Joulustressin välttelyvinkit, osa 2: Ruuhkamatkustus
29.11.2009 9 kommenttia
2. AHDISTAVA RUUHKAMATKUSTUS
Tää teema on mulle erityisen katkeraa nieltävää. Menin nääs viime jouluna himaa sillä kaikista täysimmällä junalla. Piti lähtee aikaisemmin, vaan kun aina asiat ei suju suunnitelmien mukaan. Ekalla yrityksellä aatonaatonaattona oli jäänyt pankkikortti ja assalla totesin, että turha riskeerata tarkustusmaksun kaa. Sitä paitsi pummilla matkustus Suomessa on yllättävän hankalaa. Voin kertoo joskus parhaat kikat, mitä opin, ku ramppasin teininä Treelle ja Hesaan bileileen.
Toinen yritys päästä himaan oli viel surkeempi. Kokeilin mennä kamun kyydillä aatonaattona, mut sen auto ei käynnistyny Tammelan Nesteeltä tankkauksen jälkeen. Ei siin mitään. Juotiin kaffet, vedettiin huoltamodonarit, jätettiin auto sinne parkkiin ja eiku taksilla kaikkine joulukamoinemme takas koteihin… Kyllä vitutti. Tarina ei kerro, miten kaveri pääs sit lopulta porukoille, mut meikä matkusti viimesel mahdollisel ruuhkajunalla.
Istuin semmoses neljän hengen vankkuriosastossa äidin, parin natiaisen, suksien, liukurien, lukuisien lahjakonttien ja kuselta haisevan marsun kanssa. Tai siis häkki olkineen haisi kuselle, ei vissiin marsu. En tiedä. Yllättäen, meidän kans samaan vaunuun tunki jääkiekkojoukkueellinen manneja. Siis the original ja fucking irritating versions of them. Anteeks ny vaan!
Matkasta ois tullut suorastaan saatanallinen, jollei meitsi ois tajunnu kitata faijan lahjalikööriä ja vodkaa. Mut arvaatkas missä muodossa? Siinä vaihees, ku mua vastapäätä istunut mamma heitti Tuttelit maahan ja nakkas sit täpön purkin mäkeen (hygienisyistä?), tuntui kuin Jussi ois laskeutunut jostain korkeuksista armahtaan mut siltä perhehelvetti- ja mannekidutukselta. Arvaatte varmaa, mitä tein siitä pirun Tuttelista, kahvilikööristä ja vodkastani. 😉
ku vihdoin pääsin perille, olinki niin kyrpä ottas koko julenit. Söin säkkikaupalla vihreitä kuukkeleita, lähes päihtymiseen asti konvehteja ja tietenki saatanasti sikaa ja jouluputroo. Semmoinen joulu se, ja tosta ylensyönnistä lisää Part Kolmosessa!
Tämän vuoden ratkaisu ruuhkamatkustukseen:
Jollei Jontte ehdi myydä kakkosautoaan, lainaan sitä! Tai vaihtoehtoisesti meen faijan entisen työkaverin (ja nyttemmin nettipokerilla lisää rikastuneen pröystäilevän eläkeläisen) Jorman koneella Vesivehmaalle ja porukat noukkii sielä. Ans kattoo. Viimeinen houkuttelis, koska en oo ollu Piperissä vuosikausiin, mut viel ei oo varmaa, lähteeks Jorma itte koneella vaiko autolla. Ei se Volvon maasturikaan huonoa kyytiä ois. 😉
Dodii tyypit. Tää jätkä hyytyy nyt. Tuli vedettyy nääs verran ronskii settii molskilla, et karseet mustelmat koristaa sääriä. Prutaalia, prkl.
Morooooo…
Edit 28.11.09: Jutun eka osa:
https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/26/joulustressin-valttelyvinkit-part-one/
Mä taidan olla onnekas, koska en oo ikinä kokenut ruuhkajunan ihanuutta 🙂
Ruuhkajuna on vielä vittumaisempi kuin ruuhkabussi, koska se matka on tuskasen paljon pidempi. Voi vittu. Ota seuraavalla kerralla sähkötainnutin mukaan!
Ei tommoseen romaanilaumaan auta muu paitsi tnt… Ja silti niitä sikiää aina lisää jostain hameenliepeestä, prkl. Niiskiksellä on aukko sivistykses! Eiku varaan lippu 22.12 tai 23.12 junaan iltapvälle! 😉
Hui, suuri EI ruuhkille. Mitään hirveempää ei ole kuin jouluruuhkat… Eksyin nimittäin eilen TurGuseen siinä ilta 6 maissa ja prkl siellä oli väkeä ku karjaa. Siellä oli kai Joulukaupungin viralliset ”avajaiset” (?). Olis tehny mieli pitää eläinääniä ja polttomerkitä pari kinkkua.
Laitoin muuten Piimän teille messagea Facebookissa! 🙂
Jep! Kiitz, vastaus on tuloillaan. 🙂
Pistikkö nää muute replyä jo tulemaan Piimän? 🙂 Vai kuseeko Face taas?
Moron! En laittanut viel. Oottelen Yonten paluun ja sit lyödään viisaat päät yhteen. Mut vaikutti oikke fiksulta homma. 😉
Oolrait! Ei sillä mikään hätä ole, mutta mulla on ollu ongelmia tuon Feissin kanssa niin aattelin asiaa tiedustella 😉
Kyllä sä PR-miehenä ymmärrät, että nää on kuitenkin pienille opiskelijoille mielenkiintosta puuhaa 😉
Erittäinkin hyvin ymmärrän! Ja joo, FB kusee täydellisesti. Pysytään meilissä siis. Mun osoitteeseen voi vaikka jatkossa törkätä viestii, niin ei tartte murehtii, toimiiko vaiko ei.