Jontte prkl

Mikä siinä on, ettei molo pysy housuissa edes julkisilla paikoilla? Sähän olit tolloin ”työmatkalla”. Taisit olla Itiksen suunnilla? 😉 Kuten huomaatte, taloustieteet kiinnostaa veteraania ku kilo paskaa. Onneks on känsä ja koulun maksuton langaton verkko viidellä palkilla. Tekee bloggaamisesta vaivatonta… 😉

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1727809

Turvallisuusriskejä vol. II

Tää on niin tärkeä aihe ja mulla on luennolla niin tylsää, että laitankin pitkäksi venähtäneen kommenttini omaksi entryksi. Kuten Hmm osuvasti huokaili, veti kyllä aika hiljaiseks bloggaajaplikan tarina. Ei sitä ees tajuu, millaisia kilipäitä meidän lintukotoon mahtuu. Vasta sit ku sattuu lähipiirissä jotain, sitä muistaa kaikki nää kymmenet raiskatut, pahoinpidellyt ja kadonneet nuoret, niin naiset ku miehet. Helvetti soikoon, tää maailma on karsee. Ihmiset on niin avoimen sinisilmäisiä ja luulevat, ettei just heillä ole mitään vaaraa.

Mietikkää ny oikeasti vaikka noita nuoria muotibloggarityttöjä. Osa heistä on lapsia, jotain 13-15-vuotiaita! Tsiisus, mimmosta sakkia, niittenkin saiteilla pyörii. Missä on itsesuojeluvaisto ja halu vaalia yksityisyyttään? Eikö kotona opeteta enää turvallisuusasioiden perusteita vai ajaako itsensä esittelyn tarve kaiken järkevän ohi? Enemmän kuin lapsia, pitäisi ravistella vanhempia. Heillä se vastuu on pienen tytön (ja pojankin) tekemisistä. Heiltä se tieto netin vaaroista ja uhkista pitäisi siirtyä eteenpäin, mutta vaan ei siirry, kun ei he itsekään tiedä, mitä kaikkea verkossa voi puuhata.

Myös kouluissa pitäis ottaa turvallisuusasiat esille entistä hanakammin. Mediakasvatusta kyllä on, mutta ainakin meikän nuoruudessa se tuli kuvioihin liian myöhään yläasteella ja suoraan sanoen maailma ei kyllä ollut NÄIN vaarallinen ja sairas paikka vielä silloin 1990-luvun alussa. Kyl tää suurin murros käyttäytymisessä ja etenkin verkkokäyttäytymisessä on tapahtunut vikojen 10 vuoden aikana.

Karmeinta on tajuta, et ei ne uhkat rajoitukaan pelkkään verkkoon!! Ihan tosielämässäkin saattaa päästä helposti hengestään tai loukkaantua vakavasti, jossei osaa olla skeptinen ja/tai tarkka. Tietty on eri asia olla äijänköriläs, ku pikkuinen tyttö tai teini-ikäinen nainen mut ei se vahinko käy kello kaulassa kenellekään.

Tänään kerroin stalkkeristooria koululla ja yks tuttu kurssikaveri yo:lla valotti, kuinka senkin mimmikaveri oli saanut hullun peräänsä. Tällä kertaa Irkistä. Ja kyllä, ihmettelijöille tiedoksi, olin luennolla 3 vuoden tauon jlk. Kylläpä tunsin itteni vanhaksi kattellessani sitä teiniporukkaa, joka kansoitti 90 prosenttia luentosalista. Mun luentokiintiö täyttyi heti ja karkasin tossa puol tuntia sit syömään Minervaan. Viel ois 12.15 -> pari tuntia ja sit golffaan. Kiva keli.

Yks toinen frendini (hoitoalalla, opiskelee harrastuksenaan kauppiksessa) oli joutunut semmoisen vanhemman rouvan piinattavaks. Nainen oli sen potilas ja rakastunut komiaan nuoreen lekuriin! Pyytänyt jopa aikuisen miehen äidiltä pojat kättä. Sick! Täytyy joskus avata tota stooria.

Mut saa kyl olla tosi varovainen, mihin ja kenelle jakelee tietojaan ja kuinka avoimesti kertoo ittestään missäkin. Aina on kahjoja, jotka käyttää niitä johonki hämärään. Pitäkää huolta itsestänne ja olkaa skeptisiä tuntemattomilta tulleisiin yhteydenottoihin. Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää, se on saatu huomata. Kuka vaan voi esiintyä nykyään kenenä tahansa. Selkäpiitä karmivaa mutta niin arkista. Hyi saatana. 😦

Morooo ny….

%d bloggaajaa tykkää tästä: