Pilli hellänä

Mä en voi uskoa tätä. Olen ollut koko päivän ihan shokissa. En oikein tiedä mitä nyt pitäisi tehdä.

Aamupäivällä tuli soitto Koskiklinikalta. Pippelivaivani selvisivät.

Mulla on tippuri.

Joo. Luit ihan oikein. Mä en ole varmaan ikinä pelännyt ja hävennyt näin paljon, enkä ollut näin tymistynyt. Mä vaan sopersin, että miten se on mahdollista. Lekuri sanoi, että tippuri, syfilis, satiaiset ja muut vanhat kunnon lerssitaudit ovat yleistyneet ”aktiivisen  seksikäyttäytymisen myötä”.  Mä en tajua. Eiks noi kaikki taudit selätetty joskus 50-luvulla? Ei hitto. Ihmisiä on joskus kuollut tippuriin. Vittu. Mä en ole vuosiin itkenyt, mutta nyt itkin. Mä oon kuppakulli.

Lekuri yritti rauhoitella, että homma hoidetaan antibioottikuurilla, ja että oli hyvä kun tulin heti lääkäriin kun kivut alkoi, mitään vuotoa ei kumma kyllä ole ollut. Nyt pitäisi kuulemma yrittää jäljittää taudinkantajaa ja pitää kondomit visusti menossa mukana. Niin ja olen tietenkin seksikaranteenissa nyt.

Hinkkasin jadedildoo kaikella mitä siivouskomerosta löysin, kloriittella ja käsidesillä ja keitinkin vielä. Olen vaihtanut lakanat ja heittänyt puolet alusvaatteistani roskiin ja porannut kuin mikäkin kakara. Kuka se voi olla? Pähkäilyni johtavat yhteen pikkupimuun, jota nusaisin lukukauden avajaisbileissä. Tietenkään mulla ei ole sen yhteystietoja, että voisin keskustella asiasta.

Ja vielä ironisena kirsikkana kakkuun: iranilainen kohtalokas ihana naiseni laittoi ihan oma-aloitteisesti mulle tänään viestin, tosi kivan ja leppoisan ”moi, miten menee” -kyselyn. Hitto enhän mä voi sitä tässä kunnossa deittailla. Kai tää on joku Allahin kosto mulle kun valitin sen karvasesta toosasta täällä blogissakin.