Totuuden hetki Sarille ja tippuriteinille

Yksi vittumaisimmista viikoista pitkään aikaan takana. Nyt rentoudun hyvän punaviinin parissa, Totuuden hetken äärellä. Aijaijai Sari, myönsi jo käyttäneensä pimeää työvoimaa. Miksi ton naisen sukunimeäei löydy mistään? Mä olen ihan varma, että toi muija saa kaikenmoista jeesustelua osakseen siksi, että kyseessä on autististen lasten opettaja. Vammaisten parissa työskentelevienhän pitäisi olla jotain vitun Maria Magdaleenoja…

Ai niin, kuppaepisodi etenee: epäilen siis saaneeni tartunnan yhdeltä opiskelijatytöltä, jota vetäisin syyskuussa. Mulla ei tietenkään ole sen puhelinnumeroa, mutta muistan sen puhuneen, että yhden ison ainejärjestön puhis on sen kaveri.  Otin tyyppiin yhteyttä ihan muina miehinä, puhiksen numero oli järjestön sivuilla. Soittelin ja kyselin ”Annen” numeroa muka kouluasioissa, täydestä meni, vitun kritiikitön idiootti. Parin soittoyrityksen jälkeen sainkin mimmin kiinni.

Lyhyen sananvaihdon jälkeen asia alkoi selvitä hyvin nopeasti. Muija paljasti tienneensä koko ajan, että sillä oli tippuri, ja halusi kuulemma TAHALLISESTI TARTUTTAA KALTAISENI SÄÄLITTÄVÄN KOLMEKYMPPISEN GIGOLON! Jumalauta! Muija totesi asian niin vitun nyrpeästi ja itseensä tyytyväisenä, paraskin oravia pelastava femakkolehmä. Meni muija aika hiljaiseksi kun totesin kylmän rauhallisesti, että käräjillä tavataan kultsi. Oulussa joku mies sai muistaakseni aika kovan tuomion HIVin levittämisestä, joten kaipa tippuristakin jotain rapsahtaa. Muija meni ihan hiljaiseksi luurin toisessa päässä. lopetin puhelun. Nyt vastaajani on täynnä hysteerisiä poruviestejä, mut en jaksa purkaa niitä vielä. Pitää keksiä, millaisen opetuksen antaisi eukolle. Kun en oikeesti jaksais tonne käräjille mennä kun pitäisi sen läskinkin kanssa siellä tapella.

Haa, nyt taitaapi Sari saada potkut, haiskahtaa alkoholismilta….