Lost and found!

Hiiop!

Hyvää arvaamikäpäivätänäänon? -päivää tyypeille! Melkein unohtui postailla tänne viimesimmät löydökset, meinasitte jäädä taas kerran paljosta paitsi:

Elikkäs tos yks päivä bongasin taas urbaanilta luontoretkeltäni alkuliman suosikkilomakohteen, eli stringit! Joku oli syksyisellä reissullansa hukannut, tai ehkä pikkumustat oli muuten vaan lähteny karkuun, evt. Pointtina kuitenki se, et joku jalomielinen yksilö oli nostanut ne näkyvälle paikalle ja iloinen jälleennäkeminen on vielä tässä keississä ihan mahdollinen, yay!

Ken omakseen tunnistaa, noutakoon Hallituskadun ja Kirkkokadun(?) kulmauksesta.

Ei kai täs taas tällä erää muuta, oikein hyvää viikonlopun alkua kaikille, meitsi lähtee tsekkaan Mansen orastavan lumisateen kera Mitsun! 😀

 

Lost and found!

 

 

Onnellisuus ehkäisee itsemurhia?

On onni olla onnellinen.

Oon vääntänyt tuolla rikosaiheisella portaalilla aika paljon tästä Nikon tapauksesta. Meikää alkoi viime viikolla jotenki ni vituttaan, kun ihmiset hakee hirveetä melodraamaa asiaan ja haluaa väen väkisin tehdä hukkumisesta itsemurhan.

Koska en jaksa enää vatvoa kuolleen ihmisen kohtaloa, oon pyrkinyt laajentamaan keskustelua yleisempään suuntaan. Tänään tuli pohdittua aamupuhteeksi, millaiset asiat voivat mahdollisesti ehkäist itsemurhaan päätymistä? Mitä ootte mieltä näistä ajatuksista?

Onni voi löytyä myös onnettomuuden kautta.

Onnellisuus:
Elämäänsä tyytyväinen ja tekemisestään/olemisestaan sydämellä nauttiva ihminen tappaa itsensä pienemmällä todennäköisyydellä kuin masentunut ja/tai toivoton tyyppi.

Sosiaaliset taidot:
Kyky puhua murheistaan/huolistaan estää tehokkaasti epätoivoon joutumisen. Uusia näkökulmia, ajatuksia, toivoa tai ääritapauksessa jopa hoitoon ohjausta saa puoliväkisinkin. Usealla itsemurhan tehneellä on sydän ja mieli täynnä paskaa, tuskaa ja toivottomuutta, eivätkä he osaa tuoda/sitä sitä esiin.

Lähipiiri ja/tai perhe:
Kun on oppinut kotona puhumaan, jakamaan huolensa ja samaan tukea, turvaa ja rajoituksiakin, on suuret mahdollisuudet selviytyä vaikeuksista myös vanhempanakin.

Äly:
Fiksu ihminen hallitsee huomattavasti monipuolisemmat selviytymiskeinot ja puolustusmekanismit. Myös psyykkinen tasapaino on helpompi ylläpitää, kun on älykkyyttä pohtia asioista, hakea vaihtoehtoisia ratkaisuja, eikä suosi kehäpäätelmiä.

Itsetuntemus/arvostus:
Kun osaa eritellä omia tunteitaan, ajatuksiaan ja motiivejaan, elämänhallinta on helppoa, eikä pienet, tai suuretkaan murheet, aja ihan heppoisin perustein itsemurhaan. Hyvä itsetuntemus saa ymmärtämään, että elämä on omissa käsissä ja voit vaikuttaa tulevaisuuteen muuttamalla omaa ajattelua, suhtautumista ja toimintaa.

Mutta edelleen, kyllähän kaikin puolin älykäs ja psyykkisesti priimakunnossa oleva ihminen voi silti saada päähänpiston niitata itsensä baarista tullessaan. ”Kappas, tänään voisi tappaa itsensä, kun homma rokkaa niin mukavasti. Meikä lampsii ny satamaan ja hyppää altaaseen”.

Öö, epätodennäköistä? Jep. Mun mielestä.

Kuvat: http://www.kaniini.fi/index.html

Kunkkuidea ja Kontio hanukassa

Tarinaa.

Kerta mä sain tänään ”fudut”, niin käytan jatkossa energiani elämiseen. Huomenna aletaan siis suunnitella risteilyä tai Euroopan matkaa. (Edit: Itseasias mun frendi, joka opiskelee Saksassa lentoemännäs, lupas jo majoittaa meidät pojjaat emojen kommuuniin. Me like. ;). Ex-tempore lähdetään, mitäs muutakaan. Jontel on kuppa kullissa, meikä on nyt taas lusmu ja Erpalla menee muuten vaan hermo skolen kanssa. Tarvitaan siis lomaa. 😉

Totuus.

Muutama sananen työjutustani. En mä fuduja saanut, mutta se lanseerausprojekti vedettiin jäihin tältä vuodelta. Vitun hienoo. About 160 tuntia turhaa duunia usealta kuukaudelta.

Mähän olin jo:
– suunnitellut konseptin mainostoimiston kanssa
– tehny viestintäpläänit
– toteuttanut kaikki markkinointimatskujen tilaukset ja maksanut ennakot osasta
– haastatellut ja rekrynny työntekijät
– sopinut aikataulut ja organisoinut homman käytännössä
– luonut raportointiperusteet
– esitellyt koko paskan alustavasti mun gradun aiheena ja näin ollen tosta paskalaitoksesta vapauttavana tekona.
Ja nyt sitten kaikki meni vituiksi. Eiks tätä saakin juhlia vähän? Ja missä mä nyt pidän uusia pukuja, jotka se Pohjanheimon setä mulle räätälöi? Vittu sentään.

Ainoo hyvä puoli on, etten oo laskuttanut tosta yhtään palkkaa. Nyt laskutan. Ja aattelin härskisti vetää mahdollisimman paljon kulukorvauksina. Pistin pokkana kaikki junamatkat muka omal prätkällä tehdyiksi. Ja lisäks nostan päivärahat jokaiselta mahdolliselta reissupäivältä. Tarttis varmaan aatella jonku firman perustamista, ni sais hoidettuu laskulla kaikki, eikä tarttis sählää verokortin kanssa.

Ylläri, et jouduin kädenvääntöön tos korvauksen maksamisesta. Vitun nihilistit. Aina joku yrittää kusettaa. Välil tuntuu, et kaikki mainostoimistot veivaa meneen näiden periaatteiden varassa:
1. Me huijaamme tyhmiä. Ole siis varpaillasi.
2. Me maksamme vähemmän, mitä kuuluisi. Tarkasta siis tilinauhasi, Sherlock.
3. Me emme pidä ideoitasi ja ajatuksia juuri minään. Ainoastaan meidän omat aivoitukset rokkaa.
4. Sinun keksinnöt kelpaavat vain silloin, kun on pöllittävissä ilmaiseksi ja myytävinä miljoonilla tyhmille asiakkaille eteenpäin.

Meinasivat maksaa palkan siis vasta ens vuoden puolella. Vedoten siihen, että sopimukses luki, että ”korvaus maksetaan, kun projekti on toteutettu”. No, mäpäs olin fiksu ja vaadin työsoppariin lisäpykälän, jonka perusteella projektikorvaus maksetaan 2 viikon kuluttuessa projektin mahdollisesta keskeytymisestä, oli syy mitä tahansa. Iso käsi Yontelle, että auttoi mua sorvaamaan sekä työsopparia että projektisopimusta. Vittu. Sen päivän haluisin nähdä, ku joku markkinointialalla kohtelee työntekijöitään (myös meitä projektityöläisiä) pyyteettömän rehellisen erinomaisesti. Sitä ootellessa taitaa taas olla parempi keskittyy kouluun, matkailuun, golfteoriaan, muijiin ja ryyppäykseen.

Morooo…

Oikeus puhuu

Nyt on ollut vähän päivitystaukoa. Hajoan töihini, antsukuuri on edelleen päällä ja sekoilut läskimaakarin ja muhun tippurin tartuttaneen muijan kanssa on edelleen päällä. Mennäänpäs läpi viimeisimmät käänteet.

Olen puhunut molemmista tapauksista yhden lakimieskaverini kanssa. Hänen mielestään mun pitäisi välttää käräjöintiä viimeiseen asti. Taloustilanne on nyt niin nihkeä, että bisnekset voivat entisestään kärsiä, jos jutut menevät julkiseen oikeuskäsittelyyn ja niistä tulee iso haloo. Kaverini edustaa mua, ja pitkin hampain lähden sovittelemaan juttuja molempien eukkojen kanssa. Yritän pitää mielessäni sen, että vaikka tästä nyt koituisi taloudellisia kustannuksia, ehkä tämä pitkällä tähtäimellä kannattaa. Ja mulla ei oikeasti ole nyt aikaa mihinkään pitkään vääntöön, yksi superproggis kolkuttelee oven takana ja sitoo mut loppu vuodeksi, eikä mulla ole varaa munata sitä keissiä.

Soitin tänään läskin asianajajalle. On muuten ihan yhtä ärsyttävä eukko kuin läskikin.  Alkoi pitämään mulle jotain moraalisaarnaa ja kuulin ihan selvästi miten se nassutti jotain pullaa samalla, taitaa olla yhtä itseään täynnä oleva pullamuumi kuin asiakkaansakin. Joka tapauksessa, tarjosin sovittelusummaa, mutta musta tuntuu, että lyllerö yrittää lypsää multa lisää. Kaverini kahlaa nyt läpi vastaavia tapauksia ja selvittelee, miten korkeaksi summa voi kasvaa.

Tippuritytön kohdalla tilanne on mun osaltani herkullinen. Tytön mutsi oli mennyt ihan paskaksi luettuaan tän uutisen. Mä olen siis henkisesti niskan päällä, koska naikkosen armas tytär on tehnyt mulle jotain sellaista, mistä voi napsahtaa jopa vankilaa. Keksin tässä yhden idean, en vielä kerro siitä, koska ensin puhun asianajajani kanssa, mutta jos saan ehdotukseni läpi niin saan kyllä makean voiton.

Vituttaa kun BB:n kahtiajako loppui. Taasko siitä tulee vain sitä viinan kanssa rälläämistä. Saisivat ne vitun Sami, Toni ja Aso jo tippua. Kolmikko helvetin tyhmiä, tyylittömiä ja äärimmäisen juntteja jätkiä. Niistä tulee mieleen jotkut sammakonpoikaset, henkisesti ja ulkoisesti limaisia ja hinteliä.

Tylsää, kylmää, masentavaa, alkoholia, korkeat verot ja korkea arvonlisävero.

Mikä se on?

Se on rakas kotimaamme Suomi ulkomaalaisten mielestä. Ja pahinta on, että monet heistä on oikeassa.

Tylsää:

– Pitkä talvi tai ei talvea ollenkaan > rinteet kiinni tai aina paskassa kunnossa.

– Ylen tv-”ohjelmat”, joista on pakko maksaa mediamaksua jatkossa.

– Suurin osa ihmisistä on tylsiä. Ei osaa tai halua pitää hauskaa, vaan ruikuttavat omaa kurjuuttaan/köyhyyttään ja paskaa elämäänsä.

Masentavaa:

– Ei-akuuteilla selkäpotilailla keskimääräinen jonotusaika magneettikuviin julkisella puolella n. 12 kuukautta (Pirkanmaan sairaanhoitopiiri). Tämäkin venyy useimmiten.

– Vanhusten yksinäisyys ja itsemurhat kasvavat jatkuvat.

– Liian hyvät sosiaalituet motivoi ihmisiä loisimaan himassa tyytyväisinä työttöminä.

Kylmää:

– Etenkin, kun suomalaiset ei osaa pukeutua sään mukaisesti, vaan syksyllä kuljetaan kesävaatteissa ja talvella leikitään, että on jo kevät. Kiitos HM!

– Kylmää kyytiä politiikassa. Vanhanen ja kumppanit pitävät huolen tästä.

– Henkirikosten määrän kasvu kylmää kovimmankin jätkän mielen.

Alkoholia:

–  Alkoholi on helvetin kallista

– Alkoholia juodaan pääasiassa humalahakuisesti. Eurooppalainen hienostunut viinikulttuuri on pelkkää elitistien sievistelyä.

– Noudattamalla Chisun ohjetta ja poistamalla alkoholivero  kansantaloutemme varautuisi huomattavasti, kun onnen kyyneeleet voitaisiin myydä Baden-Badeniin.

Korkeat verot:

– Osinkotulojen verotus

– koiravero

– ajoneuvovero

– kirkollisvero

Näin se on siis, jos on uskominen Daily Mail -lehden keskustelua.

Ps. Ettei nyt menis masenteluksi koko teksti, niin kehutaan vähän James Bluntin nettisivuja! Jumanskeka, että on hienot. Selkeet, käytännölliset ja yllätykselliset. Kaikkea muuta kuin tyksät ja masentavat. Menkää tarkastaan itse!

http://www.jamesblunt.com/

Niko Niemi löytyi hukkuneena – Blogi hiljenee hetkeksi.

No voi itku sentään. Pari viikkoa sitten kotimatkalla kadonnut Niko Niemi löydettiin tänään Mustanlahden satama-altaasta hukkuneena. Toki voidaan olla onnellisia, ettei kyseessä ollut julma henkirikos, mutta eipä tämä vie omaisten tuskaa pois. Rest in Peace. Voimia Nikon lähipiirille menetyksen hetkellä. Tämä ilta pyhitetään Nikolle. Päivitämme blogia jälleen loppuviikosta.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200910230181752_uu.shtml

Edit 26.10.2009 AL:

Tämän hetkisten tietojen valossa näyttäisi siltä, että Niko voisi olla horjahtanut järveen. Mutta horjahtanut tahallaan vai vahingossa, sitähän ei tiedetä.

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/niko-niemen-ruumiinavaus-tehty-ehka-horjahtanut-jarveen/159731

Turvallisuusviikko – Vaarilla on saari (ja dementia)

Meikän toinen elos oleva (just ja just) vaari soitteli tänään. Ei olla juteltu kahteen vuoteen. No, tää johtuu vaarista, joka elelee yksin Keski-Suomessa, saaressa! Ei ”toimivaa” puhelinta, ei juoksevaa vettä, ei öljylammitystä, eikä naapureita talviaikaan. Jeps, tässä tuli eka yhtymäkohta turvallisuusviikkoon, huonokuntoisten vanhusten arki on täys riskejä!

Äijä yli kasikymppinen ja nyttemmi jo jonkin  verran dementoitunut, et asumiskuviot pitäis laittaa uusiks. Olkoot kuinka rakas kotipaikka, mut vaari ei enää pärjää yksin. Saari on 200 m mantereelta, mutta on se kuitenki saari. Voitte arvata, kuinka hankala sinne on saada ruoka-avut tai pelastuslaitos tarvittaessa paikalle? Ja vaari on viel semmoinen jäärä, et se ei apua pyydä, koska kasvot menis.

Muinoin, ku paikallinen kuljetuspalvelu meni konkkaan, vaari oli elänyt pari viikkoa mustikoilla, perunoilla, salaatilla ja järvest pyytämillä kaloilla. Selkä oli ollut ni paskas kunnossa, ettei mies ollu päässy kaupoille ja kännykkäki oli sopivasti ”rikki”, ettei voi soittaa lapsilleen mantereelle. Paskat ollu oikeesti rikki. Vaari oli ladannut Nokiaa vanhan syntikan muuntajalla, ni ei ihme, ettei pelittänyt.
Ton siitä saa, ku nuoremmat idioottilapset lopetti väkisin lankapuhelimen ja hankki vaarille kännykän ”turvaksi”. Nyt mies on entist eristyneempi, koska ei äijä osaa käyttää puhelinta, eikä semmoisii lilliputtinäppäimii voi käyttää kirvesmiehen kömpelöillä sormilla, joisssa ei mitään motoriikkaa. Niin joo, ja puhelinta ei vois muutenkaan käyttää ”matojen” takia. Luulen, et tarkoittaa tietokoneviiruksia!

VANHUSKIN VOI MASENTUA

Vaari oli viel muutama vuos sit terve ku pukki. Ja aika pukki olikin, ku sisaruksii on vissiin 9. Mummon kuoltua kunto on laskenut hirveetä kyytiä, sekä fyysinen että psyykkinen. Miettikääs, ne eli ehdessä yli 60 vuotta! Et oli aika kova paikka mummon lähtö. Vaarilla kilahti jotenki hautajaisissa, ja sen jälkeen ukko on elelly erakkona ja masentunut. Viime vuonna lyötiin sit dementiadiagnoosi päälle, mikä pakottaa uusiin ton asumisjärjestelynkin. Sit se vaarin sydän vasta särkyykin, kun joudutaan hankkiin hänelle hoitokotipaikka ja pistään saari kii.

Tää sekoaminen tapahtui tosiaan mummon hautajaisissa ja tila on välillä huonompi, välillä parempi. Kesken surusaarnan vaari ilmoitti, et ”meikä vihaa Jumalaa ja ei aio kuunnella tätä paskaa”. Vaari, joka ei ikinä kiroile, eikä huuda. Siis ennen tota. Sit harmaahapsi marssi ulos. Me muut jäätiin kuuntelee seromoniaa, mut äitee isänsä tyttönä meni kattoon, et mitähä ny tapahtuu. Siellä vaari istuskeli keskel pihaa seurakunnan puistotyöntekijän jättämissä kottareissa pyhäpuvussa ja näytteli keskaria taivaisiin ja huuteli Jumalalle shittii. Koominen mutta surullinen hetki.

Meidän tänpäiväinen keskustelu oli suht mielenkiintoinen. Ensinnäki vaarin piti soittaa äiteelle. No, lähelt liippas. Meil on kaikil melkein sama numero jonain ikivanhana Radiolinjan perintönä. Argh, ni vittumaista. Mutsinki asiakkaat soittelee jatkuvasti mulle ja kuvittelee varmaan, et mä oon sen uus nuorempi ukko. Sama sukunimi ja kaikkee… 😉 No joo, vaari aloitti puhelun sellaisella hullunnaurulla ja kehui, et onkos rakas tytär nauttinut hieman hormoooooonia. Jeps, pitkällä o:lla. Sit päästiin itte asiaan.

Vastaavan ajattelun takia meidän vaarin fillari takavarikoitiin.

HOMOEPÄILYJÄ

Vaari pamautti, et jaa se onkin vai P-Man siellä ja kertoi kuullensa, että mä oon alkanut soittaa fagottia. Siis mikä vitun fagotti, teki mieli kysyä?! No, vaari onneks selvensi asiaa, että tietää mun asuvan miehen kanssa. Aah… Sit alko leikata! Mutsi on kertonut kämppisasumisesta ja fagotti todella oli homoviittaus. Hienoa, aattelin, ja pelkäsin, et nyt sen pumppu ainaki lakoaa.

No, kielsin asian ja kerroin sit, et meit on täs kolme kaverimiestä kimpassa. Siihen vaari tokas, et onko hommat jo rekisterikeskuksen tiedossa? WTF? Mistä se on kuullut, et mul o taas prätkä?! Ukkeli selvensi: ”eikös fagotit voi nykyään olla virallisessa rekisterissä ja adoptoida mongoloideja, hyi saatana!” just. Mitä tohon nyt voi sanoa. Naureskelin vaan, et joo, kyllähän NE voi ja et Kiinasta, ja miksei MONGOLIASTAKIN, paljon lapsia hankitaan. Mut mä en ole semmoista tekemässä, painotin.

No siitäkös äijä suuttui. ”Älä ala mua apinoimaan! Yks lysti, mongoloidi ku mongoloidi”. Nyt liikuttiin jo suht tulisillä hiilillä. Tää on yks syy, miksen oo uskaltanu puhuu vaarin kans. Kun ei hää oikein ymmärrä asioita, vaiks on hirveen kiinnostunut kyll kaikesta maailmanmenosta. Ollu nuorena paljon ulkomailla kiertotyöläisenä ja omien sanojensa mukaan rakentanut natseille tuhansia taloja. Kukaan ei tiedä, onko noi rakennuspuuhat totta vai mielikuvituksen tuotetta. Ulkomailla äijä kyl on ollut.

Lopulta vaari sit vähän rauhoittui, ku riittävästi toistelin, että ”mullahan on Seija”, muistatko?! Ei vaarin tarttenut tietää, et ollaan erottu aikoi sit. Seija varmisti mun selustaa hienosti täs homoasiassa. Tosin Seijakin oli vaarin mielestä ”isosuinen hienostoeukko, joka kävelee Eiffeltornit jaloissa”. Hyvä nimitys korkkareille… Lopuks vaari kutsui mut saareen auttamaan perkausprojektissa, ennen ku kalat mätänee. Tosin totes kyl lopuks, et ”et sä kaupunkilainen niit osaa perata, mut ehkä voit maustaa ne”. No, miekka sivalsi lujaa, enhän mä mikään kalamies oo. Lopuks viel tuli pari isällistä neuvoa konDolin käyttöön, etten vaan hankkis vahingossakaan yhtä monta lasta kuin hän.

Niinpä niin!

YMMÄRRYSTÄ TARVITAAN

Ei jumalauta. Tää oli ni tyypillistä vaaria. Maailman hellyttävin, haurain ja suloisin papparainen vittuilee ja rakastaa samassa puhelussa vuorotellen. Tollainen se on ollut mummon kuolemasta asti. Toki tiedän, et äijä purkaa omaa surua ja masennusta, mut kyl mun sydänt silti riipii. Ei tota osaa ottaa pahalla. Enemmänki pelkään, et vaari kaatuu tai tippuu järveen saares keskenään heiluessaan. Tai sit se saa sydänkohtauksen, murtaa lonkkansa ja jäätyy tai kuolee nälkään omalle pihamaalle. Tai yksinkertaisesti tekee ittelleen jotain, kun on niin yksinäinen ja katkera.

Mitä vaan voi käydä, kun yksin pikkuisen sekavana vailla sen suurempaa hienomotoriikkaa heiluu menemään. Ja kun apua ei perkele vie pyydetä, jossei ole pakko, eikä silloinkaan. Eikä etenkään myönnetä,. Jossei pystykään pyyhkiin persettä tai ees pääse vessaan asti. Ja kun ei osaa tai halua käyttää tekniikkaa, yhteys jää saamatta, kun tulee oikea hätä.

Uhkarohkeus ja jääräpäisyys - Kaksi riskiä yhdessä. 😉

TOIMIKAA IHMSET

Kattokaa hyvät ihmiset mummojen ja vaarienne perään. Kuulostelkaa rivien välistä, onks kaikki hyvin vai päin persettä, mutta älkää turhaan alkako tenttaamaan, moralisoimaan tai syyllistämään. Aistikaa yksinäisyyden, sairauden tai iän tuomat masentuneisuuden merkit ja puuttukaa näihin ajoiss. Vanhusten itsemurhat on paljon yleisimpiä, mitä kuvitellaan! Rohkaiskaa yksinäisiä mukaan vaikka kunnan senioritoimintaan, se voi tuoda tod. paljon sisältöä elämään!

Tarjoutukaa viemään ja tuomaan heidät näihin ryhmiin tai maksakaa taksi, jossette itse pääse. Ei huonokuntoinen vanhus liiku bussilla, eikä etenkään pyörällä, niinkus meikän äijä yritti mantereella. No, fillari takavarikoitiin, koska siinä ei toiminu jarrut. Kattokaa muutenki, et koti on turvallinen ja sielt löytyy kaikki tarvittava apuvälineistö tartuntapihdeistä paksuvartisiin ruokailuvälineisiin ja korkinavaajiin. Näitä vanhusten arkea helpottavia välineitä on tarjolla mm. apteekeissa. Mutsi on ostanut Yliopiston apteekista.

Yksinäisyyden ehkäisyä parhaimmillaan.

Meidän vaarin tilanteessa parasta apua on olla arjessa mukana ni hyvin, ku äijän kännykässä nyt on virtaa, ja sit ku hetki koittaa, järjestää harmaahapselle mukava hoitokotipaikka, vaikka mies itse pistäis vastaan. Ei vanhan voi antaa kuolla nälkään tai kylmään omassa saaressaan, vaikka hän itse niin haluaa.

Pitäkää yhteyttä isovanhempiinne, jos mahdollista livenä! Yks viiden minsan soitto viikossa tai vaikka pari hassua valokuvaa kuussa kirjeenä piristää kummasti. Niillä elää monta vuotta. Ja hei, vaikkei isovanhemmat ehkä sitä näytä, niillä on yleensä hirveä ikävä lapsia ja lapsenlapsiaan! Olkaa tavoitettavissa. Ei nämä ihmiset ikuisesti elä. Valitettavasti.

Jeps, nyt mä lähden viemään rekisteriin tän triplafagottisuhteen ja sit tilaan webista kondoleita, ettei Testokseen tuu ei-toivottuja mongolialaisia. Oi vaari, sä oot niin ihq vanha äijänkäppyrä!

Morooo…

Linkkejä ja keskustelua aiheesta:

SK 2009: Vanhuksella on vapaus tehdä itsemurha, Timo Airaksinen.

MTV 2009: Itsemurhat yleisimpiä vanhuksilla.

HelsinkiMissio 2009: Itsemurhia tehdään päivittäin.

HS 2009: Vanhusten itsemurhat nelikertaistuneet viiden vuoden sisällä. Silminnäkijä – Elämän vangit -dokumenttiesittely.

Yksinäisyys masentaa ja ajaa vanhuksia itsemurhiin.

Tarja Tallqvistin blogi. Vanhusten itsemurhat, vaiettu häpeä.

Olli Valtosen sivut, Vanhusten itsemurhat.

Coxion Helppokännykkä vanhukselle

Millainen kännykkä vanhukselle?

Seniorinetti: Kännykkä vanhukselle -keskustelu.

Katsaus: Löytyykö vanhuksille kännyköitä?

Taloussanomat: Missä viipyvät vanhuksille sopivat kännykät?

Turvallisuusviikko – Saaaaatans MOPPEBILAR!!

Ei helvete et mä vihaan mopoautoja. Joku ehkä jo ihmettelee, et mitenköhän ne k(a)uppakassit liittyy turvallisuusviikkoon, mut mun mielestä liittyy vähä liikaakin. Ne jos mitkä on vaarallisia! …ja rumia. Sen muistaa joka kerta ku ohi paahtaa neljääkymppiä kaasutteleva kaljakori, josta kuuluu täpöllä joku nolo bassojytke. Mopoautojen, tai siis mautojen kuten meillä päin on tapana sanoo, perseys on helppo muistaa myös silloin ku mauto ryhmittyy väärin ja meinaa ajaa kylkeen… tai silloin ku se on parkkeerattu pariin ruutuun poikittain. TAI silloin ku lukee uutisista, että joukko nuoria makaa teholla/on menettäny henkensä ku on tullu perseiltyä mauton ratissa. .___.

ILTALEHTI: Mopoauto syttyi palamaan Espoon Matinkylässä sijaitsevan koulun pihalla. Nuori kuski ehti nousta autosta ulos ennen kuin mopoauto roihahti ilmiliekkeihin. (14.5.)

–

Ne on oikeesti vaarallisia ja mul on siihen hyvät perustelutkin tän vihanpurkauksen ohella. Eli, ulkomuodoltaanhan mopoautot on vähä ku normiautoja, mut vaan rumia sellasia ja pienempiä. Pointtina kuitenkin se, että niihin ei ehkä aina osaa suhtautua niinku mopoihin. Jos pientareella ajelee skootteri tai tossumopo (ah, missä ovatkaan vanhat kunnon Honda Monkeyt ja Suzuki PV:t??), nii autoilijana on helppo väistää vähä kauempaa ja yleensäkin varoa, koska kyseessä on MOPO ja tietää, että törmäystilanteessa kävis tosi huonosti.

:S

Mopoauton kohdalla taas ei välttämättä aina aattele, et periaatteessa edellä ajelee mopo. Jos tulee yhteentörmäys, niin auton puskuriin saattaa tulla pieni lommo ja sit taas mauto menee ihan paskaks ja kyydissä olijoille käy lähes poikkeuksetta kalpaten, onhan se kori vaan muovia ja ihan olemattomilla turvakaarilla… onko niissä ees sellasia? Evt mistä purkasta ne on kyhätty… ja siitä niiden paloturvallisuudesta ja muusta en ees ala, vaan laitoinkin aiheesta kuvia jutun kylkeen. Mä en ikimaailmassa päästäis muksuani ajeleen tollasella tai olis missään nimessä ite ajanu teinivaiheessa. Tästä päästäänkin seuraavaan pointtiin: eli näitä moppareita saa siis todella ajaa pelkän teoriakokeen suorittamisen jälkeen 15-vuotiaasta alkaen. Perkele, joku roti ny tähänki maahan, niitä sikiää ihan joka puolella. Ruotsissa noita ei onneks oo juuri missään… harkitten kohta vakavasti paluumuuttoa.

–

Mopoauton jämät: jäljelle jäi siis kasa purkkaa, arvasin oikein.

Miettikää ny… mopoauto maksaa ensinnäkin siitä ~10k €:stä eteenpäin ja mitä sillä saa? Jonku korealaisen muovikyhäelmän! En voi ees sanoin kuvailla kuinka paljon niitä vihaan! Tai no ehkä tää päällimmäinen tunne vähän saattaa paistaa tästä mun tekstisävystä. 😀

Mut syvä viha ehkä juontaa juurensa siitä, et meidän Ansun kaveripiiristä on jo useempi päätyny teholle mopoautokolarin takia. EI NÄIN. Yritän aina kyytsätä Ansua mahdollisimman paljon mihin ikinä tarviikin, ettei sen tarvii turvautua noihin mautoilijoihin.

Ja palatakseni vielä tohon hintaan, niin kyl ainaki mulla olis parempaa käyttöö kymppitonnille… ilmeisesti suomalaisilla on liikaa rahaa näpeissään. Tulee myös mieleen, et välittääkö vanhemmat lapsistaan enää niin paljoo, kerta on valmiita vaarantaan jälkeläistensä turvallisuuden?

Jos nyt pitäis yrittää ymmärtää MIKSI joku semmosen voi mahdollisesti haluta, niin keksin syitä tasan kolme:

***

1. voi kuskata kovan jätkän hokikamat hokireeneihin, jeee.

2. ei kastu, kun ajelee.

…. ja viimesimpänä, vaan ei vähäisimpänä syynä:

3. uus ulottuvuus teinikännäykselle ja kuksimiselle.

***

Mut ei mikään pillu oo kymppitonnin tai henkensä vaarantamisen arvonen. Agree?

Turvallisuusviikko: Epäloogisen loogista = miesmäistä

Paljon on mietitty, MIKSi Niko mahdollisesti kääntyikin reitiltään taaksepäin ja olisi käppäillyt kuselle ja tippunut sit Mustaanlahteen. Lisäksi spekuloidaan, MIKSI Nikon reitti kotiin Sahasta olikin epälooginen, eikä mies ehkä kulkenutkaan sitä reittiä, mikä olisi ollut turvallisin, valoisin, lyhin, fiksuin jne. Näitä on mun mielestä turha spekuloida paitsi siksi, et  järjettömältä näyttävä käyttäytyminen ei selitä katoamismysteeriä ja toiseks, ihmiset on loogisen epäloogisia. Ja etenkin laskuhumalassa. Ja etenkin nuoret miehet. 😉

Aloin  miettiä itseäni lukuisien baarireissujen näkökulmasta. Onko loogista olettaa, että aikuinen mies kävelee Takahuhtiin keskustasta kymmenessä minuutissa? Matkaa on kuitenkin melkein 10 kilsaa. Olin sanonut puhelimeen exälle, että ”joo, mä oon ihan just siinä”, enkä ollut päässyt oikeesti ees Onnelan narikkaan. 😉 Tosta kartasta näkee aika hyvin. Ja tiedoksi, ei en asunut #79:ssa, missä btw on/oli pizzakebab Yasmin.

"Meikä on ihan just siellä". Matka 7,7 km.

Kerran  viikkoryyppäyksen päätteeksi heräsin meidän autotallista boksereissa. Loogisen epäloogisesti olin aatellut, ettei  viitsi herättää Seijaa, kun sillä oli paltsu aamulla ja meikä ryömi himaan ehkä viideltä. Olin muuten viikannut vaatteet vanhan pakastimen päälle ja nukuin itse retkipatjalla siinä sementtilattialla prätkän vieressä.

Entäpä se kerta, kun leikin Testoksen rappukäytävässä Sherlock Holmesia ja kyttäsin naapurin mummoa? Tai kun olin teräsmies ja juoksentelin rappuja ylös alas muuttokamat kourissa?

Opiskeluvuosina olin kerran jossain Boomareiden sitseillä Koivistonkylässä ja ne kemut päättyi aamulla n. klo 9. No, mä olin fiksuna poikata lähtenyt käveleen kaupunkiin, jotta säästäisin taksikuluissa. Niinpä niin. Lopulta joku ystävällinen mummeli koiran kanssa herätteli mua siitä Duck’s Burgerin eestä nurmikolta, missä itseäni lainaten ”lepuutin vain jalkoja”. Totuus oli, että olin sammunut siihen tönöö vasten burgerit housuilla…

Muistan myös erään mökkireissun Laukaalla, kun aamuyöllä muiden nukkuessa meikä lähti ”ihailemaan” maisemia. Olin kävellyt 18 kilsaa (MIETTIKÄÄ!!!) ja löysin itseni kaukaisen naapurin pellon laidalta ottamasta aamuaurinkoa. En ois taattu heränny viel moneen tuntiin, niin mukava siinä oli kölliä, mutta senhetkinen akka soitti känsään niin kauan, kunnes valpastuin. Muutaman kerran löin luuria ensin ja sit lopulta, ku tajusin, että se on MUN puhelin, eikä naapurin maamiehen, olin saanut sinne jotain soperrettua. Heti ku joukosta löytyi ajokuntoinen, tyypit haki mut takas. Silloinkin olin vastustellut ja nostanut hirveen metakan, että ”antakaa nyt ihmisen olla rauhassa ja mä palvon Auringonjumalaa”.

Tai entäpä Ilosaaressa 98? Meikästä tehtiin katoamisilmoituskin. Ja missä mies oli? Makkarakojun aaltopeltikatolla ”rentoutumassa”. Niin mä olin selittänyt kaikille, ja oikein roudannut makuupussinkin sinne katolle, jotta mesta ois kotoisa.

Ja sokerina pohjalla…

Joitain vuosia sitten oltiin kattoo kentällä, kun sinne laskeutui joku helvetin ISO sotarahtikone. NO, siinä sit samalla saatiin kuningasidea lähteä Bremeniin, koska Ryanair myi lippuja 1,99 e ja verot ja koneessa oli tätin mukaan vielä tilaa kahdelle. Lähdettiin siitä vaan ilman matkatavaroita, oltiin 5 päivää ilmoittamatta kellekään mitään ja sit tultiin muina miehinä takas Suomeen. Että sellaista. Kaveri, joka oli tuolloin jo valmistunut lekuriksi, kirjoitti meikälle saikkua yhtä ”pakollista” enkunkurssia varten, ja pyys omaa frendiään kirjoittamaan itselleen saikkua. Tiedetään, syntistä.  En tekis enää.

Syytetään lapsuutta. 😉

Ei siiis tartte olla kännissäkään, että käyttäytyy loogisen  epäloogisesti, uhkarohkeasti tai erikoisesti. Me nuoret miehet vaan ollaan tällaisia. Etenkin laskuhumalassa ja suuressa flow-tilassa meitin toiminnassa ei ole mitään järkeä. Sitä vaan alkaa fiilistellä jotain, ajautuu tekemään kaikkea ei-järkevää ja sit hups. Saattaa käydä niinkuin Nikolle. 😦 Tosin edelleen oon sitä mieltä, että Niko on joutunut rikoksen uhriksi.

Ps. Epärationaalisen käyttäytymisen syytä Nikon tapauksessa voi vatvoa Suomen suurimmalla rikosaiheisella portaalilla täällä! Löysin muuten foorumilta mielenkiintoisen lainauksen, joka oli mennyt meikältä ohi Aamulehdestä. Artikkelissa kerrottin miesnelikosta, joka oli jahdannut toistakin nuorta aamuyön tunteina Satakunnankadulla palolaitoksen luona. Onkohan tää ihan legendaa vai täyttä totta?

Edit: 23.10. Nikon vesietsintöjä jatketaan Mustassalahdessa. AL.

Turvallisuusviikko – Lisää vaaranpaikoista ja oma avautuminen

Asematunneli

Kyl se vaan niin on, että jo valosaan aikaan ahtaat ja epämääräiset paikat on epämukavia ja sit illan mittaan ne muuttuu vaan entistä pelottavammiks… Ite ainaki koitan vältellä kaiken maailman julkisivuremppa-alueita, tunneleita, kaivuualueita yms, joita löytyy yllättävän paljon mm. keskustasta.

Onneks ei kauheen usein tuu pyörittyä esim asematunnelin hoodeilla, mut joskus täytyy sekin alittaa ja aika nopsaa sieltä vaan haluaa pois. En mä tiedä pitääkö täs nyt kauheen tarkkaan kuvailla mikä tän viikon aikana mainituissa paikoissa on pimeellä the thing, eiköhän kaikki tajua ku heittää kuvaa ja muuta matskua kehiin. Tarkotus varmaan ylipäänsä nimetä näitä ”vaaranpaikkoja”. Täl kertaa mainittakoon siis nimeltä Mansen asematunneli. Tosin se tais noustakin esille jo jossain kommenteissa. 🙂

_

Mut joo, tänäänki ku kävelin päivällä kotoo Hämeenpuistosta Sokoksen kautta Fressille, niin matkalta löyty paljonkin taltioitavaa… Ensinnäkin Sokokselta (Kuninkaankatua?) alaspäin viettää piiiiitkä, ilmeisesti julkisivurempan vuoksi kyhätty tunneli, joka huipentuu tunnelin vasemmalla puolella sijaitsevaan porttikongiin, otin kuvat molemmista, eli ite tunnelista että kongista. Yks siinä talossa asuva kaverityttö tiesi kertoo tänää salilla, et se porttikongi peitetään aina illaks/yöks sellasella pressulla ja se on PELOTTAVA. Alla matskua, tosin valosalla otettuja.

_

_

Enpä tiiä oonko mä sit jotenki mammanpoika ku pelkään tälläi pimeetä. Mut on siihen iha hyvä syykin. Asuttiin tosiaan Uppsalassa ennen Manseen muuttoo ja olin muistaakseni kuuden vanha ku pääsin ekoja kertoja isojen poikien messiin. Tällä kertaa leikittiin illalla Stadskogenissa piilosta ja sit kesken kaiken nousi mun siihenastisen elämäni pahin ukonilma ihan puskista. Olin just silloin piilos semmosessa isossa kuopassa ja olin keränny ympäriltä lehtiä ja oksia suojaks päälleni. Liianki hyvä piilo pienelle jampalle. :S

Olin ilmeisesti viimenen jota ei oltu vielä löydetty ja muut lähti sitä ukkosta karkuun ja unohti mut. Jäin sinne yksin ja sit ihan paskajäykkänä ja olin samas paikas varmaa tunnin verran. Mutsi oli ihan paniikis ettiny mua ympäriinsä ku oli ikkunasta nähny et esim naapurin Mikke palas mettästä kotio, mut meitsiä ei näkyny eikä kuulunu ja oli jo ehtiny tulla pimeetäkin… ei ihme jos mamma oli huolissaan. Vaikka eipä se Stadskogen todellisuudes ees oo mikään iso metsä. Tosin pienenä se tuntu siltä kyl. No mut ukonilma meni sit ohi ja uskalsin hiljalleen hiipiä kotio. Paskoja oli isot pojat ku ei pitäny pikkusesta huolta vaan jätti sinne yksin. Siitä asti oon pelännyt sekä ukkosta että pimeetä. 😦 … ja voitte kuvitella, etten ton jälkeen ihan hetkeen päässy isojen poikien mukaan iltasin. xD

_

Ainiin. Sit vielä lopuksi mediamaistiainen jo aiemmin esille nostetusta Kehräsaaresta. Päätin tänää kuvata videoo kännyllä, ku lähin sieltä Fressiltä kotio päin ja oikasin koko komeuden läpi. Kuten videon kesto kertoo, normivauhtia reitin painelee alta puoleentoista minuuttiin… yllättävän pitkä aika etenki pimeellä. .__.