Viikonloppu kotikotona


Ja meitsi on bäk. Olin siis viikonlopun evakossa testoksesta, kerta ei paljo heruttanu jäädä seuraan noiden äijien lihariiputussessioita… nou nou. Päätin, et lähetään Mitsun kaa mutsin ja siskon iloks. Oli varsin jees viettää ”koko perheen” leffailtaa pitkästä aikaa. Siskokin saatiin jäämään meidän seuraks. Oli useempi eri leffa, hyvää ruokaa, poppareita ja olutta! 😀 Aateltii mutsin kans, et vois tarjota Ansullekin pari kaljaa, vaikka se onki vielä toistaseks alaikänen. Parempi et lipittää ne siinä meidän kans ku jossai mäkkärin kulmilla. 😉

Mitenkäs muuten lukijoilla on aikanaan hoidettu toi alkoholivalistus kotopuolessa – annettiinko kotona ees maistaa vai pitikö vetää nakit silmille kylillä ja hiipiä salaa kotiin? Ja mitä mieltä ootte ylipäänsä, eli mikä olis paras vaihtoehto? 🙂

Tääkin viikko on menny vähä kiireen vallites, kerta koulus jakso vaihtuu ens viikol ja sitä ennen on täs useempi kurssityöpalautus hoidettavana. Jaksaa, jaksaa!

Mut joo, veti vähän hiljaseks toi P-manin edellinen entry ja täytyy sanoa, et jotenkin tuntuu tyhmältä ja tyhjältä nyt alkaa kirjotteleen jotain perusscheissee tänne… mulla oli jo aihekin valmiina, mut taidan säästää seuraavaan kertaan. Toivon kans todella, että Niko löytyy! Näin tos kaupungil pyöries roskiksen kyljessä kadonnut-ilmotuksen samaisesta henkilöstä. Eihän sitä tiedä, noikin ilmoitukset voi auttaa etsinnöissä ratkaisevasti. Tsemppiä!

Mainokset

4 Responses to Viikonloppu kotikotona

  1. yontte says:

    Meillä kotona alkoholivalistus oli melko perussuomalaista. Siis uskottiin, että tikanpoja lentää itse pesästä ulos, vaikka aluksi räpiköiden. Piti faija mulle pari kertaa puhuttelun, kun tulin ihan hirveässä kaatiksessa himaan. Lähinnä siksi, että pelästytin äidin niin pahanpäiväisesti. Silloin kun ei noita kännyköitä ollut ja äiti oli kotona sydän kylmänä, että missä se poika nyt menee.

  2. Reeno says:

    Meillä lapset kasvatettiin urheilemaan tai soittamaan erilaisia musiikkivehkeitä, ei siinä ehtinyt pahemmin ryyppäillä 😉
    Isällä ehdoton nollalinja, ei kartsaa ei viinaa, ei tupakkaa.. Äiti sitten vähän höllempi ja sitä tuli monta kertaa käytettyä hyväksi angstiaikoina. Osti pari pulloa yleensä ja sitten kavereiden kautta loput juomiset. Äidille sai aina soittaa, oli kellonaika tai kunto mikä hyvänsä, eikä se yleensä edes saarnannut vaikka olisi vähän tukka kipeenä aamulla hiippaillutkin.. En kylläkään koskaan tullut kunnon kaatiksissa kotiin, ne on kokeiltu vasta vanhemmalla iällä. Saattaa vaikuttaa asuinympäristökin, mihin sitä maalta pääsee kun välimatkat olivat ihan kiitettäviä.. Istui kotona ja luki runoja niinkuin kilttien tyttöjen kuuluukin 😉

    Kaikista paras tyyli varmaan on sellainen että nuoren annetaan kotona maistella ja kerrotaan suht avoimesti miten alkoholi vaikuttaa, miten sitä tulisi juoda ja miten ei. Tärkein pointti varmaan on pitää linjat auki lapsen ja vanhemman välillä, siksi äitikin varmaan uskalsi pitää suht löysää kuria kun tiesi että hädän tullen kuitenkin ekana soitan sille.

  3. mntt says:

    Meidän suvun alkoholikasvatus on ollut aina hyvin kyseenalainen ulkopuolisten silmille. Koska suvun juhlissa ja pitkinä pyhinä iloliemi on virrannut enemmän kuin lasten silmille sopii näyttää, olen itsekin saanut hyvin aikaisessa vaiheessa ”valvovan silmän alla” juoda ensimmäisiä humalatilojani.
    Periaatteena on ollut se, että kunhan rippikoulu on käyty, saa boolikulholle kulkea luvallisesti. Ja jossei riparia ollut käynyt, vanhemmat serkut toi nurkan taakse mukillisen.

    Sinänsä silloin nuorena se oli ihan mieletöntä, että sai juopotella luvan kanssa, ei tarvinut lähteä kavereitten kanssa keskustaan toikkaroimaan pussikaljalle ja palelemaan.
    Mutta koska sosiaaliset siteet olivat vahvemmat kuin sukujuuret, kavereitten kanssa kännäily vei jossain vaiheessa voiton. Toisin sanoen ekat kokeilut meni sukupirskeissä, sen jälkeen ”konkarina” piti lähteä kavereitten kanssa pihalle.

    Jossain yläasteen ja lukion välillä illanistujaiset kotona veivät voiton. Siirryttiin ”aikuismaisesti” sisätiloihin. Silloin se äiti hankki ne pari luvallista siideriä, kavereitten isosisarusten kautta hankittiin loput tiukemmat. Kotiintuloajoista pidettiin kuuliaisesti ja tunnollisesti kiinni, mutta kotiintulokunto vaihteli totta kai. Puhelimen tavoitettavissa piti aina olla.

    Sitten 18-vuotiaana autolla ajo ja kuskin rooli veivät voiton, ei ollut pakollista tarvetta enää olla pippaloissa ja baareissa rypemässä. Pystyi lähtemään ihan selvinkin päin likkaporukalla vaikka vaan jorailemaan.
    ..Nyt sitten on alkanut taas kuningas alkoholi hallita asemaansa, koska enää ei etäisyyksien puolesta kuskia tarvita ja taksiinkin on varaa.

    Itse olen toisaalta tällaisen vapaan alkoholikasvatuksen puolella, että oikeasti vanhemmat ovat läsnä ja valvovat nuorten ensimmäisiä kokeiluja. Koska voisin väittää, että kovinkaan moni ei jätä ensikokeilujaan täysi-ikäisyyteen, oli kuinka tiukat rajat kotona hyvänsä. (Sanokaa muuten vastakommentteja, jos vain on). Kunhan homma vain toimii. Mutta tuo valvontapuoli meidän suvussa kyllä jäi omien kokemusten mukaan puuttumaan lähes kokonaan. Harmittaa, että joistakin serkuista on tullut hyvinkin viinaanmeneviä, koska malli on ollut sellainen ja se on ollut tapa toimia aina. Väittäisin, että alkoholin kulutus olisi meiän piireissä monilla pienempi, jos meille nuorille (lue: LAPSILLE) ei viinaksia olisi niin avomielisesti tarjottu.

    Tarvii kuitenkin tässä vaiheessa kiittää porukoita, joiden ansiosta kuitenkin itse olen osannut asettaa jotain rajoja omalle juomiselle. Niitten kanssa pystyi keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta ja he pitivät alholivalistusta hyvinkin tärkeänä (kun malli oli mikä oli).

    Se alkoholin tarve ei ole koskaan ollut itselleni siis mikään pakkomielle, ilmankin pärjää. Mutta väittäisin, että vähemmän käyttäisin, jos tällaista sukurasitetta ei olisi. (;

  4. E-rich says:

    Kiitos kommenteista! Reeno, toi luottamus sun ja äitis välil on kyl tosi hieno juttu! Varmaan säästäny sut kyl siltä pahimmalta teinirypemiseltä. 🙂

    Ja mitä musiikkiin ja urheiluun tulee, nii mul vähä sama homma, sello + skeittaus suht koval tasol (ainaki silloin nuorempana) esti pahimmat sekoilut, ku noihin harrastuksiin oikeesti halus panostaa! ja molemmat on edelleenki kuviois, eli se kertonee kans jotain.

    mntt, mukavaa, että säkin oot taas kommailemas! 🙂 Tosta teidän alkoholikasvatuksesta on kyl helppo saada varmaa vähä vääränlainen negasävytteinen kuva ulkopuolisen silmin. Mut mun mielestä toi on ihan hyvä systeemi, kun sitä vähä avasit, etenki jos koko suku on samoilla linjoilla, eikä ihmettele pelkästään yhen perheen muksujen ryypiskelyä. 😉

    Mähän olin pahimmassa teini-iässä ku muutettiin mutsin ja Ansun kans Suomeen. Oli vähä vaikeuksia sopeutua tänne alkuunsa, nii seilasin tosi paljo sit Mansen ja Malmön väliä.. tosin ei sielläkää erityisen helppoo ollu, kerta asuttiin aiemmin Uppsalas… uudet tyypit ja pieni pätemisen tarve siinä 15-16 -kesäsenä ekoja kännejä vedellessä. Ja mikäs siinä oli ryypätes – faija ei ollu juurikaan himbessä ja se jätti mulle aina rahaa enempi ku tarpeeks. Pappa har betalat mun teiniryypiskelyt siis aika pitkälti, terveisiä vaan isukille!

    Mutsille sit jossain vaihees uskalsin avautua mun Malmön reissuista ja siitä lähtien meil alettiin kotona puhua alkoholista paremmin ja sit oli lupa maistellakin eri laatuja. Mutsi sano, et sil oli joskus suunnitelmana et mä vetäisin ne ekat kännit kotona, turvallisissa olosuhteissa. Noh, ei toteutunu.

    Nyt ollaan opittu ns. vahingosta ja yritetty Ansun kohal tehä jutut paremmin. Puhun musta ja mutsista me-muodossa sen takia, et oon se Ansun ainoo isoveli ja aika nuoresta pitäen olin myös ”mies talossa” ku porukat eros ja me muutettiin ilman faijaa suomeen. Kummasti joutu ottaa vastuuta siinä… mun malmön reissut oli varmaa aluks myös vähä sitä kapinaa ja vastuunpakoilua.

    Mut niin summa summarum: mutsin kans voi puhua ja saa kokeilla, faijaa ei kiinnosta mihin sen antamat rahat menee. Mutsiin voi luottaa aina, faijaan enimmäkseen silloin jos se pystyy pelastaan tilanteesta rahalla (kuten taannoin yksityisjetillä italolandiasta kotio). Mut sellanen todellinen luotto on kyl pelkkää harhaa. Onneks Ansu ei oo keksiny reissata Malmöseen niinku mä. Enkä päästäiskään sitä sinne yksin! 🙂

    Ite innostuin kans sit täysikäsenä enempi siit autoilusta ja jäi ryypiskelyt vähemmälle, sit armeijan jälkeen lähti taas kunnol käyntiin tää kännikulttuurin vaaliminen, eikä se nyt ainakaan laantumaan päin oo ollut ku alko noi opiskelut. Mut ei tosiaan oo mikään pakkomielle juoda… mut ei oo helppoo ku asuu kahen äijän kans samas lukaalis ja jontte tarjoo meille paaaaaljon nallee ja muita virvokkeita! ….. p-manin ponusta puhumattakaan. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: