Päivän lainaus – Pirjo, Suomen tavallisin lesbo

Tää lesbous kokonaisuudessaan on vähä niinku Linnanmäki. Heteronainen tavallaan tulee sinne ajeleen. Ostaa rannekkeen ja ajelee laitteilla ja pitää hauskaa. Sit ku sillä tulee paha olo, se voi lähteä pois. Mutta lesbonaiset ajelee, ajelee elämänsä loppuun asti oksennus sylissä.

Pirjo paljastaa Marialle totuuden lesbokulttuurista ja parisuhteista.

… ja pakko lähettää terkkuja karzulle nyt, et toivottavasti sämpylä maittaa ja oksennus sylissä on kiva ajella! Muahaha!!

Vanha suola ei janota mut hippi vituttaa

Piiiiiitkästä aikaa kuulin Seijasta tänään. Ilmeisesti mun välilliset terveiset mimmin juoruilusta oli löytänyt perille, koska naikkonen vaivautui soittamaan puidakseen juttuja. Tai siis ”etsi kadonnutta tilastotieteen prujua”. Joo, joo. Mä sanoinki, ettei se tartte mitään tekosyitä pitääkseen yhteyttä. Etenki ku ne on näin läpinäkyviä. 😉 Mä oon täysin fine tän jutun kanssa. Case closed. Ollaan hyvänpäivän tuttuja edelleen, joskin varustettuna yhteisellä historialla.

Hassua, kuinka ihmiset voi olla näin erilaisia yhteydenpidon suhteen eron jälkeen. Itse oon ottanut sen linjan, etten aktiivisesti soittele, viesteile tai tapaa exiäni. En ole valinnut linjaa niinkää itteni takia, vaan muiden. Ehkä se johtuu siitäkin, et Seija oli eka, joka mut on jättänyt. Siis tarkoitan nyt oikeesta seurustelusuhteesta. Muut taas on tullut itse lopetettua ja naiset on haikaillut enemmän ja vähemmän takas.

Mut helpompi olla pitämättä mitään yhteyttä sellaisiin mimmeihin, jotka haluaa jotain muuta ku kaveruutta eron jälkeen. Siinä keittää sekametelisoppaa itselleen, jos toinen elättelee yhteenpaluuta, halajaa frendiseksiä tai on muuten vaan erityisen sitoutunut. Kumpikaan ei pääse elämässä eteenpäin, kun säännöllinen yhteydenpito muistuttaa yhteisistä ihanista hetkistä ja alitajunassa kytee ajatus ”mitä jos…”. Toki asiat pitää puida kunnolla lopuun, ennen kuin unohtaa menneet, sitä en kiellä.

Seija tosiaan soitteli kirjansa perään, hyvä tekosyy! Anteeksi muija ei pyytänyt, mutta tunnen ton äänensävyn. Hän katui lapsellisia juoruja, joita on levitellyt. Vissiin tajunnut itsekin, kuinka naurettavalta pikkutyttömäinen pilkka vaikuttaa. Hirvee tarve sillä oli EDELLEEN selitellä eroon johtaneita asioita. Ja mä sanoin, ettei enää kiinnosta, koska ollaan nyt puol vuotta koht vatkattu ja veivattu. Mutta kuulemma HÄN ei ole päässyt vielä yli. No voi, oi ja voi sentään. (Sarkasmia ja vahingoniloa äänessä)

Seija kertoi, että hän on käynyt juttelemassa työpaikan psykologinki kanssa. Psyko oli ollut sitä mieltä, että kysees ei ole pelkästään tämä ero, vaan myös paljon muuta. Mimmi yritti avautua mulle, mutten jaksanut kuunnella ja keskeytin jutun. Ei sitä pysty keskittymään kesken työpäivän mihinkään eroasioihin. Ja en todellakaan halua kuulostaa kylmältä ja välinpitämättömältä, vaikka kyseessä nyt onkin muija, joka petti mua. Ja kulutti surutta omiensa rahojensa jälkeen mun rahat. Ja oli muutenki varsinainen lady Domina kaikkialla muualla muttei siellä, mis ois pitänyt.

Joustin ja sovittiin, et nähdään sit joku päivä ja ruoditaan asioita mieluummin livenä. Mimmi ehdotti, et tulisin Taka-Huhtiin, mutta kieltäydyin kauniisti. En halua mennä sinne. Liikaa hyviä muistoja ja yhteisiä hetkiä. Ja toisaalta, aika paljon myös negaa. Lisäks mielessä pyörii se yks ilta, ku Seija veti sen strippaussession ja oli sananmukaisesti kullinluikauksen päässä, etten pannut sitä. Ei viitti ottaa nyt turhia riskejä, kun juttu alkaa olla hiljalleen olla käsitelty. Uskomatonta toi seksin voima. Jeps, ei tästä enempää.

Tiedättekö, pakko viel avautuu lopuks ihan eri aiheesta.
EIKÖ TON HIPPI LÄHDE MEILTÄ IKINÄ?!? Vituttaa sikana, ku se katsoo mun lihamättöi sillä silmässä… Aikoo kuulemma jakaa ne kadulla, kun mun silmä välttää. Taas. Luupää, ei opi kerrasta. Ei saatana, mikä eukko. Jos se jakaa mun lihat uudestaan, mä pistän sen aamupuuroon risiiniöljyä ja rautanauloja.

Tänään paloi käpy totaalisesti ja lukitsen sen aamusta rokuvessaan. Menin hakeen sieltä muina miehinä naamarasvaa ja partavettäni, ni saatana, vessassa istuiki toi hippi. Siis pöntöllä, ovi auki käytävään ja MUN Diesel-suosikkibokserit, jotka mutsi toi Milanosta, kintuissansa. Vittu! ”Nää oli kuivumassa narulla, niin aattelin vaan vähän lainata”. Eikö sillä perkele oo mitään kunnioitusta toisen omaisuutta kohtaan? Ja arvatkaas mitä se luki? Jonten karvakirjaa. Siitä Iso Herra tykkää. Saatanan lokki. Sais lentää jo etelään. No, istuin sit läppärin kanssa oven eessä tuolilla niin, että muija oli vessassa vankina. Toivottavasti myöhästyi sieltä massahippihamppu paskastaan, mihin oli menossa… Kjäh, kjäh. Ja aion tehdä saman huomenna, jossei opi laittaan ovee lukkoon ja lopeta meidän vaatteiden ja muiden kamisten luvatonta lainaamista. Mulkku. Toivottavasti häipyy kohta. Mul ois muutaki tekemistä, ku istua vessan oven eessä passissa.

Nyt myös jänniä kasviksia!

Näin keskustas eilen jonkun ihme paraatin, jonka tyypit kilju bannereidensa kans ”sano ei geenimanipuloiduille kasviksille” !!!!!!!! Skeittasin siitä pari kertaa ohi tunnin sisäl ja sain molemmilla kerroilla samalta pimulta jonku flyerin. Aika robottimaista oli se touhu – iha sama kelle julistetaan, kunhan vaan saa omaa flyer-pinoonsa laihemmaks. Tai ainaki tämmösen kuvan ne itestään antoi. Siinä ne muutama hippi standiensa ja banneriensa kans hytisi manselan kylmässä syysiltapäivässä ja esillä oli jotain tuotteitaki. Tosin se koko setting oli hyvin luotaantyöntävä. Oli muute Jonten siskoki siinä porukas ku menin ekalla kertaa ohi, ni ei viittiny jäädä siihe, kerta se ei mua huomannu.

No tokal ohituskerral hippisisko oli kadonnut ja päätin kuitenki pysähtyä heittää läppää sen flyer-plikan kans hetkiseks. Vähän kaunistelin totuutta, enkä kertonut olevani vege lääkärin määräyksestä. 😉 Saatii ihan hyväki keskustelu aikaseks ja lopulta vedin kovat keinot käyttöön ja aloin pitää esitelmää ihan pokalla lihalaitteesta! 😀

Voin kertoo, et meni muijan huuli pyöreeks ku aloin luennoida eläinsolubiologiasta, niiden kuumentamisesta ja mukavan tirisevästä pihvistä. Ei se tytsäke osannu oikee sanoo mitään. Ei mitään mielipidettä, vaikka selitin homman nimen melko tarkkaan. Se vaan alkoi selittää kuinka suomessa lihakarja syö geenimanipuloituja kasviksia! Ei jumalauta. Siis joo, tärkee asia, mut ei nyt liittyny tähän lihalaitekeskusteluun mitenkää. Uskomatonta… halutaan mukamas vaikuttaa asioihin, mut sit ku yrittää hieroo keskustelua yhtään sen niide oman manifestin ulkopuolelta, niin not responding – yhtä monipuolista ja mielenkiintosta kommunikaatioo ku kaatuilevan windowsin kans. Ei näin. Mielipiteitä kiitos!

P.S. Epäsiistit rastat on kuvottavat. Tulee mieleen geenimanipuloidut hiukset. Ja alan aina miettiä et mitähän kaikkee niiden sisäs kasvaa. Hyhhyh. .___.

Lihakin voi kuvottaa

Vittu toi sisko on! Se NAURO kuultuaan Erpan onnettomasta autokohtalosta. Ja kertoi vielä perään, että on itsekin viillellyt katumaastureiden ja Audien renkaita auki, tukkinut pakoputkia omenoilla ja lumipalloilla jne. Se on taas kuulemma näitä hänen vastaiskujaan yhteiskuntaa vastaan. Tämä Miss Yhteiskunnannvastustaja oli kuitenkin käynyt tänään mankumassa kelasta lisäopintotukea. Totuushan on se, että eukko on muistaakseni Turun yliopistossa aloittanut joskus 2002 tai 2003 lukeen jotain hölöhölöö, tyyliin taidehistoriaa tai jotain etnistä scheissee. Opiskelut ei kuitenkaan ole neitokaiselle pahemmin maistuneet. Se on ollut vaihdossa kaksi kertaa ja luuhunnut lähinnä Tanskassa ja Hollannissa vähän väliä -miksiköhän! Yhen talven se oli Etelä-Amerikassa vapaaehtoistyössä eli ei ole opiskellut eikä tehnyt töitä ja äiti on maksanut kaiken. Kyllä näköjään yhteiskunta kelpaa silloin kun tarjolla on veronmaksajien rahaa.

Tänään toi luuska viritti jonkun vitun värjäyspöntön kylppäriin. Siellä lilluu jotain riepuja joihin on ommeltu solmuja. Älä saatana vandalisoi batiikkipaskallas mun maksamaa kylppäriä! Remppasin sen kun muutin tähän kämppään.

Pari havaintoa ruuasta. Menin tänään Jaken kanssa Saludiin syömään. Ja hitto, mulle tuli todella voimakas kuvotuksen tunne syötyäni vähän pääruokaa ja juotuani viiniä. En vaan saanut sitä pihviä alas. Tajusin, et mun olis pitänyt syödä jotain sushia tai vaikka yrtti-tomaatti-pastaa, mut mun keho ei halnnut lihan, rasvan ja suolan hyökkäystä. Kotona kuukahdin täydellisesti. Nyt vituttaa. Pitäisi oppia herkistymään vielä enemmän omalle keholleen ja sen tarpeille muunkin kuin seksin ollessa kyseessä. Ja tyhmänä olen nyt illallakin napsinut chili-chorizoa, vaikka mun olo on vaan huonontunut ja tiedän, että nyt pidän kyllä kasvis-keitto-kuuria pari päivää, että olo kevenee. Olikos sen Postinkin teeseissä jotain siitä vaistonvaraisesta syömisestä?

Jännää lihaa.

Nyt on pakko postata P-manin kiusaks(/iloks, evt) tämmönen linkki, jonka kaveri mulle linkkas bongattuaan netskujen syövereistä. Tiivistettynä kysees on siis Electroluxin suunnittelema lihalaite, joka VOISI ”kasvattaa” lihaa ja kalaa, kuumentamalla jotain eläinsoluja… wait, whaaaaaat??! 😀 Kyl. Näin on marjat. Eiku lihat.

Ite tosiaan oon vege, enkä lihaa oo syöny lekurin kehotuksesta viimeseen 10 vuoteen. Mut muistan kyl miltä se maistuu ja pohdin, et eihän toi oikeesti vaan vois olla mitenkää maukasta. Tai kai se etäisesti voi muistuttaa sitä miltä näyttääki, mut ainaki yks olennainen osa puuttuis: elukan syömä ravinto, joka kuitenki määrää osan lihan mausta. Aika isonki osan… toi aparaatti oli voittanu jo jotain palkintojakin ilmeisesti. Tavallaan ei ihme, onhan toi mullistava ja vois menestyä esim köyhien ja vielä köyhempien aka opiskelijoiden keskuudes. 😉

Ihmeellinen lihalaite löytyy TÄÄLTÄ.

Noh, mitäs mieltä ootte tyypit??

Sieluni kadonnut peili :(

Haha ja nyt kaikki luulee, et tää olis jotenki syvällinen entry. Paskanvitut. Luvas pelkkää avautumista ja lopus pari ylläripylläriä. Kitoos…. Elikkäs:

_

Odotti sit kiva ylläri sen kerran ku jätin armaan hondani kadulle hetkeks: MOLEMMAT peilit oli potkittu irti. Ei jumalauta oo todellista tämmöne. Kuinka kateellisia/vittuuntuneita/perseestä ihmiset voi taas olla? Sen ku saiski tietää kuka potki… GAAAAH.

Mut joo, menin tänää siis autol kouluun, et pääsin sit sen jälkee kätevästi giganttiin tutkaileen uutta telkkulaitetta. Viel en ostanu, mut voipi olla, et käännyn samsungin lediin. Ehkä 40-tuumanen olis passeli. 🙂

Mut takas paskaan asiaan ja karuun todellisuuteen: kotiuduin gigantista sit joskus viiden kieppeil ja aattelin lähtee viel mitsun kans samoin lämpösin poikkeen mutsil. Jätin hondan hetkeks tohon testoksen sisäpihalle ku hain mitsun sisältä, enkä ollu pois kyl varttii kauempaa ja SILLÄ VÄLIN joku käyny potkimas mirrorit. Ei jumalauta!!!! Kuitenki alakerran leski ollu näreissään ku ei olla leivottu sille hetkeen mitää korvapuusteja ja käyny kikkaamas vetreillä kintuillaan mun peilit. Täytyy kysel kyl taloyhtiöltä onko mahkut nähä jotain videokamerakuvaa ja jos ei nii laittaa rappuun jotain lappua, et silminnäkijöitä kaivattais. Vittu keskel kirkasta päivää! Ihmiset on arsesta. This I know.

Sorge avautuminen. Ettei mee pelkäks tilittämiseks nii voisinki liittää tähän pari kevyempää juttua. Ensinnäki, mitsun kans lenkkeilles bongasin taas jotain tosi jännää. Suomen rikas luonto näyttäytyi jälleen kerran täydes ja kukkeimmas loistossaan. Kuva on pieni ja epäselvä, koska yks nainen meinas jo pysähtyä kattoon et mitä vittua mä kuvaan kännyllä. ONNEKS se tais pelätä vähä koiraa (syytä onki, kauhee peto 😉 ), nii päätti sit häippästä siitä. Mut joo löytyipä reissulta alkulimaeläimen hyvä ystävä, LIUKUVOIDE. Tai lähinnä jonkun paketin jäänteet. Näin meillä tääl manses. Hianoo.

_

Ja sit vielä toinen loppukevennys. Tää on aika hauska sketsi, pitäiskö iteki kokeilla noita neuvoja, nii vois lykästää? 😉

Ihmebantu – viisitoista askelta

Kauniita unia ja morot tyypeille! 🙂

Ihanat naiset Voicella

Tänään on ollut löysä päivä ja oon vaklannut toisella silmällä Voicee. Siellähän soi jatkuvasti samat biisit! En yhtään ihmettele, että isot levy-yhtiöt dominoi, koska eihän tolta(kaan) kanavalta kuule mitään vaihtoehtomeininkiä. Pelkkiä suomalaisia suosikkimimmejä hyöstettynä muutamalla jenkkipop/rock-porukalla. No okei, vissiin yks biisi tuli Musea.

Olipa hauska kuunnella, kun Voice lähetti peräkkäin Anna Puun Kauniin päivän ja Kristiina Braskin loilotuksen ”elokuu … Tsägädägägää … oon kuivilla…” Ei jäänyt nimi mieleen. Naiskokonaisuutta täydensi vielä Chisun ”Baden-Baden”. En tiedä, onko se biisin oikee nimi, mut siinä on hauska musavideo, missä mimmi matkustaa spåralla tai bussilla yrittäen piristää ihmisten päivää ja ostaa mm. pulsulle lipun.

Koomista, että kaks ekaa biisiä kertoo samasta teemasta, vanhan rakkauden ylipääsemisestä. Brask laulaa, että ”nyt on elokuu ja olen kuivilla sinusta”. Puu taas veisaa ”rakkaus, ehkä vielä toinenkin, hän saapuu, vaikka yksi lähtikin”. Sydäntä raastavaa kaipausta ja uskoa siihen, että huominen on parempi kuin tämä päivä. No, sitähän elämä tuntuu olevan.

Harvat on tyytyväisiä siihen, mitä on jo, vaan monet elää tulevaisuudessa kuvitellen, että siellä kaikki on toisin, paremmin ja hienommin. Vanha viisaus ”menneelle ei voi mitään, tulevaisuus on tuntematon ja vain keskittyminen nykypäivään on olennaista” tuppaa unohtumaan kovin monelta. Tuntuu, että jengi on joko menneisyytensä vankeja tai elää paremman tulevaisuuden voimalla.

Braskilla on järkyttävä ääni. Mimmi sihisee ässätkin kuin kyykäärme. Muutenkin artikulaatio on laiskaa, oikeestaan tylsää, ja useimmat biisit vedetään siitä, missä rima on matalin. Toista se on Annalla. Muijan kevyt nasaali ja matalahko mutta tarvittaessa mageasti falsettiin nouseva seksikäs semijazzkäheys toimii biisissä kuin biisissä!

Mahtavaa, että Annalle on sävelletty sellaisia kappaleita, joissa hän voi leikkiä äänellään. Anna kertoo laulaessaan tarinaa, tulkitsee sanojen sisällöt. Brask taas pelkästään veti biisin alusta loppuun. Okei, tota Braskin tasapaksuu rallatusta ei voi verrata Puun melodiarikkaaseen ja vaihtelevaan kipaleeseen. Kuka on säveltänyt Kauniin päivän?

Annan biisi Melankolian rytmit on myös erinomainen taidonnäyte muikin osaamisesta. Hauska svingaava ja aavistuksen funkahtava/soulahtava biitti käy Puulle. Ääni on yhdistelmä herkkää ja hentoa laulantaa yhdistettynä tosi mahtipontiseen fraseeraukseen ja mielettömiin tyylivaihteluihin rock-rääkynästä jazz-kähinään. Kiva, kiva! Oman mausteensa antaa vielä suomenkieli! Olin ihan varma, että muija alkais laulaa englanniksi.

Chisu on täysin omaa kastiaan. Säveltäjä-tuottaja-sanoittaja-artisti vailla vertaa. Nostan hattua mimmille, joka toimi pitkään huippuesiintyjien taustalla nousten kuitenkin hetkessä tähdeksi muutaman oman hitin ja mahtipontisen esiintymisen jälkeen. Baden-Badenissa on jotain samaa rytmikästä rällätystä kuin Stefanin tai Blondien kipaleissa. Vaikka sekin on samaa vääntöä toistava rallatus, soundit, riffin muunnokset, persoonallinen artikulaatio ja ennen kaikkea erikoiset sanat erottaa sen Braskin popituksesta.

Ja sitä paitsi keimaillessaan poledancemaisesti bussin tangoissa tiukoissa seilorishortseissa ja verkkosukkiksissaan Chisu näyttää pirun seksikkäältä. Ja ne vaaleat pidennykset, punaiset nahkahanskat ja piikkikorot. Uuu beibe beibe. Lisää tätä. Sussa on selkeää Päivän Pimu -ainesta, vaiks Annakin on ihq. 😉

Tosiäijä virkkaa ja virkkoo

Kyllä tuli kuulkaas äijäolo, kun mutsi soitti ja pyysi virkkaamaan sille syysmyssyn. Voi v… Kivahan niitä on tehdä, ei siin mittään, mut sit ku äiti hoilottaa kaikille, et sen POIKA on askarrellut hatun. Pitävät taattu gaynä. Mutsin innostus pipaan oli herännyt Testoksessa. Eerikki oli esitellyt skedemyssyään ja mutsi haluaa samanlaisen ”koirankusetushatun”.

Tarkkaanottaen äitee kuvaili sitä näin: ”Vähän sellainen tyylikäs yksvärinen lörppöhattu niinkuin Pelle Miljoonalla oli nuorempana, mut sit siinä sais olla semmoisia lankaraitoja niinkuin Erkan versiossa. Ja semmoinen koriste, mikä oli Mitsun pannassa. Mielellään löysistä silmuista, ettei tukkaa painu kasaan,sekä tuulenpitävä, venyvä ja 100-prosasta puuvillaa”.

Muutama epäkohta tossa nyt on. Pelkästä puuvillasta ei saa elastista tekemälläkään, vaan langassa pitää olla myös jotain joustokuitua. Lisäks tuulenpitävä ja löysät silmukat ei mahdu samaan pipaan, jollei siihen sitten laita vuorikangasta. Tai tee ikäänkuin kakskerroksista. Ja aika hankala raidoitetusta värjätystä langasta tehdä yksväristä. 😉

Täytynee soittaa mammalle ja kertoa, et nyt pitäis jostain toiveista luopua tai jääpi ilman pipaa. Mutsi on ihan ku tää yks mun nimeltämainitsematon ”asiakas”. Haluaa kaiken. KAIKEN. Ihan kaiken samaan pakettiin. Ei tietty olettaa, et mä virkkaan noita jatkossa koko suvulle ILMAISEKSI ja muuttelen ja fiksaan toiveiden mukaan, jossei valmis tuotos miellytäkään silmään jostain syystä. Esimerkiksi siitä, ettei ole osannut itse kertoa omia toiveitaan ja tarpeitaan selkeesti. Miten sää jontte kestät tota konsultointi- ja koulutushommaa asiakkaiden kanssa, jotka on kaikesta pihalla kuin lumiukot?

Morooo. Arvatkaas, mihin oon matkalla? Kerron huomenna…

Juoruilun psykologiaa Seijan innoittamana

Ihmiselämään kuuluu juoruilu. Ei kannata väittää muuta. Jokainen on joskus juoruillu, eikä se aina ole huono juttu negatiivisesta kaiustaan huolimatta. Ihmissuhdeammattilaistenmielestä juoruilulla on oma tehtävä inhimillisessä kanssakäymisessä: tunteiden, ihmissuhteiden ja asioiden selvittely niin itselleen kuin muille. Ootteko koskaan aatellu, että hyvä tarinankertoja tai huumoriveikkokin vaan maustaa perusarkisia juttuja saaden ne kuulostaa meheviltä?

Ex-avokkini Seijan toimintaa ei voi pitää kovinkaan positiivisena juoruiluna. Muija on alkanut puhua musta oikein urakalla paskaa. Oon kuullu vähän jokasuunnasta juttua, että mulla on joku vitun mielialahäiriö ja olen väkivaltainen. Tää juontaa juurensa siitä, että vedin herneen nekkuun ja palon perseeseen, kun Seija tunnusti pettäneen mua teiniprinssin kanssa. Kukaan muukaan tuskin ois nauranut hyväksyvästi ja pitänyt vihan sisällään kesken karvaimman vitutuksen ja messevän riitelysession?

Mua alkoi suoraan sanoen kyrpiä ja huusin otsasuonet pullollaan naikkoselle valitut sanat. Tän jälkeen otin käteen summamutikassa ekan esineen pöydältä ja nakkasin sit suutuspäissäni Seijan kännykän ikkunasta etupihalle. Napsahti sementtiin ja meni tietty tuhannen paskaks… Helvettiiks tunki mun naaman eteen multsaria, jossa oli teini(v*n)prinssin pärstäkuva. ”Halus näyttää, ettei mies ulkonäöllisestä vedä vertoja mulle!” Vittu, mikä akka. Kiinnosti ku kilo sonninplökää sil hetkellä. Tsiisus, vähän tilannetajua. Juu, juu, en oo paras puhumaan, kun meikäpojalle on suotu paljon temperamenttiä ja vähän heikosti itsehillintää. No, tästä riitelyshowsta Seija on keksinyt, että mä olen HULLU MiELIPUOLI. Nice!

Alkoi kiinnostaa enemmänki juoruiluilmiö ja törmäsin tämmöseen aggressiotutkija-psykologiin ku Ari Kaukiainen. Häiskä on tutkinut moista settii kouluissa ja työyhteisöissä. Määritelmän mukaan juoruilu on pahimmillaan suunnitelmallista aggressiivista käyttäytymistä, jonka tavoitteena on tuottaa pahaa mieltä toiselle ja vahingoittaa häntä tieten tahtoen. Allekirjoitan!

Siinä missä lapset saattaa harjoittaa hyvinkin suoraa juoruilua, aikuiset verhoaa sen enemmän tai vähemmän taitavasti. Kyllä, raksi ruutuun: Täysin samaa mieltä! Mul on jotain hämärii muistikuvii lapsuudesta, miten joku pihan vanhempi kingijäbä avautu mulle päin naamaa. Muistaakseni se oli tyyliin ”me ei leikitä sun kaa, ku oot ni pieni ja tyhmä”. Ja sit koko pihan poikalauma jätti mut yksin laatikolle hienon hiekkalinna-autotallini kans. Perkele, olinhan mä ennen murkkuikää lyhyempi ku muut, mut nyt vääntäisin ex-pihakamut tuhannen solmuun vapaaottelussa vaiks yhdellä kädellä.

Muistan ni elävästi, miten keräsin tippa linssissä (isot pojat ei itkenyt, mut pienet vissiin itki;) kneppikuormurit laatikolta, käppäilin kotiin ja kysyin iskältä, että oonko mä idiootti lilliputti. En muista, mitä faija vastas, mut ilmeisesti omaan tapaansa jotain tosi viisasta ja rohkaisevaa. Puol vuotta myöhemmin pihan kingi olinkin nääs MINÄ, pieni ja hintelä mutta sosiaalisesti erittäin lahjakas P-Man.

Aikuisten harjoittama piilojuoruilu vaatii helvetin hyviä sosiaalisia taitoja, toisin kuin yleensä kuvitellaan. Ensimmäinen edellytys on myötäelämisen taidon puute. Ei empaattinen ihminen halua loukata, koska tietää, kuinka paljon toista sattuu. Seija tietää tasan tarkkaan, kuinka tarkka oon siitä faktasta, et oon päästäni skarppi kaveri ja en ikinä löisi naista. EN KOSKAAN. En edes pikkurillillä läiskäsis, vaikka muutama ois sen ansainnutkin.

Varma kakkonen on tilannetaju. Piilojuoruilua ei voi harjoittaa missä tahansa, vaan tilanne pitää valita fiksusti. Seijan tapauksessa se tarkoittanee hetkiä, jolloin puhutaan muutenkin meikäläisestä, tai ihmissuhteista yleensä, ja kenties vielä silloin, kun muutkin halveksuu mua. Väittäisin sisarustapaamisen tai tyttöjenillan sopivan P-Manin dissaukseen täydellisesti.

Kolmas olennainen taito on ihmissuhdesilmä. Ei juoruta voi kelle tahansa, vaan usein yleisöksi valitaan ihmisiä, jotka ei muutenkaan tykkää juoruilun kohteesta tai on jotenki juoruilijan puolella: Seijan ystävät ja etenki meidät yhteiset ystävät, jotka on tullut tutuiksi mimmin kautta. Sit tarvitaan lisäks taitoa esittää asia niin, ettei se ole suoraa haukkumista. Tässä Seija on pelottavan hyvä. Osaa manipuloida ihmisiä. Se saaatoi joskus sanoa mullekin meikän mutsista, että ”en ny halua haukkua äitiäs, koska hän on hieno ihminen, MUTTA pitäisköhän ostaa sille joululahjaks sisustuskurssi…?”

Mä oon periaatteessa sinut muijan tekosten kanssa, koska tiedän itse olevani tervejärkinen nuori äijä. Mut kaikki muut ei välttämättä tiedä tota. Joskus mietin, kuinka monelta on mennyt juoruilun takia vaiks duuni, ystäväsuhteet tai puoliso! Ja onhan sitä nähty hurjempaakin: muistatteko, kuinka aikoinaan pörssikurssit heilui, kun Steve Jobsin väitettiin saaneen sydänkohtauksen?

Kaikista karmein tilanne on kuitenkin juoruilun kohteella. Kerran ilkeän juorun kohteeksi joutunutta syytetään helposti kaiken maailman paskasta. Mut arvatkaas, mikä on parasta? Ilman juoruilun hyväksyvää kuulikuntaa ei voi keittää myrkkyä ja homma kääntyy paskanpuhujaa itseään vasten. Mun vastaiskuni onkin kutsua mun ja Seijan yhteiset frendit, tai ne, ketä ny saan tuleen, istuksiin iltaa Testokseen ja näytän heille arkisella toiminnalla, et oon kuosissa, en mikään pöpi.

Mä en alennu sille tasolle, et alkaisin selitellä mitään paskaa, koska Seijalle lojaalit ihmiset ei ota sitä kuuleviin korviinsa. Eikä se ole mun tyylistä. Ja vastaselittelyhän tarkoittaa, että juorussa on ollut perää alunperinkin. Noup! Mä olen sosiaalisesti Seijaa tsiljoona kilsaa edellä ja aion hyödyntää tätä taitoa tilanteen ratkaisemiseksi. Jossain vaiheessa Seija itteki tajuaa, kuinka säälittävä paskanjauhaja se on muiden silmissä. Jos huhuissa ois jotain pohjaa, sen myrkynkeitto vois onnistua. Vaan kun EI OLE.

Jos alkoi kiinnostaa juoruiluilmiö, kantsii kaivaa esille Kaukiaisen tutkimus ”Sosiaalinen älykkyys epäsuoran aggression edellytyksenä. Peitetyn ja naamioidun aggression ilmenemismuotoja ja taustatekijöitä”.

Tsemppiä juorukellojen peittoamiseen itse kullekin. Elkää vajotko samalle tasolle idiootin kanssa, vaan käyttäkää nerokkaampia keinoja. Kjäh, kjäh… 😉 Nyt kevyempää aihetta eli salille ja grillaan, jossei ala sateleen… Moroooooo!

Toosaa aka pussy

Unohdin kertoa viime viikon noloimman… Frendi linkkas meilillä Rammsteinin uuteen musavideoon Pussy. Nimestä ois pitänyt tietty arvata, mitä tuleman pitää, mut ei hokannut ennen ku oli liian myöhästä. Avasin siis paltsun tauolla linkin ja mitäs ruutuun tupsahtikaan: toosan täydeltä toosaa!

On iso poika ennenki pimppejä nähnyt, mut asiakkaan edustaja, joku markkinointimimmi, ei vissiin oo tottunut törmään pilluun kesken palaverin. Helvettiikös pyöri siellä mun selän takana. Väitti olleensa menos vessaan, mut iha varmaan oli nähnyt ”lievästi” pornahtavan musavideon sivusilmällä ja halus apajille.

Suotana soikoon, et olikin roisein video vähään aikaan. Siinä siis suoraan sanoen naitiin ja hinkattiin erinäisiä intiimialueita videon alusta loppuun asti suurella tunteella. Biisikin on muuten hyvä. Jos saisin nää linkit toimiin, likkaisin, mut ei suostu ny yhteistyöhön tää paska.

Moroo.