Turvallisuusviikko – Episode 3 out now!
20.10.2009 21 kommenttia
Hiiop!
Turvallisuusteemalla siis jatketaan tää viikko, kuten uhottiinki. 🙂 Aattelin jatkaa vähän vielä ekan episodin teemaa sivuten, eli erilaisista keinoista suojella itseään, jos nyt syystä tai toisesta tulee yksin pimees liikuskeltua…
Tietysti se perinteisin kikka on leikkiä puhuvansa puhelimeen… parempi tietysti, jos oikeesti puhuukin. Ja vaikka jutusteliskin mitä tahansa perusscheissee, nii on hyvä mainita aina silloin tällöin missä päin on menossa. Myös sopimukset soittaa paikkaan A, kun pääsee perille paikkaan B on hyväksi havaittu keino. 🙂
Jos satut omistaan koiran (huom. etenki naiset) nii onhan siitäkin jotain apua, vaikka miten pikkunen tahansa oliskin… kylhän ne vähintään metelin nostaa jos joku hyökkää ja varmasti ne potentiaaliset hyökkääjät pitää koiratonta naista pimeellä helpompana ”saaliina”. Mut samal se koira myös altistaa pimeyden vaaroille, lenkillä ku pitää käydä – kesäaikaan ehkä kertaalleen pimeellä, talviaikaan melki kaikki lenkit sijoittuu pimeeseen tai ainakin hämärään ajankohtaan. Ilman koiraa tuskin joka päivä tulis ees sinne pimeyteen lähdettyä. Tietty paras vaihtoehto olis kerätä joku poppoo johon kuuluu useempi koira ja omistajat tai jos ei onnaa, nii pyytää sit joku muu kaveri lenkille seuraks. Tai jos on tarpeeks iso ja pelottavan olonen koira, niin se toimii jo sellasenaan… tai jos tytöt omistatte pelottavan näkösen kundikaverin, se ajanee varmaa kans saman asian. 😀
Tärkeintä olis muistaa: ÄLÄ lähde yksin pimeellä mihkään metsään, järvenrantaan tai ees ylipäänsä pätkille mis ei oo valaistusta… eikä ne kaiken maailman ”oikopolutkaan” oo niin käteviä loppupeleis.
Edelleen haluan toistaa itseäni näis turvallisuusasioissa: eli jos tilanne vaikuttaa uhkaavalta, niin se on ihan turha raavaimmankaan äijän kuvitella, et kannattaa jäädä testaan kuka on kaupungin kovin jätkä. Ehei, ekana kannattaa käyttää tervettä järkee – eli pääseekö tilanteesta mitenkää pakoon: JUOKSE!!! Mulle ainaki on taottu päähän pienestä pitäen, et paras itsepuolustus on tilanteen välttäminen. Ja kuten monet itsepuolustuslajit painottaa: lajia reenataan vain ja ainoastaan siks, ettei niitä taitoja joutuis käyttään. Ikinä. Eli se ennakointi on pop.
Kuten aiemmin mainitsin, ei oo teräaseiden tai muidenkaan aseiden kanniskelu Suomessa laillista, joten joutuu vähän soveltaan, jos haluaa tuntee olonsa ees vähän turvallisemmaks. Toista se on jenkeis… olikohan se ny esim Floridan osavaltio mis on lupa puolustaa omaa kotia ja tonttia tuliaseilla, tarvittaes vaik tappavasti. Ja sit Suomes ei saa hiippailla tyyliin ees voiveitsen kans. xD
Mut niin siitä soveltamisesta. Avainnippu ny tietty on yks hyvä ja sen pitäis olla oletuksena mukanakin. On myös fiksua tsekkailla maastoo muutenki sillä silmällä – kaikki kepeistä kiviin ja hiekasta koiranpaskaan toimii ja saattaa pelastaa tositilanteessa. 😉
Sitä paitsi sen laittoman teräaseen kanniskelussa on muitakin miinuspuolia ku se ite laittomuus… kannattaa etukäteen pohtia esim seuraavia juttuja aika tarkkaan:
Oletko tarvittaessa valmis…
a) … ylipäänsä käyttämään moista kapinetta?
b) … hyväksymään, että ase saattaa taitavamman käsissä kääntyä sinua itseäsi vastaan?
c) … elämään sen kanssa, että vahingoitat toista ihmistä pysyvästi?
d) … kantamaan teon lailliset seuraukset?
e) … johonkin vielä pahempaan?
Häläri!
*****
Nää nyt tuli ekana mieleen noista huonoista puolista. Täytyy sanoo, et ite en ainakaa kuvittele olevani iha niin kova jätkä, et kanniskelisin teräasetta ympäriinsä. Onneks on pirun nopeet kintut…. Tän sanottuani, voisin heittää ilmoille nyt mielestäni parhaan laillisen vaihtoehdon:
–
Jos olisin nainen, tai mul olis tyttöystävä atm, ostaisin sille (tai no miks en itellekin) ehdottomasti tämmösen 115dB:n signaalilla varustetun henkilökohtaisen hälärin. Ääni kantaa 1-3km, mut koska se on ”kohdistettu”, ei se kaikeks onneks vahingoita käyttäjäänsä. Pieni, näppärä ja käytettäes varmasti huomiota herättävä vekotin. Meh likes.
Nyt haluaisinkin kuulla muiden mielipiteitä aiheesta. Onko vaaratilanteista omia kokemuksia? Jos, niin miten siitä selvisit, vai selvisitkö? Miten sinä suojelet itseäsi pimeällä? Vinkkejä, kritiikkiä, kommenttia!
–
Ja seuraavasta vaaranpaikasta kirjoittelen vähän myöhemmin vielä erillisen entryn. Turvallista päivää, tyypit! 🙂
Ristipissarit 
Törmäsin muuten aselakeja ja muita tutkiessani aika jäätävään juttuun. Näemmä pelätä saa muuallakin ku pimees, jopa kotona omaa pientä lastaan. :S Tuo se on rankkaa. Propsit äidille jaksamisesta ja muun perheen suojelemisesta… http://perheklubi.net/viewtopic.php?f=59&t=69166
Täytyy sanoo, et tosi tärkee aihe ja varmaa kirjotettais myös perheen sisäisestä turvallisuudesta, mikäli jollain meistä olis jotain kokemusta aiheesta. Otetaan toki myös lukijoiden kirjoituksia vastaan ja voidaan julkaista nyt turvallisuusviikon aikana! Joten eiku naputteleen! 🙂
Hyi saatana. Eerikki, auts, kauheita juttuja postailet. Mä meinasin oksentaa, ku luin ton perhekerhon tarinan. Tuli mieleen meidän tuttavaperheen tyttö, jolla on autismi, epilepsia, aggressiivisuushäiriö ja piirteitä narsismista. Tyttö on vissiin nyt 7 ja perhe joutui muuttaan ulkomaille, kun Suomest ei saatu apua ja muut lapset joutui kiusaamisen kohteeks (= hengen vaaraan) koulussa ton nuoremman hulttion takia…
Ei voi ku ihmetellä, miten mutsi o jaksanut pyörittää tota hullujenhuonetoimintaa noin kauan itse laukeamatta. Toi 5-vuotias poika on täysi sosiopaatti ja narsisti, joka haluaa vain vahingoittaa itseään ja muita. 😦 Aivan hirveä tilanne, jos äiti joutuu 24/7 valvomaan ja suojelemaan perheen muita skidejä, ettei yksi tapa heitä. Ei voi edes nukkua ja joutuu telkeemään perheen pienimmän lukkojen taakse, kun vie vaikka itte roskat. Muuten tää vanhempi vahingoittais sitä. Oksettavaa!
Koko perhe on varmasti valmista hoitolaitoskamaa kohta, jos tuo jatkuu. Vaikka olisi kuinka rakas ja välillä ihana tuo pieni poika, niin se, että muut lapset on jatkuvasti mustelmilla ja tappouhkausten kohteena, kertoo, et poika tarttis hoitoa, jopa pakkohoitoa, ja HETI. Jos meikäl ois lapsia, en ikimaailmas riskeerais kolmen lapsen ja omaa henkeeni yhden häiriintyneen takia. Vaikka ois kuinka oma rakas skidini. Mut vaikea tilanne mutsille, aivan satavarmasti. 😦
Ja jep, todellakin! Perheen sisäisestä turvattomuudesta otetaan lukijatarinoita vastaan. Itte ei oikein osaa aihetta käsitellä, ku ei ole ollut syytä kokee turvattomuutta esim. tossa määrin, ku perhekerhon tekstissä… Mutta monil varmasti on kokemuksii…
Joo, mul ei oo oikeen mitää sanoja tohon… toi oli vaan nii järkyttävää luettavaa. Miten tollaseen päädytään? Tekstistä kuitenkin sai kuvan todella rakastavasta äidistä ja ns. turvallisesta kasvuympäristöstä. Mikä saa 5v lapsen haluun tappaa sisaruksensa ja vanhempansa? Pelottavaa. .__.
Luitko kuinka pitkälle tota viestiketjua? Se perheen äiti syventää sitä kertomustaan aika monessa kohtaa jälkikäteen ja täytyy sanoo et aika huuli pyöreenä tota ketjua lueskelin. Huhhuh.
Tää nyt on vähän tällainen vitsijuttu, mut tuli mieleen noista teräaseista ja varustautumisesta. (:
Mun yks kaveri yläasteaikoina kävi tossa naapurikaupungissa treffeillä jonkun nettitutun kanssa. Ja vaikka olikin treffit kuinka sovittu julkiselle paikalle, tää tyttö skarppina kanto aina haarukkaa mukana. 😀 😀 😀
Ite välttelen pimeetä kaikin mahollisin keinoin, mutta sitten jos joudun kävelemään pimeellä, puhun kovaan ääneen puhelimessa.
Tai sitten näytän mahdollisuuksien mukaan itse niin salaperäiseltä hiipparilta että hyökkääjämiehet pysyy kaukana. 😉
..joskus meinaa mutsin koiraa ulkoiluttamaan lähtiessä oon miettiny asuvalintaa, niin mahdollisimman iso (ja rotevan näköinen) takki ja pipo (ettei hiukset näy) saa olon tuntumaan himpun verran turvallisemmalta. 🙂
Tiedätkö mntt, mun serkkumimmi tekee ton saman. Verhoutuu kundin näköseks lenkeille! Hiukset piiloon pipon alle, miehensä verksut tai tuularit (ns. taisteluhousut, koska jalka nousee!), aina hyvät kengät ja yrmy ilme! Ja kuulemma hän on se, jota pelätään… 😉 Toi haarukkakin on hyvä, laillinen. Naisilla luonnollinen vois olla kans jotku kynsisakset? Mulla on avaimenperä, jos on pitkä korkkiruuvi ja ruuvari ja vitun kirkas ledi, jolla voi yrittää sokaista…! 😉
Ja äiti osti mulle pienelle tytölle baariin pienen taskusuihkulakan ku täytin 18. (: Menee pippurisumutteesta, ja ihan laillinen.
Haarukka kun taas tippuis sitten yökyläillessä kumeja kaivellessa, vois aiheuttaa hämminkiä. 😉
Niin siis minulta tuo viesti. (:
Joo, noi kaikki erilaiset lakat on varmasti naisille käteviä. 🙂 Vois vähä porukkaa ihmetyttää, jos vaikka meitsiltä tipahtais pari tigiä esille takataskusta xD
Tosin se huono puoli nois lakois taitaa muuten olla, et joudut ravisteleen saadakses jotain sieltä ulos…
Haha… no joo täytyy sanoo, et vois kyl vähä ihmetyttää jos illan hämärinä tunteina ja herkkinä hetkinä tytöltä pölähtäis haarukka tai koko aterinsetti laukusta. 😀
1. tää KKK sopii kelle vaan kulkijalle… Kierrä Kulmat Kaukaa, eli älä liiku talon kulmia ’nuollen’. Monest hyökkääjät oottaa kulman takana piilossa. Mitä kauempaa kulman kiertää, sitä enemmän saa peliaikaa, eikä kävele suoraan kyttärin syliin. Ja sitä paitsi kulman takaa on helppo iskee nyrkillä tai teräaseella, eli älä oo liian helppo…
2. Liiku fillarilla, jos tilanne sallii. Täs on huonot ja hyvät puolet tietty. Mun frendi Henna kulkee aina Pyynikiltä baariin taksilla tai kesällä fillarilla. Se on koominen näky 10-senttisis koroissaan (pituuskompleksi) painaessaan pitkin Hämppii, ja perkele, tiett ilman kypärää, ettei hiukset mee. Joo, en sit tiedä, onko toi lopulta pahempi. No, ehkä kaatuminen on sit parempi vaihtoehto ku joutuu vaiks raiskatuks, ymmärrän. Baarireissulla on joo aina mahdollisuus, et vois kännissä kaatua, mut Henna on välttäny sen niin, et taluttaa fillarin himaan aamuyöstä ja jos tulee hätä, se hyppää satulaan sit vaan tarvittaessa. Aika mimmi!
3. Silmät selässä: Älä kulje huppu tai huivi syvällä päässä. Sellaisen kimppuun on liian helppo hyökätä huomaamattomasti. Ja kääntele sitä päätä ja taiigaa, ettei kukaan seuraa sua, ku sujahdat johonki kotikäytävälle, alat kaivaa avainta, oot astumassa autoon tms. Itseasias avain kantsii pitää esillä, eikä kaivaa sieltä laukun pohjalta…
Nyt, meikä lähtee juokseen, ku on viel valoisaa. Ja pitäis vissiin Tiinaaki nähdä… Long story, taas paljon tapahtunut.
Morooo… 😉 Be safe!
Erpa, mä luin kauhusta lamaantuneena KOKO ketjun. Ei kai tossa oikein muuta mahdollisuutta ole kuin kehityshäiriö?! tai siis meikän ymmärryksen mukaan 5-vuotias ei niinu normaalisti terveenä käyttäydy noin, vaikka ois kuin huono päivä..
kuulosti tosi selkäpiitä karmivalta. ja tuli tosiaan niin mieleen toi yks case, jost mutsi on kertonut. vittu, on siinäkin, piti perheen muuttaa ulkomaille, ku suomes ei otettu vakavasti … paska yhteiskunta.
Vaikka tää teidän aihe onkin tosi hyvä, varsinkin jos tänne eksyis vähän nuorempia lukijoita kattelemaan et miten kartsalla kannattaa toimia, niin turvallisuutta kaduilla lisää myös se että ihmisiä ei jatkuvasti kehoteta olemaan varpaillaan ja pelkäämään lähimmäistä.
Tottakai maailma muuttuu eikä lintukotoja taida olla enää missään (paitsi meijän kotona tietenki 😉 ), mutta esimerkiksi turvattomuuteen ”yllyttäminen” kannustaa jengiä kantamaan niitä haarukoita ja veitsiä ja lakkoja, ja kun sellainen on mukana, sitä saatetaan myös helpommin käyttää toista vastaan. Vaikka tilanteesta voisi selvitä puhumalla tai vain poistumalla paikalta.
Maaseudun Tulevaisuudessa oli artikkeli siitä, kuinka suomalaiset tuntevat olonsa turvattomammaksi kuin ennen. Kuitenkin tutkimuksessa suomalaiset tunsivat olonsa edelleen turvalliseksi, kuitenkin vähemmän kuin aiemmin. Tiedotusvälineilläkin on oma vastuunsa turvallisuuden ylläpitämisessä. Jos joka tuutista huudetaan kuinka taas tapahtui jotain ja kuinka nyt kannattaa vaihtaa teräskärkimaihareihin ja kantaa sitä moraa taskussa, maailmasta tulee varmasti turvattomampi.
Sekava sepustus 😀 mutta ehkä joku ymmärtää.. Ensimmäinen lähtökohta turvassa oloon on ajatus, että kanssaihminen on toiselle hyvä.
Mulla on monesti ollut moukan tuuria mukana kun baarista ei tietenkään oteta taksia vaan kävellään kotiin.. Sitä mietti pariinkin kertaan piikkikorkojen kanssa narkkarislummin kautta oikaistessa että oliko hyvä idea.. Noh, ei ole käynyt mitään, ainoat tilanteet ovat ehkä laitapuolen kulkijoiltakin kyselyjä että osaan herätä paikallisjunassa ennen oikeaa pysäkkiä.
Hyvä neuvo hyökkäyksen sattuessa on sekin, että meneekin itse hyökkääjän päälle ja muistaa huutaa! Kova ääni yllättää, ja saattaa houkutella auttajia paikalle, lisäksi hyökkääjälle on yllätys että uhri käy päälle ja sitten vasta rimpuilee irti otteesta.
Pitäiskin veljeltä taas kysyä miten ne otteista vapautumiset oikein menikään, kun se käy taekwondossa.. Ei se varmaan sais niitä mulle opettaa mutta jos ei kerrota kellekkään 😉
Moro, Reeno! Oikeen hyvä ja asiallinen kommentti taas kerran. 🙂
Oot ihan oikees, et tää aihe saattaa myös lietsoo sitä turvattomuuden tunnetta, mut ei ainakaan Tampere ja muut isommat kaupungit oo kovinkaan turvallisia, ikävä kyl, vaikka Suomi moneen maailmankolkkaan verrattuna viel suht turvallinen onkin.
Ja muutenkin, koettiin tarpeelliseks antaa omia mielipiteitä ja esimerkkejä et JOS tilannetta ei oo onnistunu välttään tai siitä ei pääse jotenki nopsaa pois, koska näinkin voi käydä. Oltais toki voitukin mainita, et eihän näitä ny ihan niin paljoa tapahdu. Enkä usko, et kukaan nyt tän perusteella alkaa niitä haarukoita ja muita raahaan mukana. 😀 Sitä paitsi ainakin omasta mielestäni kirjotin nimenomaan teräaseiden vastaisesti. Koiranpaskaa on onneks kaupungeis aina saatavilla. 😉
Voisinki kirjottaa viel tän viikon aikana entryn, jossa muistutan näistä worst case scenario -tyyppisten tapausten epätodennäköisyydestä ja Suomen yleisestä turvallisuudesta. 🙂 Ja nää kaikki entryt on lähinnä meidän kirjoittajien omia mielipiteitä, eli ei parane kuitenkaan ottaa niitä vedenpitävinä tosina, vaan punnita asioita oman pään kautta, kuten säkin juuri teit.
Sanon meidän turvallisuusviikkojen kiihkoilun pouolustukseks vielä sen verran, et ite oon matkustellu aika paljon ulkomailla ja mones maas mul on paljon turvallisempi olo pimeellä ku meidän Manselassa koska:
a) muualla tuntuu olevan kovemmat rangaistukset -> ihmiset käyttäytyy paremmin.
b) Suomes läträtään viinan kans moninkertasesti verrattuna vaik eteläiseen Eurooppaan, joten niitä kännisekoilujakin tapahtuu suhteessa enempi.
Toi Nikon tapauskin lietsonut pelkoa ja turvattomuutta just siks, et siihen liittyviä juttuja puskee vastaan ihan joka tuutista. Onhan niitä muitakin nuoria kadonnut jäljettömiin, mut ei ainakaa mun omat reaktiot oo ollu ikinä aiemmin ihan näin valtavii… 😮
Ja noista rankuista sen verran, et esim arabimaissa on edelleen tää silmä silmästä -henkinen lakisäädänne. Jos pöllit, sulta katkastaan käsi jne.
Mun naispuoleinen kaveri matkustelee yksistään paljo nois arabimaissa: saudeissa, egyptissä, jemenissä, arabiemiraateissa jne. ja se siel on tiedustellu noita juttuja. Kerranki joku mies oli sille vaan sanonu ”lohdutuksena” keskellä yötä, ettei hän vois tehdä mitään vaikka haluaiskin, koska sais siitä niin kovat rankut ja pilais oman elämänsä täysin…
Ja kiitos Reeno tosta ”hyökkääjän päälle” -vinkistä. Tuli vähä uutena etenki naisen suusta. Kuulostaa kyl odottamattomalta vaihtoehdolta ja vois toimia. Yllätyksellisyys on da thing.
Tuskin joku raiskaajakaan osais oottaa, et muija tempasee maasta koiranpaskaa ja sipasee omalle naamalleen… vois olla melko hämmentävä hetki hyökkääjälle ja tilanne jäädä siihen. Eihän koiranpaskaan yleensä kosketa ees pitkällä tikulla, mut jos se pelastais tilanteesta, nii luulis koskevan ihan omin käsinkin… olettaen, et sitä olis sopival etäisyydellä.
Kyllä meikä ainakin toivoo, että jokainen lukija nimenomaan osais sulatella vinkkejä ja varakeinoja oman järjen avulla. Mutta niinhän se tuppaa oleen, että ne, joiden pitäisi syystäkin olla vähän varuillaan, ei sitä ole, esim. isommis kaupungeissa SuomessaKIN. Sitä vaan ajatellaan, että ei vilkkaassa kaupungissa, ja ”pienessä” kaupungissa (verrattuna vaiks Stockikseen, Berliiniin tai sit rapakon taa NY:iin) mitään pahaa voi käydä ja että kuka nyt haluis tehdä mitään kellekään tämmöisessä Manselan kokoisessa tuppukylässä. Kyl Hesa o pahempi, mietitään!
Sit taas toisaalta, ne jotka asuu kaikin puolin turvassa (esim. jossain perälandella, mihin ei ees ulkopuoliset eksy/halua tulla) suojelee monesti itseään vaaroilta, joihin ei ikinä tule törmäämään. Tiedän monia landelaisia, joilla on kaikenmaailman suoja-aidat, liiketunnarit ja haulikot nurkassa latingissa, ja todellisuudessa ainoa ei-kutsuttu vierailija on naapurin karannut hevonen tai lehmä.
Mut kyllä se nykyään taitaa olla niin, että jokainen paikka voi olla vaarallinen, jossei ole järki kädessä ja pelikunnossa. Ja vaikka oiskin, niin vahinko ei tuu kello kaulassa ja paska säkä voi koitua kenen tahansa kohdalle. Se on elämän rytmi, eikä kaikkea voikkaan pelätä. Edellenkin MUTTA…
Itte näkisin niin, että mieluummin miettis etukäteen mahdollisia skenaarioita ja näitä turva/itsensä turvaamisasioita, niin ei ainakaan tuudittaudu siihen, ettei voi käydä mitään. Ja etenkin, jos käy jotain, niin sit ois edes jonkinlainen toimintamalli siellä jossain aivojen sopukoissa, eikä jää vaan hmoilaisena siihen tilanteeseen. Vähän sama juttu se on esim. kodin suojaamisen kanssa: Murtohälyttimet otetaan vasta silloin, kun talo on kerran ryöstetty. 😉
Mä nyt oon alkanu hehkuttaa tätä teidän turvallisuusviikkoa ja keskustellu paljon kavereitten kanssa siitä, mitä kellekin on sattunut. (:
Eilen yksi kaveri kertoi tarinan liittyen juurikin tähän ”kuinka jälkikäteen ollaan varuillaan”.
Hänen tuttavatyttönsä oli tuolla Helsingissä alkanut jutustella harmittomasti jonkin vieraan miehen kanssa. Mies oli lähtenyt ”saattamaan”/seuraamaan tyttöä ihan kotiin asti ja he olivat ajautuneet sitten sanailemaan tytön kotirapun ovella, kun mies oli pyytänyt päästä sisään.
Tyttö oli tajunnut, että jos se päästää miehen rappuun, mies voi helpommin päästä kotiin asti. Neuvottomana tyttö sitten oli vain sanaillut ja koittanut saada miestä lähtemään.
Onneksi tien toisella puolella ollut ihmisjoukko olivat puuttuneet tilanteeseen tulemalla kysymään, oliko jotain hämminkiä menossa ja mies lähti sitten tilanteesta pakoon.
Nykyään tuo tyttö kuulemma kantaa laitonta teleskooppipamppua mukanaan.
Oooh, siistii et oot päätyny levittään sanomaa turvallisuudesta ja meidän teemaviikosta, kiitos!
Ollaan siis onnistuttu ainakin sun kohal meidän tavotteissa, ku ollaan saatu sut herätteleen tahollas keskustelua aiheesta. Tulipas hyvä mieli heti näin aamupäiväst. 🙂
Ja toi on niin totta… monet ikävä kyl havahtuu vasta sen ekan (jos hyvin käy) läheltä piti -tilanteensa jälkeen. Kaikille ei käy yhtä kivasti, vaan saattaa jotain ehtiä sattuunki. Onneksi tän tarinan tuttavatytön tapauksessa oli onnee mukana, eikä käynyt pahemmin.
Olis ihan mielenkiintosta muuten tietää, ees noin suurin piirtein, et kuinka moni hämäräs vastaantuleva muija on aseistettu. Todellista sissimeininkiä… toisaalta, en mäkää omaa muijaa tai sit (joskus ehkä tulevaisuudes) omaa tytärtä päästäis ihan tyhjin käsin pyöriskeleen kylille… tai jos, nii sit pitäis olla kyl jonkin sortin itsepuolustustekniikat hallus. 🙂
Oi joi hienoo Mntt, et sana valuu eteenpäin. Kaikista pelottavinta on huomata, et ku näistä asioista alkaa puhuu, tosi monella on omakohtaisia kokemuksia… Siis jopa omas kaveripiiris on tullu esille kaikkea kauheeta, joista jäbät ei vaan o kehdannut kertoa aikaisemmin! Nyt sit, ku itteki sanoo miettineensä turvallisuusasioita, on muutkin avanneet suunsa. Ja ihan hyvä niin! Mitä enemmän on the Tietoa, sitä vähemmän tarttee jatkuvasti pelätä. 🙂
Mä itte oon kans kantapään kautta oppinu, et prätkällä ajetaan kunnon varusteissa. Oli nääs aikoinaan suht lähellä, etten oo yksikätinen. Kaatusin huonoilla kamoilla käteni päälle, ja meinas käydä heikosti. Olka leikattiin joitain kuukausia sitten ja ei siitä normaalia ikinä tuu. Tuleen vaivaamaan mua aina. No, jatkos ainaki pidän kunnon panssisuojattuja kamiksia, koska niillä voi ehkäistä yllättävän paljon kaikkea.., kerran saa tehdä virheen, tuplasti ei samaa!
Mut se on muuten tosi, että monissa muissa Euroopan kaupungeissa, jopa suurkaupungeissa, tuntee olonsa paljon turvallisemmaksi yö- ja ilta-aikaan kuin jossain Suomen Perähikiän kylien nakkikiskoilla. Se alkoholi tekee miehekkäistä, maskuliinista ja mukavan hiljaisista suomimiehistämme kamalia ääliöitä.
Se, että jotain taskuvarkaita nyt saattaa ulkomailla olla, mutta aika lailla muuten on ollut naisenakin ihan turvallista. En oo ainakaan itse joutunut erityisesti miettimään, uskallanko jäädä juttelemaan ventovieraille. Totta kai varuillaan aina tarvii tuntemattomien kanssa, mutta se on Suomessa ihan erilaista.
Itse asiassa yhen likkakaverin kanssa ihmeteltiin ääneen viime vuonna, kun Dublinin yöelämässä seikkailtiin, miten ei yhtään tuntunu niin epämiellyttävältä kuin jossain esim. Helsingin yössä. (; Pärjättiin ja selvittiin vallan mainiosti.
Päivitysilmoitus: Elämänhallintaa etsimässä « Ristipissarit