Järki käteen (ei raketti)

Rakkaat ystävät, toverit ja kylänmiehet sekä naisetkin. Uusi vuosi on huomattavasti kivempi startata neljällä raajalla, kahdella silmällä, palamattomalla iholla sekä ilman henkilömenetyksiä. Olkaapa siis äärimmäisen järkeviä niiden paukkujen, pullojen ja pöllöilyjen kanssa.

Ohessa vielä muutama ohje, joita Ristipissarit suosittelevat lämpimästi noudattamaan:

1. Ilotulitetta ei tule laukaista rektaalista, mutta jos joku lähelläsi on jo työntouhussa, varmista sinä ainakin, että paukku osoittaa taivaalle, ei peräsuoleen.

2. Suojalasit on tarkoitettu pidettäväksi silmillä, ei otsalla cooliin snoukkatyyliin. Jos tuntuu siltä, ettei suojalasit ole riittävä varustus, lainaa jääkiekko- tai motskakypärää. Muista sulkea visiiri. Meitsi pistää kypärän päähän kohta ja riisuu sen vasta ens vuonna.

3. Silmät, hampaat, korvat ja aivot voi menettää myös skumppapullon korkilla. Älä koskaan avaa pulloa niin, että se osoittaa kohti ihmisjoukkoa. Ei edes sitä vittumaista exääsi. Tuleepi tosi rumaa jälkeä, kun silmämuna painautuu aivoihin ja survoo mennessään isot aivot ja ohimolohkon verisuonet ja hermotuksen. Varo myös pomppukorkkeja, joilla on tapana kimmota seinästä lähellä olevien ihmisten päälle.

4. Mene maltilla! Liiku tarvittaessa vaikka nelinkontin tai anna kavereiden vetää pulkassa, mutta älä herranjestas kaadu jalkoihisi ja lyö itseäsi jäiseen maahan. Harva päävamman saanut bloggaa enää koskaan.

5. Huolehdi myös läheisistäsi, niinkuin itsestäsi. Kaveri kanssasi baarissa tai mökillä yhtenä kappaleena, on huomattavasti kivempi vaihtoehto, kuin sinä kaverisi kanssa sairaalassa tai paloina patologin vastaanotolla.

Järki käteen ja erinomaista uutta vuotta 2010 kaikille. 🙂

Päivän FB-shittii

Pakko jakaa tämä teidän kanssa. Eräs hienostunut (lue: hienompaa, jalompaa, kouluteltumpaa ja älykkäämpää leikkivä kuin sitä oikeasti oleva) tuttuni lähti Tyynelle valtamerelle surffaamaan muutama päivä sitten. Olemme saaneet nauraa päämme puhki neidon jännittäville statuspäivityksille jo aiemminkin. Tsybyllä taitaa olla 5 frendiä ulkomailta ja 500 Suomesta. Mutta kuten sanottu, päivitykset on nykyään in English, of course. ”I’m international people nowdays”, mimmiä itseään lainaten. Doddii, tässä tulee pieni englannin kielen testi. Korjatkaa päivitys vastaamaan edes Nykäsen tasoa. Taitaa olla mahdotonta ilman, että paskaa kaikki lauseet ja rakentaa ne alusta uusiksi…

”i’am abroad now. Little bit of surfing, water skiing and scuba daiving. Wind is missing today, but tomorror maybe it will be more stronger. Yesterday i had little bit surfing, but waves were too strong for me. Now I’am drinking mohitos and singarpores slings and i really likes them. You loves too. I has loosed my sense of time. This really is holiday, this IS life”.

Semmostistee. Anteeks ny vaa, jos tunnistit ittes, vaiks yritin vähän asiasisältöä muutella koskematta kuitenkaan suurimpiin torvelointeihin. Mutta ehkä ihan jees niin. Jossei ei ole international people, niin ei vain ole. Ja sitä voi olla ihan oikeesti niin paljon fiksummalla tavalla, kuin päivittelemällä tällaisia myötähäpeää herättäviä statuskarmeuksia Faboon. Please, let it be and gone with the wind ja sillain…

Morooo…

Taistelu Euromarketin jäämistöstä

”Myyjät ovat rohmunneet päältä parhaimmat (tarjoustuotteet) ennen kuin ovet avattiin rahvaalle”, kommentoi nimimerkki Mustikka Aamulehden juttua, jossa kerrottiin Tampereen Euromarkettien alasajosta ja loppuunmyyntitarjouksista. Tarjouksista, joista muuten Lomautettu Insinööri (AMK) taisi myös aikoinaan kertoa? Itse en ehtinyt paikan päälle tsekkaamaan, mitä ja kuinka halvalla Euroissa myytiin, mutta huhujen mukaan alennukset oli osui 30 ja 70 prossan väliin.

Kyllä hymyilytti taas, kun lukaisin Mustikan kannanoton tarjousasiaan. Totta helvetissä työnantaja haluaa kiittää hyvää henkilökuntaansa vaikkapa tarjoamalla mahdollisuuden ostella aletuotteita ennen kuin sekopäinen hamstraajakansa marssii suuna päänä Euromarketteihin kuin jenkkiarmeija Afghanistaniin konsanaan.

Suut käy kuin konekiväärit kun pariskunnat tiedottavat toisiaan kännykän välityksellä, mihin suuntaan seuraavaksi pitäisi edetä.
”Täällä Mirka lihaosastolla, kuuleeko Petteri alusvaatteissa? Havaittu isoimmassa pakastealtaassa viimeinen 16 kilon joulukinkku, 70 prosentin alennuksella. Nopein reitti on juosta kodintekstiileiden läpi, elektroniikan päähyllyn vasemmalta puolelta kohti pakastetta ja suorittaa näyttävä kärryliukulähestyminen koillisesta”.

”Petteri kuittaa. Kärryssäni onkin jo sadatneljätkymmenet viidet Elanto-alkkarit, joista riittää hautaan asti ihmeteltävää. Lähden kohti pakastetta antamaasi reittiä pitkin. Minulla on myymälän pohjapiirros mukana, joten pärjään. Roger”.

Lattioihin tallautuu syvät jalanjäljet ja ostoskärryjen pyörät vinkuu, ku halvoista hinnoista pimahtaneet kaahaavat osastolta toiselle kohti uusia tarjouksia.
”Mirka täällä. Edelleen lihaosastolla. Saarioiden lihapiirakat päiväyksellä 1.12.09 on nyt pakattu. Lopullinen saldo 36 x 6 piirakkaa. Kuuleeko Petteri pakasteessa? Meillä on pieni ongelma. Kärryjen oikea etupyöreä on kuumentunut, välttämätön varikkokäynti edessä. Myös Pikku-Lasse soitti parkkihallista, ja naapurin Pekkaset ovat jo hississä tulossa kohti myymälää, ja koko suvun voimin. Pekkaset tuntien suosittelen seuraavaksi kodintarvikeosastolle siirtymistä. Meidän on ehdittävä ennen”.

”Petteri kuittaa. Sika on kärryissä. Nähdään sovitulla kohtaamispisteellä. Tarkastan kalustovauriot ja jatketaan siitä kodintarvikkeeseen. Minulla saattuu olemaan korissa 5000 metriä erilaista teippiä, joten uskon, että selviämme kalustovaurioista sekä ennen Pekkasia kodintarvikkeeseen. Roger”.

”Mirka vahvistaa. Kuulostaa hyvältä. Minulla on vielä yksi idea. Löysin lasten leluosastolta viimeiset Brio-nukenvaunut, jotka maksoivat alennettuinakin vielä 20 euroa. Laitetaanko Pikku-Liisa vaunuihin ja työnnetään ne vain härskisti kassan ohi? Sain jo hälyttimenkin irti”.

”Petteri kuittaa. Kuulostaa hyvältä, kannatetaan. Pappavainaa jo opetti, jossei ole varaa, niin varasta. Nyt täytyy suorittaa siirtyminen, mutta tavataan pian check pointilla. Roger”.

Niinpä niin, suomalaiset on maailman nopein kansa. Niin F1-radalla kuin myymäläloppuunmyynneissä. Ja Mustikka, älä valita vaan lähde herran jestas juoksemaan kohti Koivistonkylää. Siellä saattaa olla pari makkarapakettia ja puuterinväriset Sloggi-tarjouksessa. Mene jo. Minä olen Tampereella vasta tunnin päästä, eli todennäköisesti liian myöhään.

Moroo….

Räjähdysvaara haaroissa

Ei tän pitäis niin mennä, että pari päivää upean muikin kanssa aiheuttaa käsittämättömän paineen haaroihin. Siis oikein sattuu. Mulle käy kohta samal tavalla, ku mummoille Lidlin pihassa. Liian pienet pussit sullotaan täyteen painavia wursteja, keräkaaleja ja happovesiä ja on sanomattakin selvää, et kassit räjähtää. Tää sama fysiikan laki pätee haaruksissa. Valitettavasti.

Julia on pistänyt mut ni nenilleen hankeen, ettei kukaan koskaan. Ja tarponut viel varmuuden vuoksi yli ensin korkkareilla ja lopulta katujyrällä, etten varmasti nousis hetkeen. Onnistui. Oon tehnyt kaikkeni ja vähän enemmänkin kellistääkseni rinsessan joulupäivien aikaan, mut surkein saavutuksin. Tässä on ny vähän samaa fiilistä, ku suomalaisessa potkupallossa: yritystä ni vitusti, mut osaaminen ei kertakaikkiaan riitä maailmanluokan tasolle.

Saatana, mikään ei ole rasittavampaa, kuin vaikeasti tavoiteltavaa esittävät yli-itsevarmat, kauniit, älykkäät, kokeneet ja mun naismaun liian hyvin tuntevat naiset. Tuntikausia kestänyt seisokki, joka päättyy aina kullin pettymykseen, on aivan varmasti vaarallista. Jossain bilsan tunnilla vuonna ugg, röyh ja lannevaate sanottiin niin. Ja sillä tunnilla istui mun suloinen Julia. Ehkä vetoankin tuohon faktaan. Huippuunsa asti kiihotettu mies on kuin palopesäke puutalossa: ei sitä pysty hillitsemään. Se vaan kasvaa ja kasvaa ja lopulta koko rakennus on tulessa ja räjähtää. Joo, niin mä teen, vetoan siihen, että tällainen kohtelu on ympäristölle vaarallista. Vähän ku saasteet, syöpä tai sikainfluessa.

Uusille lukijoille tiedoksi, miten oon siis päätynyt tähän surkeaan puutetilanteeseen. Tavallaan oma vika, mut minkäs teet. En mä mikään sokea munkki kuitenkaa ole. Vähemmästäkin alkaa tehä mieli, ku oon nyt chaittaily joitain kuukausia Saksaan tälle ihanaiselle tyttölapselle, lapsuuden kaverilleni Julialle. Ja kerrottakoon, että pikkuchattailyn lomassa olen saanut vähintääki ”mielenkiintoista” kuvamateriaalia seksikkäästä neitokaisesta. Mimmi kiusaa mua lähettelemäl pikkutuhmia poseerauksia virka-asussaan. Julia on siis lentoemäntä, joskaan yhtään päivää duunia ei ole vielä tehnyt. Kiitos vaan George W. Bush, ku ajoitte sun johdollas maailman talouden tällaiseen kuoppaan. No, Julia tuli siis Suomeen toistaiseks ja kattelee, pääsiskö sulostuttaan miesmatkustajien arkea vaiks Finncomille.

Julian lähtö Saksaan oli yks suuri parodia. Lankesi aikoinaan teiniangstissa saksalaiseen ”hevosparoniin” (joka ei sit ollutkaan oikea paroni), muutti Deutschlandiaan ja teki siellä jotain hevossysteemeitä ja baariduunii yötä päivää. Tää meidän kissa-hiiri-leikki oli alkanut jo pitkään ennen neiti muutti ulkomaille. Kun mä seurustelin, Julia teki kaikkensa, että sais pokattua mut. Ne temput oli oikeesti tosi typerii, mut menkööt nuoruuden tyhmyyden piikkiin. Sit ku mä erosin ja kävin tietty vanhana kunnon kuoropoikana laulaa luikauttaa tytön koti-ikkunan alla (mutsin penkistä katkotut kukat sylissä btw), sain niskaani litran mehukattia, en mitää muuta. (Toim. huom. Kiitos vaan Laurille, Julian veljelle, jos satut lukeen tätä blogia. Leikkaa ny helvettiin se ylipitkä reuhka. Ois vissiin pitänyt parturoida sut saunalla.;)

Ennen ku Julia muutti Saksaan, meil oli puolisen vuotta sellaista snadisti vakavempaa on-off-säätöä, joka ei koskaan johtanut sen pidemmälle ku light-pussailuun, yhteisiin sulkkisvuoroihin ja mun osalta hillittömään vitutukseen ja nöyryytykseen. Julia siis ilmoitti eräänä kuulana aamuna, että on lähdössä iltakoneella hevosskaboissa tapaamansa ”paronin” luokse asumaan ja siinä kaikki. Toivotti mulle onnea tulevaisuuteen taputtaen päähän sillain vitun vammasesta. Vaa mun kummitäti voi taputtaa yhtä nöyryyttävästi. Tiedättekö, siis sillain, et ois koputtanut jollain hiekkalapiolla sangon pohjaan? Sen koomin en ollut Juliasta kuullut, kunnes se haki mut viime kesän korvilla FB-kaveriks.

Nyt tiedätte taustat, niin voin jatkaa sit seuraavassa entryssä viimeisten kahden päivän tapahtumia. Mut sen voin sanoo jo nyt, että Testokseen palaa todella nöyryytetty ukko, jonka veijaria on kiusattu yhdelle joululle ihan tarpeeksi. Että voikin mies olla turhautunut. Ja kun kerta jakaa sulojaa muutenkin suht reippaaseen tyyliin Götzien ja Rolffien maassa, niin miksei voi jatkaa samaa settii Suomi-pojan iloks?

Yonten versiota Maija Vilkkumaasta lainaten: ”Vielä se nousee ja X:lle näyttää. Se tekee just, niinku sitä huvittaa”. Nimettiin Eerikin kanssa toi Yonten Viralliseksi Kullin Kannuslauluksi. Uutta esitystä vuoden vaihteessa. Se on moro nyt ja omin käsin onneen… 😉 Kai mä tartten jotain hoitoa ja pikaisesti… Sattuu.

Häröjä lahjoja, Julian kellistämistä ja pressuliukumäkeä

Luojan kiitos joulu on jo ovella menossa pois päin. Ei tätä kauaa ihmisen ruuansulatuselimistö voi kestää. Eikä kyllä maksakaan. Joulunahan on lupa ottaa muutama snapsi enemmän ku yleensä… Me perinteisesti käydään faijan ja siskojen ukkojen kanssa autotallissa ”nikkaroimassa”, ku noi emännät höösää tuolla illan safkaa ja keskittelee ihmetteleen lahjojaan uusin energioin. Tänä vuonna isä on varannut jemmaan sitä erilaisia likööreitä sekä ensimmäistä kertaa itse tekemäänsä viiniä. Auts! 😉

Olin ollut todella kiltti piltti. Eli mutsi ja siskot ei selkeesti oo lukenut totuuksia blogista. Faijalta nyt ei kannata mitään lahjoja koskaan odottaa. Se ei vaan osaa, eikä sitä kiinnosta ja se antaa äiteen hoitaa kaiken pakollisen ostostelun ja hössötyksen. Niinpä sain vaikka mitä turhaa ja hyödyllistäkin pukin pusseista. Valitettavasti suurin toive, oma tyttötonttu siinä pelkässä tonttulakissa joulupallo kaulassa ei tällä(kään) kertaa toteutunut. Kestän. Just ja just.

Ehdottomia käytännöllisiä ykköslahjoja oli:
– Uudet suojat hokkareihin, edelliset häviskin poikain perinteisen KänniKiekkoturnauksen aikana – Lahjakortti prätkäliikkeeseen (200 e, isä on taatusti myötävaikuttanut) – 15 pakettia kortsuilta (siskoilta > mun sinkkuus on selkeesti sekoittanut ne) – Dan Brownin tuotannon täydennys, oisko ollut Kadonnut symboli
– Karaokesetti (oikein 3 mikkiä ja joku Finnhits -levypaketti, tää oli Testoksen pojille yhteinen, Ståhlberg tykkää)
– Valokuvauskirja ja kaksi Memory Stick Pro Duoa (8 GB, nyt puuttuu enää kamera)
– Käsipainoihin itse tuunattuja/maalattuja lisälevyjä (kiitos faija, tää oli kannustavaa, oliko sulta vai?!) – Eikä selvitty ilman kalsareita ja sukkia, tietenkään!

Turhakkeiksi voisi mainita mm.
– Ihorasvan (joka oli muuten naisille tarkoitettu tuoksusta päätellen)
– Pyykkipoikapussi (100 kpl, äitiltä! Oli huomannut Testoksessa kyläillessään, että ripustettiin pyykkei jättiklemmareilla ja puristuspihdeillä;)
– Angorapitkikset, liian tiukalla kuminauhavyötäröllä (myös rumat, liian kapeat ja muutenkin erittäin vastenmieliset)
– POLKUpyörän pumppu & valo & kuljetuslaukku-setti (oli tainnu vaari muistaa, että mulla fillari ei prätkää…)
– Joku ”näin pääset exästä yli”-aiheinen opus (Kiitos Eerikki, oliko tää sulta? Tykkäsitkö itte molskipuvusta? Entäs Yontte, oliko Intruder mieluinen? Voit Miian kanssa käyttää sitä.)

Semmottistee. Täytyy avautuu enemmän ku sormet taipuu näppiksille jatkossa. Nyt on viel pientä aamupäiväkankeutta ja kohmeloa havaittavissa, kaikkialla. Etenkin haaruksissa. Mutta kuulkaas, tänään lähdetään sitten hippaamaan isoon kaupunkiin. Kaikki meitin suunnalta kokoontuu samaan mestaan ja päivitetään taas vuoden kuulumiset! Aika railakas ilta tulossa. Ja mikä parasta, meikä näkee myös ihanaisen Julian. Mennään possella Santa Fehen perinteisesti syöpötteleen, mikäli paikka on auki kuten ennenki. Sit alkuyöstä rinteeseen pressulla (traditio tääkin) ja lopulta kaverin keskustakämpän saunan ja porealtaan kautta Hämeen villiin yöhön. Tämän päivän tavoitteeksi voisi ottaa Julian kellistämisen. Vähän ois sellainen viba tuolla alakerran työnjohtajalla. Ja häntä on yleensä parempi totella, ettei tuu ikävyyksii.

Miten muiden joulut meni? Moroooooo…

Mehukasta joulua!

Joulu on antamisen ja saamiseen aikaa! Pitäkäähän siis pojat muorit aisoissa kiinni ja antakaa naisten viedä… Ja tytöt, muistattehan että ehdottomasti miellyttävin ja rennoin joulun ajan vaatevarustus on pelkkä tonttulakki. Kaulaan voi halutessaan pistää pikkuisen joulukoristeen. Ei muuta kiitos.

Niin joo… Olemme pääasiassa offline 31.12.09 asti, mutta todennäköisesti tänne tippuu joulupäivien biletysreissulta jotain härömateriaalia. Ja viimeistään uutena vuonna räjähtää sellaisilla bileillä Testoksessa, että oksat pois.

Vielä kerran, leppoisaa joulua kaikille lukijoille ja kommentoijille! Meillä on ollut ääremmän hauskaa ja virkistävää kanssanne. Toivottavasti myös teillä meitin mukana. Jatketaan samaan malliin ja vasempaan palliin. 😉

– Ristipissarit P-Man, Eerikki ja Yontte

Ps. Uuden vuoden lupauksena paljastamme profiilimme ensi vuoden puolella. 😉

Hou hou hou!

Joulu se vaan tulla jolkottaa ja meikä on ihan alkutekijöissään… siihenhän se taas meni, et piti tänää paniikis ostella kaikki lahjat. xD Noo, olin sentäs miettiny mitä ostan kellekin. Onneks ehdin ekasta käännöstyöstä saada jo palkan, nii ylipäänsä pystyi osteleen lahjoja. Tosin enpä mä ostanutkaan ku mutsille, Ansulle ja Testoksen pojille. P-manillekin löysin lopulta jotain niin hienoo, ettei taas hetkeen oo näkyny. 😉 Pitkään mietin, et pitäiskö mun ostaa myös Jennalle jotain ku kuitenki niin paljo ollaan oltu tekemisissä… nähtiin tosiaan taas maanantaina ja oli kyl tosi kivaa. Julteltiin paljon tietty joulusta, mut myös ihmissuhteista ja siitä kuinka hienoo on, et ollaan taas alettu pitää yhteyttä. Tää on kuitenki ihan erilaista nyt kahestaan, ennen oli kuitenki koplassa aina myös Karzu ja jonkin aikaa myös Jennan silloinen poikakaveri, Miika.

Mun oli täl kertaa myös vähä must tiedustella, et oliko Jenna menny paljastaan Karzulle meidän  hengailuista. Se vannoi, ettei ollut ja uskon sitä kyllä. Ja myöhemmin tarkastin asioiden todellisen tilan myös P-manilta, ku Seijahan sille tästä avautui… tottahan Jenna puhui, Karzu oli kuulemma nähny meidät kahvilassa. En oo Karzuakaan iha hetkeen nähny, eli jotenki nii perus tuuria, et se sattui paikalle just sillä kertaa ku Jennan kans nähtiin.

Pakko muuten vähän avautua tästä asetelmasta nyt ku en oo ihan varma mikä on homman nimi. Jennahan silloin aluks pyysi mua”etsimään” sille poikakaveriehdokkaita, mut vielä toistaseks en oo saanut aikaseks ehdottaa ketään… kohta melkein pitäis jo, kun se sitä suht usein kysyy. En mä oikeen tiiä mikä täs mättää… oon meinaan täs kuluneen viikon aikana aatellut Jennaa aika paljonkin. Hankalaa ku ollaan oltu aina ihan vaan kavereita, eikä mitään sen enempää. Toisaalta, silloin aiemmin kun hengailtiin, olin kihloissa Karzun kans, eikä ollut lupa muita vilkuillakaan.

Nyt tilanne on ihan toinen, molemmat ollaan sinkkuja ja Jenna on kyl jotenki loistava pakkaus: fiksu, kaunis (ja kuuma) ja kunnianhimoinen… vasta nyt oon sen tajunnutkin kun on ollut aikaa kelata juttuja. En kai mä nyt saatana voi olla ihastunut siihen?!! Argh, ei näin. Noh, en mä tästä voi sille mitään sanookaan, tää palautettu kaveruuskin on oikeesti niin paljon tyhjää parempi… ainakin saa hengailla yhessä. Jenna on meinaan suht vaikee nainen, tiiän et se friikkaa yhtäkkisistä, lievemmistäkin tunteenpurkauksista ja tosi vaikee uskoo, et se nyt yhtäkkiä ajattelis mitenkää samoin, ei ainakaan käytöksellään anna ymmärtää mitään siihen viittaavaa. Toisaalta, en mä kyl kaipaakaan nyt mitään sydänscheissee, siihen nää kuitenki aina ennen pitkää menee. Parempi siis kattella tilannetta rauhassa.

Voisko meidän lukijanaiset neuvoa vähän miestä mäessä!? Mä oon näissä niin huono. P-mania ja Yonttee ei tarvii yleensä pyytääkään, ne kyl kertoo mielipiteensä suht vaivattomasti… 😀

Hmmh, nytpäs taidan lähtee karvaturrin kans ulkoileen, ku tuolla on niin siisti talvikeli! Tervetuloa, JOULU!! Huomenna sit kotiin juhlistaan joulua äidin, Ansun ja Mitsun kans, tuskin maltan oottaa! 🙂

Etsitään pukkeja Helsinkiin

Nyt etsitään kiihkeästi joulupukkeja pääkaupunkiseudulle. Aika kiiree tulee rekryjen kanssa, mutta kannattaa tarttua tuumasta toimeen. Kuten ilmoituksessa kauniisti sanotaan, tehtävään EI kelpaa nainen eikä etnisen vähemmistön edustaja, joten tuohan on meille tehty meille aidoille syntyperäisille suomalaisille patriooteille. Pitäiskö hakea pojat? Vielä ehtii. Palkkakin on aikas kohdillaan, 17 e/h. Mutta että Academicworkin sivuilla. Tartteekohan tohon korkeakoulututkinnon?

Edit:
Mitenköhän muuten kävis kohutun Imatran seurakunnan palvelijan, Marja-Siskon? Hänellä on vielä miehen henkitunnus ja kalut, mutta naisen habitus ja ääni. On muuten aika häröä, että ensin pitää olla hetken aikaa ulkoisesti toista sukupuolta, tässä tapauksessa siis nainen, jotta voi myöhemmin muuttaa myös sotunsa. Aika häiriintynyttä pakottaa ihminen tuollaiseen välitilaan.

http://www.academicwork.fi/tyopaikkailmoitus/joulupukki/helsinki/500

Työpaikkasuhteet – Hyvä vai paha juttu?

Ihanainen lukijamme Nti Mntt (http://ntimntt.blogspot.com) nosti esille etenkin firman pikkujoulujen jälkeiselle ajalle tyypillisen ilmiön, työpaikkasuhteet. Olipa kohde sitten oma työkaveri, esimies tai asiakas, asetelmaan liittyy aina ennakkoluuloja ja epäkohtia. Toisaalta ihastuminen taas lisää työn mielekkyyttä ja pitää yllä positiivista pikkujännitystä pitkin päivää – ainakin meitsin tapauksessa. Mitä mieltä muut ovat? Milloin suhde työkaveriin on sallittu, ja onko olemassa tilanteita, joissa työpaikkasuhteet pitäisi ehdottomasti kieltää? Miksi?

Yksikään laki tai säädös ei voi estää ihmistä rakastumasta tai rakastamasta. Sen sijaan epävirallisia keinoja ehkäistä pariutumista työpaikalla on olemassa lukuisia. Vaikka onkin kaikkia sääntöjä vastaan, niin moni ei ole saanut hakemaansa duunia siksi, että puoliso on ollut samassa firmassa kirjoilla. Myös työpisteen vaihdot ja työtehtävien, -parien ja -tiimien muutokset ovat keinoja erottaa rakastavaiset toisistaan. Itseasiassa luin aikoinani jutun jostain akkojen lehdestä, missä kerrottiin etenkin suuryritysten rajoittavan työntekijöidensä suhteita. Etenkin alaisen ja esimiehen/naisen suhdetta ei katsottu kovinkaan hyvällä, sillä tämä asetelma edusti työyhteisölle tietyn alaisen suosimista. Samalla se sai alaisen näyttämään ammatillisesti pätemättömältä sekä kertoi myös siitä, miten pomo käyttää asemaansa väärin. Aika negatiivista, eikö? Lukemani jutun mukaan joissain yhtiöissä on myös kielletty tasa-arvoisten työntekijöiden suhde, jos he työskentelevät samoissa tehtävissä. Outoa.

Mun mielestä tunne-elämää ja työtä ei voi ikinä erottaa toisistaan. Työpaikka on sosiaalinen kenttä, joka toimii ihmisten voimin ihmisten ympärillä, ja tunteet on luonnollinen osa elämää. Töihin ei vain tulla suorittamaan ja elämään missään vitun tyhjiössä, vaan työpaikalla koetaan ihan samalla tavalla iloa, surua, vitusta, kateutta, syyllisyyttä, onnea ja rakkautta, kuin muuallakin. Mun mielestä parisuhde työpaikalla toimii kuten mitä tahansa muukin suhde firmassa. Tämän takia sitä ei pidä mitenkään erityisesti alkaa rajoittamaan lailla ja asetuksilla. Tietenkin on hieman eri asia, jos osapuolet ovat varattuja, ja suhteen salailu aiheuttaa merkittävää hallaa varsinaiselle työnteolle. Eikä sekään ole kiva, että viattomat joutuu valehtelemaan näiden salasuhteessa elävien takia. Mutta kun ihmiset ovat sinkkuja, niin miksi ihmeessä heiltä pitäisi kieltää onni ja rakkaus vain siksi, että he sattuvat olemaan samoilla palkkalistoilla? Sitä paisti Suomi on täynnä perheyrityksiä, joissa työskentelee lähes koko suku. Ja tämä on aivan hyväksyttävää. Ja itseasiassa suomalaisten perheyritystenhän on todistettu pärjäävän kilpailussa erittäin hyvin juuri näiden vahvojen ja erityisten sosiaalisten suhteidensa ansiosta. Onko suhde jotenkin sallitumpi, kun kyseessä on firman omistajat ja/tai johto, kuin työntekijät? Miksi?

Mitä tulee omiin kokemuksiin työpaikkasuhteesta (joka muuten kesti neljättä vuotta) mä olin ainakin paljon iloisempi ja tehokkaampi, kun olin samalla duunipaikalla mimmini kanssa. Töihin oli kiva lähteä yhdessä aamulla samalla kyydillä. Lisäksi sitä puski aivan sairaasti tulosta, ku halus näyttää naiselleen, että meikäpoika on tämän firman paras mies, ugg, ugg! 😉 Töissä oli tosi hauskaa ja tämä näkyi suoraan myynneissä. Sama oli naisellani, joka oli markkinoinnin puolella. Normaalisti kuivakasta, akateemisen tylsästä ja rutinoituneesta muikista kuoriutui luova ja innovatiivinen ihminen. Love! 😉

Sen huomasin, että muut oli meidän onnesta tosi kateellisia ja yritti myrkyttää sen kaikin tavoin. Kaikki pidemmät katseet, asialliset työpuhelut ja ajatusten vaihdot käytävillä, safkalassa tai kaffeella tulkittiin työajan tuhlaamiseksi, eli kuherteluksi. Siitä kanneltiin aina pomolle ja pomo puolestaan oli paskana, koska tiesi, että mä olin talon paras ja motivoitunein myyjä, ja Seijakin oli saanut aivan uuden draivin työhönsä. Pomo sattui itsekin olemaan naimisissa talousosaston muidun kanssa, joten hän todella ymmärsi asetelman haasteet.

Toisin kuin luullaan rakastunut työntekijä on usein tehokas ja hoitaa hommansa hyvin. Toki löytyy varmaan niitäkin ääliöitä, jotka tulee töihin varta vasten hoitamaan parisuhdettaan. Pitää saada työskennellä lähekkäin, olla samaan aikaan vapailla ja tyky-päivänä on ihan PAKKO päästä samaan urheilujoukkueeseen oman pikku kultamussukkansa kanssa. Toi on ällöö, enemmänki sellaista yläastemeininkiä. Mutta tuossakaan tapauksessa ei ole oikein erottaa ihmisiä, tai alkaa järjestellä tehtäviä tai työntekopaikkoja ilman, että on jutellut asiasta pariskunnan kanssa. Useimmat työpaikkasuhteet ja niihin liittyvät haasteet on mun mielestä ratkottavissa, jos firmasta löytyy riittävän rohkeita ja osaavia johtajia, jotka ymmärtää ihmissuhteiden päälle. Valitettava totuus tuntuu olevan, ettei tuollaisia tunnejohtajia oikein suomalaisista yrityksissä ole. Suurin osa pomoista on tunnetaidottomia luuserinyhveröitä, jotka pärjää kyllä duunissa niin kauan, ku saa vääntää omassa rauhassa työvuoroexceleitä eivätkä joudu ratkomaan ihmissuhdekonflikteja. Helvetin hienoo…

Kuvat:
http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/507989?ihmissuhteet-tyopaikalla

suhde pomon kanssa

onko meilla suhde

liian laheista

Päivän pimu: Elin Maria Pernilla Nordegren.

Niin sitä pitää Elin! Seksiskandaaleissaan ryvettynyt golffari Tiger Woods saa maistaa skandinaavisen naisen katkeruutta ja kostonhimoa. Tuleva ex-puolisonsa Elin Nordegren, 29, aikoo nääs viedä Tigerin 420 miljoonan omaisuudesta about puolet sekä hoitaa lapsilleen yksinhuoltajuuden eron myötä. Tiedä sitten, mikä on todellinen syy: vittuilu vaiko Woodsin riippuvuus lääkkeistä ja kykenemättömyys huolehtimaan skideistään riippuvuuden takia. No, noin sitä pitää tyttö. Turha pilata omaa elämäänsä jäämällä kotiin surkuttelemaan,ryvettämään terveyttään viinalla tai buustaamaan itsetuntoaa säälittävillä suhdesotkuilla. Ota omasi pois ja mielellään vähän enemmänkin. Meikä symppaa!

Niin, kukas tämä neitokainen sitten oikein on? Elin oli tuiki tavallinen akateemisen perheen vesa Stokiksesta ennen kuin hän muutti Jenkkeihin ja nai yhden maailman menestyksekkäimmistä urheilijoista. Suurelle yleisölle Elin tuli tutuksi tosiaan Tigerin vaimona, mutta on mimmillä ihan omiakin ansioita. Ensimmäisenä mainittakoon merkittävä tausta, joka varmaankin tukee tylleröistä kaikissa elämän karikoissa. Elinin äitee on poliitikko, joka on tehnyt merkittävän uran mm. pakolaisten/maahanmuuttajiena asioiden parissa. Isänsä puolestaan on arvostettu radiojournalisti. Pojat tiedoksi, Elinillä on myös kaksoissisko, tosin myös suojelevainen isoveli.

Perhetaustasta päästään kätevästi ansioon #2, nimittäin ulkonäköön. Sokeetkin sen aistii, että svedublondi on toiminut mallina viimeiset 10 vuotta. Tarkoituksena oli rahoittaa opinnot, kuten monella muullakin ammattimallilla. Neiti poseerasi mm. Cafe Sportin kannessa kesällä 2000. Ja täytyy myöntää, että kuvat nähtyään joutui hakeen keittiöstä kuolakupin. Aikasmoinen sporttikroppa!

On Elin tehnyt ihan oikeitakin töitä ennen kuin avioitui Tigerin rahojen kanssa. Hän työskenteli myyjänä Tukholmassa Champagne-nimisessä putiikissa. Kyseisessä kaupassa toimiessaan hän tutustui menestyksekkään golffarin Jesper Parnevikin vaimoon, joka palkkasi Elinin perheelleen lastenhoitajaksi Jenkkeihin. Eipä aikaakaan, kun Elin tutustui Woodsiin 2001 ja meni tämän kanssa naimisiin Barbadoksella 2004. Sittemmin pari on saanut kaksi lasta.

Nordegren on osoittautunut nerokkuutta käärimällä melkoiset rahat voitettuaan oikeusjutun eräistä alastonkuvista, joita naikkosesta huhuttiin otetun. Elin kuitenkin kielsi asian ja vei jutun Irlannin tuomioistuimeen kuitaten itselleen sievoisen summan käkkylää sekä julkisen anteeksipyynnön The Dubliner-julkaisulta. Kyseessä oli siis kuvamanipulaatio kuitenkin: Playboy-malli Kim Hiottin kroppa ja Elinin kasvot. (Toim.Huom! Ei huono yhdistelmä…;)

Saas nähdä, mihin tulevaisuus Elinin vie. Liekö edessä on ura katkeroituneena ja petettynä julkkiksen ex-vaimona, joka alkaa myydä paljasta pintaa lehdissä paremman julkisuuden puutteessa. Vai pidättäytyykö ruotsitar aiemmalla linjalla ja pysyttelee poissa mediasta. Ainakaan rahan takia mimmin tuskin tarttee töitä tehdä, mikäli hän onnistuu käärimään puolet Tikrun 420 miljoonasta. Eiks noilla muka ollut avioehtoa?! Erikoista.

Mitä tästä opimme miehet? Olkaa uskollisia puolisoillenne. Ja jos aiotte olla uskottomia, harkitkaa ainakin kolmesti. Ja jos silti aiotte olla uskottomia, tehkää ensin fiksu avioehto, ennen kuin suututatte naisenne. Ja muistakaa, että pohojolaisen häjyyttä ei pysäytä avioehdotkaan…

Lisäluettavaa mm. täällä:

http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1021010?nordegren_elin
http://www.cnn.com/2009/SHOWBIZ/12/03/elin.five.things.to.know/index.html?iref=mpstoryview http://mobil.aftonbladet.se/partner/wwwredirect/sportbladet/golf/article64450.ab http://sports.espn.go.com/golf/news/story?id=3565135

Lopuksi muutama kuva. Kuinka helvetin tyhmä pitää miehen olla, että pettää ton näköistä vaimoa…?

(Kuvat: Getty Images ja Kuukkeli)

elin nordegren

elin ja tiger

hehkea svedublondi

elin osaa

*** Local Caption ***

kelpo edustusvaimo

ei paha kroppa

vau mika mamma

elinin ihanat hiukset