Bisnestä ja kyyttövasikkaa!
16.11.2009 11 kommenttia
No nih, tulipaha tyypattua Näsinneulan rafla. Aika pettymys, vaiks paikka sinänsä oli upea! ”Arjen yläpuolella” on fiksu markkinointiteema! Ilma tosin oli sen verra utuinen, ettei näkyvyyttä voinu kehua.
Asiakkaiden kans meni oikke jees, eikä tarttenu ees hirveesti vetää mitään ihmeroolii. Tulin erinomaisesti juttuu etenki nuorempien mimmien kanssa. About mun ikäisii molemmat. Toinen oli muuten kauppiksesta. Todettiin, että ollaan tehty joku ruotsin harkkatyö yhdes piiiiiiitkä aika sitten.
Toinen oli tradenomiplikka, oikke simpsakka kolmekybänen bisnesblondi, joka vastaa yhden isomman kuntosaliketjun kehityshommista. Tän muidun kans Y on vääntäny kauppoja kohta vuoden päivät. Miksihän lie? 😉
Paikalla oli kolme muutaki ostajaa. Pari vanhempaa herrashenkilöö ja yks keski-ikäinen naikkonen, ni saatanan fiini ja hieno, ettei o toista nähty. Patruunat oli just sellaisia, mistä Yontte varoitteli, kutsui meikää biologisen iän tuomalla itsevarmuudella ”pojaksi” ja ”imurikauppiaaks”. Onneks Yontte oli maininnut etukäteen, ni osasin vaan naureskella. Siinä vaiheessa tosin ei hymyilyttäny enää yhtää, ku toinen patruunoista kertoi olevansa kurpan aviomies, ja hetkeä ennen, tämä ihana rouvashenkilö oli hinkuttanut mun reittä vaivihkaa pöytäliinan suojissa. Voi jösses.
Safka oli ihan ok. Haudutettua kyyttövasikkaa. Mitä lie. Kysyinki tätä reippaana poikana tarjoilijalta, mihin täti vastas, ettei hän mikään Wikipedia ole. Tähän mä totesin, että mä voin olla joko maksava asiakas tai reklamoiva asiakas, ja nyt näyttää siltä, että päädyn jälkimmäiseen, jossei asenne muutu. Toinen patruunoista oli selkeesti tyytyväinen sutjautukseen ja totes isoon ääneen, kuinka ”imurikauppias pisti jauhot suuhun tiskarille”. Ja sit tuli pari äijätaputusta olalle. Paikka on siis lunastettu. Hyvä mä! Tästä on kiva jatkaa. Morooo.
Tietoja P-man
Ristipissarit 
”Itäsuomenkarja eli kyyttö on vanhin suomalainen karjarotu. Se on edelleen erittäin uhanalainen rotu. Alkuperäiskyyttöjä on maassamme noin 300.” 😀
No hyi saatana. Miten uhanalaisesta lajista voidaan tehdä ruokaa?! Toi on kieroutunutta… En enää ikinä mee Näsinneulaan syömään. Enkä juomaan. Kiitos Mntt sulle. Et ikinä arvaa, mut näin jo untakin tosta kyyttövasikasta… Hieman vaivas. 😉 täytyyki soittaa tohtorille ja tarkastaa, ettei huomiseen illalliseen kuulu kyytöt. Muuten mä en mee bileisiin. Vaikka rakastanki lihaa yli kaiken, ni en mä jumalauta voi mitään uhanalaisia lajeja popsia.
Ei mulla mitään todellista tietoa ole. Mutta ku alko niin kovasti hämäämään, et mikä hiton kyyttö, ni oli pakko googlata. 😀
Haha… Meikä ei löytäny kuukkelilla totakaan. Vissiin liian kova vauhti päällä. Täytyiskö leikkiä hetki toimittajaa ja pistää kakkelit housuun Nässyn raflapäällikölle ja tiedustella luonnonsuojeluyhdistyksen nimissä Nässystä, miksi ne suosii uhanalaista karjalajia… 😉
Kyllähän niitä varmaan lihaks myydään, vaikka ne onkin uhanalaisia.. Kyse on kuitenki tuotantoeläimestä, ei siperiantiikeristä. 😉
T: Pieni karjakko
kiitos pikkukarjakko! Btw: Osaatko lypsää perinteisesti käsin? Ja puhun nyt lehmästä, oikeesti…
Kivi putos sydämeltä. Tuli sellain samanlainen fiilis hetkeks, ku söis jotain delfiiniä tai pandaa… Mä tosin en huomannu mitään eroa vaiks Fransmannin piffeen, joka ei ollu kyyttöä. Taitaa vaa olla imago/hintabuustausta hienot nimet.
Oon avautunut täst aiemminki, mut rucola on mun suosikkiesimerkki. Tsiigatkaas huviksenne, jossette viel tiedä, mikä sen suomalainen nimi on. 😉 Rucola kuulostaa hienolta ja se maksaa ainaki tuplasti ni paljon ku suomenkielinen nimensä antaa ymmärtää…
Kyllähän mä osaan käsin lypsää mut vaan näytteet, ei sitä hullukaan lähe imuttelemaan kuiviin nykypäivän lehmää kun ne lypsää kerralla sen 25 kg tavaraa.. 😀
Niin, vähän hassua että oikein kyyttövasikkaa, kun mun mielestä se ei edes ole mikään liharotu.. Semmosta katajia, käpyjä ja sammalta syövää perkeleen äkästä lajia ne on mun tietääkseni 😉 Tosiaan niitä on vielä joillain tiloilla ”säilössä”, ihan tuotantotarkoituksessa, ja varmaan sieltä sitten ovat päätyneet herrasväen pöytään.
Btw: Kyyttö on oikeastaan itäsuomenkarjan väritystä kuvaava termi: ”Kyyttö tarkoittaa raidallista tai juovikasta. Sanaa käytetään kuvaamaan nautojen väritystä, jossa eläimen kyljet ovat tummat ja selkäpii, joskus myös vatsanalus, on valkoinen. Suomessa sana kyyttö on vakiintunut väriltään kyytöksi vakiintuneen itäsuomenkarjan toiseksi nimeksi.”
Wikipedia, ystävämme..!
Eli summa summarum: syömäsi sorkkajalkainen ei välttämättä ole uhanalainen, se on vain uhanalaisen värinen.
Täytyy vielä lisätä tähän että helvetin hienosti on taas toimineet viranomaiset, 1970-luvulla on hävitetty itäsuomalaiset sonnit siemennysasemilta eikä pakastetavaraa ole annettu käyttöön vaikka tuottajat sitä ovat pyytäneet.. Ei ihme että äpylit hortoilevat sukupuuton partaalla tätä nykyä.
No joo, ei kai sitä kukaan enää käsin lypsä tuotantomielessä. Mistäs minä tiiän. Mut vois kuvitella, et se tosiaan viel pirusti aikaa. Kauankohan tommoisen 25 kg:n satsin tyhjäämiseen menis, jos vetäis putkee?
Hahaa, mulla on siis lukuisat kyyttöbokserit noiden tarkennusten valossa! Kyl mä edelleen mietin, miks vitussa Nässyssä piti korostaa, et kyseessä oli kyyttövärinen otus ja vielä vasikka. Vähemmästäki tuli paha mieli. No kai se on niin, että tommoiset hienot termit, joita ei ihan tavan jamppa tunne, saa ruuan vaikuttaan jotenkin eksoottisemmalta. Oishan se olluki tylsää, jos listassa ois lukenu vaan nautaa…
Niih, mietipä, syöt viattomia suurisilmäisiä lehmän lapsia.. Ettet häpeä..!
Päivitysilmoitus: Piimän – Nimihän sen sanoo jo! « Ristipissarit