Datamyyjästä headhuntteriksi – Ei kiitos!


Aloitin aamulla klo 7 hommat, jotta saisin paperiduunit pois alta ennen iltapäivän sporttailua. Toisin ku kuvittelin, jouduin kuitenkin puuttumaan tän casen henkilöstöpuoleen. Frendi mainostoimistosta vakuutteli alkukesästä, et niillä ois työntekijöitä myöten koko henkilöstöpuoli hallussa, mut vitut oli.

Soitin viime keskiviikkona firmaan, joka oli antanut alustavan tarjouksen henkilöstöstä frendille. Kampanjaan tarttetaan 25 työntekijää useammaks viikonlopuks eri puolille Suomee loppuvuodeks. Frendi mainostoimista ei itte hoida moisia, vaan ohjeisti ottaan yhteyttä tuttuun PR-firmaan. Soitin sinne viime viikol viisi kertaa, jätin 2 viestiä, tekstasin ja meilasin. Aattelin, et niillä on vaan kiire, enkä osannu huolestua.

Tänään samasta numerosta soitettiin vihdoin takas ja ystävällinen muikki kertoi firman lopettaneen toimintansa puoli vuotta sitten. Kuulemma taloustilanne oli pakottanut. Nice! Konsultoin uudestaan mut palkannutta mainostoimistoa ja ne oli sitä mieltä, et MÄ voisin rekrytä työntekijät ja ne vois sit tarvittaessa tehdä muitakin pr-hommia mainostoimiston nimissä.

Olin skeptinen tota ideaa kohtaan, koska ensinnäkin mullei ole kokemusta henkilöstöasioista, toiseks mainostoimisto ei tunne PR-sektoria sitäkää vertaa ku mä itse ja kolmanneks käytännön organisoinnist tulis kuitenki vitunmoinen säätö. Ja se ois täysin mun murhe. Yritin ehdottaa, et otettais muijat jostain muusta PR-firmasta, mut frendi oli sitä mieltä, et ois parempi rekrytä suoraan. Ihan sama mulle. Pääseehän samalla opetteleen rekrypuolta. Hienoo opetella asiakkaan rahoilla…

Juttelin tänään kuitenki pitkät pätkät puhelimessa sen ex yrittäjän kanssa ja kyselin, miks jotkut kilpailijat firmat sit pärjää niin hyvin tässäkin tilanteessa. Ei se muija osannut mitään vastata. Keskittyi enemmän kiroamaan alaa ja lama-aikaa. Ja mullahan palaa käämit helposti tommosiin turhanpäiväsiin ruikuttajiin. Niinpä kerroin vittuillakseni kuinka hyvin mut palkkanneella mainostoimistolla menee. Sen verran rassas mimmin yltiönega-asenne. Siitäs sai. Toivottavasti jäi miettimään meidän outoa puhelua.

Päätin sit lopulta uhmata mainostoimiston rekrykäskyä, koska totuus on se, etten osannut tehä ees rekryilmoitusta. Mistä helvetistä tämmönen myyntipäällikkökolli voi tietää, mitä siinä pitäis lukea tai mihin hittoon sitä pitäis lähettää? Aikani pörräsin MOLlin sivuilla ja totesin, et valtionlaitoksen kanssa ei ole leikkimistä. Sivutki oli ni vitun sekavat, että päätin unohtaa koko rekryhomman. Se ois ammatillinen itsemurha.

Ei mulla ole aikaa alkaa haastatteleen ja valitseen, saati kouluttaan tai organisoimaan ihmisiä. En vaan hanskaa sitä, niin miks tuhlaa energiaa. Sitä vartenhan ne PR-toimistot on, et niilt saa kaiken valmiina. Lopulta pyysin tarjoukset henkilöstöstä kolmest firmasta. Yhdest firmasta vastattiin tunnin sisään, mikä on aina hyvä merkki. Kiiteltiin yhteydenotosta ja soiteltiin perään muutama tarkennus. Ja tarjouskin tulee kuulemma keskiviikkona! Wau. Pari muuta ei reagoinu vielä. Saas nähdä, vastaako koskaan.

Jeps kukkuu, nyt kone kiinni ja salille. Illalla aattelin piipahtaa vielä rangella Messukylässä. Perkele soikoon, eihän tästä mitään tuu, ku pitää istuu duunissa aamust iltaan, vaiks keli on kauneimmillaan. Onneks otin vaan tän projektin ja saan sit loppuvuodest elää vapaaherran elämää, kunnes kekkaan, mitä haluun oikeesti tehdä.

Pakko kertoo viel nopeesti, et mutsi oli ostanut meidän pakastimen täyteen grillilihaa. 😉 Ihan paras. Tuntee poikansa aika helvetin hyvin… Täytyy soittaa mammalle ja pahoitella liskojen yötä ja epäsosiaalisuuttani, joka johtui täysin Tiiina-episodista. Onneks mudella oli ollut mukavaa, ku tuijotteli Jonten kanssa BB-tä ja horisi siitä henkeviä. Sairasta, sanon mä.

Moroooooooooooooooooo…

Tietoja P-man
Tosimies, joka kumartaa punaiselle lihalle, tehokkaille moottoripyörille ja itsevarmoille naisille, jotka ei yritä hyväkskäyttää mua. Jyrkkä ei puuterialushousuille, kalaruuille sekä isäehdokkaita etsiville kullikotkille. Btw: itsekin isä vm. 11.

2 Responses to Datamyyjästä headhuntteriksi – Ei kiitos!

  1. yontte kirjoitti:

    Sä et näköjään pääse tästä BB-asiasta yli. Siis palkkasitko sä omin päin jonkun rekryfirman ja aiot maksaa sen mainostoimiston rahoilla? Käsketsä sitä rekryfirmaa lähettään sulle laskun yksityishenkilönä ja laskutat mainostoimistolta laskun edestä työtunteja vai miten puljaat homman? Btw, kannattaakohan tästä kauheesti avautua blogissa jos joku tunnistaa sut ja käry käy duunissas?

  2. P-man kirjoitti:

    J,
    En pääse yli, en nyt, en ikinä! 😉

    Ja hei, noin ”nerokas” mä en ollut. Meinasin, että pyydän tarjoukset pr-firmoilta ja sit vaan esitän frendille (proggiksen vetäjä), kuinka helpolla me päästään, ku otetaan palvelukokonaisuus ulkopuolelta. Vaikka ne ny tyrmäs ton, ni sit ku näkee, kuinka homma toimii, hyväksyy alkuperäisen OMAN suunnitelmansa uudestaan. Keep it simply. 😉

    Maailma on täys mainostoimistoja, pr-firmoi ja myyntimiehii. Onnee vaan, jos joku tunnistaa mut! Kerro terkkui sit mammalle, et Italian kalsarit oli loistavia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: