Bloggaamisen turvallisuusriskit


Mutsi soitti tänään pitkästä aikaa. Sen työmatka oli siirtynyt kesältä syksyyn ja on tulossa Tampereella nyt syyskuussa tarkkaan ottaen 10. päivä. Erinomaista! Nyt ehtii vaihtaa kesärilluttelun jälkeen hieman rauhallisempaa vaihdetta. Eikun saatana! Onkos ne haalaribileet kymmenes päivä? Voi helevata sentään. Näen sieluni silmin meidät pojat ja mamman Love Hotellissa… 😉

Äiti kertoi karseen jutun työkaverinsa tyttölapsesta, joka on saanut stalkkerin peräänsä. Syynä on bloggaus! Lukioikäinen Minttu on pitänyt lifestyle-blogia elämästään, etenkin kouluaiheista, muodista ja fitness-harrastuksestaan, muutaman vuoden. Kuulemma on melko suosittukin saitti nykyään. Mutsi ei muistanut nimeä. Stalkkaus oli alkanut keväällä mut mennyt härskiksi toissa viikolla.

Ensin blogiin oli alkanut ilmestyä turhan rivoja kommentteja 17-kesäiselle plikalle. Niissä oli vannottu rakkautta, ehdotettu tapaamista ja luvattu erinomaista seksiä. Minttu pisti kommenttien esitarkastuksen päälle ja pääs sillä stalkkerista, hetkeks. Pari viikkoa oli rauhallista, kunnes yks aamu meilissä odotti sähköposti samalta tyypiltä. Kaveri oli onkinut jostain tytön oikean nimen ja yhteystiedot ja kyseli suhteellisen pettyneenä, miksei hänen kommenttejaan enää julkaista. Hänhän ”rakastaa ja palvoo” beibeä.
Mimmi ei vastannut tyypille mitään, eikä kyllä kertonutkaan häiriköstä kellekään. Muutamassa viikossa sähköposti täyttyi stalkkerin viestejä, joissa vuodatettiin rakkautta ja kaipausta. Lisäksi tyyppi kertoi tallentaneensa kaikki Mintun blogikuvat omalle koneelleen ja katselee niitä kuulemma pitkin työpäivää. Samoin se oli saanut jotenkin Mintun FB-kuvat käsiinsä ja uhkas lähettää rivoimmat bile-ja känniotokset tytön vanhemmille, opettajille ja työnantajalle, jossei mimmi lähtis hänen kanssaan treffeille.

Tässä vaiheessa Mintulla sentään järki leikkas ja hän kertoi asiasta porukoilleen. Koska mimmin faija on poliisi, rikosilmoitusta ei tehty, vaan asia päätettiin selvittää siviilikeinoin. Mimmi vastasi tyypin meiliin, että lopettaa bloginsa, eikä enää vastaa sähköpostiinsa ja pyysi stalkkeria unohtamaan koko asian, ettei asiaa tarvitsisi viedä virkavallalle.

Taas oli kolme viikkoa suht rauhallista. Ei tullut meilejä, kommentteja eikä muutakaan asiatonta yhteysyritystä. Elokuussa Mintun porukat oli viikon Kreikassa ja Minttu jäi frendinsä kanssa isoon talon kotirouvaks. Kun vanhempien lento oli noussut, Minttu sai tekstarin piilotetusta numerosta. Tekstarissa luki: ”Vanhempasi ovat tavoittamattomissa, joten minäpä taidan tulla iltateelle”. Heti perään tuli multsari, missä oli Mintun blogiin postaama kuva heidän persoonallisesta omakotitalostaan. Viestissä luki tällä kertaa: ”Kiitos osoitteesta, jota jaat koko kansalle! Olen siellä klo 20. Katsokin, että olet yksin. Haluan vain juoda kupin teetä kanssasi ja siinä kaikki”.

Tässä vaiheessa plikka aatteli, et nyt on menty turvallisuusrajan yli ja ilmoitti asiasta poliisille. Suhtautuminen oli ollut skeptistä. Virkailija oli kysynyt ensimmäiseksi, miten poliisin tyttö voi olla niin typerä, että jakaa omia ja talonsa kuvia yms. henkilökohtaista tietoa mm.vanhempiensa matkan ajankohdasta julkisesti? Virkailija oli tiukannut, tajusiko tyttö, että tuollainen on suora kutsu saapua ryöstö- tai raiskausretkelle? Ei ollut Minttu moista ajatellutkaan, että monet stalkkerit keräävät systemaattisesti valitsemistaan blogeista tiedon muruja, joita sitten linkittävät yhteen. Näin voi saada todella kattavan kuvan siitä, missä blogin kirjoittaja milloinkin aikoo liikkua.

Asian koko totuus valkeni Mintulle salamana. Hän muisti, kuinka oli salilla tutustunut alkukesästä nuoreen mieheen, josta oli tullut hyvä treenikaveri. Mintusta oli tuntunut alusta asti, että he olivat tunteneet pojan kanssa vuosia. Poika tuntui pitävän kaikesta, mistä Minttukin piti ja oli osannut kysyä juuri oikeita kysymyksiä, jotta keskustelu luisti mukavasti. Minttu oli monesti ihmetellyt ystävilleenkin, miten kundi ja hän saattoivat tulla niin erinomaisesti toimeen.

Jossain vaiheessa poju oli käynyt liian tunkeilevaksi ja Minttu pisti salikaveruuden jäihin. Tarkkaan ottaen hän alkoi käydä toisella salilla ja vältellä kundia.

Minttu laski yhteen yksi plus yksi: Stalkkaus alkoi välittömästi, kun salikaveruus loppui. Salikundin täytyi olla tuo blogihäirikkö. Mintun serkkupoika ja miespuoleinen koulukaveri tulivat vanhempien loman ajaksi asuntoon, eikä stalkkeri koskaan tullut kyläilemään klo 20, kuten oli ehdottanut. Sen sijaan blogiin ilmestyi häneltä vielä yksi kommentti, minkä jälkeen miehestä ei ole kuulunut pihaustakaan. Kommentissa oli lukenut: ”Halusin näyttää, kuinka vaarallista elämänsä jakaminen vieraille ihmisille on. Lopeta tyttö hyvän sään aikana, ennen kuin saat perääsi jonku sekopään”.

Hmm … Opettavaista. Saas nähdä. Loppuiko häiriköinti tuohon vai vieläkö on yllätyksiä luvassa. Hyi saatana.

Tietoja P-man
Tosimies, joka kumartaa punaiselle lihalle, tehokkaille moottoripyörille ja itsevarmoille naisille, jotka ei yritä hyväkskäyttää mua. Jyrkkä ei puuterialushousuille, kalaruuille sekä isäehdokkaita etsiville kullikotkille. Btw: itsekin isä vm. 11.

4 Responses to Bloggaamisen turvallisuusriskit

  1. hmm kirjoitti:

    herranjumala :O !!

  2. Anna kirjoitti:

    ”Virkailija oli kysynyt ensimmäiseksi, miten poliisin tyttö voi olla niin typerä, että jakaa omia ja talonsa kuvia yms. henkilökohtaista tietoa mm.vanhempiensa matkan ajankohdasta julkisesti? Virkailija oli tiukannut, tajusiko tyttö, että tuollainen on suora kutsu saapua ryöstö- tai raiskausretkelle? ”

    Kukaa virkailija ei IKINÄ sanois noin. Kyllä niillä on vähän ammattietiikkaa, että tajuavat olla tollalailla hyökkäämättä uhrin kimppuun ja olla syyttelemättä niitä.

    • yontte kirjoitti:

      tervetuoa todelliseen maailmaan beibe. Valitettavasti on olemassa töykeitä poliisisetiä, sairaanhoitajia, palomiehiä, sosiaalityöntekijöitä jne. Enkä sitä yhtään ihmettele. Kun katselee kaiken maailman kahjoja päivästä toiseen ja suoraan sanoen vitun typerää toimintaa, minkä vuoksi ihmiset joutuvat kuseen (kuten tissikuvien esittely omalla naamalla netissä) niin kyllä siinä parkkiintuu etiikasta huolimatta eikä jaksa aina kukkaiskielellä ilmaista asioita.

  3. P-man kirjoitti:

    Anna,
    älä koskaan sano älä koskaan. En mä näe mitään syytä, miksi mimmi kertois legendaa. Tietäisitpä, mitä kaikkea myyjät on sanonut mulle, ku oon tehnyt mystery shoppauksii. Semmoisii juttuja, että mun raporttien jälkeen ne tyypit on
    a) saanut fudut
    b) siirretty pois asiakastehtävistä
    tai surullisinta
    c) saanut jatkaa samalla linjalla, ku kukaan ei ole puuttunut asiaan.

    kyl meikällekin ekana tuli mieleen, et voiko tommonen tökeröys olla mahdollista, mut kaikki on. Jotkut kansakunnan kynttilät hakkaa opiskelijoita, päivätarhantädit tukistaa ja nipistää lapsia ja sairaanhoitajat pitää mummot kusisissa vaipoissaan päiväkausia. Life sucks.

    Maailman pahuudesta huolimatta muksaa iltaa (kännistä Erpaa lainaten) itse kullekin säädylle! Olkaa ihmisiks duuneissanne.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: