Ärsyttävät fiktiiviset miehet, siat ja lehmät

Siis idea tähän postaukseen tuli ku salama kirkkaalta taivaalta. Ihan itte keksin. Siis en todellakaan lukenut Niiskunaiivii tai Tiinaa. Aivan täysin kokonaan omasta mielestäni tän kehitin. Mä tiedän, että tää ehkä on koko blogin miehisin artikkeli. So machoo. Terveisiä tyypeille Ilves-hotellista. Ollaan täällä ku herran kukkarossa evakossa sikistä.

1. TeleFinland -mies (ja se helvetin Kurre-lisäosa)

Perustelu:
Sattuu silmiin se saatanan kirkas sininen, ja kurre puree kovaa etuhampaillaan. Sit jotenki on alkanu nyppii, ku ne tankkaa puheaikaa ilmasiks, eikä maksa siitä polttoaineveroa. Niin joo, pyöreet siniset lasit palauttaa mieleen 80-luvun Mikko Alatalo-lookin, jota mieluummin välttelis.

2. Paula -”lehmä” (Jou, jou jugurttia-mainos)
Perustelu:
Saleesti gay, näyttää rotevalta, mut sit siin on kaikkii punasii ja keltaisii pilkkuja ja se kävelee sillain typerästi keinahdellen ku korkkareissa. Jatkuva pervo virne kasvoilla ei sovi lasten parissa työskentelevälle.

3. Wagner
Perustelut:
Valittava sika, joka antaa meistä helvetn huonon mielikuvan. Iha ku me hengailtais kaikkialla ilman housuja ja pelkästään piereskeltäis, röyhtäiltäis ja kinuttais pillua. Ei me tehdä tota ku n. 90 %:a elinajasta. Loput menee duunissa, golfkentällä ja blogatessa.

4. Puuha-Pete
Perustelut:
Aina samat vaatteet, ei käy suihkussa koska ei muka ehdi. Haisee pahalle ja hampaiden välissä on sammalta. Hörökorvat vie kaiken huomion.

5. Paavo Pesusieni
Perustelut:
Tarviiko tätä perustella? Kaikkihan sen tietää, että Paavo oli alunperin Hiivasieni. Tsiigatkaa vaikka sen keltaiseksi ja kuoppaseks muuttunutta ihoa.

kuva1

image0151

wagner frakissa

fthumb4 112901 jpg

110 sponge

Arbetsintervju med homopetteri

Tsau!

Ei kyselty meikäläiseltä kulu- ja käyttökatteen eroja, ei… oliskin kyselty, ne olis kuitenkin ollu jotenkin sepustettavissa. Mulla oli siis eilen se työhaastattelu kaksikielisen toimittajan duuniin, mitä varten sunnuntaina karkasin Jonten sikalenssua Testoksesta P-manin luo Huhtiin… Nyt köllitäänkin P-manin kans Ipassa Jonten piikkiin, kerta ei sen tauti tunnu viel hellittävän…

Mut takas aiheeseen. Ei menny ihan putkeen se haastattelu sit. Eikä tällä kertaa syynä ollu ees sunnuntaiset kaljottelut. Siinä työpaikkailmotuksessahan ei tosiaan lukenu millasia toimittajan hommia olis tiedossa… kyse olikin loppupeleis jostain suomalaisruotsalaisen muotitoimittajan duunista. Ei tsiisus… voin kertoa, et oli pokassa pitelemistä kyl moneen otteeseen ku tiedusteltiin mun olematonta muotitietämystä. Vittu mä tiedä mistään muusta paitsi skeitti-, snoukka- ja surffitrendeistä… xD vissiin ei ihan natsaa jos pitäis kirjotella jostai naisten kuumimmasta hotista ja viel asiaa kahella kielellä… osaan sanoo ainoostaan mikä näyttää mun silmään hyvältä, mut jos pitäis arvioida jotain vaatematskuja ja niiden koostumuksia, niin voinyjjjumalauta. En ala.

Noh, enhän mä fiksuna poikana tietenkää paljastanu missään vaihees haastista etten haltsaa muotialaa, vaan yritin improta minkä kerkesin… Mua haastatteli semmonen hieman hintahtava mies, joka kyl vaikutti tietävän alasta kaiken. Homot on yleisesti ihan ookoo, mut tää kyseinen tapitti ja flirttaili(!!) vähän turhan innokkaasti ollakseen potentiaalinen työnantaja/työkaveri/whatever.

Enhän mä tätä ennen kovin mones työhaastattelus oo ollut, kerta faijan kautta oon enemmistön duuneistani saanu… se oli ennen se. En tarkkaan siis tiedä millasia kyssäreitä niiden pitäis kysellä tai sanoa, mut oon aika varma ettei ainakaa ehdotella mihkään viihteelle lähtöö. Kai se innostu kun kuuli mun asuvan kahen jätkän kans kommuunis. Jumalauta ei se ja puolikas ruotsalaisuus tee homoo!! Joku roti tähän maailman touhuun. Tätäkö haastattelua varten pakenin yhtä nuhaa? Voihan sanonko mikä….

No joo, kyseli se sit lopulta niitä ihan perus järkeenkäypiäkin kyssäreitä, kuten ”miksi juuri sinut tulisi valita tähän työhön?” ja ”miten koet kielellisen lahjakkuutesi pelaavan eduksemme, mikäli sinut valitaan?” ym. diipadaapaa… jätin sit mainitsematta ansioituneen urani tääl ristipissarina. 😀

Se haastattelu kesti kaikkiaan abt tunnin. Oli yllättävän piinallinen tunti se… ei maininnut P-man sunnuntaisessa preppauksessaan, et vastassa voi olla homo, joka yrittää iskee kesken haastattelun. Tarviin viel tänäänki erän nalleja tähän ahistukseeni, onneks ei oo huomenna ku pari tuntii koulua. ;____;

Äideistä parhain

Luin eilen hupaisan kirjoituksen hirmuäideistä Tiinalla on asiaa -blogista: http://tiinallaonasiaa.blogspot.com/2009/11/aidit-haloo.html

Tää tsyby hallitsee sarkasmin. Hän osaa kirjoittaa röyhkeän rehellisen aidosti, mutta olla silti haukkumatta ihmisyksilöitä tai menemättä henkilökohtaisuuksiin. Mimmi pureutuu sen sijaan ilmiöiden ja asioiden kritisointiin, ja varsin taidokkaasti sen tekee. Tällä kertaa Tiina käsitteli ärsyttäviä äitejä. Jep, jep. Niinkuin tonne kommailinkin, meitsillä on noista mammoista paljon kokemusta. Mikä siinä on, et osa munkin kavereista on muuttunut kaikkivaltiaiksi lapsen saatuaan?!

Tädit tuijottaa omaan ja lapsen napaan, ja kuvittelevat voivansa tehdä mitä vaa, missä vaa ja välittämättä muista ihmisist. Tarkkailin tätä jumalankuvan leikkimistä Lielahden perhehelvetissä. Oiva paikka, koska Citymarketissa oli vaipat tarjoukses ja käytävät pullollaan kärryillä ja rattailla ralliautoilevia äitejä. Pari kertaa meinasin menettää varpaat, ku äidit huristeli mun yli hirveellä kiireellä mielipuolinen virne kasvoillaan. Tuntui vähintään siltä, et jaossa oli universumin viimeinen kakkariepulasti.

Eikä ne ole ainoastaan äidit, jotka tunaroi, vaan myös lapsukaiset. Mutta tässäkin tapauksessa vastuu on vanhemmilla. Todistin, kuinka nämä elämän pienet ihmeet keräili kärryt pullolleen kaiken maailman häröi tavaroita, joita mammat sit samalla tahdilla nakkeli mielivaltaisesti pois milloin mihinkin hyllylle. Yksikin muija jätti jauheliha- ja makkarapaketit leluosastolle. Sinne pilaantumaan ja haisemaan. Vaikkei lapsilta voi vaatia vastuullisuutta, aikuisilta voi. Mut auta armias, jos meet sanomaan näille äideille jotain lasten räävittömästä käytöksestä, sitä tulee käkättimeen ja lujaa. Villipetoa ei pysäytä mikää, kun hän suojelee jälkikasvuaan maailman pahuudelta. Kun iso kita aukeaa, siitä näkee peräsuoleen asti.

On kyllä omalla tavalla hellyyttävää, kuinka skitsosti äidit pitävät vesojensa puolta. Myös siinä tapauksessa, että lapsi on tehnyt väärin. Etenkin ravintolassa saa todistaa tämmöisiä vääntöjä. The Grillissä, joka nyt ei muutenkaan ole perheravintolaidylli, about parivuotias tuittupää nakkas meidän pöytään lihapullansa komiassa kaaressa, eikä mutsi ei ees vaivautunut kieltämään. Päinvastoin, naureskeli ku hauskimpaakin stand-uppii kattoessa. Kävi sentään hakemassa pullat pois pöytälevyltä pyörimästä. Kun lapsen isä sit yritti huudella jotain anteeksipyynnön tapaista, ni muija alkoi sättiä miesparkaa hirveeseen ääneen. Sopersi jotain, et meitin Tiivitaavi on uhmaiässä ja tällainen on normaalia. No ei kyllä ole.

Se, että ihmisellä on lapsi, ei oikeuta häntä erityiskohteluun kaikessa. Mut näin nämä hirmumammat tuntuvat kuvittelevan. Niin rasittavaa. Niin karseeta. Onneks isien näkee sentään käyttäytyvän suht järkevästi pienten kekaroidensa kanssa. Ilmeisesti puuttuva äidinvaisto sen mahdollistaa. Keep going papat. Teitä tarvitaan tässä maailmassa enemmä ku uskottekaan.