. Sellainen, jota olisin pannut vuonna 2002. Siis matalalantioiset farkut joissa jotain ihme kulutuksia ja glittereitä, joku Shakira-henkinen kimalletoppi, teräväkärkiset korkkarit ja kaksivärinen tukka. Sellanen ku Christina Aguileralla oli vähän vajaat 10 vuotta sitten, alta tumma ja päältä ihan valkoisen blondi. Kaipa se nainen on jonkun mielestä seksikkyyden ruumiillistuma, mutta mulle tulee noista muijista mieleen vain Big Brother -kilpailijat. Siihen ohjelmaan osallistuu aina jotain peräkylän jengiä, joka näyttää jämähtäneen tyylillisesti 2000-luvun alkuun ja henkisesti esikouluikään.
Ilta jatkui Hämeensiltaan. Pakko kertoa tässä vaiheessa, että olin tekstaillut iranilaisen kanssa illalla. Kissa-hiiri-geimiä, vaihdettiin vaan kuulumisia et minne kumpikin on menossa, mutta ei kutsuttu toisiamme samaan paikkaan eikä ehdotettu mitään. Lähellä kyllä oli kun se lähetti mulle kuvan itsestään. Vittu. Se oli liikkeellä ihanan ruskettuneena hyvin lyhyessä ja tyylikkäässä hennosti kullanvärisessä minihameessa. Paksut ruskeat hiukset valtoimenaan kiharoilla, täydellinen meikki. Vain isot korvarenkaat, ei muita helyjä ja kiluttimia. Ja ihan saletisti tosi mageat korkkarit vaikka sitä ei kuvasta nähnyt. Jumalauta se on varmaan Tampereen hyvännäköisin nainen.
Mutta eipä ollut valittamista siinä mitä yön aikana tapahtui. Jostain syystä Hämeensiltaan oli eksynyt myös toinen porukka, pari-kolmekymppisiä naisia. Iskin silmäni saman tien punapäiseen gaselliin. Kuin Nicole Kidman nuorena! Pitkä, iho kuin kermaa ja persikoita, upea kuparinpunainen pitkän pitkä tukka. Tyttö oli yhtä säärtä ja pitkää hoikkaa luustoa sen unelmanpehmeän ihonsa ja tykkitissiensä alla. Se oli pukeutunut vihreään toppiin joka korosti upeasti sen värejä.
Sain jonkin aikaa taivutella sitä, mutta muutaman Singapore Slingin jälkeen homma oli selvä. Mut sitten huomasin, että Iranin ihanaiselta oli tullut viesti. Ja se oli selvä pyyntö. Tai niin selvä kuin sellaiselta naiselta vain voi tulla. Tyyliin ”Lovessa on tylsää, entä siellä. Meillä oli aika hauskaa viimeksi”. Se olisi halunnut mut viihdyttämään itseään! Siinä oli melkoinen dilemma kun mulla oli lähes sylissäni se punapääkauris. Mietin asiaa hetken. Kumpi, kuumaksi todettu etelän hedelmä, jonka ainoa miinuspuoli on se hirveä karvoitus, vaiko houkutteleva riski? Mietin asiaa myös siltä kantilta, että jos pääsisin testaamaan jadeleluni, kumpi olisi miellyttävämpää, upottaa se siihen pehkoon vai mahdollisesti jopa posliiniin. Tietenkin jälkimmäinen vaihtoehto voitto. Ja ajattelin et punainen hius/pimppikarva olisi aika kiva mauste mun kirjaani.
En kyllä katunut vaikka en Iranin viestiin vastannutkaan. Hitto mikä yö. Ja se vaaleanvihreä jadelelu sointui vielä täydellisesti sen punapään väritykseen. Sillä oli poslari kuten arvelinkin. Hiusten nappaamisen kans meinasi tulla ongelma kun se nukkui niin huonosti. Mutta sain sen sillä tekosyyllä et sanoin et ”sun hiuksiin on jääny jotain kii” ja nappasin pari suortuvaa. Pitäisi löytää nyt se vitun kirja jostain.
Tänään olen vain maannut autuas hymy huulillani kattoterassilla arskaamassa. En halua ajatella huomista siivousta, en salikäyntiä, en viinan ja suolan keräämää turvotusta. Ah tätä elämää!
Hot:
Ja not:
Ristipissarit 
Viimeisimmät kommentit