Päivän lainaus – Pirjo, Suomen tavallisin lesbo

Tää lesbous kokonaisuudessaan on vähä niinku Linnanmäki. Heteronainen tavallaan tulee sinne ajeleen. Ostaa rannekkeen ja ajelee laitteilla ja pitää hauskaa. Sit ku sillä tulee paha olo, se voi lähteä pois. Mutta lesbonaiset ajelee, ajelee elämänsä loppuun asti oksennus sylissä.

Pirjo paljastaa Marialle totuuden lesbokulttuurista ja parisuhteista.

… ja pakko lähettää terkkuja karzulle nyt, et toivottavasti sämpylä maittaa ja oksennus sylissä on kiva ajella! Muahaha!!

Vanha suola ei janota mut hippi vituttaa

Piiiiiitkästä aikaa kuulin Seijasta tänään. Ilmeisesti mun välilliset terveiset mimmin juoruilusta oli löytänyt perille, koska naikkonen vaivautui soittamaan puidakseen juttuja. Tai siis ”etsi kadonnutta tilastotieteen prujua”. Joo, joo. Mä sanoinki, ettei se tartte mitään tekosyitä pitääkseen yhteyttä. Etenki ku ne on näin läpinäkyviä. 😉 Mä oon täysin fine tän jutun kanssa. Case closed. Ollaan hyvänpäivän tuttuja edelleen, joskin varustettuna yhteisellä historialla.

Hassua, kuinka ihmiset voi olla näin erilaisia yhteydenpidon suhteen eron jälkeen. Itse oon ottanut sen linjan, etten aktiivisesti soittele, viesteile tai tapaa exiäni. En ole valinnut linjaa niinkää itteni takia, vaan muiden. Ehkä se johtuu siitäkin, et Seija oli eka, joka mut on jättänyt. Siis tarkoitan nyt oikeesta seurustelusuhteesta. Muut taas on tullut itse lopetettua ja naiset on haikaillut enemmän ja vähemmän takas.

Mut helpompi olla pitämättä mitään yhteyttä sellaisiin mimmeihin, jotka haluaa jotain muuta ku kaveruutta eron jälkeen. Siinä keittää sekametelisoppaa itselleen, jos toinen elättelee yhteenpaluuta, halajaa frendiseksiä tai on muuten vaan erityisen sitoutunut. Kumpikaan ei pääse elämässä eteenpäin, kun säännöllinen yhteydenpito muistuttaa yhteisistä ihanista hetkistä ja alitajunassa kytee ajatus ”mitä jos…”. Toki asiat pitää puida kunnolla lopuun, ennen kuin unohtaa menneet, sitä en kiellä.

Seija tosiaan soitteli kirjansa perään, hyvä tekosyy! Anteeksi muija ei pyytänyt, mutta tunnen ton äänensävyn. Hän katui lapsellisia juoruja, joita on levitellyt. Vissiin tajunnut itsekin, kuinka naurettavalta pikkutyttömäinen pilkka vaikuttaa. Hirvee tarve sillä oli EDELLEEN selitellä eroon johtaneita asioita. Ja mä sanoin, ettei enää kiinnosta, koska ollaan nyt puol vuotta koht vatkattu ja veivattu. Mutta kuulemma HÄN ei ole päässyt vielä yli. No voi, oi ja voi sentään. (Sarkasmia ja vahingoniloa äänessä)

Seija kertoi, että hän on käynyt juttelemassa työpaikan psykologinki kanssa. Psyko oli ollut sitä mieltä, että kysees ei ole pelkästään tämä ero, vaan myös paljon muuta. Mimmi yritti avautua mulle, mutten jaksanut kuunnella ja keskeytin jutun. Ei sitä pysty keskittymään kesken työpäivän mihinkään eroasioihin. Ja en todellakaan halua kuulostaa kylmältä ja välinpitämättömältä, vaikka kyseessä nyt onkin muija, joka petti mua. Ja kulutti surutta omiensa rahojensa jälkeen mun rahat. Ja oli muutenki varsinainen lady Domina kaikkialla muualla muttei siellä, mis ois pitänyt.

Joustin ja sovittiin, et nähdään sit joku päivä ja ruoditaan asioita mieluummin livenä. Mimmi ehdotti, et tulisin Taka-Huhtiin, mutta kieltäydyin kauniisti. En halua mennä sinne. Liikaa hyviä muistoja ja yhteisiä hetkiä. Ja toisaalta, aika paljon myös negaa. Lisäks mielessä pyörii se yks ilta, ku Seija veti sen strippaussession ja oli sananmukaisesti kullinluikauksen päässä, etten pannut sitä. Ei viitti ottaa nyt turhia riskejä, kun juttu alkaa olla hiljalleen olla käsitelty. Uskomatonta toi seksin voima. Jeps, ei tästä enempää.

Tiedättekö, pakko viel avautuu lopuks ihan eri aiheesta.
EIKÖ TON HIPPI LÄHDE MEILTÄ IKINÄ?!? Vituttaa sikana, ku se katsoo mun lihamättöi sillä silmässä… Aikoo kuulemma jakaa ne kadulla, kun mun silmä välttää. Taas. Luupää, ei opi kerrasta. Ei saatana, mikä eukko. Jos se jakaa mun lihat uudestaan, mä pistän sen aamupuuroon risiiniöljyä ja rautanauloja.

Tänään paloi käpy totaalisesti ja lukitsen sen aamusta rokuvessaan. Menin hakeen sieltä muina miehinä naamarasvaa ja partavettäni, ni saatana, vessassa istuiki toi hippi. Siis pöntöllä, ovi auki käytävään ja MUN Diesel-suosikkibokserit, jotka mutsi toi Milanosta, kintuissansa. Vittu! ”Nää oli kuivumassa narulla, niin aattelin vaan vähän lainata”. Eikö sillä perkele oo mitään kunnioitusta toisen omaisuutta kohtaan? Ja arvatkaas mitä se luki? Jonten karvakirjaa. Siitä Iso Herra tykkää. Saatanan lokki. Sais lentää jo etelään. No, istuin sit läppärin kanssa oven eessä tuolilla niin, että muija oli vessassa vankina. Toivottavasti myöhästyi sieltä massahippihamppu paskastaan, mihin oli menossa… Kjäh, kjäh. Ja aion tehdä saman huomenna, jossei opi laittaan ovee lukkoon ja lopeta meidän vaatteiden ja muiden kamisten luvatonta lainaamista. Mulkku. Toivottavasti häipyy kohta. Mul ois muutaki tekemistä, ku istua vessan oven eessä passissa.

Nyt myös jänniä kasviksia!

Näin keskustas eilen jonkun ihme paraatin, jonka tyypit kilju bannereidensa kans ”sano ei geenimanipuloiduille kasviksille” !!!!!!!! Skeittasin siitä pari kertaa ohi tunnin sisäl ja sain molemmilla kerroilla samalta pimulta jonku flyerin. Aika robottimaista oli se touhu – iha sama kelle julistetaan, kunhan vaan saa omaa flyer-pinoonsa laihemmaks. Tai ainaki tämmösen kuvan ne itestään antoi. Siinä ne muutama hippi standiensa ja banneriensa kans hytisi manselan kylmässä syysiltapäivässä ja esillä oli jotain tuotteitaki. Tosin se koko setting oli hyvin luotaantyöntävä. Oli muute Jonten siskoki siinä porukas ku menin ekalla kertaa ohi, ni ei viittiny jäädä siihe, kerta se ei mua huomannu.

No tokal ohituskerral hippisisko oli kadonnut ja päätin kuitenki pysähtyä heittää läppää sen flyer-plikan kans hetkiseks. Vähän kaunistelin totuutta, enkä kertonut olevani vege lääkärin määräyksestä. 😉 Saatii ihan hyväki keskustelu aikaseks ja lopulta vedin kovat keinot käyttöön ja aloin pitää esitelmää ihan pokalla lihalaitteesta! 😀

Voin kertoo, et meni muijan huuli pyöreeks ku aloin luennoida eläinsolubiologiasta, niiden kuumentamisesta ja mukavan tirisevästä pihvistä. Ei se tytsäke osannu oikee sanoo mitään. Ei mitään mielipidettä, vaikka selitin homman nimen melko tarkkaan. Se vaan alkoi selittää kuinka suomessa lihakarja syö geenimanipuloituja kasviksia! Ei jumalauta. Siis joo, tärkee asia, mut ei nyt liittyny tähän lihalaitekeskusteluun mitenkää. Uskomatonta… halutaan mukamas vaikuttaa asioihin, mut sit ku yrittää hieroo keskustelua yhtään sen niide oman manifestin ulkopuolelta, niin not responding – yhtä monipuolista ja mielenkiintosta kommunikaatioo ku kaatuilevan windowsin kans. Ei näin. Mielipiteitä kiitos!

P.S. Epäsiistit rastat on kuvottavat. Tulee mieleen geenimanipuloidut hiukset. Ja alan aina miettiä et mitähän kaikkee niiden sisäs kasvaa. Hyhhyh. .___.

Lihakin voi kuvottaa

Vittu toi sisko on! Se NAURO kuultuaan Erpan onnettomasta autokohtalosta. Ja kertoi vielä perään, että on itsekin viillellyt katumaastureiden ja Audien renkaita auki, tukkinut pakoputkia omenoilla ja lumipalloilla jne. Se on taas kuulemma näitä hänen vastaiskujaan yhteiskuntaa vastaan. Tämä Miss Yhteiskunnannvastustaja oli kuitenkin käynyt tänään mankumassa kelasta lisäopintotukea. Totuushan on se, että eukko on muistaakseni Turun yliopistossa aloittanut joskus 2002 tai 2003 lukeen jotain hölöhölöö, tyyliin taidehistoriaa tai jotain etnistä scheissee. Opiskelut ei kuitenkaan ole neitokaiselle pahemmin maistuneet. Se on ollut vaihdossa kaksi kertaa ja luuhunnut lähinnä Tanskassa ja Hollannissa vähän väliä -miksiköhän! Yhen talven se oli Etelä-Amerikassa vapaaehtoistyössä eli ei ole opiskellut eikä tehnyt töitä ja äiti on maksanut kaiken. Kyllä näköjään yhteiskunta kelpaa silloin kun tarjolla on veronmaksajien rahaa.

Tänään toi luuska viritti jonkun vitun värjäyspöntön kylppäriin. Siellä lilluu jotain riepuja joihin on ommeltu solmuja. Älä saatana vandalisoi batiikkipaskallas mun maksamaa kylppäriä! Remppasin sen kun muutin tähän kämppään.

Pari havaintoa ruuasta. Menin tänään Jaken kanssa Saludiin syömään. Ja hitto, mulle tuli todella voimakas kuvotuksen tunne syötyäni vähän pääruokaa ja juotuani viiniä. En vaan saanut sitä pihviä alas. Tajusin, et mun olis pitänyt syödä jotain sushia tai vaikka yrtti-tomaatti-pastaa, mut mun keho ei halnnut lihan, rasvan ja suolan hyökkäystä. Kotona kuukahdin täydellisesti. Nyt vituttaa. Pitäisi oppia herkistymään vielä enemmän omalle keholleen ja sen tarpeille muunkin kuin seksin ollessa kyseessä. Ja tyhmänä olen nyt illallakin napsinut chili-chorizoa, vaikka mun olo on vaan huonontunut ja tiedän, että nyt pidän kyllä kasvis-keitto-kuuria pari päivää, että olo kevenee. Olikos sen Postinkin teeseissä jotain siitä vaistonvaraisesta syömisestä?

Jännää lihaa.

Nyt on pakko postata P-manin kiusaks(/iloks, evt) tämmönen linkki, jonka kaveri mulle linkkas bongattuaan netskujen syövereistä. Tiivistettynä kysees on siis Electroluxin suunnittelema lihalaite, joka VOISI ”kasvattaa” lihaa ja kalaa, kuumentamalla jotain eläinsoluja… wait, whaaaaaat??! 😀 Kyl. Näin on marjat. Eiku lihat.

Ite tosiaan oon vege, enkä lihaa oo syöny lekurin kehotuksesta viimeseen 10 vuoteen. Mut muistan kyl miltä se maistuu ja pohdin, et eihän toi oikeesti vaan vois olla mitenkää maukasta. Tai kai se etäisesti voi muistuttaa sitä miltä näyttääki, mut ainaki yks olennainen osa puuttuis: elukan syömä ravinto, joka kuitenki määrää osan lihan mausta. Aika isonki osan… toi aparaatti oli voittanu jo jotain palkintojakin ilmeisesti. Tavallaan ei ihme, onhan toi mullistava ja vois menestyä esim köyhien ja vielä köyhempien aka opiskelijoiden keskuudes. 😉

Ihmeellinen lihalaite löytyy TÄÄLTÄ.

Noh, mitäs mieltä ootte tyypit??

Sieluni kadonnut peili :(

Haha ja nyt kaikki luulee, et tää olis jotenki syvällinen entry. Paskanvitut. Luvas pelkkää avautumista ja lopus pari ylläripylläriä. Kitoos…. Elikkäs:

_

Odotti sit kiva ylläri sen kerran ku jätin armaan hondani kadulle hetkeks: MOLEMMAT peilit oli potkittu irti. Ei jumalauta oo todellista tämmöne. Kuinka kateellisia/vittuuntuneita/perseestä ihmiset voi taas olla? Sen ku saiski tietää kuka potki… GAAAAH.

Mut joo, menin tänää siis autol kouluun, et pääsin sit sen jälkee kätevästi giganttiin tutkaileen uutta telkkulaitetta. Viel en ostanu, mut voipi olla, et käännyn samsungin lediin. Ehkä 40-tuumanen olis passeli. 🙂

Mut takas paskaan asiaan ja karuun todellisuuteen: kotiuduin gigantista sit joskus viiden kieppeil ja aattelin lähtee viel mitsun kans samoin lämpösin poikkeen mutsil. Jätin hondan hetkeks tohon testoksen sisäpihalle ku hain mitsun sisältä, enkä ollu pois kyl varttii kauempaa ja SILLÄ VÄLIN joku käyny potkimas mirrorit. Ei jumalauta!!!! Kuitenki alakerran leski ollu näreissään ku ei olla leivottu sille hetkeen mitää korvapuusteja ja käyny kikkaamas vetreillä kintuillaan mun peilit. Täytyy kysel kyl taloyhtiöltä onko mahkut nähä jotain videokamerakuvaa ja jos ei nii laittaa rappuun jotain lappua, et silminnäkijöitä kaivattais. Vittu keskel kirkasta päivää! Ihmiset on arsesta. This I know.

Sorge avautuminen. Ettei mee pelkäks tilittämiseks nii voisinki liittää tähän pari kevyempää juttua. Ensinnäki, mitsun kans lenkkeilles bongasin taas jotain tosi jännää. Suomen rikas luonto näyttäytyi jälleen kerran täydes ja kukkeimmas loistossaan. Kuva on pieni ja epäselvä, koska yks nainen meinas jo pysähtyä kattoon et mitä vittua mä kuvaan kännyllä. ONNEKS se tais pelätä vähä koiraa (syytä onki, kauhee peto 😉 ), nii päätti sit häippästä siitä. Mut joo löytyipä reissulta alkulimaeläimen hyvä ystävä, LIUKUVOIDE. Tai lähinnä jonkun paketin jäänteet. Näin meillä tääl manses. Hianoo.

_

Ja sit vielä toinen loppukevennys. Tää on aika hauska sketsi, pitäiskö iteki kokeilla noita neuvoja, nii vois lykästää? 😉

Ihmebantu – viisitoista askelta

Kauniita unia ja morot tyypeille! 🙂

liukkarii

Ihanat naiset Voicella

Tänään on ollut löysä päivä ja oon vaklannut toisella silmällä Voicee. Siellähän soi jatkuvasti samat biisit! En yhtään ihmettele, että isot levy-yhtiöt dominoi, koska eihän tolta(kaan) kanavalta kuule mitään vaihtoehtomeininkiä. Pelkkiä suomalaisia suosikkimimmejä hyöstettynä muutamalla jenkkipop/rock-porukalla. No okei, vissiin yks biisi tuli Musea.

Olipa hauska kuunnella, kun Voice lähetti peräkkäin Anna Puun Kauniin päivän ja Kristiina Braskin loilotuksen ”elokuu … Tsägädägägää … oon kuivilla…” Ei jäänyt nimi mieleen. Naiskokonaisuutta täydensi vielä Chisun ”Baden-Baden”. En tiedä, onko se biisin oikee nimi, mut siinä on hauska musavideo, missä mimmi matkustaa spåralla tai bussilla yrittäen piristää ihmisten päivää ja ostaa mm. pulsulle lipun.

Koomista, että kaks ekaa biisiä kertoo samasta teemasta, vanhan rakkauden ylipääsemisestä. Brask laulaa, että ”nyt on elokuu ja olen kuivilla sinusta”. Puu taas veisaa ”rakkaus, ehkä vielä toinenkin, hän saapuu, vaikka yksi lähtikin”. Sydäntä raastavaa kaipausta ja uskoa siihen, että huominen on parempi kuin tämä päivä. No, sitähän elämä tuntuu olevan.

Harvat on tyytyväisiä siihen, mitä on jo, vaan monet elää tulevaisuudessa kuvitellen, että siellä kaikki on toisin, paremmin ja hienommin. Vanha viisaus ”menneelle ei voi mitään, tulevaisuus on tuntematon ja vain keskittyminen nykypäivään on olennaista” tuppaa unohtumaan kovin monelta. Tuntuu, että jengi on joko menneisyytensä vankeja tai elää paremman tulevaisuuden voimalla.

Braskilla on järkyttävä ääni. Mimmi sihisee ässätkin kuin kyykäärme. Muutenkin artikulaatio on laiskaa, oikeestaan tylsää, ja useimmat biisit vedetään siitä, missä rima on matalin. Toista se on Annalla. Muijan kevyt nasaali ja matalahko mutta tarvittaessa mageasti falsettiin nouseva seksikäs semijazzkäheys toimii biisissä kuin biisissä!

Mahtavaa, että Annalle on sävelletty sellaisia kappaleita, joissa hän voi leikkiä äänellään. Anna kertoo laulaessaan tarinaa, tulkitsee sanojen sisällöt. Brask taas pelkästään veti biisin alusta loppuun. Okei, tota Braskin tasapaksuu rallatusta ei voi verrata Puun melodiarikkaaseen ja vaihtelevaan kipaleeseen. Kuka on säveltänyt Kauniin päivän?

Annan biisi Melankolian rytmit on myös erinomainen taidonnäyte muikin osaamisesta. Hauska svingaava ja aavistuksen funkahtava/soulahtava biitti käy Puulle. Ääni on yhdistelmä herkkää ja hentoa laulantaa yhdistettynä tosi mahtipontiseen fraseeraukseen ja mielettömiin tyylivaihteluihin rock-rääkynästä jazz-kähinään. Kiva, kiva! Oman mausteensa antaa vielä suomenkieli! Olin ihan varma, että muija alkais laulaa englanniksi.

Chisu on täysin omaa kastiaan. Säveltäjä-tuottaja-sanoittaja-artisti vailla vertaa. Nostan hattua mimmille, joka toimi pitkään huippuesiintyjien taustalla nousten kuitenkin hetkessä tähdeksi muutaman oman hitin ja mahtipontisen esiintymisen jälkeen. Baden-Badenissa on jotain samaa rytmikästä rällätystä kuin Stefanin tai Blondien kipaleissa. Vaikka sekin on samaa vääntöä toistava rallatus, soundit, riffin muunnokset, persoonallinen artikulaatio ja ennen kaikkea erikoiset sanat erottaa sen Braskin popituksesta.

Ja sitä paitsi keimaillessaan poledancemaisesti bussin tangoissa tiukoissa seilorishortseissa ja verkkosukkiksissaan Chisu näyttää pirun seksikkäältä. Ja ne vaaleat pidennykset, punaiset nahkahanskat ja piikkikorot. Uuu beibe beibe. Lisää tätä. Sussa on selkeää Päivän Pimu -ainesta, vaiks Annakin on ihq. 😉

%d bloggers like this: