Sieluni kadonnut peili :(

Haha ja nyt kaikki luulee, et tää olis jotenki syvällinen entry. Paskanvitut. Luvas pelkkää avautumista ja lopus pari ylläripylläriä. Kitoos…. Elikkäs:

_

Odotti sit kiva ylläri sen kerran ku jätin armaan hondani kadulle hetkeks: MOLEMMAT peilit oli potkittu irti. Ei jumalauta oo todellista tämmöne. Kuinka kateellisia/vittuuntuneita/perseestä ihmiset voi taas olla? Sen ku saiski tietää kuka potki… GAAAAH.

Mut joo, menin tänää siis autol kouluun, et pääsin sit sen jälkee kätevästi giganttiin tutkaileen uutta telkkulaitetta. Viel en ostanu, mut voipi olla, et käännyn samsungin lediin. Ehkä 40-tuumanen olis passeli. 🙂

Mut takas paskaan asiaan ja karuun todellisuuteen: kotiuduin gigantista sit joskus viiden kieppeil ja aattelin lähtee viel mitsun kans samoin lämpösin poikkeen mutsil. Jätin hondan hetkeks tohon testoksen sisäpihalle ku hain mitsun sisältä, enkä ollu pois kyl varttii kauempaa ja SILLÄ VÄLIN joku käyny potkimas mirrorit. Ei jumalauta!!!! Kuitenki alakerran leski ollu näreissään ku ei olla leivottu sille hetkeen mitää korvapuusteja ja käyny kikkaamas vetreillä kintuillaan mun peilit. Täytyy kysel kyl taloyhtiöltä onko mahkut nähä jotain videokamerakuvaa ja jos ei nii laittaa rappuun jotain lappua, et silminnäkijöitä kaivattais. Vittu keskel kirkasta päivää! Ihmiset on arsesta. This I know.

Sorge avautuminen. Ettei mee pelkäks tilittämiseks nii voisinki liittää tähän pari kevyempää juttua. Ensinnäki, mitsun kans lenkkeilles bongasin taas jotain tosi jännää. Suomen rikas luonto näyttäytyi jälleen kerran täydes ja kukkeimmas loistossaan. Kuva on pieni ja epäselvä, koska yks nainen meinas jo pysähtyä kattoon et mitä vittua mä kuvaan kännyllä. ONNEKS se tais pelätä vähä koiraa (syytä onki, kauhee peto 😉 ), nii päätti sit häippästä siitä. Mut joo löytyipä reissulta alkulimaeläimen hyvä ystävä, LIUKUVOIDE. Tai lähinnä jonkun paketin jäänteet. Näin meillä tääl manses. Hianoo.

_

Ja sit vielä toinen loppukevennys. Tää on aika hauska sketsi, pitäiskö iteki kokeilla noita neuvoja, nii vois lykästää? 😉

Ihmebantu – viisitoista askelta

Kauniita unia ja morot tyypeille! 🙂

Ihanat naiset Voicella

Tänään on ollut löysä päivä ja oon vaklannut toisella silmällä Voicee. Siellähän soi jatkuvasti samat biisit! En yhtään ihmettele, että isot levy-yhtiöt dominoi, koska eihän tolta(kaan) kanavalta kuule mitään vaihtoehtomeininkiä. Pelkkiä suomalaisia suosikkimimmejä hyöstettynä muutamalla jenkkipop/rock-porukalla. No okei, vissiin yks biisi tuli Musea.

Olipa hauska kuunnella, kun Voice lähetti peräkkäin Anna Puun Kauniin päivän ja Kristiina Braskin loilotuksen ”elokuu … Tsägädägägää … oon kuivilla…” Ei jäänyt nimi mieleen. Naiskokonaisuutta täydensi vielä Chisun ”Baden-Baden”. En tiedä, onko se biisin oikee nimi, mut siinä on hauska musavideo, missä mimmi matkustaa spåralla tai bussilla yrittäen piristää ihmisten päivää ja ostaa mm. pulsulle lipun.

Koomista, että kaks ekaa biisiä kertoo samasta teemasta, vanhan rakkauden ylipääsemisestä. Brask laulaa, että ”nyt on elokuu ja olen kuivilla sinusta”. Puu taas veisaa ”rakkaus, ehkä vielä toinenkin, hän saapuu, vaikka yksi lähtikin”. Sydäntä raastavaa kaipausta ja uskoa siihen, että huominen on parempi kuin tämä päivä. No, sitähän elämä tuntuu olevan.

Harvat on tyytyväisiä siihen, mitä on jo, vaan monet elää tulevaisuudessa kuvitellen, että siellä kaikki on toisin, paremmin ja hienommin. Vanha viisaus ”menneelle ei voi mitään, tulevaisuus on tuntematon ja vain keskittyminen nykypäivään on olennaista” tuppaa unohtumaan kovin monelta. Tuntuu, että jengi on joko menneisyytensä vankeja tai elää paremman tulevaisuuden voimalla.

Braskilla on järkyttävä ääni. Mimmi sihisee ässätkin kuin kyykäärme. Muutenkin artikulaatio on laiskaa, oikeestaan tylsää, ja useimmat biisit vedetään siitä, missä rima on matalin. Toista se on Annalla. Muijan kevyt nasaali ja matalahko mutta tarvittaessa mageasti falsettiin nouseva seksikäs semijazzkäheys toimii biisissä kuin biisissä!

Mahtavaa, että Annalle on sävelletty sellaisia kappaleita, joissa hän voi leikkiä äänellään. Anna kertoo laulaessaan tarinaa, tulkitsee sanojen sisällöt. Brask taas pelkästään veti biisin alusta loppuun. Okei, tota Braskin tasapaksuu rallatusta ei voi verrata Puun melodiarikkaaseen ja vaihtelevaan kipaleeseen. Kuka on säveltänyt Kauniin päivän?

Annan biisi Melankolian rytmit on myös erinomainen taidonnäyte muikin osaamisesta. Hauska svingaava ja aavistuksen funkahtava/soulahtava biitti käy Puulle. Ääni on yhdistelmä herkkää ja hentoa laulantaa yhdistettynä tosi mahtipontiseen fraseeraukseen ja mielettömiin tyylivaihteluihin rock-rääkynästä jazz-kähinään. Kiva, kiva! Oman mausteensa antaa vielä suomenkieli! Olin ihan varma, että muija alkais laulaa englanniksi.

Chisu on täysin omaa kastiaan. Säveltäjä-tuottaja-sanoittaja-artisti vailla vertaa. Nostan hattua mimmille, joka toimi pitkään huippuesiintyjien taustalla nousten kuitenkin hetkessä tähdeksi muutaman oman hitin ja mahtipontisen esiintymisen jälkeen. Baden-Badenissa on jotain samaa rytmikästä rällätystä kuin Stefanin tai Blondien kipaleissa. Vaikka sekin on samaa vääntöä toistava rallatus, soundit, riffin muunnokset, persoonallinen artikulaatio ja ennen kaikkea erikoiset sanat erottaa sen Braskin popituksesta.

Ja sitä paitsi keimaillessaan poledancemaisesti bussin tangoissa tiukoissa seilorishortseissa ja verkkosukkiksissaan Chisu näyttää pirun seksikkäältä. Ja ne vaaleat pidennykset, punaiset nahkahanskat ja piikkikorot. Uuu beibe beibe. Lisää tätä. Sussa on selkeää Päivän Pimu -ainesta, vaiks Annakin on ihq. 😉