30.11.2009 11 kommenttia
Nyt tytöt ja pojat televiisorin ääreen. Sieltä alkaa Diili. Mainoskatkolla kantsii tutustua vaikkapa finalistien palkkatoiveisiin ja nykyisiin tuloihin:
http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/televisio.shtml/1001642?diili
30.11.2009 36 kommenttia
Ensimmäinen yhteinen työpäivä Tippuriteinin kanssa meni sit just ni päin helvettiä, kuin mitä arvata saattoi. Tai ei se oikeestaan ikinä ees päässy alkamaan… Mä olin skarppina paikalla klo 9. Eilinen tissuttelu ja Julian herutuskuvat piti hereillä 4.30 asti, mut duunit hoidan, kuten sovittu. Tippuriteiniäpäs ei kuulunut, ja 9.45 soitin mimmille. Ei mitään pihausta. Laitoin tekstarin ja kappas, siihen tuli samantien vastaus. Muija seisoi väärällä puolella rakennusta oottamassa, et joku päästää sen sisään. KUN mä sanon, että itäpuolella taloa, ni se on sit idänpuoleinen _oikeesti_. Tän takia kaikkien pitäis käydä armeija, et osais ees ilmansuunnat. No, ei mitään ongelmaa mulle, ittensähän se siellä kylmetti… Meitsi ehti juoda aamukaffet, purkaa meilit, tsekata pörssit ja opiskella pikkuisen sosiaalisia medioita. Lisäks kävin pörrään Basson keskustelusaitilla, missä on iha hillittömän hauskaa settiä Diilistä. Ja sain sit pöntön heti tukkoon jättimäisellä paskakökkäreellä. Siinä Tippuriteinin ensimmäinen jobi, koukkia vessa auki Yonten hopeoidulla henkari-naulakolla, joka näyttää siltä vitun Anal Intruderilta… (Vanhat lukijat ehkä muistaa kapistuksen?) 😉
Onneks ei ollu asiakaspäivä tänään. Tippuriteinillä oli nääs sellainen varustus, ettei yht mautonta oo nähty vähään aikaan ees Johanna Tukiaisella. Semmoiset satanelkytkaksväriset epätasasesti raidoitetut osin revityt sukkikset, siinä päällä musta hameen tapainen juttu tai esiliina, josta näkyi sen lievästi ihrainen mut suht muodokas pylly, ku muija käveli rappui. Yläosana semmonen ruma pitkähihainen akan/ukonhakkaaja (tyyliin ysärialkua slash Madonna), sen päällä ikivanhalta lattiarievulta näyttänyt nukkaantunut vyötärölle somittu villaneule, mistä oli leikattu hihat lyhyiks. Hihansuihin se oli luovuudenpuuskassaan askerrellut erilaisista napeista, hakaneuloista ja jostain vitun Kinder-yllätysmuovileluista sellaisia härpäkkeitä, jotka roikkui siimalla ja kilisi ja kolisi niin vitun ärsyttävästi, ku mimmi liikutteli käsiää. Luojalle kiitos, se olin minä eikä Yontte, joka otti linnunpelättimen vastaan tänään.
Ja mitä oli jalassa? Balleriinat! Siis oikeesti balettitossut!! Siskolla oli samanlaiset, ku tanssi nuorempana. Tippuriteini kertoi laitattaneensa tossuihin talvipohjalliset, ja nilkkaosaan oli ommeltu säärystimet hoitamaan varren virkaa. Erikoinen valinta! Noilla ei paljon ulkona liikuta lumentulon jälkeen. Salaa olin aika innoissani, et meil on ees yks yhteinen puheenaihe: vaatteiden tuunaus. 😉 Samalla olin ni paskana, koska jouduin tietty läksyttämään muijaa ensimmäisenä yhteisenä päivänä. Antaa tosi hyvän kuvan musta, ku puutun muijan vaateasioihin. Pakko! Näin sieluni silmin ne separit, jotka Jontte vetäis. Ittelleni ny ois ollu iha sama, mis vaatteissa se mun kanssa hengaa. Asiakkaat on sit homma erikseen! Kyllä tollaisia voidaan pitää kotona ja vapaalla, muttei paltsuissa.
Lopulta koko vaateshow päättyi suht inhimillisesti. Muijalla ei muka ollut mitään kunnollisia edustusvaatteita ja se alkoi vaatia, että firma sponssais sille työpukuja. Enhän mä uskaltanut tollast luvata, vaan häiritsin Yonttee, jolla on pinna muutenki kireellä viimeaikaisten sikisten, kuppakullien ja nyt junamatkan takia… Äijä oli suht kierroksilla, ku vastas puhelimeen. Oisin voinu vannoo, et kuulin taustalla romaanivähemmistön aksentin ja pidin puhelun suht lyhyenä Yonten takii. Aattelin, et ukko hermostuu, ni se vetelee sit pataan kaikkia asolaisista muihin sitä ärsyttäviin heimoihin. Kaunistelin tätä vaateasiaa tietty, mut Yonten tuomio oli just semmonen, mitä osasin oottaa: ”Olkoot vaikka alasti tai askarrelkoot vessan Seiskoista itselleen jotain kivaa”.
No hyi vittu, meikä ei tod. hengais alastoman tippurilaisen kanssa. Yontte pysyi kireenä ja sanoi, että muijalle ei aleta mitään työpukuja maksella, vaan hoitakoon itte.
Voi saatana sentään, oli pakko siirtyä plan B:hen. Soitin hyvän ystäväni Miskan vaimolle, joka edusti ennen mammalomaansa jenkkinaistenvaatemerkkiä, ja pyysin ihanaista auttamaan. Eihän koko päivä voisi mennä pilalle joidenki helvetin vaatteiden takia!!! Etenkään ku ei ollu omat. Vittu, et se repes, ku kerroin koko tarinan tippurin privaatista yhdyskuntapalvelusta. Ja et meikä ja muija tippurilla Yonten toimistolla ja Yontte käskee mun hengata alastoman saastuneen naikkosen kanssa, jolla ei ole vaatteita… Huokaus. 😦 Eihän Miskan vaimo voinu ku jeesiä, ja lähetin tippurin lounasaikaa mimmin luokse asustettavaks. Miskan muijalla on oikeesti vaatehuoneellinen noita korruptioovaatteita, ja lisäks mimmi harrastaa ompeluu, joten eiköhän se siitä! Sainki iltapäivällä vihdoin multsarin, josta en meinannu tunnistaa Tippuriteiniä. Siisti jakkupuku… Mutta saatana, arvatkaa, mitä oli jalassa?! Ne balettitossut! Enhän mä tota kenkäpolitiikkaa ollut tajunnu järkätä. Stupid me.
Aivan saatanasta, että mun koko päivä meni harkkarin muuttamiseks punk-femmarista semibisnesleidiks. Voitte varmaan arvata, että ois ollut hieman muutakin tekemistä tälle päivälle ja et niitä hommia tehdään nyt sit yöhön asti perkele… Saas nähdä, oisko huominen parempi. Aamulla ois taas treffit ITÄPUOLELLA klo 8. Ehkä se mauttomuus oppii ny yhdestä kerrasta… Pakko saada media-analyysit hyvälle mallille ennen ku Big Boss palaa ja naulaa mut kasseista seinälle. Ja Tippuriteinin viereen Intruderilla.
Eerikki:
Jos oot himassa, ni ootko niin äijä, ja lähetät mun pöytäkoneen työpöydällä olevasta Yontte-kansiosta mulle dokumentin nimeltä ”MA_suunnittelupohja_01”, se on doc. Ei pitäis olla salasanakyselyy päällä. Soita, jos ongelmii. Kiitos äijä! Yritän ehtii Diilin alkuun himaan. Molskistudio???!
30.11.2009 15 kommenttia
Tää on siis tän postauksen ainoa aihe. Voi vittujen kevät! Mä en tajua mitkä saatanan turkulaiset kebabinpyörittäjät ton lässyttäjän äänesti voittoon. Voitto olis kuulunut Kätlinille tai Esalle. Aso on tyhmä, lässyttää ja jankkaa samaa asiaa koko ajan, ajatuksisse on pelkät kulmakarvat, kalja ja pillu ja jätkä oli kauhee laiska valittaja koko ajan. Ei aktiivisuutta, ei ryhmähenkeä, ei ajatuksia, ei hauskuutta. Kai toi kohta tekee jonku vitun Pensseli-sedän kaa jotain Sloggi-promoo Stockalla. Jumalauta!
Mulle tuli iranilaisen tsubuni kans kauhee riita tästä kun se tietty mielistelee tota kun on jotain rättipääsukua itekkin. Alko syyttää mua rasistiks ja mä sanoin et mulle on ihan vitun sama mitä kansallisuutta Aso edustaa mut se jätkä on yks vetelä paska vaan. Ja tää muija alkaa mouhoon mulle että mää muka syyllistän et kaikki maahanmuuttajat on lasikoja. Siis mitä vittua! Annoin sit tulla ihan suoralta laidalta ja sanoin et kuule tommonen karvatoosa ei laita sanoja mun suuhun, ootko koskaan kuullut Gillette venuksesta.
Nyt sen ämmän kaverit lähettelee mun henk.koht. naamakirjan wallille ja viesteihin kamalaa haukkumashittiä ja mulle tulee kaikilta sen ählämikavereilta hirveitä solvaussoittoja. Siinä meni se ihanuus ja eksotiikka tosta muijasta, se on täys hullu! Mä en voi sietää sitä että mun suuhun laitetaan väkisin sanoja ja mun päähän ajatuksia. Miks naiset tekee tollasta? Mulle meinaan on ennenki käyny näin. Yks mun exä koitteli kerran mekkoja ja kysy et kumpi on parempi. Mä sanoin tyyliin et toi sininen sopii sun vartalolle paremmin. Ja ämmä käänsi tän niin, että hän on mun mielestä lihava ja et olin haukkunut sitä läskiksi.
Hermo menee. Pitkä junamatka eessä huomenna ja vituttaa jo nyt kun saan jonkun paskanaaman kuiteskin samaan vaunuun. Mä nimittäin möin rakkaan jaguni. Se ei ollu helppoo, mut totesin, että enhän mä uskalla melkein koskaan sitä käyttää ja se on pari kertaa tärveltyki jo. Ja mä kuiteskin tykkään käyttää lelujani 😀 Nyt on siis uuden auton hankkimis projekti edessä, on vaan niin paljo namia tarjolla et en tiä minkä valkkais. Mm. Toyotan uudet mallit on ihan jees, vaikka eihän ne Bemsuu pese 🙂
29.11.2009 3 kommenttia
Nimihän sen sanoo jo, että meikä on vannoutunut kulinaristi. Kjäh, kjäh… 😉 Avasin töllön ja kappas, kyyttöjen juhlavuosi Tampereella uutisaiheena. Mitä helvettiä? Kerranki meikäpoika oli manselaisen ruokakulttuurin kuuminta kärkeä ottaessaan kyyttöaiheen esille Näsineula-kokemuksen jälkeen ”jo aikoi sitten”. 😉 😉 😉 Kyllä musta tulis niin täydellinen seuramies kelle vaa sivistyneelle tohtorille! Nyt tiedän taas saatanasti enemmän noistaki lehmistä, mikä sinänsä on jotenki perverssiä. Mut hei, knoppaillaas ny sit vähän, tiesittekö, että kyytöillä ja niiden tuotoksilla on maksettu muinoin sotakorvauksia!? Entä missä trelaisessa ravintossa tehdään kyytönmaitovanukashyytelöä? Missä maassa suolaisen kyytön maitoa on ylistetty maailman parhaaksi? Vihjeitäkin löytyy, jos otat silmän käteen. Kyllä kaupunkilaisjuippi tietää ja paukuttaa ny henkseleita ni saatanasti. Pitäisköhä vaihtaa alaa ja hankkia eläkepestiks kyyttötila tost naapurikyläst Ruovedeltä? Tuo herra uutisissa oli nääs jäämässä eläkkeelle isännän hommist. Oisha se ny miehekästä ajella hevosenkokoiset Kontiot jalassa semmosella puutarhajyrsimellä kaikki päivät, niinku siinä Elisan mainoksessa! ON SE! Ainaki enemmä miehekästä, ku naputella päivät läppäriä… Plaah.
Ps. Tiina: En ole pettänyt, jossei sellaiseksi lasketaan intiimi fyysinen kanssakäyminen. Tosin… Muijat tuntuu väittävän, että henkinen yhteenkuuluvuus ja tiheä hengaaminen on kuulemma yhtä paljon pettämistä, ku kismailu ja/tai paneskelu. Mä oon kyl vähän eri mieltä, mut sukupuolien välisist mielipiteitä ei vissii voi kiistellä. Vai voiko? Kiistelkää sit, jos voi.
29.11.2009 24 kommenttia
Tuli Tiinan kanssa kommissa puheeksi pettäminen. Oon monesti miettinyt, mistä pettäjän tunnistaa, mikäli tämä ei jätä mitää selkeitä merkkejä selän takana puuhailusta. Kerrotaan ny vielä tietämättömille, että seukkasin neljättä vuotta kaikin puoli ok-naisen kanssa, mutta lopulta erottiin, koska naikkonen petti mua. Epäilin tätä jo pidempään, mutten koskaan saanut vedenpitäviä todisteita moisesta. Vaaranmerkkejä oli kyllä ilmassa tutustumisesta asti, ja jaan niistä nyt muutamia teidän kanssa. Nää perustuu mun kokemuksiin Seijan kanssa, mut voisi ajatella, että nää on suht yleispäteviä. Vai onko?
Alussa, kun ei tunnettu vielä kunnolla:
1. Liian miellyttävä, sujuva ja soljuva käytös ja puhuminen
Seija vaikutti alusta asti sellaiselta supliikkimimmiltä, joka tulee kaikkien kanssa toimeen ja pitää kaikista. Tällöin en osannut epäillä, etteikö kaikki välttis pitäis Seijasta. Nainen osas kertoa hirveen hyvin juttuja ja tarinoita itsestään, elämästään ja lähipiiristään. Aika usein jutut oli tosi minäkeskeisiä, vähän liioiteltuja ja jotenkin ”liian” mietityn tuntuisia. Ihan kuin Seija ois ollut teatterin lavalla jatkuvasti ja esittänyt jotain ”huipputyyppiä” kertoen vain sellaisia tarinoita, joista yleisö, eli meikä pitäis ja joihin vois helposti koukuttua. Toki rivien väliin oli istutettu pala inhimillisyyttä, traagisia käänteitä, surua, pettymystä jne., mutta juuri sillain sopivan laskelmoidun oloisesti.
2. Nainen oli hirvittävän seurallinen ja superavoin.
Seija oli hauska ja avoin tyyppi, johon todella oli helppo tutustua. Olipa ihminen millainen vaan, hän olisi ihastunut Seijan suorapuheisuuteen ja häpeilemättömyyteen. Vaikka myöhemmin tajusin, että suorapuheisuus päti vain mukaviin asioihin, en silti osannut pitää häntä mitenkään feikkinä. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo yliavoimuus olisi pitänyt herättää meikäläisen epäilyt. Nainenhan oli parisuhteessa! Miksi olla seurallinen ja avoin, eli todellinen miesmagneetti, jossei sitten parisuhde ole paska ja halua elämäänsä uutta vauhtia, energiaa ja vaihtelua? Seija oli aivan liian seurallinen ollakseen aidosti onnellinen nykyises suhteessaan. Eikä onnellinen nainen käy jatkuvasti puolituttujen miesten kanssa kahvilla, syömässä ja hipalla ja tutustu niilläkin reissuilla aina uusiin miehiin, joiden kanssa jatkaa moista rumbaa!
3. Vihjeet
Seija antoi jatkuvasti pieniä vihjeitä, joista saattoi päätellä, ettei hän ollut tyytyväinen ja onnellinen senhetkisen äijän kanssa. Muikki mm. kertoi epäsuorasti sivulauseessa poikaystävästä, joka ”oli aina työmatkalla” tai ”ei ikinä tuonut yllätyksiä” tai ”on roikkunut rinnalla teinistä asti”. Hän antoi koukkuja, jotka veti mua puoleesta, vaikka samalla tiesin, että mimmi on varattu ja että mun pitäisi pysyä siitä erossa! Ja ne sanavalinnat, joita Seija käytti puhuessaan miehestään, oli jotenki dissaavia. Vaikka hän saattoi hymyillä ja näytttää kaikin puolin rehelliseltä, niin silti mun korvaa kuulosti siltä, ettei hän hirveesti ainakaan arvostanut nykyistä miestänsä. Ja ylipäänsä aina ku tuli puhe nykyisestä statuksesta, hän käänsi keskustelun nopeasti arkisempiin asioihin.
Suhteessa:
1. Valehtelu
Valehtelu ja keksityt jutut alkoi jossain vaiheessa tulla esiin, jos vaan osasin olla riittävän tarkka. En ois tietenkään halunnut olla mikään vitun vahtikoira tai kyylä, mut jossain vaiheessa epäilykset alkoi olla jo niin suuret, että sitä vahti toista tahtomattaan. Otetaan esimerkiksi nää jokavuotiset lapsuuden ystävien kans tehdyt ”Tyttöristeilyt”, jotka ny jo muutenki kuulostaa epämääräisiltä. Ja epäilyksii ei ainakaan vähentänyt se, ettei poikaystävät koskaan saanut viedä mimmiporukkaa laivalle, vaan ”kyydit oli järkätty iha omasta toimesta”. Toinen kiinnostava seikka oli se, ettei naisiin saanut ikinä yhteyttä kesken reissun. ”Halusivat pyhittää risteilyn ystävyydelle ja puhelimet meni kuulemma äänettömälle tai jätettiin hyttiin”.
No, reissua puitiin sitten kotiinpalun jälkeen. Ku kysyin, kenen kanssa hän oli ollut ja mitä tehnyt, vastaukset oli hirvittävän ympäripyöreitä. Seija saattoi kertoa ummet ja lammet vaikka risteilyn ohjelmatarjonnasta tai jostain vitun tax-free-hankinnoista, mutta ei koskaan siitä, mitä ja kenen kanssa oikeasti oli puuhastellut. Kun kyselin, oliko vientiä ”liikaa”, tanssitko muiden äijien kanssa tai tarjosko miehet drinksuja, hän ei koskaan vastannut yksselitteisen suoraan. Vastaukset tuli kuin politikon suusta. Ei niistä saanut mitään otetta. Toisaalta ne oli hirveen ristiriitaisia ja joskus naikkonen kieltäytyi vastaamasta ollenkaa vähetellen koko uteluani. Niinku vaikka tohon viimeiseen kysymykseen, tarjosko kivat äijät drinksuja, vastaus oli tavallisesti: ”Mitä sä nyt tuollaisia mietit edes, höpsö? Vaikka ois tarjonnutkin, niin mä kieltäydyin. Sä oot ainoa mies, joka saa mua juottaa. Eiks sulle muka ikinä tarjota mitään komistus”. Just… Seija käänsi keskustelun näppärästi muhun ja samaan aikaan yritti saada mut vaikuttaan ihan jälkeenjääneeltä tiukkikselta.
2. Kehon korjausliikkeet: Häkeltyminen, kiihtyminen, pakeneminen
Kehon kieli kertoi enemmän ku tuhat sanaa. Ainaki Seijan tapauksessa. Vaikka nainen kuinka yritti olla tyyni ja asiallinen, niin sain hänet ärsyytymään mitättömillä ja tarkkaan valituilla sanoilla. Ja kun huomasin, että mimmi kiemurtelee tuolissaan, löin yleensä vettä myllyyn. Saatoin kysellä tahallani kaikkia nippeliyksityiskohtia, koska tiesin Seijan kusettavan, ja että hän ei todennäköisesti vastais myöhemmin samalla tavalla aiemmin esittämääni kysymykseen. Aika usein häkeltyminen näkyi paniikinomaisena tarpeena puljata ittensä aihepiiristä nopeasti ulos. Tai sit hän saattoi iha konkreettisesti lähtee käymään vessassa tai keittiössä ja heitti jo pois kiitäessään huolettomasti, et ”oota, mä kerron sit ku tuun takas”…. Mimmi pakeni.
3. Syyttely ja näkökulman vaihtaminen ja ahdistuminen
Yks kans, mikä välillä huvitti mielettömästi, oli Seijan taito kääntää keskustelu muhun aroilla hetkillä. Kuulin monesti lauseet ”sä vaan kyttäät”, ”perkeleen vahtikoira” ja ”miks sä aina utelet”. Vastasin noihin aina, että hei nainen, sä annat mulle siihen aihetta tolla epämääräisellä käytökselläs. Sitten tuli yleensä hetkeksi jäätävä hiljaisuus, itkuraivarit tai keskustelu siitä, kuinka meillä on kaikki niin huonosti, jossei edes luottamusta löydy. Niin saatanan rasittavaa, mutta pettäjä ja valehteli usein puolustautuu hyökkäämällä. Arvatkaas kuinka hankala olo Seijalle tuli, kun mä en mennyt mukaan noihin sen kohtauksiin toisinaan? Pystyin hillitsemään itseni ja jatkoin kylmällä linjalla. Naisen oli kertakaikkiaan mahdoton pysyä housuissaan ja hänen käytöksestään näkyi läpi, kuinka hän pelkäsi, etten usko hänen sössötystään. Siitä seuras yleensä lisää selittelyä, vakuuttelua ja joskus syyttelyä ja tappeluitakin. Avoimuus, puheliaisuus ja seurallisuus häviää totaalisesti, ja tilalle astuu epävarmuus ja sellainen ”huolen häivä” kasvoilla. Usein muijan liikehdinnästä tuli kiivasta ja hätäistä, tai sitten liioitellut rauhallista ja uskottavaa – jokatapauksessa tosi teennäistä!
4. Totisen katseen välttely
Tää oli ehkä selvin merkki siitä, että muija puhui iha pehmoisia. Etenki, ku olin saanut Seijan kiinni valheesta tai hän luuli, että niin oli käynyt, muikki ei pystynyt enää katsomaan mua silmiin. Tää oli ihan pikkuinen nyanssi, mutta yleensä se viimeinen niitti. Muija ei kestänyt kertakaikkiaan mun tapitusta. Hän käänsi katseensa nopeasti pois tai lähti vessaan, hakeen omenaa, kattoon tuliko tekstari tai alkoi kastella jotain vitun kukkia. Sit hän siinä samalla, ku teki jotain muuta, jatkoi keskusteluu sillain puolihuolimattomasti tyyliin ”ei tää ny niin tärkee juttu ole”.
Että sellaista… Näitä pettämisen merkkejä nyt ois tuhansia, mutta ei pysty veivaan enempää tähän postaukseen. Olihan tälläki mittaa ku Raamatulla konsanaan. Pakko viel sanoo, että kekseliäimpiä merkkejä, mist on voinu epäillä pettämistä, oli yhden muijakaverin havainto hänen ja silloisen avopuolisonsa kotoota. Nainen siis epäili, että ukko pettää häntä erään ulkomaalaisen kolleegan kanssa. Kun tää oma naikkonen oli viikonloppuisin duunissa toisella paikkakunnalla, niin sunnuntaina kotiinpalatessaan pariskunnan nahkasohvassa oli kaksi perseenjälkipainaumaa, suht lähellä toisiaan ja toinen selkeesti matalampi kuoppa! Lisäks keittiön rodessa tietty pohjalle piilotettuna oli kaks tyhjää irtokarkkipussia. Lisäks tän oman mimmin hammasharja oli siirretty ”siivousta varten” peilikaapin sisään pois lavuaarin reunalta. Myös viinilasit oli pesty selkeesti miehelle epätavallisen hyvin, mutta siltikin, kun mimmi nosteli niitä yläkaappiin, niissä näkyi valoa vasten huulipunan tai kiillon rippeet kaikesta huolimatta. Selkeä peli!
Tässä tapauksessa mies jäi lopulta kiinni ”rysän päältä”. Hän unohti tyhjätä yhteiseltä koneelta online-sanakirjan käytön jälkeen välimuistin, joka paljasti miehen hakeneen mm. seuraavia käännöksiä: ”rakastella”, ”olet kiihottava” ja ”salasuhde”. Amatööri. 😉
29.11.2009 9 kommenttia
2. AHDISTAVA RUUHKAMATKUSTUS
Tää teema on mulle erityisen katkeraa nieltävää. Menin nääs viime jouluna himaa sillä kaikista täysimmällä junalla. Piti lähtee aikaisemmin, vaan kun aina asiat ei suju suunnitelmien mukaan. Ekalla yrityksellä aatonaatonaattona oli jäänyt pankkikortti ja assalla totesin, että turha riskeerata tarkustusmaksun kaa. Sitä paitsi pummilla matkustus Suomessa on yllättävän hankalaa. Voin kertoo joskus parhaat kikat, mitä opin, ku ramppasin teininä Treelle ja Hesaan bileileen.
Toinen yritys päästä himaan oli viel surkeempi. Kokeilin mennä kamun kyydillä aatonaattona, mut sen auto ei käynnistyny Tammelan Nesteeltä tankkauksen jälkeen. Ei siin mitään. Juotiin kaffet, vedettiin huoltamodonarit, jätettiin auto sinne parkkiin ja eiku taksilla kaikkine joulukamoinemme takas koteihin… Kyllä vitutti. Tarina ei kerro, miten kaveri pääs sit lopulta porukoille, mut meikä matkusti viimesel mahdollisel ruuhkajunalla.
Istuin semmoses neljän hengen vankkuriosastossa äidin, parin natiaisen, suksien, liukurien, lukuisien lahjakonttien ja kuselta haisevan marsun kanssa. Tai siis häkki olkineen haisi kuselle, ei vissiin marsu. En tiedä. Yllättäen, meidän kans samaan vaunuun tunki jääkiekkojoukkueellinen manneja. Siis the original ja fucking irritating versions of them. Anteeks ny vaan!
Matkasta ois tullut suorastaan saatanallinen, jollei meitsi ois tajunnu kitata faijan lahjalikööriä ja vodkaa. Mut arvaatkas missä muodossa? Siinä vaihees, ku mua vastapäätä istunut mamma heitti Tuttelit maahan ja nakkas sit täpön purkin mäkeen (hygienisyistä?), tuntui kuin Jussi ois laskeutunut jostain korkeuksista armahtaan mut siltä perhehelvetti- ja mannekidutukselta. Arvaatte varmaa, mitä tein siitä pirun Tuttelista, kahvilikööristä ja vodkastani. 😉
ku vihdoin pääsin perille, olinki niin kyrpä ottas koko julenit. Söin säkkikaupalla vihreitä kuukkeleita, lähes päihtymiseen asti konvehteja ja tietenki saatanasti sikaa ja jouluputroo. Semmoinen joulu se, ja tosta ylensyönnistä lisää Part Kolmosessa!
Tämän vuoden ratkaisu ruuhkamatkustukseen:
Jollei Jontte ehdi myydä kakkosautoaan, lainaan sitä! Tai vaihtoehtoisesti meen faijan entisen työkaverin (ja nyttemmin nettipokerilla lisää rikastuneen pröystäilevän eläkeläisen) Jorman koneella Vesivehmaalle ja porukat noukkii sielä. Ans kattoo. Viimeinen houkuttelis, koska en oo ollu Piperissä vuosikausiin, mut viel ei oo varmaa, lähteeks Jorma itte koneella vaiko autolla. Ei se Volvon maasturikaan huonoa kyytiä ois. 😉
Dodii tyypit. Tää jätkä hyytyy nyt. Tuli vedettyy nääs verran ronskii settii molskilla, et karseet mustelmat koristaa sääriä. Prutaalia, prkl.
Morooooo…
Edit 28.11.09: Jutun eka osa:
https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/26/joulustressin-valttelyvinkit-part-one/
28.11.2009 5 kommenttia
Onhan ny ees lauantai? Taitaa olla… oon vähä sekasin päivistä. Mut ei niin mitään tekemistä, eikä tee ees mieli nalleja, mikähän ny on. .__.
Testoksen lauantaimeininki on tänään lähes yhtä mielenkiintonen ilmiö ku mykkä paskalla. Poikia ei meinaa näy eikä kuulu, tosin en oo käyny tsekkaa onko ne luukuissaan… ei jaksa. Mitsukin on taas kotona, sekin vaan nukkuu pienenä keränä mun työpöydän alla. Onneks voi aina tsiigaa tansseja! 🙂 Tosin kohta pitää raahata toi pikimusta minihurtta ulkosalle.
No juu on tähän mun tylsistymiseen ja pienoiseen melankoliaan ehkä iha hyvä syykin. Tai ainakin syyn tapainen… törmäsin eilen illalla meinaa lenkillä Kaarinan parhaaseen ystävään, Jennaan. Oli outo tilanne kerta silloin joskus tuli hengattua senkin kans tosi paljon, mut aina siitä lähtien ku Karzu vaihto sämpläriin, ei oo tullut pidettyä Jennaankaa juur mitään yhteyttä. Hyvä tyyppihän se on, eikä se mua oo mitenkää pettäny tai jättäny… näki senki ilmeestä ja kuuli äänensävystä, et sitä harmitti tilanne, mut Karzu ilmeisesti käskeny sen oleen pitämättä muhun yhteyttä. 
Melko paska tilanne, huipputyyppi kysees kuitenki.
Sovittiin kaikesta huolimatta et käydään kahveella maanantaina, ku eilen illalla tihutti, ni ei viittiny jäädä pitkäks aikaa jubaan. Jennakin on sinkku ja se heitti läpällä( ehkä?), et tiiänkö mä ketään kenen kans voisin sen lähettää treffeille… Jontte taitais meidän äijistä enempi olla kiinnostunu ku P-man, onhan kysees kuitenkin suht nuori pimu, 21v. 😀 Noh, ehkä en ehdottele vielä ketään, vaan tsekkaan ens viikkoisen kahvittelun lomassa, et onko Jenna muuttunu ja muutenki mikä meininki…
Niin surullista ja säälittävää ja raukkista ku tää onkin, nii Jennan nähessäni mul tuli jotenki ikävä Kaarinaa. Blaah, en tajuu… siit on kuitenki jo kauan aikaa ku meil meni poikki. P-manin kans ollaan purettu monta kertaa näitä Seija-Karzu -tuntoja ja todettu, et ehkä niistä siskoksista ei vaan oo helppo päästä yli, vaikka ne latais niskaan mitä paskaa. Nyt on pakko lykätä yks siirappinen tanssivideo tähän perään, vaikka se sit pyyhkis musta kaikki viimesetki miehisyyden rippeet… jos semmosia rippeitä nyt enää ainakaa lukijoiden silmis onkaan. 😀
Tämmönen siirappivideo siks, et mulle tulee tästä mieleen vanhat hyvät ajat ennen sämpyläepisodeja. Ostin Kaarinalle meinaan muutama vuosi sit joululahjaks ton tyylisen sydänkorun, nii ehkä tää ny siks sohas taas johki aralle alueelle, vaikkei musiikillisesti oo kyl sinne päinkää mitä ite tanssin tai kuuntelen! Helvetin hyvin noi ton vetää kuitenki ja pakko mainita taas, et toi videon pimu on kyl hothot!!
Ny Lenkille Mitsun kans ja sit molskille huhkiin, jos vaikka tulis vähä äijempi olo taas vaihteeks ja maittais nalletki. xD Morot!
28.11.2009 3 kommenttia
Mun ei yleensä tuu kateltuu telkkaria ku iltasin, mut tos joku aika sit (kesk = kauan ennen sikakaranteenia) satuin sit röhnöttää sohvalla jo päiväsaikaan, olisko ollu joku arkikrapula tai vastaava… anyway, nelonen päällä ja ruudusa So you think you can dance (Tanssi jos osaat) -niminen jenkkisarja ja jotenki jäin koukkuun – instant bondaus!
Kysees on siis vähä niinku Idols tai Talent, mut pelkästään tanssijoille: riittää, että osaa tanssia – lajilla ei väliä, tosin sit joutuu kyl adaptoituun itelle vieraisiinkin tyyleihin. Aluks on noloja karsintoja, sit tiukkaakin tiukempi vegasviikko. Ja sieltä sitten karsitaan top 20 varsinaiseen ”ohjelmaan” 10 miestä ja 10 naista.
Ite ohjelmassa tanssiparit arvotaan ja joka viikko sit arvotaan parille myös tanssilaji. Siellä on esim moni b-boy ollu paskat housussa ku arpa on osunu vaikka quickstepin kohalle. Siinä on kyl yks perkele tanssilajiks, huhhuh. Hiki kirpoo otsalle pelkästä kattelusta. Ei ne tuomarit sitä turhaan kutsu termillä ”kiss of death” 😀
Jumalainen juontaja, Cat Deeley ❤
No juu, mut joka viikko kolme vähiten ääniä saanutta paria joutuu tanssiin vielä soolot ja ekana viitenä viikkona tuomaristo päättää ketkä mies ja nainen tippuu pelistä pois. Sit top 10:n kohalla kaikki valta on katsojilla aka jenkkiäänestäjillä, joiden äänet määrää ketkä tipahtaa. Kisassa etsitään siis jenkkilän suosikkitanssijaa, ei niinkään aina ”parasta”. 🙂 Tanssilajeista edustettuna on ollu ainaki hip hop, krump, perus valssit (wiener, hidas ja tavis), tangot (normi ja arkku), foxtrot, samba, salsa, mambo, rumba, broadway, chacha, jive, nykytanssi, jazz, disco, bollywood, paso doble, quicstep, jne jne jne… kaikkee löytyy kyl. 😀
Mut siis ihan loistavaa, meitsi likettää. 😉 Täs sarjas on oikeesti lahjakkaita ihmisiä (+ hotteja pimuja, useempi selkeesti päivän_pimu_matskua), ihan parhaat tuomarit, loistavat koreografit ja kakkoskaudesta eteenpäin hoteista hotein juontaja Cat Deeley. Mietin pitkään et mikä tekee tästä niin paljon idolsii hienomman formaatin ja tajusin, ettei täs tuu ollenkaan sitä myötähäpeen ja yleisen vitutuksen tunnetta, ja se jos mikä on priceless! Ja tietty varmaan yks tekijä on sekin et tanssin itekin, niin tää kolahti senkin takia ihan täysillä. On toi tanssi vaan hieno liikuntamuoto ja upee taiteenlaji! <3456677
En tajua miten oon pystynyt missaa ton sarjan näin pitkään. No mut parempi kai myöhään ku ei milloinkaan, nyt oon siis kattellu nettitelkusta ekat viis kautta kokonaan hävyttömän lyhyel aikavälil ja kutoskautta sitä mukaa ku se jenkeis ilmestyy! Oottekos te muut seurannu kyseistä sarjaa? 🙂
Täs maistiaisia omalla spoiler-vastuulla:
Lacey & Pasha (hip hop) Hauska.
Heidi & Benji (mambo) Ei tästä setit enää paljo proommaks mee… saati nopeemmaks. Tää sai mut kiinnostuun lattaritansseista! Lähetääks P-man kursseille? 😀
Courtney & Mark (jazz) ja huhhuh ku toi pimu on KUUUUUUUMA!
Anya & Danny (jive) Tää oli se mikä tuli telkusta ku satuin koukuttuun ja voin kertoo et propsit ei tästä koukutuksesta mee Avril Lavignelle (no offence), vaiks se skedetyttö onki.. jokkut ne osaa.
Jeanine & Brandon (paso doble) Jeanine ❤
Ashleigh & Jacob (hip hop) Tää on ny viimesimmästä jaksosta mitä oon katellu ja tosi hyvää settii vaikka toi tyttö on ballroom ja jätkä contemporary!
… josko riittäis tältä erää, lisäilen kommentteihin si kiinnostuksen mukaa lisää suosikkeja. Oho, tulipa tästä pitkä… vähemmän kaljaa, enemmän unta. Ny unta palloon ja kuolaa petariin. Öitä tyypeille!
27.11.2009 18 kommenttia
Muistattekos, mitä tapahtuu huomenna, 27.11.? Älä osta mitään -päivä. Tuli siis hiukka kiire sännätä kauppaan. Pitäis löytää uus puhelin (btw: Yonten firman piikkiin!) sekä ostaa safkaa ja juominkia viikonlopulle. Kännykkä on renkannut siitä asti, ku heräsin Siuron mökiltä etumus jäätyneenä joitain villei iltoi sitten. Voi kulliparkaa ja tupla voivottelut puhelinparalle…
Näyttö oli pimeenä osittain ja sitä koristi myös suhteellisen isokokoisen tassun aikaansaama raapasujälki. Käytännössä ruutu oli laidasta laitaan asti halki. Ottaisin kuvan, mut se on hankalaa, ku kamera on puhelimessa. 😉 Aloin miettiä, olinko Ipassa tai Siurossa jossain kovemman luokan katutappelus, koska ei ruutu hajoa mistään pikkukopautuksesta. En muista ainakaan moista. Ehkä oon vaan kaatunut puhelimen päälle tai lyöny sen vahingossa johku takan kulmaan. Kajari on tööt. Soittajan ääni rätisee helvetin ärsyttävästi. Tuli mieleen mummolan 60-luvun luuri.
Viimeinen niitti oli korjata puhelinta itse. Jouduin teippaan kuoret kii, ku paskoin parit ruuvinpäät flow-tilassa. Samoin jäi yli pari osaa. Mitä lie. Toinen on semmoinen kuparinvärinen nuppineulan pään kokoinen ja ampullin mallinen jude. Toinen taas musta muoviosa, jossa saattaa mikroskoopilla havaita jotain vitun liimaa. En tiedä, ihan sama, ku nyt toimis jotenki huomiseen tuo kaamea kapula. Nim. Koulutusta vaille elektroniikkainsinööri. 😉
Luuttua perkele.
Puhuin tänään Tippuriteinin kanssa tulevaisuuden työkuvioista. Niin, meistähän tuli siis työkaverit. Yontte jätti mut suht kuseen eukon perehdyttämisen kanssa, koska äijä ittehän on suuntaamas Lappiin stressisemmaan. Ja meikän pitäis ajaa femakko sisään tuleviin tehtäviin. Voi vittu, mä oon yhtä noviisi. Sain Yontelta onneks suht selkeet speksit: ”Tee muijan elämästä helvettiä”. Reilu peli on perseestä, eiks jeah…?
En ottanut tota täysin tosissani, koska tiedän femakko-hippi-radikalisti-vegaani-anti-kapitalistin kärsivän riittävästi jo siitäkin, et joutuu ylipäänsä tekemään töitä toiselle ja vieläpä mulkun alaisena ja suht ahdistavassa ilmapiirissä. Ja virheisiin ei varaa, koska Y kostaa taatusti. Se on pidettävä mölyt mahassa ja tippuri omissa pöksyissä.
Koitin tänään kasata jonkinmoista alustusta eukolle ja sainkin sen suht hyvälle mallille. Pistän muidun paitsi hoitaan kaikki assarin, sihteerin ja harkkarin paskahommat kahvinkeitosta siivoukseen, myös duunaamaan meitin ens vuoden hittituotetta varten pohjatutkimusta. Tarkoittaa siis käytännössä eräänlaista media-analyysia. Toimistolla oottaa parin vuoden Seiskat paperinumeroina paskahuussissa. Eukko saa putsaa ja lajitella ne. Lisäksi tein alustavan listauksen Suomen suosituimmista juorusaiteista ja pistän neitokaisen käymään ne läpi ja kirjaamaan halutut havainnot rapsoiksi. Tarkoituksena ois luoda jonkinmoista pohjatietoa siitä, milaisiin vaikeuksiin nämä realitysarjojen taukit ovat ajautuneet yksityiselämässään, ja etenkin median näkökulmasta.
Tippuriteinihän ei ole ikinä käyttänyt exceliä, mutta Yontte laittoi sille jotku amk-aikaiset excel-prujut meilillä tänää. Oliko siinä nyt sit 114 sivu asiaa ja maanantaina pitäis olla pro excelöinnissä, tai tulee noutaja = meikkis. Mutta tällaista Manseen loppuviikosta. Täytyy joku päivä avautua uimareissusta. Oli muuten viimeinen kerta seuraavaan 80 vuoteen. Moron! Älkää unohtako Totuuden hetkeä tänää! 😉
26.11.2009 12 kommenttia
Onneksi olkoon ihmiskunta. Pian se hullu hössötys, vitun kuluttava junamatkustus, ainainen ylensyönti ja väkinäinen lahjojen ostelu alkaa. Meitsi tosin aikoo pidättäytyä tänä vuonna noista kaikista. Jaa miten?!
1. HÖSSÖTYS
Meillä pahin hössötys kiteytyy yhteen sanaan: ÄITI.
Tai oikeastaan kahteen: ÄITI + HERMORAUNIO.
Äiti ei yli viiskybäsenäkään suostu myöntään, etteivät 14 tunnin duunipäivät ja neljää päivää ennen aattoa aloitetut jouluvalmistelut sovi yhteen. Niin kauan, kun muistan (eli about 3-vuotiaasta) meillä on hössötetty joulusta aivan saatanasti.
Ja asiaa ei helpota ainakaan se, että faija on eläkkeellä, mutta äiti on _kieltänyt_ (jep, luit oikein) isää imuroimasta, pyyhkimästä pölyjä, silittämästä verhoja sekä valmistamasta ruokia. Tiedättekö miksi? Äitin mielestä faija ei osaa tehdä hommia kunnolla, niin olkoot sit tekemättä ollenkaan. Arvaatkaas, mikä on iskän näkemys? Faija kertoi tekevänsä _tahallaan_ kotityöt huolimattomasti, jotta mutsi kieltäis ne siltä! Jumalauta, mikä kettu äijäksi.
Mun tämän vuoden ratkaisu:
Menen kotikotiin vasta aattona, kun talo on siivottu, tortut leivottu ja kinkku valmisteltu. Antaa porukoiden stressaa ja kusettaa toisiaan siellä keskenään. Ja onhan mulla siskoja. Naisethan tykkää siivota.
… Nyt uimaan. Aattelin tehdä poikkeuksen ja katsastaa lenkin sijaan Kalevan uintikeskuksen. Eipä ole tullut käytyä vuosikausiin. Kuulin, et hallin voi maksaa Tampereen Joukkoliikenteen bussikortilla ja vieläpä varsin opiskelijaystävälliseen hintaan, joten Kalevaan mars. Miksei tällaista ole ennen mulle markkinoitu?
Kuullaan tyypit! Moro.
Edit 28.11.: Jutulle jatkoa…
https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/29/joulustressin-valttelyvinkit-osa-2-ruuhkamatkustus/
Ristipissarit 
Viimeisimmät kommentit