Ajan henkeen sopiva peli

http://www.zshare.net/flash/68524246c52cdda6/

Kone liikkuu hiirellä ja ampuu hiiren napilla. Peli-iloa itse kullekin. Varokaa Hienosta, siitä räjähtää. 😉

T. Tuttu Edu Kettusen biisistä

Lisää luettavaa:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/08/07/hienonen-silma-kateen/

Bisnestä ja kyyttövasikkaa!

No nih, tulipaha tyypattua Näsinneulan rafla. Aika pettymys, vaiks paikka sinänsä oli upea! ”Arjen yläpuolella” on fiksu markkinointiteema! Ilma tosin oli sen verra utuinen, ettei näkyvyyttä voinu kehua.

Asiakkaiden kans meni oikke jees, eikä tarttenu ees hirveesti vetää mitään ihmeroolii. Tulin erinomaisesti juttuu etenki nuorempien mimmien kanssa. About mun ikäisii molemmat. Toinen oli muuten kauppiksesta. Todettiin, että ollaan tehty joku ruotsin harkkatyö yhdes piiiiiiitkä aika sitten.
Toinen oli tradenomiplikka, oikke simpsakka kolmekybänen bisnesblondi, joka vastaa yhden isomman kuntosaliketjun kehityshommista. Tän muidun kans Y on vääntäny kauppoja kohta vuoden päivät. Miksihän lie? 😉

Paikalla oli kolme muutaki ostajaa. Pari vanhempaa herrashenkilöö ja yks keski-ikäinen naikkonen, ni saatanan fiini ja hieno, ettei o toista nähty. Patruunat oli just sellaisia, mistä Yontte varoitteli, kutsui meikää biologisen iän tuomalla itsevarmuudella ”pojaksi” ja ”imurikauppiaaks”. Onneks Yontte oli maininnut etukäteen, ni osasin vaan naureskella. Siinä vaiheessa tosin ei hymyilyttäny enää yhtää, ku toinen patruunoista kertoi olevansa kurpan aviomies, ja hetkeä ennen, tämä ihana rouvashenkilö oli hinkuttanut mun reittä vaivihkaa pöytäliinan suojissa. Voi jösses.

Safka oli ihan ok. Haudutettua kyyttövasikkaa. Mitä lie. Kysyinki tätä reippaana poikana tarjoilijalta, mihin täti vastas, ettei hän mikään Wikipedia ole. Tähän mä totesin, että mä voin olla joko maksava asiakas tai reklamoiva asiakas, ja nyt näyttää siltä, että päädyn jälkimmäiseen, jossei asenne muutu. Toinen patruunoista oli selkeesti tyytyväinen sutjautukseen ja totes isoon ääneen, kuinka ”imurikauppias pisti jauhot suuhun tiskarille”. Ja sit tuli pari äijätaputusta olalle. Paikka on siis lunastettu. Hyvä mä! Tästä on kiva jatkaa. Morooo.

Miesavecin ura alkakoon!

Huomen onkin tiukka setti. Aamusta kattellaan Jonten kans loppuvuoden koulutussessiot, sit Nässyyn syömään muutaman asiakkaan kanssa, siis JOS herra ei onnistu koukuttaan porsasta. 😉

Illaks tulikin erikoisempaa actiöniä. Menin lupautumaan golfopen aveciksi akateemisiin sessioihin, mihin miehensä ei kuulemma työmatkan takia päässyt. Vaiko ei vain halunnut lähteä… Koska kyse on jostain senioriproffien tapaamisesta, uskalsin lupautua. Tuskinpa törmään kurssikavereihin nois piireissä… Ja pitihän uudelle tummalle puvulle jotain käyttöä saada, ku duunikuviotkin meni poskelleen. Eikä mua haittaa ilmainen neljän ruokalajin illallinenkaan. Miettikääs, kaks kertaa viikkoon ilmaista sisäfileetä hienois rafloissa. Not bad at all!

Ja oikke mukavaa, GolfMama ajaa taksilla Hämptönin kautta, ja kaappaa mut kyytiin kotiovelta. Loistavaa! Vihaan yli kaiken lampsia sadekeleillä puvussa ja siisteis kengissä. Ei niitä ole tarkoitettu Suomen ”talveen”. BTW: Rouva laittoi multsarin puvustaa ja ohjeisti, et mul pitäis olla samaan sävyyn sopiva paita ja kraka. No voi morjens sanon mä… Vitun knobbailua! Vissiin käytävä Jonten varastoilla. Täytyy myöntää, et tohtori näytti aika saatanan seksikkäältä kokopitkässä petroolinsinisessä juhla-asussaan, joka oli selkeesti teetetty mittojen mukaan! Istui täydellisesti naikkoselle ja hän näytti mekossa about 20 vuotta ikäistää nuoremmalta. Hieman käy itsetunnolle, että tätsy on korkkareissa mua muutaman sentin pidempi. Ei anneta häiritä, varmaa hauska ilta tulossa silti.

Arvatkaa, mikä oli todellinen syy, et lähdin noihin kissanristiäisiin ylipäänsä? Tohtori vilautteli muinoin Teerenpelissä, et voitais lähteä ulkomaille golffaan talvella, ja että MUIJA maksais viulut! Okei okei, olihan se ottanut sidukkaa ja paljon, mut tartuin silti täkyyn. Ny täytyy olla mielin kielin, josko mamma oikeesti kustantais mut johku päin Aasiaa. 😉 Tuskin ny oikeesti, mutta saahan sitä aina haaveilla.

Ei tsiisus, kattelin hetki sit Urheilukanavalt jäätävää settiä: vapaaottelua, vaihteeks. Fedor tyrmäs Brett Rogersin suht näyttävästi. Oon joskus miettinyt, et vois alkaa treenaa tota jossain seurassa. No, jos ny ensin ottais tuntumaa molskilla, ja yrittäis olla ottamat ni pahast turpii ku tänään… 😉 Erpa vei nääs ketteryydellään ja nopeudellaan sata nolla.

Mut nyt hyvät yöt kaikille! Meikkis pänttää viel hetken akateemista etikettiä. Tais olla 2003, ku viimeks oon näin hienois kemuissa hillunut. Jännittää huominen pirusti, mut aina varma keino selvitä: taskumatti povariin, itsevarmailme kasvoille ja huoleton asenne päälle. Näil mennään.

Moro.