Turvallisuusviikko – Saaaaatans MOPPEBILAR!!

Ei helvete et mä vihaan mopoautoja. Joku ehkä jo ihmettelee, et mitenköhän ne k(a)uppakassit liittyy turvallisuusviikkoon, mut mun mielestä liittyy vähä liikaakin. Ne jos mitkä on vaarallisia! …ja rumia. Sen muistaa joka kerta ku ohi paahtaa neljääkymppiä kaasutteleva kaljakori, josta kuuluu täpöllä joku nolo bassojytke. Mopoautojen, tai siis mautojen kuten meillä päin on tapana sanoo, perseys on helppo muistaa myös silloin ku mauto ryhmittyy väärin ja meinaa ajaa kylkeen… tai silloin ku se on parkkeerattu pariin ruutuun poikittain. TAI silloin ku lukee uutisista, että joukko nuoria makaa teholla/on menettäny henkensä ku on tullu perseiltyä mauton ratissa. .___.

ILTALEHTI: Mopoauto syttyi palamaan Espoon Matinkylässä sijaitsevan koulun pihalla. Nuori kuski ehti nousta autosta ulos ennen kuin mopoauto roihahti ilmiliekkeihin. (14.5.)

–

Ne on oikeesti vaarallisia ja mul on siihen hyvät perustelutkin tän vihanpurkauksen ohella. Eli, ulkomuodoltaanhan mopoautot on vähä ku normiautoja, mut vaan rumia sellasia ja pienempiä. Pointtina kuitenkin se, että niihin ei ehkä aina osaa suhtautua niinku mopoihin. Jos pientareella ajelee skootteri tai tossumopo (ah, missä ovatkaan vanhat kunnon Honda Monkeyt ja Suzuki PV:t??), nii autoilijana on helppo väistää vähä kauempaa ja yleensäkin varoa, koska kyseessä on MOPO ja tietää, että törmäystilanteessa kävis tosi huonosti.

:S

Mopoauton kohdalla taas ei välttämättä aina aattele, et periaatteessa edellä ajelee mopo. Jos tulee yhteentörmäys, niin auton puskuriin saattaa tulla pieni lommo ja sit taas mauto menee ihan paskaks ja kyydissä olijoille käy lähes poikkeuksetta kalpaten, onhan se kori vaan muovia ja ihan olemattomilla turvakaarilla… onko niissä ees sellasia? Evt mistä purkasta ne on kyhätty… ja siitä niiden paloturvallisuudesta ja muusta en ees ala, vaan laitoinkin aiheesta kuvia jutun kylkeen. Mä en ikimaailmassa päästäis muksuani ajeleen tollasella tai olis missään nimessä ite ajanu teinivaiheessa. Tästä päästäänkin seuraavaan pointtiin: eli näitä moppareita saa siis todella ajaa pelkän teoriakokeen suorittamisen jälkeen 15-vuotiaasta alkaen. Perkele, joku roti ny tähänki maahan, niitä sikiää ihan joka puolella. Ruotsissa noita ei onneks oo juuri missään… harkitten kohta vakavasti paluumuuttoa.

–

Mopoauton jämät: jäljelle jäi siis kasa purkkaa, arvasin oikein.

Miettikää ny… mopoauto maksaa ensinnäkin siitä ~10k €:stä eteenpäin ja mitä sillä saa? Jonku korealaisen muovikyhäelmän! En voi ees sanoin kuvailla kuinka paljon niitä vihaan! Tai no ehkä tää päällimmäinen tunne vähän saattaa paistaa tästä mun tekstisävystä. 😀

Mut syvä viha ehkä juontaa juurensa siitä, et meidän Ansun kaveripiiristä on jo useempi päätyny teholle mopoautokolarin takia. EI NÄIN. Yritän aina kyytsätä Ansua mahdollisimman paljon mihin ikinä tarviikin, ettei sen tarvii turvautua noihin mautoilijoihin.

Ja palatakseni vielä tohon hintaan, niin kyl ainaki mulla olis parempaa käyttöö kymppitonnille… ilmeisesti suomalaisilla on liikaa rahaa näpeissään. Tulee myös mieleen, et välittääkö vanhemmat lapsistaan enää niin paljoo, kerta on valmiita vaarantaan jälkeläistensä turvallisuuden?

Jos nyt pitäis yrittää ymmärtää MIKSI joku semmosen voi mahdollisesti haluta, niin keksin syitä tasan kolme:

***

1. voi kuskata kovan jätkän hokikamat hokireeneihin, jeee.

2. ei kastu, kun ajelee.

…. ja viimesimpänä, vaan ei vähäisimpänä syynä:

3. uus ulottuvuus teinikännäykselle ja kuksimiselle.

***

Mut ei mikään pillu oo kymppitonnin tai henkensä vaarantamisen arvonen. Agree?

Turvallisuusviikko: Epäloogisen loogista = miesmäistä

Paljon on mietitty, MIKSi Niko mahdollisesti kääntyikin reitiltään taaksepäin ja olisi käppäillyt kuselle ja tippunut sit Mustaanlahteen. Lisäksi spekuloidaan, MIKSI Nikon reitti kotiin Sahasta olikin epälooginen, eikä mies ehkä kulkenutkaan sitä reittiä, mikä olisi ollut turvallisin, valoisin, lyhin, fiksuin jne. Näitä on mun mielestä turha spekuloida paitsi siksi, et  järjettömältä näyttävä käyttäytyminen ei selitä katoamismysteeriä ja toiseks, ihmiset on loogisen epäloogisia. Ja etenkin laskuhumalassa. Ja etenkin nuoret miehet. 😉

Aloin  miettiä itseäni lukuisien baarireissujen näkökulmasta. Onko loogista olettaa, että aikuinen mies kävelee Takahuhtiin keskustasta kymmenessä minuutissa? Matkaa on kuitenkin melkein 10 kilsaa. Olin sanonut puhelimeen exälle, että ”joo, mä oon ihan just siinä”, enkä ollut päässyt oikeesti ees Onnelan narikkaan. 😉 Tosta kartasta näkee aika hyvin. Ja tiedoksi, ei en asunut #79:ssa, missä btw on/oli pizzakebab Yasmin.

"Meikä on ihan just siellä". Matka 7,7 km.

Kerran  viikkoryyppäyksen päätteeksi heräsin meidän autotallista boksereissa. Loogisen epäloogisesti olin aatellut, ettei  viitsi herättää Seijaa, kun sillä oli paltsu aamulla ja meikä ryömi himaan ehkä viideltä. Olin muuten viikannut vaatteet vanhan pakastimen päälle ja nukuin itse retkipatjalla siinä sementtilattialla prätkän vieressä.

Entäpä se kerta, kun leikin Testoksen rappukäytävässä Sherlock Holmesia ja kyttäsin naapurin mummoa? Tai kun olin teräsmies ja juoksentelin rappuja ylös alas muuttokamat kourissa?

Opiskeluvuosina olin kerran jossain Boomareiden sitseillä Koivistonkylässä ja ne kemut päättyi aamulla n. klo 9. No, mä olin fiksuna poikata lähtenyt käveleen kaupunkiin, jotta säästäisin taksikuluissa. Niinpä niin. Lopulta joku ystävällinen mummeli koiran kanssa herätteli mua siitä Duck’s Burgerin eestä nurmikolta, missä itseäni lainaten ”lepuutin vain jalkoja”. Totuus oli, että olin sammunut siihen tönöö vasten burgerit housuilla…

Muistan myös erään mökkireissun Laukaalla, kun aamuyöllä muiden nukkuessa meikä lähti ”ihailemaan” maisemia. Olin kävellyt 18 kilsaa (MIETTIKÄÄ!!!) ja löysin itseni kaukaisen naapurin pellon laidalta ottamasta aamuaurinkoa. En ois taattu heränny viel moneen tuntiin, niin mukava siinä oli kölliä, mutta senhetkinen akka soitti känsään niin kauan, kunnes valpastuin. Muutaman kerran löin luuria ensin ja sit lopulta, ku tajusin, että se on MUN puhelin, eikä naapurin maamiehen, olin saanut sinne jotain soperrettua. Heti ku joukosta löytyi ajokuntoinen, tyypit haki mut takas. Silloinkin olin vastustellut ja nostanut hirveen metakan, että ”antakaa nyt ihmisen olla rauhassa ja mä palvon Auringonjumalaa”.

Tai entäpä Ilosaaressa 98? Meikästä tehtiin katoamisilmoituskin. Ja missä mies oli? Makkarakojun aaltopeltikatolla ”rentoutumassa”. Niin mä olin selittänyt kaikille, ja oikein roudannut makuupussinkin sinne katolle, jotta mesta ois kotoisa.

Ja sokerina pohjalla…

Joitain vuosia sitten oltiin kattoo kentällä, kun sinne laskeutui joku helvetin ISO sotarahtikone. NO, siinä sit samalla saatiin kuningasidea lähteä Bremeniin, koska Ryanair myi lippuja 1,99 e ja verot ja koneessa oli tätin mukaan vielä tilaa kahdelle. Lähdettiin siitä vaan ilman matkatavaroita, oltiin 5 päivää ilmoittamatta kellekään mitään ja sit tultiin muina miehinä takas Suomeen. Että sellaista. Kaveri, joka oli tuolloin jo valmistunut lekuriksi, kirjoitti meikälle saikkua yhtä ”pakollista” enkunkurssia varten, ja pyys omaa frendiään kirjoittamaan itselleen saikkua. Tiedetään, syntistä.  En tekis enää.

Syytetään lapsuutta. 😉

Ei siiis tartte olla kännissäkään, että käyttäytyy loogisen  epäloogisesti, uhkarohkeasti tai erikoisesti. Me nuoret miehet vaan ollaan tällaisia. Etenkin laskuhumalassa ja suuressa flow-tilassa meitin toiminnassa ei ole mitään järkeä. Sitä vaan alkaa fiilistellä jotain, ajautuu tekemään kaikkea ei-järkevää ja sit hups. Saattaa käydä niinkuin Nikolle. 😦 Tosin edelleen oon sitä mieltä, että Niko on joutunut rikoksen uhriksi.

Ps. Epärationaalisen käyttäytymisen syytä Nikon tapauksessa voi vatvoa Suomen suurimmalla rikosaiheisella portaalilla täällä! Löysin muuten foorumilta mielenkiintoisen lainauksen, joka oli mennyt meikältä ohi Aamulehdestä. Artikkelissa kerrottin miesnelikosta, joka oli jahdannut toistakin nuorta aamuyön tunteina Satakunnankadulla palolaitoksen luona. Onkohan tää ihan legendaa vai täyttä totta?

Edit: 23.10. Nikon vesietsintöjä jatketaan Mustassalahdessa. AL.

Turvallisuusviikko – Lisää vaaranpaikoista ja oma avautuminen

Asematunneli

Kyl se vaan niin on, että jo valosaan aikaan ahtaat ja epämääräiset paikat on epämukavia ja sit illan mittaan ne muuttuu vaan entistä pelottavammiks… Ite ainaki koitan vältellä kaiken maailman julkisivuremppa-alueita, tunneleita, kaivuualueita yms, joita löytyy yllättävän paljon mm. keskustasta.

Onneks ei kauheen usein tuu pyörittyä esim asematunnelin hoodeilla, mut joskus täytyy sekin alittaa ja aika nopsaa sieltä vaan haluaa pois. En mä tiedä pitääkö täs nyt kauheen tarkkaan kuvailla mikä tän viikon aikana mainituissa paikoissa on pimeellä the thing, eiköhän kaikki tajua ku heittää kuvaa ja muuta matskua kehiin. Tarkotus varmaan ylipäänsä nimetä näitä ”vaaranpaikkoja”. Täl kertaa mainittakoon siis nimeltä Mansen asematunneli. Tosin se tais noustakin esille jo jossain kommenteissa. 🙂

_

Mut joo, tänäänki ku kävelin päivällä kotoo Hämeenpuistosta Sokoksen kautta Fressille, niin matkalta löyty paljonkin taltioitavaa… Ensinnäkin Sokokselta (Kuninkaankatua?) alaspäin viettää piiiiitkä, ilmeisesti julkisivurempan vuoksi kyhätty tunneli, joka huipentuu tunnelin vasemmalla puolella sijaitsevaan porttikongiin, otin kuvat molemmista, eli ite tunnelista että kongista. Yks siinä talossa asuva kaverityttö tiesi kertoo tänää salilla, et se porttikongi peitetään aina illaks/yöks sellasella pressulla ja se on PELOTTAVA. Alla matskua, tosin valosalla otettuja.

_

_

Enpä tiiä oonko mä sit jotenki mammanpoika ku pelkään tälläi pimeetä. Mut on siihen iha hyvä syykin. Asuttiin tosiaan Uppsalassa ennen Manseen muuttoo ja olin muistaakseni kuuden vanha ku pääsin ekoja kertoja isojen poikien messiin. Tällä kertaa leikittiin illalla Stadskogenissa piilosta ja sit kesken kaiken nousi mun siihenastisen elämäni pahin ukonilma ihan puskista. Olin just silloin piilos semmosessa isossa kuopassa ja olin keränny ympäriltä lehtiä ja oksia suojaks päälleni. Liianki hyvä piilo pienelle jampalle. :S

Olin ilmeisesti viimenen jota ei oltu vielä löydetty ja muut lähti sitä ukkosta karkuun ja unohti mut. Jäin sinne yksin ja sit ihan paskajäykkänä ja olin samas paikas varmaa tunnin verran. Mutsi oli ihan paniikis ettiny mua ympäriinsä ku oli ikkunasta nähny et esim naapurin Mikke palas mettästä kotio, mut meitsiä ei näkyny eikä kuulunu ja oli jo ehtiny tulla pimeetäkin… ei ihme jos mamma oli huolissaan. Vaikka eipä se Stadskogen todellisuudes ees oo mikään iso metsä. Tosin pienenä se tuntu siltä kyl. No mut ukonilma meni sit ohi ja uskalsin hiljalleen hiipiä kotio. Paskoja oli isot pojat ku ei pitäny pikkusesta huolta vaan jätti sinne yksin. Siitä asti oon pelännyt sekä ukkosta että pimeetä. 😦 … ja voitte kuvitella, etten ton jälkeen ihan hetkeen päässy isojen poikien mukaan iltasin. xD

_

Ainiin. Sit vielä lopuksi mediamaistiainen jo aiemmin esille nostetusta Kehräsaaresta. Päätin tänää kuvata videoo kännyllä, ku lähin sieltä Fressiltä kotio päin ja oikasin koko komeuden läpi. Kuten videon kesto kertoo, normivauhtia reitin painelee alta puoleentoista minuuttiin… yllättävän pitkä aika etenki pimeellä. .__.