Lisää ympäripyöreetä pohdintaa nettiperseilystä

Ku kerta nettiaiheisiin entryihin päästiin tos aiemmin, nii kai sitä vois avautua enempi huolel aiheest ”netti-identiteetti”. Feissarista ollaanki höpötelty jo moneen kertaan, et kuin ihmiset hehkuttaa sinne statuksiinsa ja kuviinsa vaa kaikkia elämän huippuhetkiä. No joo se ny on edellee selvää kauraa – kukapa haluis jakaa elämän scheisset siel varsinki kerta fb toimii enempi virallisena käyntikorttina… ja kavereinaki on kaikki entisistä opettajista työnantajiin ja muihin random puolituttuihin.

No joo, feissari on kuiteski viel suhteellisen tuttu ja turvallinen, enkä usko et sen kautta pystyy tulee iha nii sokeesti huijatuks ku jonku muun ”kasvottoman” foorumin kautta, mut en mä silti puolla niit biksukuvien ja muiden levittelyy sielläkää. Eihä siit niin kauaa oo ku fb omisti oikeudet kaikkien käyttäjien kuviin. Vaik ne muutti sitä sääntökohtaa, nii osa jo kertaalleen poistetuista biksukuvist saattaa edelleen kuulua fb:lle. (Ei omia kokemuksia bikinikuviin liittyen, kerrottakoon tähä väliin 😉

Mut takas aiheeseen. Messengerit ja muut IM-softat on kans suht ok, koska sinne joutuu kuitenki hyväksyyn ne ketä haluaa omalle kontaktilistalleen –> pääosa siis todnäk tuttuja. IRC (Internet Relay Chat) varmaa se kaikist pelottavin on ja sit jotku foorumit & blogit, jonne kuka tahansa voi soluttautua – liittyä/kirjottaa/kommentoida. Tosin kaks jälkimmäistå ei tietty enää kuulu tohon IM-porukkaan, eikä kukaa varsinaisesti venaile kenenkää tietyn henkilön reaktioo – ei siis ehkä samanlaista painetta ku suoras privaviestittelys.

Mut se on fakta, et ei kellää oo varsinaisii takeita kuka minkäkin nickin taakse kätkeytyy, oli kyse sit IM-pohjasest tai laajemmast naputtelust. Ja muistetaan et nettiminäänki on helppo ihastua, joten tietyltä osaa voi olla tunteetkin pelissä. Tiiän, voi kuulostaa tekopyhältä paasaukselta kerta me itekin kirjotellaan tätä blogia mahdollisimman anonyymeinä. Mut tottahan se on. Ei kukaan teistä lukijoista voi tietää, vaikka oltais kaikki jotai keski-ikäsii ällöläskejä rasvaduunareit, jotka vaan yrittää päästä osingoille teinipipareist…. yyh, no ei sentää. Hyhhyh. Vaiks jontte kyl lähestyy huolestuttavasti sitä keski-ikää ja hamuaa toisinaan teinipipareita. 😉

Mut pointtina se, et kuka tahansa voi luoda mieluisensa netti-identiteetin, tehdä/sanoa sen turvin mitä tahansa olematta siitä ikinä sen suuremmas vastuus, eikä kukaan lopulta tiiä kenen kans on tekemisis. Tietty osal se netti-identiteetti saattaa olla hyvinki lähel irl-minää, mut sit on näit kaikkia hulluja, jotka huijaa ihan surutta porukkaa esittämäl jotai muuta mitä todellisuudes on. Se on mun mielestä kuvottavaa, enkä nää mitä järkee siinä ees on. Toisaalta, eipä kaksnaamasuudelta ja muulta perseilyltä voi välttyy ees irl, mut silloin on ees jotku tsäänssit päästä selville noiden ihmisperseiden todellisesta minästä, ennen ku on liian myöhästä.

Onkos lukijoilla omakohtasia kokemuksia nettiperseilystä tai ihmisten kaksnaamaisuudesta, jos miettii nettiminän ja liveminän eroja?? Mun mielestä tästä aiheesta olis hyvä saada jotain keskustelua vireille, koska sillai voi saada karsittua porukasta tiettyä sinisilmäsyyttä ja ehkä jopa ”pelastaa” jonkun ennen nettiuhriks joutumista.

Tarinoita ja kommentteja odottelemaan jääden toivottelen tyypeille hyvät yöt ja huomiset ja lupaan palata astialle jatkos taas aktiivisemmin! 🙂

Golftekniikkaa ja turinoita

Oli tehokkaat treenit eilen. Delimuija osoittautui natsivalmentajaks. Vain ruoska ja sähköshokkilaite puuttui. Ei hän mikään virallinen pro ole, mut pelannut 20 vuotta ja opettanut lähipiirinsä golffaan. Tätsyn oma into kolopalloon oli syttynyt nuoruusvuosina Espanjassa ja tarina oli suorastaan traaginen.

Jutskailtiin eilen pikkuaamuyöhön asti Teerenpelissä ja myöhemmin kuulin jutelleeni aidon ihmissuhdeammattilaisen kans. Täti on väitellyt jostain psyko…tsägägdägädäästä…. ulkomailla. Ilmankos mun sydän tuntui kevyeltä, kun pääsin himaan! Käytiin läpi Seija-kuviotakin. Hassu tilanne, koska en todellakaan tunne tätsyä entuudestaan. Silti puhuttiin tosi luonnollisesti, kuin vanhat ystävykset konsanaan.

Oli kiva katsoa, kun joku selittää suu vaahdossa onnellinen hymy kasvoillaan omaa elämäntarinaansa. Olen edelleen vähän hämmästynyt, kuinka hyvin me tultiin juttuun. Unohdin ihan kokonaan Stocka-episodin. Ja senkin, että nainen on mua about 25 vuotta vanhempi perheellinen tohtorisrouva!!

Nainen kertoi nuorempana plikkana väsään jotain väikkärin tapaista juttua Espanjassa ja rakastunut kanadalaiseen (?) oppaaseen siellä. Omien sanojensa mukaan ”20 kiloa laihempi, terhakkatissinen ja simpsakat sääret omistanut skandinaavi” oli vienyt golffaavan matkaoppaan sydämen samantien. Nainen naureskeli kertoessaan, että mies olisi rakastanut häntä ihan taatusti myös lorppörintaisena läskinä, mikäli se mahdollisuus olisi suotu. Vaan aina ei ole elämä oikeudenmukainen.

Tohtorisnaikkonen oli kierrellyt miekkosen kanssa ympäri maailmaa pelaten pääasiassa golffia ja tehden snadisti töitä. He olivat päättäneet muuttaa Kanadaan, mennä siellä naimisiin ja perustaa perheen hamassa tulevaisuudessa. Tätsy varoitteli mua moneen kertaan, että elämää EI kannata suunnitella liian tarkkaan, koska aina suunnitelmat ei toteudu.

Pari päivää ennen 33-vuotissynttäreitään mies oli tuntenut outoa kipua ylävatsassaan. Myöhemmin oli kuulemma tuntunut siltä, että joku ois istunut rintakehän päällä. Arvaatte varmasti?! Ei sydänkohtaus, mutta keuhkoveritulppa! Terveellä ja sporttisella miehellä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Äijä oli kuskattu sairaalaan ja hoito aloitettu ambulanssissa, mutta mitään ei voitu tehdä. Siihen loppui kuulemma maailmanmatkaus, golffaus ja onnenpäivät vuosikausiksi.

Nainen kertoi surreensa elämänsä rakkautta vuosikausia. Suomeen palattuaan hän oli kuitenkin tavannut rippikouluaikaisen heilansa ja suhde oli lämmennyt uudestaan. Ei se mikään rakkaussuhde ollut, mutta kuulemma molempia tyydyttävä ratkaisu. Nainen oli tuolloin itsekin jo päälle kolmenkympin, ja biologinen kello hakkas kovempaa ku Kölnin tuomikirkon vastaava rakkine. Tuli mieleen Seija, joka panikoi iästään ja perheenperusamisesta joka päivä täytettyään 27. 😉

Vaikka nainen kertoi kaivanneensa golffariaan kaikki vuodet, hänellä on nyt iso perhe nykyisen miehensä, tän rippikouluheilan, kanssa. Avioliitto ei ole järin onnellinen, mutta eivät he ole ”viitsineet erotakaan”. Jotenkin karsea ajatus, olla yhdessä vaan muodollisesti! Lasten takia, täti puolusteli.

Sain kuulla, kuinka mimmin liikemiespuolisolla on lukuisia naisia ympäri maailmaa ja tohtori on vain yksi kaikista. Mutta pariskunta on sopinut, että molemmat saa tehdä, mitä lystää, kunhan tiedottavat toisiaan. Tsiisus!!! Sit kun lapset on riittävän vanhoja, he eroavat. Huh, huh. Aikamoinen tarina.

Mielenkiintoista millaisia kohtaloita ihmisillä on. Ja jännä huomata, kuinka tämäkin rouva avautui mulle ilman mitään häpeää elämänsä paskalastista. Kai mä oon sit ni vaarattoman oloinen heppu, et jengi tykkää puhua henkilökohtaisista asioistaan, etenkin vastoinkäymisistä. Tosi erikoista, mutta en valita. Oppia ikä kaikki. Kuulostelemalla muiden elämää, valintoja ja tekemisiä oppii paljon enemmän kuin tuijottamalla ainoastaan omaa napaansa. Mua todella kiehtoo ihmisten kohtalot ja historiat.

Mennään taas ens viikolla lyömään, jos vaan sateet pysyy poissa. Ehkä tarina saa sit jatkoa. Naisessa on jotain tosi erikoista ja kutkuttavan salaperäistä, josta haluan ottaa selvää. Enkä nyt tarkoita mitään seksijuttuja todellakaan.