Haalaribileisiin sikailemaan

Jontte aloitti aikoinaan manifestin luuserihippejä vastaan, niin nyt on mun vuoro puolestaan avautua snadisti paikallisen opiskelijabiletyksen koukeroista. Ensinnäkin, haalarit on helvetin hieno asia. Ken tahansa voi riehuu niissä miten huvittaa ja kukaan ei heristä sormea just sulle, koska olet vain yksi kasvottomasta massasta. Sensijaan angsti kohdistuu tiedekuntaan, kiltaan tai ainejärjestöön. Tiedä sit, kumpi on pahempi.

Haalareissa ihminen on oikeutettu sikailemaan. Mitä typerämpiä temppuja, sen kovempana kaverina sua pidetään. Tampereella tietyillä haalariväreillä on tietynlainen maine. Suurimpina hunsvotteina pidetään isoimpia ja katukuvassa näkyvimpiä opiskelijayhteisöjä eli lääkkisläisiä, kauppislaisia ja teekkareita. Shit happens! Itse hankittu imago kaikilla. Mitäs järjestävät isoja viinanhuuruisia bileitä, joissa sattuu ja tapahtuu…

Mun mielestä teekkarit (etenki kone/automaatiotekniikka/sähkärikilta ja TuTalaiset )on koomisimpia känniääliöitä. Sit hyvänä kakkosena tullaan me boomarit kauppiksesta. Myös lääkisläiset osaa. Ne on erityisen sisäsiittoista porukkaa. Samoin AMK:laiset, jotka haluaa vitusti omia akateemikkojen haalarikulttuurin, tuntuvat panostaneen örvellykseen oikein kunnolla viime vuosina. Viheltelevät meneen ihan pokkana pinkeissä haalareissaan ja ovat niin polleeta poikaa ja tyttöä, kun suorittavat tutkintouudistuksen mukaisesti ”alempaa korkeakoulututkintoa”. Ja pah, sanon minä. Amislaisista ei saa akateemikko vain tittelin muutoksella. Mutta tuo aihe ansaitsee oman entrynsä, eikä sekoiteta sitä nyt biletyksen kanssa!

Paras paikka todistaa opiskelijatolailua on isot opiskelijatapahtumat kuten Hämeenkadun appro (järjestäjänä kauppis) ja Akateeminen MM-Kyykkä (isäntänä teekkarit). Boomarit rellästää myös jokakuukautisten haalaribileidensä etkoilla, itse bileissä Lovessa ja tietty jatkoilla Bolassa, eli Boomin kerhohuoneella. Etenkin Ruotsin exculla, Himotuksella ja Åressa pannaan ristiin rastiin rakasta opiskelijatoveria. Moraalista viisi. Myös ”sitsit”, akateemiset vuosijuhlat ja tietty pikkujulut ja BoomariVAPPU, on hyviä tilaisuuksia suhteiden luontiin, oli suhteen luonne mikä vaan.

Haalaribileissä näkee koko opiskelijaidiotismin kirjon. Jo kurpahtaneet ännännen vuosikurssin teekkarit voi hyvillä mielin iskeä lähes sakkolihaa olevia humanisteja ja laajentaa näin maailmankatsomustaan puolin ja toisin. Humanistit sensijaan voivat hetken aikaa olla moralisoimatta bileiden isäntiä, eli pahoja boomareita, koska osallistuvat itsekin näiden KAUHEIDEN opiskelijakarkeloiden pyörittämiseen maksamalla lipuista ja juomista. Hehän suorastaan tukevat riistokapitalismin kehitystä pitkällä tähtäimellä. Aktiiviboomareista kasvaa nimittäin lukuisia isoja pahoja yrittäjä, pomoja, päälliköitä ja muita elitistejä. Karmivaa, eikö? 😉

Niin kauan, ku meikä on ollut kauppisessa, nuo poikkitieteelliset haalaribileet on ollut Mansessa THE Ilmiö. Jengi todella kerääntyy sikailemaan täysin oikeutetusti opiskelijaelämän nimissä! Kenenkään ei tartte tuntea syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa, koska ”rellestys kuuluu tähän vaiheeseen”. Ennen suunnattiin Night Traineen, sit Panamaan, myöhemmin Onnelaan ja tätä nykyä Loveen. Luonnollisesti bileet siirtyy ravintolatrendien mukana paikasta toiseen. Sisäänpääsytaksa on köyhän opiskelijan kukkaroa hellivä, ennakkoon 3 euroa ja ovelta 4. Kuten haalaribileiden webbisivuillakin sanotaan, harva haalareihin pukeutuva on miljönääri. Tämän vuoksi humalaan juotetaan opiskelijaystävällisin hinnoin. Rafloille tuo haalaribilediili vasta onkin kullanarvoinen. Suomalainen opiskelija juo vitusti. Been there. Ja koska perusopiskelija ei köröttele säästösyistä taksilla himaan, Boomi on järkännyt illan päätteeksi bussikuljetuksetkin kauemmas opiskelijaslummeihin.

Aika hyvin muotoiltu konsepti, eikö?! Helppo monistaa ja tarvittaessa vähän varioidakin kuukaudesta toiseen ja enne kaikkea tuottaa säännöllisesti rahaa ainejärjestölle. Ja Boomin hallitusta tuskin hirveesti haittaa, että he lunastavat haalaribilediilien myötä avecilliset VIPit kaupungin kuumimpaan bilemestaan, pääsevät tutustumaan raflaomistajiin ja päättäjiin ja ennen kaikkea saavat rahoitettua kännikulttuuria edistävää opiskelijatoimintaa jatkossakin!

Oon miettinyt, että jos sama vaiva ja raha pistettäis urheilu- tai musiikkitapahtumien järkkäilyyn, kuinkahan paljon tamperelaisten baarien viinan keskimyynti vuositasolla pienenis? Paljon. No, HB:t ja Appro ne on, jotka opiskelijan vetää ulos soluistaan, jos joku. Kuningas alkoholin ja biletyksen vetovoimaa ei voi köyhä opiskelija vastustaa. En minäkään. Siksi ajattelin viedä Testoksen pojat ekoihin haalaribileisiin Loveen tsekkaamaan syksyn fuksineitosadon! 😉 Jontte ja Erpa kun diggaavat nuoremmista kissoista, niin tuolla misunpentua piisaa. Ja vielä ympärikännissä, snadisti sekaisin opiskelijaelämän ihanuudesta, eli kaiken kaikkiaan erittäin potentiaalinen pyyntireissu tulossa! Etenkin vaihtarit, varsinki kuumat latinot, italianot ja itäblogin avosääriset kauneudet, sekä tietenkin menneen kevään neitseelliset abiturientit kiinnostanevat poikia! Meikän motivaatio on hiukka erilainen. Jossei bileissä ole yhtään tuttuu naamaa, lienee aika ilmoittautua grraduryhmään ja pakertaa parit pakolliset kurssit pois alta syksyllä. Se ois sit siinä. Ei sitä kouluu voi kesken jättää, ku on jo lähes valmistunut.

Morot nyt kaikille ja kuullaan!