Tosiäijä virkkaa ja virkkoo

Kyllä tuli kuulkaas äijäolo, kun mutsi soitti ja pyysi virkkaamaan sille syysmyssyn. Voi v… Kivahan niitä on tehdä, ei siin mittään, mut sit ku äiti hoilottaa kaikille, et sen POIKA on askarrellut hatun. Pitävät taattu gaynä. Mutsin innostus pipaan oli herännyt Testoksessa. Eerikki oli esitellyt skedemyssyään ja mutsi haluaa samanlaisen ”koirankusetushatun”.

Tarkkaanottaen äitee kuvaili sitä näin: ”Vähän sellainen tyylikäs yksvärinen lörppöhattu niinkuin Pelle Miljoonalla oli nuorempana, mut sit siinä sais olla semmoisia lankaraitoja niinkuin Erkan versiossa. Ja semmoinen koriste, mikä oli Mitsun pannassa. Mielellään löysistä silmuista, ettei tukkaa painu kasaan,sekä tuulenpitävä, venyvä ja 100-prosasta puuvillaa”.

Muutama epäkohta tossa nyt on. Pelkästä puuvillasta ei saa elastista tekemälläkään, vaan langassa pitää olla myös jotain joustokuitua. Lisäks tuulenpitävä ja löysät silmukat ei mahdu samaan pipaan, jollei siihen sitten laita vuorikangasta. Tai tee ikäänkuin kakskerroksista. Ja aika hankala raidoitetusta värjätystä langasta tehdä yksväristä. 😉

Täytynee soittaa mammalle ja kertoa, et nyt pitäis jostain toiveista luopua tai jääpi ilman pipaa. Mutsi on ihan ku tää yks mun nimeltämainitsematon ”asiakas”. Haluaa kaiken. KAIKEN. Ihan kaiken samaan pakettiin. Ei tietty olettaa, et mä virkkaan noita jatkossa koko suvulle ILMAISEKSI ja muuttelen ja fiksaan toiveiden mukaan, jossei valmis tuotos miellytäkään silmään jostain syystä. Esimerkiksi siitä, ettei ole osannut itse kertoa omia toiveitaan ja tarpeitaan selkeesti. Miten sää jontte kestät tota konsultointi- ja koulutushommaa asiakkaiden kanssa, jotka on kaikesta pihalla kuin lumiukot?

Morooo. Arvatkaas, mihin oon matkalla? Kerron huomenna…