Krapula, vitutus ja muutto

Ensimmäisen kerran koko Testoksen aikana mul tuli sellainen tunne, että muutan täältä oikeesti vekka. Iltapäiväl meinasin jo leipoo Yonttee käkättimeen, ku paloi iha täysin hihat tän vitunaikaisen ylireagoinnin takia. Ei millään pahalla (eipä!), mut mun mielest nää turvatoimenpiteet ja saatnana karanteenit on vähän turhia. Ihminen saa olla pikkasen päästään vialla, että kuvittelee voivansa vuokraisännän roolissa määrätä ihmisten liikkumavapaudesta. Riittää, et on kaikki päivät muutenki neljän seinän sisällä kotitoimistossa, mut ettei pääsis illallakaan salille tai lenksalle tai hubaileen, on naurettavaa! Ei kukaan vuokraisäntä voi pakottaa alivuokralaisiaan pysyy himassaan 24/7, ei edes muutaman viikon ajan. Mä oon ni vihainen tolle ukolle, et aloin jo elvyttää källiviikkojen paskaponitempausta. Jäbä luulee olevansa joku Jumala.

Onneks eilisen kekkerit oli erinomaiset ja meni mun osalta nappiin. Tohtori soitteli oikke perään ja kiitteli hauskasta illasta ja asiansa osaavasta avecista. Olin kuulemma kuuminta hottia keski-ikäisten muidujen silmissä. En ihmettele, ku muistan millaisten kuivien läskikasojen kanssa suurin osa naisista oli liikkeellä. Siitäs saivat mokomat äijänkäppyrät. Vaikkei meikällä ehkä ikää tai akateemista työkokemusta olekaan kärpäsen paskaa enemmän, niin ainaki kroppa on kuosissa ja tiedän, mistä naiset pitää: niitä pitää ihailla ja tavallaan vähän ”pelätä”. Antaa ymmärtää, että tekis heidän vuokseen mitä vaan mutta sit kuitenkin säilyttää itsenäisyytensä!

Mutta olipas kokemusta eilen/tänään. Oikein kateeminen kerma koolla. Meikä luovi joukossa kuten seuramiehen pitikin. Onneks olin päntänny etikettiä, koska sitä todella tarvittiin! Meidät oli yllättäen plaseerattu erään arvostetun kunnallispolitiikon ja sen muijan viereen, ja muija vahti koko ajan sivusilmällä, millä vitun haarukoilla söin kutaki ruokalajia, miten taittelin liinasta pupun korvat ja osasin nostaa snapsin suuhun oikeassa kohdassa juomalaulua. Viimeinen onnistui hyvin, ku vedin niitä snapseja tasaisesti kuin liukuhihnalta… 😉

Mentiin jatkoille tohtorille, kello oli vissiin viis aamulla. Täytyy kirjoittaa täst myöhemmin enemmän… Mut voitte kuvitella, kuinka vitun huono omatunto tuli, ku muu kööri poistui kemuista aamusella, ja meikä jäi viel tohtorin luo lööpaileen. Puhuttiin kaikkea maan ja taivaan taivaan välilt, ja meil oli kyl tosi hauskaa. Jotenki vaan ahdisti ni saatanasti hengata ikäänkuin salaa toisen ihmisen henkilökohtaisimmassa pleississä, himassa. Vaikkei meillä todellakaan ole mitää seksuaalista, ni muijan kirjahyllyllä nököttänyt perhekuva syyllisti mua jatkuvasti. Mietin koko ajan, mihinköhän eukko on lapset törkännyt? Entä miehensä? Tai tietääköhän mies ylipäänsä, että talossa pidettiin moiset riettaat jatkot tai et rouva palkkas itselleen miesseuralaisen? Ahdistavaa.

Jeps, nyt molskille venytteleen. Edelleen paikat iha saatanan jumissa siitä Siuron mökin retkipatjasta. Urheileen ei tod. näillä viinamäärillä pysty, mutta jos tosiaan kevyesti koittais jotain tehdä! On nääs suht tylsää. Äläkä ny Erpa suutu. En tarkoita, et sun seuras ois tylsää… Ja sit illalla täytyy jutella Yonten kans täst karanteeniasiasta. Aivan järjetöntä hommaa, sanon mä. Morooo!