Yökyöpelin mietteitä


Kello on 03 yöllä ja mä valvon. Ei nukuta yhtään. Kroppa käy ylikierroksilla. Osittain johtuu kovasta treenistä, osittain rytmittömyydestä, mis oon elänyt kesän. Syksyn mittaan täytyy retuuttaa itteensä niskasta ja alkaa etsii säännllisyyttä elämään. Tarkoittaa siis kunnon duuneja. Eihän tällaisenä juurettomana kiertolaisena voi kukaan elää.

Tänään tajusin, ettei ole elämäs mitään pysyvää. Ei parisuhdetta, työsuhdetta tai muutakaan asiaa, mihin suhtautuisin loputtomalla intohimolla. Elämä tuntuu jotenki pysähtyneen paikoilleen. Junnaavan. Päivät muistuttaa toisiaan, mutta ei siinä mieles, ku haluisin. Ja niin moni asia on jotenkin kesken. Siis vaiheessa. Työstettävänä. Alkaa vituttaa, ku keksin jatkuvasti uusia proggiksii ja into niihin lopahtaa suht pian. Sit ne jää roikkuun kansioon ”kattellaan”, enkä saa niitä ikinä päätökseen. Yks on koulu. Heti ku pääsin oikeeseen duuniin, opiskelu jäi. Sit Seijan takia paitsioon unohtu ystävät, musiikki ja muut omat jutut.

Ystävyysuhteet oon onneks saanu lämmiteltyy takas. Mut kyl Miska oli oikeessa, ku se avautu mulle iskelmäbileissä, kuinka huono kaveri olen. Kun en seurustele, mulla on aina aikaa kaikille. Meen suuna päänä, kehitän kaikkee kivaa ja huolehdin, et jengillä on tekemistä ja että se on viel hauskaakin. Sit ku pallo pistetään jalkaan, saatan kadota kuukausiksi. Ehkä silloin tällöin vastaan puhelimeen tai viesteihin, mutten jaksa sen suuremmin humpata missään.

Täs o taas selityksen makuu, mut eiks ne noin mee vähän jokaisella? Kun on vapaa, niin vittuuks sitä nyhvään yksin himassa? Temmellys frendien kans on parasta. Seurustelevan ukon arki taas o kotona kokkausta, leffoja, seksii, yhteisii harrastuksii yms. ”rajoittavaa”. Nooh, täytyy myöntää, et on nois Miskan jutuissa perääkin. Äijä itte meni naimisiin intin jälkeen, mut silti se o hillunut meitin porukassa enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Se tuntuu olevan niitä onnellisia, jotka osaa tasapainottaa ajankäytön oman hengailun ja parisuhteen hoitamisen kesken. Nostan hattuu!

Jaahas, jos kävis suihkussa viilentelee itteensä, ku on ni vitun kuuma. Iskelmäbileistä lähtien hirvee hiki koko ajan. Kai mää käyn vähän ylikierroksilla… Öitä kaikille!
Morot Testoksen hiljaisuudesta ja pimeydestä. Tosin ei tääl hiljasta oo. Just äskön kuulu oven läpi, ku lesken koira haukku portaikossa ku kajahtanut rakki. Sit kuulu leidin hyssyttelyt, korkkareiden kopina ja lopulta oven tömähdys, kun kaksikko paineli hissillä alas yölenkille. Mikäs siin on kuhkiessa yöt läpeensä, kun eläkkeellä ei tartte herätä klo 7 aamulla. Perkele.

Advertisements

Tietoja P-man
Tosimies, joka kumartaa punaiselle lihalle, tehokkaille moottoripyörille ja itsevarmoille naisille, jotka ei yritä hyväkskäyttää mua. Jyrkkä ei puuterialushousuille, kalaruuille sekä isäehdokkaita etsiville kullikotkille. Btw: itsekin isä vm. 11.

4 Responses to Yökyöpelin mietteitä

  1. terveydeksi says:

    Millastas treeniä P-man on sitten harrastellut? Ihan mielenkiinnosta vaan 🙂

  2. P-man says:

    itse asiassa nyt tehny pomppui ja loikkinut.. Ja huomaa, ettei oo tehnyt sitä vuosiin. Vedin into piukeena Pispalan portaat (200-metrinen puuporrasviritelmä, mis ilveksen ja tapparan miehet suorastaan ”asuu”) vähän turhan suurella aloitusinnolla ja tuli ihan hirvee olo. Mä aattelin olevana samas räjähtävän voiman kunnos ku 17-vee, mut en sit ollut. Aattelin siis alkaa treenaa uudestaa pituutta ja 3-loikkaa, mitä harrastin nuorempana, mut ei nähtävästi jaksa enää… 😉 Jotenki semmonen levoton olo koko ajan. Etenki jaloissa…

  3. Sophie says:

    Mikäköhän siinä on, että kun mies alkaa seurustella (vakavasti-tai ainakin melkein) se automaattisesti kokee että nyt sitä sitten ollaan pallo jalas ja elämä loppui tähän. Ainaki siihen asti kunnes alkaa alamäki ja saa taas verukkeen käydä rellestämäs.
    Mä olen seurustellut muutamia erinäisiä otteita pitkään ja huomannu että miehestä loppujen lopuks se roikkuja siinä suhteessa tulee. Aina kaveriporukas kyllä kehuskellaan omalla vapaudella ja sillä että muija ei sit mitään meidän suhtees sanele ym. Mutta sit huomaa kun juttelee sen jätkän vähän parempien kavereiden kans saa selville, ettei sitä poikaa ees kiinnosta mihinkään lähtee vaikka muut houkuttelis. Ei tää varmastikkaan päde kaikkiin mut kavereiden kanssa ollaan tällaista kyllä havaittu. Ja (ilman provosointia) on myös havaittu että todellisuudessa pitkässä suhteessa olevat miehet pihtailee useammin kuin naiset!

    Ehkä tämäkin johtuu siitä että me naiset ollaan totuttu hengaileen toistemme kanssa aina silloin tällöin, eikä välttis kaivata sitä tauotonta tapailua (koska..kykenemme puhelemaan tuntikausia puhelimessa :)), mutta jätkillä tuntuu olevan kunnian kysymys noi pelireissut ja muut ja sit äkkiä ku ihastutaan ni halutaankin vaan nyhvätä sen oman tytön kans ja kaverit vetelee litroittain herneitä nenään.
    Kaippa tää on sellanen asia joka onnistuu sitten ku tavallaan tapaa sellaisen ihmisen jonka kans synkkaa joka osa-alueella ja jossa molemmat osapuolet osaa antaa oman tilan toiselle…Voi ku oli hienoa keittiöpsykologisointia 🙂

  4. P-man says:

    Sophie,
    Pahan pistit. Niinku huomaat, mietin tota ittekin! 😉 Mulla se johtuu just siitä, et ku tutustun johonki ihanaan naiseen, haluun olla sen 110 prossasesti. Sit jossain vaiheessa huomaan, et voi helvetti, oma elämä unohtuu ja lähden ”löysentää” sitä pallon kettinkiä… Siinä vaiheessa nainen on jo tottunu, et mä oon paljon himas ja puuhastelen hänen kanssa ja kokee mun irtioton uhkana koko suhteelle. Siitä seuraa epäluottamuksen kierre ja tää jatkuva itku ”enks mä kelpaakaan sulle” ja ”miks sää yhtäkkii haluut mennä poikien kanssa” ja ”eiks me olla onnellisii”. Todellisuudessa mä meen paljon vähemmän ku vaiks monet mun frendit ja se että meen, ei mitenkään vähennä mun rakkautta ja kunnioitusta muikkii kohtaan. Sitä vaan aluks on just siinä toisen huumassa mut se on luonnollist, et ku suhde vakiintuu, se oma tila ja aika nousee tärkeemmäks ku ensihuumassa. Ihanaa psykologisointia tämäkin! 😉

    Mut oot kyl oikeessa, me äijät harvoin puhutaan pitkii puheluita tai avaudutaan toisillemme missään ”kuulumis”-meileissä. Siks on sit pakko nähdä säännöllisesti ja ns. ottaa se oma aika. Tosin naiset ei hirveesti diggaa meitin tapaamisista, ku ne ,enee aina sille surffataan sohvalla Pyhäjärvessä tai lähdetään prätkillä teltan kanssa partiopoikameiningillä johonki Kiteelle pesismatsiin sikaileen hetken mielijohteesta… 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: