Maanantaimestaus

Huhhuh. Olipas päivä. Tänään nimittäin oli tapaaminen läskilyllerön kanssa. Sen piti olla jo aikaisemmin, mutta muijalle tuli hänen asianajajansa mukaan ”peruuttamaton este”. Hah, olis pitäny kattoo oliko saksalaiset makkarat silloin Lidlissä tarjouksessa, kai se eukko oli ylensyönyt itsensä eikä mahtunut himastaan ulos.

Otin mukaan oman asianajajani, joka siis on hyvä kaverini ja auttaa frendipohjalta, siis ei laskuta, ellei keissi veny ihan tolkuttoman pitkäksi. Tavattiin oikein virallisesti vastapuolen asianajajan byroossa. Tsekkasin heti toimistokalusteiden pintamateriaalit, halpaa paskaa. Siis ei edes Vepsäläistasoa, vaan jotain lastulevystä väännettyä wannabe-Vepsäläistä.  Ja sillä asianajajalla oli Dressmanin huonosti istuva kauluspaita, joita sai ainakin vielä pari viikkoo sit Kuninkaankadun myymälästä puoli-ilmaiseksi poistomyynnissä. Niin siis tää muidu oli vielä vaihtanut asianajajaa, kai. Mulle soitteli aluksi samasta byroosta nainen, mutta tämän miehen kanssa pallero nyt sit tapasi mut. Pallo oli laittautunut varmaan omasta mielestään oikein vimpan päälle. Se oli tunkenut lihansa tietenkin ihan liian pieneen vintage-mekkoon, jossa oli tummansinisellä pohjalla valkoisia täpliä, pienet puhvihihat ja napitus kaulaan asti. Ja koko komeuden kruunasi sen ohimolla vinossa keikkunut pillerihattu. Se muija näytti valtavalta täytekakulta, jonka päälle kerma ei ole riittänyt.

Joristiin siinä sit tunnin verran ja äijä lateli faktaa pöytään syrjinnästä työnhaussa, asiallisista ja asiattomista kysymyksistä. Sanoin siihen, et eihän niihin tarvii vastata. Kaverini tökkäs mua pöydän alla ja pakotin itseni oleen loppuajan hiljaa. Vittu sen ämmän ilme, se oli kuin hiiren imaissut kollikissanmötkäle, muikisteli siinä vaan repeemispisteessä olleessa makkarankuoressaan. Loppusaldoksi pärähti 5000 euroa. Meinasin paskoa housuihini, mutta onneksi frendi tuli tässä vaiheessa apuun. Se hiillosti Dressmann-ukkoa, esitti vastaavien tapausten korvaussummia ja paukutti argumenttia pöytään. Lopulta summa putosi 3500 euroon. On siinä sille ämmälle vuoden opintotuet.

Tuli ihan mieleen kaiken maailman Henna Kalinaiset, Martina Aitolehdet ja A-M bergit tosta muijasta -siis ei ulkoisesti missään nimessä. Mut tiedättekö sellanen naistyyppi, joka hyökkää heti kimppuun kun on rahaa tiedossa. Se Kalinaisen ja Kurhisen vikinä jostain täysin naurettavasta Petri Nygårdin videostakin on niin uskomatonta. Mut sen lisäksi et tollaset ihmiset on ahneita, ne haluu pitää julkisuusmyllyn pyörimässä.

Vittu mä vielä jonain päivänä postitan tolle läskimuijalle kauniisen pakettiin kiedotun pötkön koiranpaskaa ja oksennusta, onhan mulla nyt sen yhteystiedotkin.

Nyt on pakko verää pari äijäsnapsia, siis vodkaa tulisilla chorizo-viipaleilla. Pari suolasta oliivia kyytipojaks ja Megan Foxin kuvat pyörimään ja aijai 🙂

 

Älä vätystele, Just Do It!

Terveisiä junasta. Kaikki on ketuillaan, kuten aina ennenkin. Normipäivä VR:ää:Lähdettiin myöhässä, jouduttu pysähtyyn kahdesti sähköjen takia ja kahvi maksaa aina enemmän ja enemmän yli kaks eskoo ja on myös pahaa. Tsiisus, junamatkailu on paitsi raharyöstöä, myös yks mittapuu henkiselle kantille. Jos jossain voi tasaisesti hommat kusta, ni se on joko VR tai entisen Jugoslavian murusista syntyneet alueet moninaisine ongelmineen.

VR on susi kokonaisuus: tiketit kallistuu, palvelu huononee ja kalusto vanhenee. Joku tos ei mahdu mun ajatteluun toimivast bisneksestä. Tai mitäs bisnestä tää on, valtion monopolihan täs rullaa!

Ainoona plussana mainittakoon, et useimmat tutut nuoret konnarit on mukavia ihmisiä ja hoitaa jobinsa hienosti! En tiedä, minkä koulun noi sit käy läpi palveltuaan valtiota ab. 5 vuotta, koska noist vanhemmista taas paistaa läpi totaalinen vittuuntuminen duuniin. Sit loppui ruikutus… Iloisempia asioita luvassa!

Ny se on sit tehty. Kaks viikkoa oon hautonut tätä päässäni. Miettiny, onks täs mitään järkeä. Vetkutellu, vatkutellut ja hetkutellut. Hämmentäny sitä Yonten, Erpan, Miskan, Seijan ja tänään sit lopulta faijan kanssa. Faijan sanomisilla on mulle tosi paljon merkityst, ja äijä lopetti tän typerän veivaamisen yhdellä lauseella:
”Tee sitä, mikä tuntuu hyvältä. Meillä on yksi elämä poikaseni”.

Totta. Vaarikin on ain sanonut faijalle, että älä ny mikskään lentäjäks hae. Et pääse sinne kuitenkaan, aina poissa kotoa ja muutenki paska jobi. No, kuis kävi? Faija haki vuoden teku-opintojen jälkeen ansiolentäjälinjalle. Sama homma intin kanssa. Taas kääpä oli sanonu, et älä nyt mihkään erikoisjoukkoihin mene. Suoraan vaa kouluun, ja ennen sitä lusit lyhyen armeijan. Lääkärin paperit tai juristin pätevyys mahd. pian taskuun! Ei totellut faija ei! Kävi intin, jäi sinne duuniin ja ois päässy taattu MPKK:uun JOS ois hakenut.

Mä ihailen isäni päättäväisyyttä. Se menee ku höyryjuna just sinne, mihin tahtoo. Itte taas oon ollut tämmöinen tuulessa jokasuuntaan kiikkuva keppi, mut pikkuhiljaa alkaa onneks suunta selvitä. Niin, takas asiaan! Nyt on maksettu ilmoittautumis/kurssimaksu Joensuun yliopistoon ja meikällä alkaa ens viikolla Moodle-vitun-paskaympäristössä työ- ja organisaatiopsykologian opinnot!

Oisin lukenu psykaa Treellaki, mut ku luennot oli aina ni pahaa aikaan. Sit iski laiskuus, ja oon vaa yrittäny saada tutkintoa kasaan. Huonolla menestyksellä, koska en ollut käyny moneen vuoteen koulussa ennen tätä syksyy.

Nyttemmin sit tajusin, et koulust kannattaa hankkia muutaki ku ne helvetin tutkintopaperit. Ei niist ole hyötyä, vaan siitä tietotaidosta, mitä nuppiin on kertynyt. Ja mitä enemmän se kiinnostaa, sen paremmat chaanssit työmarkkinoilla. Tästä päivästä lähtien P-Man on kirjoilla Joensuun yo:lla! Cool. Saas nähdä, kuinka käy, ku meikä ja Moodle yrittää tehdä yhteistyötä. Vihaan sitä rakkinetta ennemän ku Teiniprinssiä (= Teinigansta, joka kuksi mun naista Seijaa mun leveän selän takana!)

Moroooo…