Luurankoja ja molskeja

Kello 22 tulee Maria Neloselta. Haastattelussa on luuranko look a like Sievinen! Hah, toivottavasti kysyvät Suskilta ”miten muuttaisit Egorazzin slogania kohti sujuvaa suomenkieltä, päätoimittaja kun olet”. Siis sehän on ny kuvaavasti:
”Elämäntapa julkaisu miehille, jota naisetkin lukevat!”

Jeps, jeps, jeps. Mitähä helvettii me ny tehdään ton molskin kanssa? Saatiin se riisuttuu kuorist, mut homma ei ole ny muuten edistynyt. Aivan kilipäinen idea taas koko molski, mut tehty mikä ei. Ei tota ny palauttaakaan, ku vaivalla saatiin se ees Testokseen…

On toi Yontte oikeesti pikkusen kahjo. Siis positiivisella tavalla! Mä heitin iha läpällä ton idean Fightroomista ja koko tatamimolskista ja jäbä totes: ”Tilaa semmonen jos tahdot, mut ei saa maksaa törkeesti!”. Mä sit tarkensin, mikä on törkeesti, mihin Y vasta, et noin 6000 euroo, jos se on koko huoneen mittainen. WTF? Äijän mielest 6000 eskoo on kohtishinta… No, ilmeisesti oli jotain bäkkäri-infoo, koska ei kustannus ei paljon tost jäänyt – kuljetuksineen!

Aattelin tila pari asiaan liittyvää ylläriä pojille, ku budjetiin jäi viel joitain satoi. Mut mitä ne on, en kerro viel. Täytyy ensi selvittää, saako sellaisia ja jos saa, ni mistä… 😉

Morooo…

Nynneröhankinta ja duuniläpätystä

Mä myönnyin ja ostin nynnerölankaa. Oikein jotain mintulle tuoksuvaa superliukasta… Ja maksoi neljättä euroa. No, parempi vaihtoehto, ku yths:n hammashygienisti. Ei paina enää ientä mutta hammas on kyl saatanan kipee. Varmaan tuppas jo jonku tulehduksen päälle täs yhdessä yössä. Tai sit on nöfnöfinfluenssa iskemässä.

Oon käyttäny tän päivän Yonten firman matskujen parissa. Sovittiin, et ens viikosta alas tehdä äijälle 2-3 päivää viikos hommia. Saas nähdä, mitä siitäki tulee, ku me kaks veivataan yhdes. Oon periaatteest pitäny ystävät ja duunit erillään, mut ei se aina onnistu. Nyt on niinkus pakko tehdä kompromissi, koska muuten pistetään taas kortit kiinni ja luottis lähtee.

Jos jokaisel firmal ois näin selkeet esitteet ja perehdytysmatskut, ois ni kiva mennä uuteen jobiin ilma stressiin. Mut ei. Etenki isommis duuneis mut on perehdytetty ni, et käsketään istuu tulevien työkaverien joukkoon ja oppia niiltä. Argh. Tosi karseeta. Hirveet paineet muutenki näyttää osaamisensa ja tehokkuutensa. Ja jos perehdytys on paska, puolet duunista menee hukkaan sählätessä ekat kuukaudet. Muistaakseni se oli vuosi, mitä menee, et uus työntekijä on OIKEASTI talossa ja hommissa sisällä. Tähän perustuen en ymmärrä ollenkaan niit firmoja, jotka vaihtaa jatkuvasti duunareita ottaen aina tilalle vaan ”harjoittelijatasoista” porukkaa, jolle voi maksaa vähemmän ku ammattilaisille. Pitkällä tähtäimellä firma ei taattu kehity mihinkään, jos mennään aina sielt, mis kustannukset on pienimmät.

Jees, nyt ei passaa leperrellä blogis, vaan keskittyä siihen, ettei äijä heti potki mua pihalle putiikista! Mut yht juttuu pakko viel hehkuttaa: Mennään täl viikolla syömään Näsinneulaan uuden duunin aloittamisen kunniaks. Mitähän helvettii sitä pitäis päälle? Jontte siis esittelee tolloin tärkeimmät asiakkaat mulle ja mut niille. Eihä mun homma ny suoraa oo asiakkaitten kans hengata, mut hyvä tuntea, ketkä on meitin ostajia ja yhteistyötyyppei! Osaa sit baarissa olla pokaamatta ko. naisia ja vältellä joutumast tappeluun asiakasukkojen kanssa… 😉

Mitähän sitä illaks keksis? Pitäiskö tänään juosta vai punttailla. Taida vetää pitkää tikkuu. Moroooo….

Teemaviikko: Miehet ostaa, naiset shoppailee

Mul oli täs parikin erikoist härveliä esiteltäväks mimmiteemaviikolle, mut sit törmäsin ni mielenkiintoiseen katsaukseen naisten kulutuskäyttäytymisestä, et värkit saa venaa. Meikä on jotenki kuvitellut, että teinit ja keski-ikäiset äijät ois sitä suurint ostajamassaa, mut ainakin Jenkkilässä tilanne on toinen. Tässä lyhyt kooste naisista kuluttajina! Ei passaa aliarvioida GirlPOWERIA.

"Hei! Minä olen nainen ja olen perheen kulutusjohtaja".

1. Vaikka naisten dollari (ja euro) on about 80 prossaa miesten palkkaeurosta, niin naiset tekevät kaikista ostopäätöksistä kotona n. 80 prossaa. Naiset myös paneutuvat shoppailuun aivan eri tavalla kuin me miehet. He vertailevat vaihtoehtoja, selvittävät tarkempaa tietoa ja ennen kaikkea ostavat vähemmän mainoshuumassa kuin me ukot! Naisostajaa tulis kutsua ”perheen kulutusjohtajaksi” sanoo ammattilaiset.

2. Naiset eivät luota perinteisiin tv-mainoksiin, mikä on pakottanut myyjät muuttamaan markkinointitapaansa. Perinteisten mainosten sijaan rahaa tulisi laittaa lehtien tuotekatsauksiin sekä erilaisiin täsmäiskuihin, kuten tuoteasetteluun mielenkiintoisissa ja arvostetuissa talk showssa (Esim. Oprah) ja promootioihin myyntipisteissä. Näitä kohtaan mimmit on vähemmän skeptisiä. Ai, on vai?

3. Naisten ostovoima on kasvanut 50 vuodessa n. 63 prosenttiyksikköä, kun miehillä vastaava luku on n. 0,6. Jenkeissä 75 prosenttia naisista, jotka työskentelee vähintää toimitusjohtajan tittelil, tienaavat enemmän kuin miehensä. (Martha Barletta, Marketing to Women. How To Understant, Reach and Increase Your Share of the World’s largest Market Segment). Aika kovia lukua, wow!

4. Yritykset, jotka aikaisemmin suhtautuivat naisostajiin skeptisesti, ovat kääntäneet kelkkansa täysin. Perinteiset miesten tavarat, kuten puutarhasetit, työkalupakit ja autonkorjausvermeet, on stailattu ja personoitu naiskohderyhmille. Meidänkin mutsi nakuttelee taulut seinille pinkinpunaisella pörrövarsisella vasaralla. Kukkapenkin välit se mittaa Burberry (?)-mitalla. Isällä ei ole enää mitää saumaa tehdä näitä hommia. Faijaa varmaa harmittaaki ni helvetisti. 😉

5. Naiset muodostavat merkittävän osan luksuskuluttajista! Keskituloiset naiset ovat omaksuneet merkkituotteiden ja -suunnittelijoiden arvomaailman, ja innostuneet syytämään rahaa ko. sektorille. Markkinoijat ovat luoneet näille naisille oman kategorian: keskituloiset massaluksuskuluttajanaiset. Mm. BMW:tä ja Mercedekseltä löytyy naisille suunnattu tyylikäs semiluksusmallisto. Kokemuksia plikat?

6. Naiskuluttajat ovat markkinoijalle suurempi haaste kuin mieskuluttajat. Naiset ovat kiireisiä ja heillä on lukuisia eri rooleja, joissa he ovat yhtä aikaa ostopäätöksiä tehdessään. Nainen voi olla samaan aikaan johtaja, äiti, puoliso, lapsi, ystävä, testimonial-henkilö, mielipidejohtaja yms. Naisille markkinointi vaatii näiden roolien ymmärtämistä, ja miehillä ei useinkaan ole naisten haluista ja tarpeista mitää käryä, vaikka he kuvittelisivat näin. Jep, voin niin kuvitella ton! Tätä jo Reenolle muistaakseni hehkutin…

7. Kun ennen puhuttiin multitask-ihmisistä, jotka suorittivat monia tehtäviä yhtä aikaan, nyt naisista puhutaan termillä multiminding. Naisten päässä pyörii enemmän ajatuksia, muistamista ja huomiota vaativia asioita kuin miesten. Minuutissa mimmi saattaa ajatella: lapsen hakemista kerhosta, auton pesettämistä, ruuan laittamista kotona, junnun vaatteidenpesua, sopivaa tv:n katseluhetkeä, tulevaa tyttöjeniltaa sekä miehen viettelemistä. Tällaisen multiminding-naisen huomio on suht vaikea saavuttaa perinteisen median keinoin! Siksi erilaiset tuotekokeilut, spottaukset, tapahtumat ja arvostelut tavoittavat naiset paremmin. Ni, ettäs tiedätte!

8. Naisostajia ei kiinnosta/vakuuta bullshittiä tai liian vaikeaa termistöä käyttäjät myyjät, eikä etenkään tylsät ja tekniset tuotteet. Etenki knoppailevat miesmyyjät saa naiskuluttajan pakenemaan. Toisin kuin luullaan, naiset ostavat paljon tekniikkaa ja elektroniikkaa, mutta myyjän on ymmärrettävä naista ja puhuttava tälle käytännöllisin ja selkein termein. (Wendy Liebmann, President of WLS Strategic Retail ja author of How to America Shops) Teknisiin tuoteryhmiin on alkanut ilmestyä yhä enemmän designattuja kameroita, läppäreitä, puhelimia ja televisioita. Näitä naisetkin ostavat mielellään! Eikun pinkkiä pintaan… 😉

Niin, että pitäkää vaa tunkkinne sellaiset firmat, joihin palkataan pelkästää miesinsinöörejä, -tuotteistajia, -myyjiä ja -markkinoijia. Mä palkkaan ainaki vaan mimmejä jatkossa. Ja perustellusti: Nainen naista ymmärtää!

Lähde:
http://www.businessweek.com/bwdaily/dnflash/feb2005/nf20050214_9413_db_082.htm

Omenat on helvetistä

Omput on helvetistä. Tai ainaki omenankuoret (ja vähän rangitkin). Tiedän kuulostan valittavalt eukolt, mut aion silti tilittää. Kävi nääs ni hassusti, et söin omenan kuorineen ja joku vitunaikainen kuoren pala jäi aivan saatanan ilkeesti hampaan väliin. Ei ole suotu leveitä hammasrakoi, ni en saa sitä millään pois. Luonnollisesti meitin entourage-ratkaisuss ei mitään homouksia, eli hammaslankaa ja tikkui, harrasteta.

Onks vihjeita, mitä koittaa seuraavaks? Nää on tehottomiks havaittu:
– nuppineula ja hakaneula
– naula ja nasta
– ruuvimeisseli (pesin ennen ku söin)
– tulostusarkin kulma (maistui valkaisuaineelta)
– hammasharja (3 erilaista, kaikki omia!)
– näkkileipä (ei mitää järkee, junttas vaan rumemmin kii)
– linkkarin pää (not good, mut hyvä yritys oli)
– ompelulanka (valelin ruokaöljys, että luistais > sekin jäi kiinni mut irtos lopulta…)
– virkkuukuokku (ohut > aivan susi idea)
– purskuttelu vedellä ja perkeleen partavedellä (Kiitti vaan källistä Eerikki! En edes haistanut mitään outoo vitutuksissani, kippasin välittömästi kitaan, poltti niin pirusti. Kosto on suloinen)

Että aika neuvottomaks vetää äijän. Meikkis on kuitenkin selvinnyt korkeekoulust, intist, pk:n pääsäreistä, 4 vuotta Seijan kanssa, lukuisista bileistä elävänä ja suht haastavassa duunissaki, mut vittu omenankuorta en saa pois hampaan välistä. Vetää aika hiljaiseks. Pitääkö mun stna varata aika YTHS:n killerihammashygienistille? Meinas tappaa mut viimeks. Kerron joskus. Nyt ei pysty, tai tulee posttraumaattinen stressilaukeamuis.

PERKELE, LÄHTEEKÖ KUKAAN SINNE YÖMYSSYLLEKÄÄN? 😀 😀

Vastatkaa, jos ootte linjoille. Ei jaksa nostaa äässii ja tulla koputteleen. Vietätte kuitenki laatuaikaa oman käden kanssa, jätkät… P-Man calling, ilmoittautukaa NYT!

Moroooo….