Turvallisuusviikko: Kaupin urheilupuistoon ei kannata eksyä

Kaupin urheilupuisto on laaja, yhtenäinen urheilualue suht lähellä Tampereen keskustaa. Kauppi sopii ihanteellisesti lenkkeilyyn, koiran ulkoiluttamiseen, leikkipaikaksi, uimapaikaksi sekä tietty leppoisaan luonnossa käyskentelyyn. Kaupissa liikkuu päivällä paljon porukkaa, koska sieltä löytyy jaliskenttä, pesiskenttiä, koirien kilparata sekä tietty upeaa luontoa. Myös alueen asukkaat ovat päivällä liikkeellä. Tämän vuoksi Kauppi ei vaikuta pelottavalta paikalta, vaikka siellä joitain pulsuja ja itsestäänpaljastelijoita saattaakin kohdata.

Kun aurinko laskee ja yö hiipii yksinäisen metsässä kulkijan ylle, alkaa alue vaikuttaa luotaantyöntävältä jopa näin miehenä. Ja määkin olen aika monta yötä hillunut keskenäni pimeessä armeija-aikoina. Itseasiassa iltahämärässä metsämaisema, järvi ja  kalliot näyttävät vielä upeilta, ja suomalaisen luonnon kauneus tunkeutuu syvälle tajuntaan. Hämärässä silmä erottaa vielä suurimmat  yksityiskohdat, eikä metsämaasto ole hengenvaarallinen tottumattoneemmallekaan kuljeskelijalle. Toki huono tasapaino, kiire ja huolimattomuus voi saada kenet tahansa kaatumaan ja kompuroimaan. Myös liukkaus, sumu ja sade luovat omat haasteensa.

Vaikka Kaupin alueen päälenkkipolut on hyvin valaistut, metsä ei ole. Pimeässä liikkuvaa vaanii  monet sellaiset vaarat, joita ei tule päivällä edes ajatelleeksi: syvät kuopat, rotkot ja jyrkänteet. Sellaiseen humpsahtaessaan murtuu helposti luita. Myös pää voi iskeytyä kiveen, kantoon tai kovaan maahan ja taju lähteä –  hetkeksi tai pidemmäksikin aikaa. Vaikka suurimmat pudotukset  on yleensä merkitty, pienemmätkin voi koitua kohtaloksi. Muistappas siis katsoa mihin astut.

Katso jalkoihisi!

SUOMALAISET EKSYVÄT METSÄÄN YHÄ USEAMMIN

Yhä useampi suomlainen eksyy metsään. Syitä tähän on mm. vanhusten määrän lisääntyminen, ihmisten uusavuttomuus luonnossa sekä liian suuri luottamus paikannuslaitteiden apuun. Pimeällä eksytään luonnollisesti helpommin kuin valoisalla. Liikkumista vaikeuttaa myös sateinen keli ja/tai sumu. Paitsi että metsään eksytään, siellä on myös helppo teloa itsensä. Kuinkahan monta kertaa meikälläkin on venähtänyt nilkka, murtunut käsi tai sit oon kopauttanut pääni puunoksaan tai kaatuessani juurakkoon. Onneksi ei ole käynyt kuitenkaan pahemmin.

Suht vaikea suunnistaa pilkkopimeässä.

Pimeä metsä ei anna armoa, jos sinne päätyy vahingossa vaikkapa baari-illan jälkeen. Ja mitä kokemattomampi luonnossa liikkuja, sitä enemmän kannattaa välttää pimeään, ja etenkin tuntemattomaan luontoon, joutumista. Äläpä siis lähde oikomaan himaasi metsän poikki pakkasyönä baari-illan jälkeen. Kaunis aie voi päättyä rumasti. Järki käteen!

PIMEÄSSÄ LIIKKUMINEN VAATII OIKEAT VÄLINEET

Ja vaikka mukana sattuis olemaan se oma kännykkä, joka sekä näyttää valoa että toimii paikannuslaitteena, ei kannata silti riskeerata henkikultaansa turhaan. Entäpä jos akku loppuu, puhelin putoaa ja häviää tai risukasojen keskellä ei olekaan kuuluvuutta?  Myös huonot kengät lisää kaatumisriskiä. Erilaisten trendivaatteiden nyörit, huput ja muut erikoisuudet saattaa takertua oksiin tai piikkilanka-aitoihin, ja pahimmillaan aiheuttaa kuristumisen tai tukehtumisen. Auts.

Siis mähän kannan tollaista aina mukana... 😉

Voi vaikuttaa siltä, että pienet lapset tai vanhukset telovat itsensä metsässä, mutta eipä se ihan niinkään mene. Sisäministeriön mukaan maastoon eksynyitä ja/tai siellä itsensä loukanneita on ollut viime vuosina n. 400. Esimerkiksi 1970-luvulla etsintöjä tehtiin noin 100-150 ihmisestä.

Miten sinä vältät eksymisen ja/tai loukkaantumisen maastossa?

Mistä mielestäsi johtuu, että vuosittain eksyneitä on yhä enemmän?

Mitä tilanteelle voisi tehdä?

Kerro ja kommentoi!