Mistä tunnet sä pettäjän?
29.11.2009 24 kommenttia
Tuli Tiinan kanssa kommissa puheeksi pettäminen. Oon monesti miettinyt, mistä pettäjän tunnistaa, mikäli tämä ei jätä mitää selkeitä merkkejä selän takana puuhailusta. Kerrotaan ny vielä tietämättömille, että seukkasin neljättä vuotta kaikin puoli ok-naisen kanssa, mutta lopulta erottiin, koska naikkonen petti mua. Epäilin tätä jo pidempään, mutten koskaan saanut vedenpitäviä todisteita moisesta. Vaaranmerkkejä oli kyllä ilmassa tutustumisesta asti, ja jaan niistä nyt muutamia teidän kanssa. Nää perustuu mun kokemuksiin Seijan kanssa, mut voisi ajatella, että nää on suht yleispäteviä. Vai onko?
Alussa, kun ei tunnettu vielä kunnolla:
1. Liian miellyttävä, sujuva ja soljuva käytös ja puhuminen
Seija vaikutti alusta asti sellaiselta supliikkimimmiltä, joka tulee kaikkien kanssa toimeen ja pitää kaikista. Tällöin en osannut epäillä, etteikö kaikki välttis pitäis Seijasta. Nainen osas kertoa hirveen hyvin juttuja ja tarinoita itsestään, elämästään ja lähipiiristään. Aika usein jutut oli tosi minäkeskeisiä, vähän liioiteltuja ja jotenkin ”liian” mietityn tuntuisia. Ihan kuin Seija ois ollut teatterin lavalla jatkuvasti ja esittänyt jotain ”huipputyyppiä” kertoen vain sellaisia tarinoita, joista yleisö, eli meikä pitäis ja joihin vois helposti koukuttua. Toki rivien väliin oli istutettu pala inhimillisyyttä, traagisia käänteitä, surua, pettymystä jne., mutta juuri sillain sopivan laskelmoidun oloisesti.
2. Nainen oli hirvittävän seurallinen ja superavoin.
Seija oli hauska ja avoin tyyppi, johon todella oli helppo tutustua. Olipa ihminen millainen vaan, hän olisi ihastunut Seijan suorapuheisuuteen ja häpeilemättömyyteen. Vaikka myöhemmin tajusin, että suorapuheisuus päti vain mukaviin asioihin, en silti osannut pitää häntä mitenkään feikkinä. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo yliavoimuus olisi pitänyt herättää meikäläisen epäilyt. Nainenhan oli parisuhteessa! Miksi olla seurallinen ja avoin, eli todellinen miesmagneetti, jossei sitten parisuhde ole paska ja halua elämäänsä uutta vauhtia, energiaa ja vaihtelua? Seija oli aivan liian seurallinen ollakseen aidosti onnellinen nykyises suhteessaan. Eikä onnellinen nainen käy jatkuvasti puolituttujen miesten kanssa kahvilla, syömässä ja hipalla ja tutustu niilläkin reissuilla aina uusiin miehiin, joiden kanssa jatkaa moista rumbaa!
3. Vihjeet
Seija antoi jatkuvasti pieniä vihjeitä, joista saattoi päätellä, ettei hän ollut tyytyväinen ja onnellinen senhetkisen äijän kanssa. Muikki mm. kertoi epäsuorasti sivulauseessa poikaystävästä, joka ”oli aina työmatkalla” tai ”ei ikinä tuonut yllätyksiä” tai ”on roikkunut rinnalla teinistä asti”. Hän antoi koukkuja, jotka veti mua puoleesta, vaikka samalla tiesin, että mimmi on varattu ja että mun pitäisi pysyä siitä erossa! Ja ne sanavalinnat, joita Seija käytti puhuessaan miehestään, oli jotenki dissaavia. Vaikka hän saattoi hymyillä ja näytttää kaikin puolin rehelliseltä, niin silti mun korvaa kuulosti siltä, ettei hän hirveesti ainakaan arvostanut nykyistä miestänsä. Ja ylipäänsä aina ku tuli puhe nykyisestä statuksesta, hän käänsi keskustelun nopeasti arkisempiin asioihin.
Suhteessa:
1. Valehtelu
Valehtelu ja keksityt jutut alkoi jossain vaiheessa tulla esiin, jos vaan osasin olla riittävän tarkka. En ois tietenkään halunnut olla mikään vitun vahtikoira tai kyylä, mut jossain vaiheessa epäilykset alkoi olla jo niin suuret, että sitä vahti toista tahtomattaan. Otetaan esimerkiksi nää jokavuotiset lapsuuden ystävien kans tehdyt ”Tyttöristeilyt”, jotka ny jo muutenki kuulostaa epämääräisiltä. Ja epäilyksii ei ainakaan vähentänyt se, ettei poikaystävät koskaan saanut viedä mimmiporukkaa laivalle, vaan ”kyydit oli järkätty iha omasta toimesta”. Toinen kiinnostava seikka oli se, ettei naisiin saanut ikinä yhteyttä kesken reissun. ”Halusivat pyhittää risteilyn ystävyydelle ja puhelimet meni kuulemma äänettömälle tai jätettiin hyttiin”.
No, reissua puitiin sitten kotiinpalun jälkeen. Ku kysyin, kenen kanssa hän oli ollut ja mitä tehnyt, vastaukset oli hirvittävän ympäripyöreitä. Seija saattoi kertoa ummet ja lammet vaikka risteilyn ohjelmatarjonnasta tai jostain vitun tax-free-hankinnoista, mutta ei koskaan siitä, mitä ja kenen kanssa oikeasti oli puuhastellut. Kun kyselin, oliko vientiä ”liikaa”, tanssitko muiden äijien kanssa tai tarjosko miehet drinksuja, hän ei koskaan vastannut yksselitteisen suoraan. Vastaukset tuli kuin politikon suusta. Ei niistä saanut mitään otetta. Toisaalta ne oli hirveen ristiriitaisia ja joskus naikkonen kieltäytyi vastaamasta ollenkaa vähetellen koko uteluani. Niinku vaikka tohon viimeiseen kysymykseen, tarjosko kivat äijät drinksuja, vastaus oli tavallisesti: ”Mitä sä nyt tuollaisia mietit edes, höpsö? Vaikka ois tarjonnutkin, niin mä kieltäydyin. Sä oot ainoa mies, joka saa mua juottaa. Eiks sulle muka ikinä tarjota mitään komistus”. Just… Seija käänsi keskustelun näppärästi muhun ja samaan aikaan yritti saada mut vaikuttaan ihan jälkeenjääneeltä tiukkikselta.
2. Kehon korjausliikkeet: Häkeltyminen, kiihtyminen, pakeneminen
Kehon kieli kertoi enemmän ku tuhat sanaa. Ainaki Seijan tapauksessa. Vaikka nainen kuinka yritti olla tyyni ja asiallinen, niin sain hänet ärsyytymään mitättömillä ja tarkkaan valituilla sanoilla. Ja kun huomasin, että mimmi kiemurtelee tuolissaan, löin yleensä vettä myllyyn. Saatoin kysellä tahallani kaikkia nippeliyksityiskohtia, koska tiesin Seijan kusettavan, ja että hän ei todennäköisesti vastais myöhemmin samalla tavalla aiemmin esittämääni kysymykseen. Aika usein häkeltyminen näkyi paniikinomaisena tarpeena puljata ittensä aihepiiristä nopeasti ulos. Tai sit hän saattoi iha konkreettisesti lähtee käymään vessassa tai keittiössä ja heitti jo pois kiitäessään huolettomasti, et ”oota, mä kerron sit ku tuun takas”…. Mimmi pakeni.
3. Syyttely ja näkökulman vaihtaminen ja ahdistuminen
Yks kans, mikä välillä huvitti mielettömästi, oli Seijan taito kääntää keskustelu muhun aroilla hetkillä. Kuulin monesti lauseet ”sä vaan kyttäät”, ”perkeleen vahtikoira” ja ”miks sä aina utelet”. Vastasin noihin aina, että hei nainen, sä annat mulle siihen aihetta tolla epämääräisellä käytökselläs. Sitten tuli yleensä hetkeksi jäätävä hiljaisuus, itkuraivarit tai keskustelu siitä, kuinka meillä on kaikki niin huonosti, jossei edes luottamusta löydy. Niin saatanan rasittavaa, mutta pettäjä ja valehteli usein puolustautuu hyökkäämällä. Arvatkaas kuinka hankala olo Seijalle tuli, kun mä en mennyt mukaan noihin sen kohtauksiin toisinaan? Pystyin hillitsemään itseni ja jatkoin kylmällä linjalla. Naisen oli kertakaikkiaan mahdoton pysyä housuissaan ja hänen käytöksestään näkyi läpi, kuinka hän pelkäsi, etten usko hänen sössötystään. Siitä seuras yleensä lisää selittelyä, vakuuttelua ja joskus syyttelyä ja tappeluitakin. Avoimuus, puheliaisuus ja seurallisuus häviää totaalisesti, ja tilalle astuu epävarmuus ja sellainen ”huolen häivä” kasvoilla. Usein muijan liikehdinnästä tuli kiivasta ja hätäistä, tai sitten liioitellut rauhallista ja uskottavaa – jokatapauksessa tosi teennäistä!
4. Totisen katseen välttely
Tää oli ehkä selvin merkki siitä, että muija puhui iha pehmoisia. Etenki, ku olin saanut Seijan kiinni valheesta tai hän luuli, että niin oli käynyt, muikki ei pystynyt enää katsomaan mua silmiin. Tää oli ihan pikkuinen nyanssi, mutta yleensä se viimeinen niitti. Muija ei kestänyt kertakaikkiaan mun tapitusta. Hän käänsi katseensa nopeasti pois tai lähti vessaan, hakeen omenaa, kattoon tuliko tekstari tai alkoi kastella jotain vitun kukkia. Sit hän siinä samalla, ku teki jotain muuta, jatkoi keskusteluu sillain puolihuolimattomasti tyyliin ”ei tää ny niin tärkee juttu ole”.
Että sellaista… Näitä pettämisen merkkejä nyt ois tuhansia, mutta ei pysty veivaan enempää tähän postaukseen. Olihan tälläki mittaa ku Raamatulla konsanaan. Pakko viel sanoo, että kekseliäimpiä merkkejä, mist on voinu epäillä pettämistä, oli yhden muijakaverin havainto hänen ja silloisen avopuolisonsa kotoota. Nainen siis epäili, että ukko pettää häntä erään ulkomaalaisen kolleegan kanssa. Kun tää oma naikkonen oli viikonloppuisin duunissa toisella paikkakunnalla, niin sunnuntaina kotiinpalatessaan pariskunnan nahkasohvassa oli kaksi perseenjälkipainaumaa, suht lähellä toisiaan ja toinen selkeesti matalampi kuoppa! Lisäks keittiön rodessa tietty pohjalle piilotettuna oli kaks tyhjää irtokarkkipussia. Lisäks tän oman mimmin hammasharja oli siirretty ”siivousta varten” peilikaapin sisään pois lavuaarin reunalta. Myös viinilasit oli pesty selkeesti miehelle epätavallisen hyvin, mutta siltikin, kun mimmi nosteli niitä yläkaappiin, niissä näkyi valoa vasten huulipunan tai kiillon rippeet kaikesta huolimatta. Selkeä peli!
Tässä tapauksessa mies jäi lopulta kiinni ”rysän päältä”. Hän unohti tyhjätä yhteiseltä koneelta online-sanakirjan käytön jälkeen välimuistin, joka paljasti miehen hakeneen mm. seuraavia käännöksiä: ”rakastella”, ”olet kiihottava” ja ”salasuhde”. Amatööri. 😉
Pettäminen on perseestä. Myönsikö Seija ikinä pettäneensä? Ootko sä Piimän koskaan pettänyt?
Niin, ja en oo. Enkä aatellut. Jollei pientä flirttiä lasketa sellaiseks. tai pitkiä intiimejä keskusteluita! 😦
Tuossa Seijasta lukiessa tuli vaan mieleen, että neiti on peluri naiseksi. Koko elämä yhtä suurta draamaa ja hän pääosassa jne.
Ja silti se on ihan helvetin tylsä ämmä lopulta…. Jotenki niin ristiriitaista, mutta niin tavallista. Naiset on helvetin ristiitaisia…
Mä vihaan pelureita. Ja pettäjiä. Ja niitä, jotka menevät varattujen matkaan. Saatana! Perkele!
Pelkurit lähtee varattujen matkaan…
Niinhän se eukko onkin. Ja se taitaa olla tarttunut myös muihin sisaruksiin… Karzu on suht samasta puusta veistetty. Mikähän helvetti siinä on, että jotkut tykkää pelaa niin saatanasti, muttei säännöistä mitään hajuu… Fair play?? No, okei, toi on mun näkemys asiasta, mut veikkaan, et tolla toisella uhrilla on suht sama vibat! Vai mitä Eerikki? Onko?
Jep. Ei oo omppu pudonnu kauas puusta.. saleen on niidenki mutsi pettäny aikanaan. Vaikee sanoo nykytilanne, eikös niiden porukat eronnutkin tos jossain välis?
Meitsi lähtee kohta vaihtaan Jennan kans kuulumisii Wayne’siin. Voi olla, et tulee liikaa Karzu-infoo taas vaihteeks. Saas nähä.
Ootko muuten lukenut siitä mun jäynästä, jonka tein mun avokin ”rikoskumppanille”? Niin oikein sille rumalle kusipäälle.
http://tiinallaonasiaa.blogspot.com/2009/10/if-you-mess-with-me-i-mess-with-you.html
Ei prkl! Muijalla on ballsit! Jumankeka, mikä majorkusetus. 🙂 En voi moralisoida, koska ittehän kutsuin Seijan ja mun kamut testokseen bileisiin vaan vittuillakseni exälle ja hoitaakseni itseni sosiaalises asteikos lumpun yläpuolelle… 😉
Luotatko avokkiis nyt 110%? Ja propsit,kun/jos ootte saanut suhteen toimii kaiken ton jlk! Meikä ei pystyis.
kertooko tarina, mikä on rumiluksen kohtalo ny? Taitaa olla aika paloina… Ja epätoivoinen muutenki!
😀 En tiedä epätoivoisen luuserin kohtalosta. Edelleen näyttää olevan treffi-ilmo vesillä. Tää nainenhan siis yritti tätä lähestymiskieltokorttia tyrkyttää, vaikka iskin kaikki faktat tiskiin, ettei mulla voi olla sellaista.
Noh, sanotaanko näin, etten mä vieläkään oikein luota täysin avokkiin. Mut mun selän takana on aika vaikea tehdä mitään.
Lähestymiskielto! Eukko o hiukka sekaisin… Ei sitä ihan tolla ansaitse. No, ainaki sivallukses osu ja uppos.
Ja ni se on,ettei suhde koskaan o tommosen jlk entisensä. On sul kyl hyvät hermot, et ootte viel yhes. Meikä ois tullu hulluks jos viel ois täytyny yrittää luottaa noitaan. Se o ni perseestä, ku joutuu aina epäileen ja sit vast hanurista onkin, ku joutuu myöntään vainunsa olleen oikees ja kusettaneen itteensä. Hyväuskoisuus on pahasta!
onks sul silmät selässäki btw?
Se eukko tosiaan on sekaisin, ja ennenkaikkea saatanan tyhmä. Yritin hänelle selittää, että millä perustein sitä voi hakea. Kun hän yritti selittää, että se olisi määrätty mulle ilman että mua olis muka kuultu asiasta. Ei mennyt jakeluun, että mä tiedän noista asioista sen verran, että tiesin sen olevan mahdotonta.
No hyviä hermoja mulla ei ole. Olen epäluuloinen, ja jos jotain epäilen, niin yleensä mun luulot osuu oikeaan. Mulla on tollasten asioiden suhteen hyvä vaisto.
Hyväuskoisuudessakin on hyvät puolensa! Mä uskon ihmisistä yleensä ennemmin huonoa kuin hyvää. Sekään ei ole hyvä.
Jep,ei mkn järjen jättiläinen. Vaikuttaa silt, et ampuu tykillä hyttyst ja purkaa omaa onnettomuuttaan ens miehees ja sittemmin suhun. Katkera ja kyyninen mimmi. No. Se on helppo heijastaa muihin ja pilaa niiden laiffi, jos oma on jo pilattu ja ns. menetetty…
Nyt tulee paha: ootko sä onnellinen? Aidosti? Ja tyytyväinen tohon tilanteeseen vai tuntuuks silt, että jos löydät jotain parempaa, saatat langeta? Ei tartte vastata,mut miettiä kantsii. Mutsi kysy multa tota jo vuos sit, ku kerroin mun vaistosta pettämisen kans. Viilasin itteeni melki vuoden silmään, kunnes Seija ratkas sit tilanteen, miten ny ratkas… 😦 Jälkikäteen voin vastata vain: en helvetissä ollut. Ja et ois pitäny toimia,eikä olla mikään tossukka. Done ja mennyttä ny!
Hahhhahhhaaa! Toihan on ihan kun kuvaus mun tavoista ja olemuksesta……
mikä? Rumiluksen profiili vai? Panet kaikkii äijii pikkujouluis ja jos ne ei anna, yrität epätoivosena laivadiscon pokee! 😉 😉 aattelitko vetää aamuun asti?? Ja jatkaa junas?? Otti vissii koville Ason voitto?
viskii siis… Kaamee kapula, jää sanat pois. 😉
Piimän, olen mä noita kysymyksiä miettinyt. Niistä tekis välillä mieli kirjoittaa blogiin. Mutta ei voi, koska liian moni tuttu tietää, että kirjoittaja olen mä. Jos olis kasvoton, niin voisinkin kertoa tarkemmin kaikesta.
Niin, totta! Mäkin välillä mietin, uskallanko kirjoittaa Seijasta näin suorastaan, koska kylhän mutki täältä tunnistaa, jos on vähänki logiikkaa. Mut sit sain ni kannustavan meilin joltain mimmiltä, joka oli lukenut mun avautumisii naisten kanssa ja saanut siten oman ukkonsa puhumaan vuosien semimykkäkoulun ja onnettomuuden jälkeen (vetos siihen, et miehet jopa bloggaa parisuhteist julkisesti), niin aattelin, et vittuuks tässä. Tottakai oon yrittänyt tietyt faktat Seijast pitää piilossa, ettei ne iha kaikki ois koko kansan luettavana. Mut toisaalta, kyl mun ystävät tietää nää asiat kuitenki ja on taattu laulanut jutut eteenpäin, ni aattelin, ettei täs ny oo sen suurempaa menetettävää… 😉 Kattotataan vaan, milloin se lähestysmiskieltohakemus tulee meitsille luukusta…
TOSIN, mä oon sitä mieltä, että Suomessa on mielipiteen/sananvapaus sen verran vahvasti esillä, et jos ny omaan blogiin ilmaisen omia mielipiteitäni mun exästä, enkä mistään helvetin Halosesta tai Korisevasta, niin tuskin kukaan tulee linnaan viemään. Kaikelt bloggaamiselta menis maku, jos joka kerta sais pelätä jotain saatanan herjaus tai kunnianloukkaussyytettä.
Ja sit aattelen aina niin, että se mitä sanon täällä Seijasta, voisin sanoa sen myös päin naamaa. Se on aika hyvä rajanveto! Voi Seija-parkaa… 😉
Lähestymiskiellon saa ainoastaan jos kokee uhkaa, ja jos ulkopuolinenkin voi havaita mahdollisen uhan. Se, että kirjoittelet blogiisi juttuja hänestä ei ole lähärin peruste. Plus et ole hänestä mun mielestä kovinkaan tunnistettavasti kirjoitellut, jotta voisi edes harkitakaan mitään kunnianloukkasujuttuja.
Mä olen aika suorasanaisesti haukkunut blogissani julkkiksia, mutta se nyt on odotettavissa jos laukoo ja tekee julkisesti tyhmiä asioita.
Melkosen hyvä teksti, tunnen tapauksen..
Tän tyyppisiä ”tuttuja” löytyy yllättävän paljon,enemmän siis naisissa ku miehissä.