Valloittava vesigolf

Olin eilen pelaamassa golfia sen oudommassa muodossa vesigolffina. Varsinainen elämys. Astuin ulos autosta kentän laidalla ja sillä sekunnilla alkoi harmittaa, et luovuin yläasteella Kontioista. Pistin nääs tennarit suoraan vesilammikkoon ja sukat kastui varsia myöten. Kosteus nousi mukavasti polviin asti ja olo oli kohtalaisen märkä. Ei mittään, ostin golfshopista uudet sukat ja vaihdoin kuivat pelikengät jalkaan.

Meillä oli 20 minsaa ylimääräistä ennen tiiaikaa ja tuhlattiin sitä kaffilassa. Mun tuurilla frendin kyynärpää sivalsi mukin sufeeta sepalukselle. Mulkero paloi. Siis oikeesti. Näin vakavalla asialla en vitsailis. Jouduin meneen vessaan suihkutteleen haarustani kylmällä.Mahdoin olla mielenkiintoinen näky, kun hinkuttelin vessassa kaffitahraa ja shown päätteeksi linnoittauduin ainokaiseen vessaan viilentään kikkeliäni. Samaisesta syystä myöhästyttiin tiiajasta. Onneks takana ei tullut porukkaa, niin lähdettiin vaan myöhemmin.

Kolmosväylällä onnistuin avaamaan näyttävällä hookilla karheikkoon. Ois pitänyt uskoa prota, joka suositteli avaan raudoilla, kunnes taidot karttuu. Etsin palloa varmaan viis minuuttia ja löysinkin. Oli jääny ilosesti möllöttään salaojan reunalle, mut sen pysty pelaan siitä suht vaivattomasti. Kesken svingin kostea maa murtui jalkojen alta ja humpsahdin nilkkoja myöten ojaan. Ei perkele. Jo toiset sukat, eikä lisää ollut mukana.

Vitutti sen verran paljon, ettei haitannut, vaikka vitosella niskaan tuli kunnon kaatosade. Vesi meni läpi jopa uudesta turkoosista goretex-kuoritakista, mut ainakin housut puhdistui ilman pyykkäämistä. Ysillä päätettiin, et pelataan vaan puolikas. Oli ni iso kyrpä ottassa(kin) ja sitä paitsi show meni Osuuspankin piikkiin, niin ei väliä. Aika mukavat työsuhde-edut.

Loppuhuipennus sattui parkkipaikalla, yllättäen! Olin nostaa bägiä Jonten Audin takakonttiin, joku dorkamuija ajoi tuhatta ja sataaviereiseen lammikkoon ja kas, arvannette… Takakontti nielas muutaman litran vettä ja hyvä samal setti lensi meitsinki päälle. Olin näkevinäni muijan enkelikasvoilla pikkupirun ilmeen. Ehkä se oli joku, joka vihaa mua. Seija? 😉

Ku pääsin Testokseen, pistin saunan tulille, korkkasin Karhun ja lilluin tunnin ammeessa sulattelutoimenpiteissä. Ja sit kunnon löylyt. Lopuks vielä turkkilaislookin kerintä, parransiistintä, pularien entraus sekä asiaankuuluvat hajusteet. Huomen täytyy nääs olla terässä, ku on THE Haalaribileet. Ja mutsi tulee taloon. Luoja soikoon, et sekin ajankohdan osaa valita.

Moro ny! Lovessa nähdään. 😉

Kuhertelu, kateus ja Kätlin

Olen saanut vähän yllättyneitä kommentteja siitä, että seuraan BB:tä. Asiaa valottaakseni: aloin katsella ohjelmaa sillä tuotantokaudella, kun barbiemainen Sari vei voiton. Talossa nimittäin oli yksi tuttuni. Ei mikään sydänystävä mutta sen verran tuttu kaiffari, että katsoin ohjelmaa useamman kerran viikossa. Tällä tuotantokaudella mut on saanut koukkuun se, että olen huomannut ohjelman olevan läpileikkaus ihmiselämää eniten ajavista tunteista ja motiiveista. Jo parin ekan viikon aikana talon ovat täyttäneet seksi, kateus ja kilpailu.

Seksiä edustaa Minnan mauton amatsoni-show. En suinkaan tarkoita, että naisen pitäisi esittää jotain siveydensipulia, diggaan seksuaalisesti aktiivisista ja kokeilunhaluisista mirkuista. Mutta tuollainen jatkuva jalkojen levittely on suorastaan yököttävää. Minnassa ei ole mitään salaperäistä, joka jättäisi kiihottavasti tilaa mielikuvitukselle. Eilisessäkin jaksossa tyyppi istui lortto leväällään jopa terassin aurinkotuolissa. Esa J., joka vaikutti aluksi suoraselkäiseltä tyypiltä, on osoittautunut veteläksi vässykäksi. Olisi mielenkiintoista tietää, kenet Minna kellistäisi seuraavaksi, jos Esa J. heitettäisiin nyt ulos. Minnassa kaikki muukin on ahdistavaa. Nainen tuntuu lipovan huuliaan siihen malliin, että saalista pitäisi saada koko ajan. Mun mielestä on todella kuvottavaa ja säälittävää mennä runkkaamaan ja kertomaan munan/pimpsanhimostaan ja vielä toteuttamaan sitä telkkariin. Samanlainen yök-reaktio tuli aikoinaan kuunnellessani Kakin epätoivoista ja jatkuvaa lässytystä virpomisesta ja panemisesta.

Toinen mielenkiintoinen ilmiö on Kätliniin kohdistuva kateus ja panettelu, jota ajaa -elläri pylläri- etunenässä Jelena. Jelena on 20 veeksi tosi huonokuntoisen ja väsähtäneen näköinen. Samaa kastia kuin entinen show tanssija Minna, joka ylipainon keräännyttyä on tyytynyt vain esittelemään tisujaan, jotka milloin roikkuvat, milloin suurenevat ja milloin pienenevät. Jelena on selvästi tehnyt nikotiininpuutteestaan tekosyyn pelottavalle aggressiivisuudelleen. Kaikkein pöyristyttävintä on muijan marina siitä, että Kätlin yrittää lihottaa talon muita naisia ja tuputtaa heille siksi jäätelöä. Jelenalle on selvästi täysin ylitsepääsemätöntä se, että Kätsy on tosi nätti, pitkä ja hoikka ja kaiken tämän lisäksi vielä herttainen ja luonteeltaan söpö. Kätlin nauttii avoimesti itsestään ja siitäkös on keskustelupalstoilla riemastuttu. Jos nainen huokuu ulospäin hyvää itsetuntoa ja pientä flirttiä, hän on heti itserakas horatsu. Minnalle voisi antaa pientä vinkkiä, että kannattaisi ottaa oppia Kätsystä ja miettiä, mikä on oikeasti viehättävää ja seksikästä ja mikä ei.

Kateus on kyllä suomalaisten perisynti. Jaloimmillaan kateus jalostuu voitonnäläksi ja jaloksi kilpailuksi. Rumimmillaan selkäänpuukottamiseksi ja panetteluksi. Olen itse joutunut kateuden uhriksi etenkin aikuisiällä. Monen on niin vaikea sietää tyyppiä, jolla on vilkas sosiaalinen ja eroottinen elämä, upea kämppä, menestyvä firma ja hyvät tulot. Jo yläasteella mua kiusattiin koulussa, koska olin luokallamme ja varmaan koko Suomessa ensimmäisiä teinejä, jolla oli kännykkä, järkyttävän kokoinen Nokia Cityman. Aloittelin silloin varovaisesti ekoja bisneksiäni ja opettelin sijoittamaan. Tuotti se sen verran, että sain omista pennosistani ostettua kaksi mopoa, maksoin oman ajokorttini ja ensimmäinen autoni ei ollut mikään käytetty 80-luvun töpöperse-Corolla. Onneksi olin sen verran kovapintainen tyyppi, että annoin vain samalla mitalla takaisin. Sääliksi kävi yhtä toista kaltaistani, poikaa joka harrasti tietokoneita ja hänen rillinsä rikottiin sen takia useammin kuin kerran. Mutta jos tietäisitte, kenestä puhun, niin ette ikinä uskoisi. Jamppa on muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi, selvisi kiusaamisesta ja on nykyään siinä asemassa, että voi halutessaan antaa fudut kaikille entisille kiusaajilleen. Tosin miekkonen on niin fiksu, että hän ei alennu itse tuohon nokitteluun ja koston kierteeseen. Olipa vain hauska törmätä häneen pari vuotta sitten bensa-asemalla. vaihdoimme pari sanaa ja menimme myymälään, hän ostamaan pesunestettä ja minä iltistä. Ja tiskin takana oli yksi jurpo joka oli kiusannut aikoinaan meitä molempia! Ylipainoisena, hampaista puuttui jo puolet ja entisestä koviskingistä ei ollut murujakaan jäljellä. Oli pakko lätkäistä sille kymppi ja sanoa, että pidä loput:)

Sosiopaatti pikkusiskon perässä

Kai meitsinki on aktivoiduttava tähän turvallisuus/turvattomuus aiheeseen, kerta tätä nettipaskaa kaiken lisäks opiskelenki! Suoranainen velvollisuus siis. Mut joo, on mul kerrottavaaki ja varsin lähipiiristä. Mun pikkusiskolle meinas käydä tos taannoin tosi kusisesti ku sai irkistä peräänsä jonku ihme sosiopaatin.

 

Tilanteet käynnisty pari vuotta sitte. Anette oli silloin näppärästi laskettuna 15v, eli aika karseessa teini-iässä. Meidän porukat oli siis jo eronnu ja sillä oli joku ihan ihme vimma muuttaa hollantiin sit ku muutaman vuoden päästä pärähtäis täysikäseks… tai jopa ennen jos porukat suostuis päästää sen vaihtoon. En oo vieläkää iha varma minkä takii se siit hollannista kiinnostu alunperin, mut ei se ny oo se pointti… tästä päästään hiljallee ite asiaan. 

 

Pääpointtina sil oli siis luoda verkostoo sinne hollannin suuntaan et olis sit joku jonka luo mennä ja mahollisesti oppii sitä kieltäkin jo vähä etukäteen. Niinpä se tiedusteli multa tarkkaan irkkausjutuista ja vaikka aluks olin vähä sitä vastaan et anette alkaa pyörii samalla palvelimella ja pahimmas tapaukses samoil kanavil ku mä, nii mutsin mielestä se kuulosti iha fiksulta idealta kerta anette oli vakaasti päättäny sinne puukenkien luvattuun maahan lähtee. Suostuin siis jelppiin, olishan se vissiin muualtakin irkkaustutoriaalinsa löytäny.

 

Se tutustu siel aika nopsaa moneenki hollantilaiseen ja suunnitelmat näytti edistyvän iha jees. Sit se hiljallee keskitty jutteleen vaan yhen jätkän kans. Tää max oli meidä ansuu vuoden vanhempi, eli 16v. Ne jutteli käsittääkseni ihan joka päivä ja aina välil ku kävin tsekkaa mitä anette sääti, nii aina siel oli maxin kans kauheen setit menos. Ne tutustu ekan puolen vuoden aikana aneten sanoin paremmin ku mitä se oli tutustunu kehenkää meidän suomes asumisen aikana, muutamas vuodes ja ne tiesi kuulemma toisistaan ”ihan kaiken tietämisen arvosen” ja olivat jotku fakin sielunkumppanit. Pelottavaa. Kyl ansu selkeesti oli tähän maxiin ihastunu ja mikäs siinä ku jätkäki ilmeisesti vanno toises pääs rakkauttaan. Ihan fiksun olonen tyyppi mitä niiden juttui ja sen kuvii olin nähny.

 

Mä olin pikkusysterin puolesta tolloin vaa lähinnä ilonen, kerta se ei enää jaksanu olla porukoiden erostakaa ja muista tilanteista nii katkera ku max oli saanu sen ymmärtää omien kokemustensa varjolla juttui. Sen maxin veli oli käsittääkseni kuollu jossai kolaris tai vastaavas ja sen porukat pahoinpiteli sitä ja sen siskoo. Ei kauheen hyvät lähtökohdat jätkällä… mut eniveis ne pysty ansun kans tukee toinen toistaa vaikeis asiois ainaki sen verran mitä kielimuuri anto periks. Oltiin mutsin kans hyvinki tyytyväisii tähän tilanteeseen, ei tarvinnu lähettää systerii mihkää terapiaan tosta porukoiden erosta, vaan se pysty purkaan sitä ns. vaivattomammin. Niinpäniin.

 

Jossain vaihees ansu ei sit puhunukaan juur muusta ku maxista, maxista ja maxista. Yhtäkkiä se sano et max olis tulos MEILLE kesäks. Oli kuulemma varannu jo lentoliputki suomeen. WHAAAT? Täs vaihees jotenki soi hälytyskellot. Eihän me tunneta tätä jätkää, miks vitusme haluttais se tänne?! Anetelle avauduin asiasta ja sain senkin tajuaan, et vaikka se ”tuntee” maxin, nii on se silti meille iha vieras ihminen. Noh ansu sit meni jotain selittää maxille et ei ookaa ehkä iha hyvä idis tää yhteinen kesä viel täs vaihees tutustumista.

 

Jätkähän pimahti iha täysin. Alkoi uhkailla ja haukkua ansua huoraks ja ties mikskä muuks ja sano et tietää mis se asuu ja tulee tänne niin ku oli sovittu ja tarvittaes vaik tappaa. Tais jopa käyttää uhkauksissaan kuuluisaa linee, et jos se ei voi ansuu saada, nii ei voi kukaa muukaan. Se tosissaa alko uhkailee meitä muitaki. Mä ja mutsiki alettii saamaa siltä maxilta jotain uhkausmaileja. Mitäs vittua??? Tää jätkä ilmeisesti oli ottanu selvää meidän taustoista enempikin ja saanu selville tyylii mis meidän mutsi on töis, mis mä koulus. Niitä, eikä meidän osotetta ansu ei ollu sille ikinä kertonu… täs vaihees raidasin siis jo kaikki sen irkki-logit läpi kartottaakseni mikä on vaa bluffii ja mikä tietoo. Jätkä meinaa uhkas räjäyttää esim mun koulun. Jep joo… melko absurdia mut mistä näistäkää ikinä tietää?

 

Anette meinas hajota siin tilantees ihan täysin. Tottakai se pisti samantien välit poikki maxiin, lopetti irkkauksen, muutti kaikki käyttäjätunnarinsa, salasanansa, puhelinnumeronsa ja pyysi kauniisti, ettei se jätkä ottais enää ikinä yhteyttä. Arvaa vaan toimiko…? Muaki alko ahistaa se tilanne jo aika tyylikkäästi, ku tajusin jossai vaihees ettei ansu ollu pystyny nukkuu moneen kuukauteen pimees ja tosi usein se oli ilmestyny yöllä punkkaan mun huoneen sohvalle. Se oli kyl iha hajalla ku pelkäs et mitä jos tää jätkä vaan joku kerta ilmestyy meille tai toteuttaa jotain noista uhkauksistaan. Poliisia tai muita tahojahan ei tää asia liikauttanu kerta kyse oli ”teinidraamoista” ja vielä eri maissa.

 

No mut sit meni varmaa puol vuotta ettei mitää kuulunu kunnes max lähetti itsemurhaviestin, jossa se kertoi anetten olevan parasta mitä sille oli ikinä sen paskassa elämässä tapahtunu ja että se on pahoillaan kaikesta mitä oli sanonut tai tehnyt. Se viesti loppui jätkän toteamukseen tappaa itsensä nyt kun on tajunnut että anetteKIN vihaa sitä. Se oli jotenki tosi karu ja pelkistetty viesti… systeri friikkas siitäki entistä enemmän mut tehtiin koko perheen voimalla päätös et se EI vastaa siihe viestiin, koska sit kaikki paska alkais vaan alusta. Eikä sitä kuitenkaa sais ikinä tietää tappaako se oikeesti ittensä vai ei. Ei tänäkää päivänä tiedetä. Saattaa ulkopuolisesta kuulostaa kylmältä ajattelulta, mut kyl maailma olis parempi paikka ilman tota ihmistä. Täyty sen meinaa olla ihan vitun sekasin.

 

Sen sijaan tiedän et anette sitä kelaa edelleen aika paljon, koska tosta tilanteesta on nyt abt vuosi aikaa.. Mut kyl siitä ainaki karsi aika paljon sinisilmäsyyttä… tais mennä kypsyysastees meitsistä ohi heittämäl tän prosessin aikana. Ja käyhän se sitä edelleen läpi joka vitun päivä, eli ei oo prosessit ohi. Mut samal tajusin et ei se vaan oo se sama ansu enää. Se on kyl paljon aikuisempi, mut myös selkeesti vakavampi ja pelokkaampi. En mä tunne sitä enää. Se esim alotti krav magan vaan siks et se pelkäs, ku meitsiki oli lähös svedulandiaan inttiin melki vuodeks ja ne jäi tänne mutsin kaa kahestaa. Max tais kuitenki olla tyylii ainoo ihminen kehen se kunnolla luotti tolloin ja sit se paljastuikin ihme sosiopaatiks. Kyl sillä tulee meneen aikaa ennen ku se pystyy luottaa kehenkää kakslahkeiseen. :S

 

Nyt ku ansu on jälkikäteen jutellu joidenki maxin ”kavereiden” kans, nii selvis et se oli vedättäny useempaaki ihmistä iha vastaavasti. Aluks esittäny jotain iha muuta mitä oikeesti oli. Joka kerta viel eri tarina, eri kuvat, eri valheet. Miten joku vaan on niin kylmä ja julma et pystyy tekee tollasta ja nukkuu silti yönsä?!?! En vittu tajuu. Osa näistä ”uhreista” oli viel asunu siel hollannis eli tilanteet oli menny pelottavanki konkreettisiks. Ansun tapaukses sentää onneks välimatkaa oli enempi. Ties mitä olis voinu tapahtua.

 

Mut joo syytän vähä itteeniki näin jälkikäteen, koska mun jalanjäljissä se ylipäänsä alotti irkkaamisen… 😦 mut ei kai tommosta voi etukäteen ennustaa mitenkää? No joo mut pointtina tässäki se et netti on pelottava ja mitä tahansa voi tapahtua. Kyl aikuiset osaa jo aika hyvin varoo mut just jotku 15-kesäset pimut… ehei. Se on pirun vaarallista. Mun mielest meidän ansun tapaus käy kyl hyvin varottavana esimerkkinä. Olishan tos voinu paljo pahemminki käydä, jos se olis tosiaa vaik asunu jo valmiiks suomes. Mut kyl toi nuorelle tytölle tuntu olevan iso setti jota se tulee kantaa mukanaa pitkään, ehkä aina. Toivon ettei ihan aina. 😦

 

Näihin ”keveisiin” tunnelmiin lopettelen tältä erää… olkaahan immeiset varovaisia netin syövereissä! Ja btw, mulla oli Anetten lupa kirjottaa tästä.

 

Ohhoh, vierähtipä kummasti aika ku muistelin ja naputtelin juttua. Piti mennä aikasin koisaileen… aamusta kuitenki jotain koodausta ysiltä ja ku pitää lenkittää mitsu nii herätys olis seiskan kieppeillä. Siistii. No mut aina ei vaan onnaa.

Hyvvee yötä tyypeille!