Duunia!

Pahoittelut, meikä on taas pitäny hiljaiseloo ja ollu enimmäkseen omas kapselis, nenä kii ruudus… koulu on teettäny paljo enempi hommaa mitä tonne kyseiseen opinahjoon mennessäni kuvittelin. Täl hetkel etenki, ku ei oo kauheesti mitään tuttua koodausta, vaan enempi projektinhallintaan ja ohjelmistotuotantoon liittyviä juttuja. Paljon lukemista, paljon opeteltavaa.

Noh, näillä näkymin ei ainakaan hommat oo hellittämäs, meinaa mulle soitettiin lafkasta, johon hain suomi-ruotsi -kieliparin kääntäjäks, ja kysyttiin ehtisinkö tunnin varotusajalla piipahtaan mestoil… ehdinhän mä, karkasin koulusta kesken juveneksen joululounaan ja singahdin paikalle.

Ne tenttas mua hetken sekä suomeks että ruotsiks ja pyysi kääntään lennosta jotain tekstejä. Se meni oikeenki hyvin… sain meinaan sen tuloksena keikkaluontosta duunia. Veikkaan vähän, et joku jo ”varma tapaus” oli tehny oharit, vaikkei ne sitä suoraan sanonutkaan. Noh, ei oikeestaa kiinnosta kuka mitä miks missä ja milloin, vaan meitsi sai sitä pitkään kaivattua duunia!!! …. ainakin hetkeks. Hyvä fiilis tästä. Mun ei ehkä tarviikaan myydä Hondaa! 🙂 Meen huomen allekirjottaan sopparin ja sopiin tarkemmin spekseistä.

Mut se siitä. Olin muutes sit maanantaina sen Jennan kans Wayne’sissa. Oli oikeen kivaa, vaikka olihan se pitkästä aikaa vähä outookin. Ei tosiaan olla oltu aikoihin missään tekemisissä, kunnes viikonloppuna törmättiin illan hämärissä sateisen lenkin yhteydessä ja sovittiin et nähdään paremmal aikaa. 🙂

Enimmäkseen juteltiin niitä näitä, Jenna opiskelee tiedotusoppia yliopistossa, eli siit tulee sit parin vuoden päästä toimittaja! Kerroinki sille tästä mun viimesimmästä muotitoimittaja-haastattelusta fagotteineen ja  en muista koska joku olis nauranu niin sydämestään mitä Jenna mun imitoidessa sitä homohaastattelijaa. 😀  No mut sit jossain välis se jatkoi sitä viikonloppusta läppäänsä siitä, et mun pitäis hommata sille mies. Lupasin tutustua kaveritarjontaan ja palata asiaan. x)

Jenna on kyl tosi fiksu ja nätti tyttö, mut en mä sitä oo oikeen osannu ite kattoo ikinä sillä silmällä, kerta tutustuttiin jokunen vuosi sit Kaarinan kautta ja nimenomaan Kaarinan kans olin silloin kihloissa…. se oli silloin se.

Nyt on iha pikkunen vitutus päällänsä Karzua kohtaan, ku se tosiaan oli käskeny Jennaa oleen pitämättä muhun mitään yhteyttä… How niiiiice is that? En mä vaan tajuu miks… osaatteko naiset selittää, onks tää joku yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta -tyylinen naisten salaliitto petettyjä ja jätettyjä miehiä vastaan…?? Ja jos jomman kumman pitäis kavereit pitää exästä erossa, ni mun. Karzu oli se meidän tarinan pahis… hmmh, mut ei jaksais ny pilata yöunia vittuuntumal Karzusta. Taidan siis kattella pari jaksoo Shieldiä ja mennä koisaan, et jaksan sit huomenna allekirjotella sopparia hyvässä hapessa kymmeneltä. 🙂

Öitä tyypeille!

P.S. Mä en kyl tajuu yhtään et miten vitus P-man jaksaa ja ylipäänsä ehtii rykästä noita sen posteja noin tiuhaan. Tyyliin jossain paskalla ollessaanki… taitolaji se on tää bloggauski. Mut en valita, hauska noit on lukee! 😀

….. morot!

Työpäivä #3: Tippuri kadoksissa ja tekoinnovatiivisuus

Ei näy, eikä kuulu. Muijan piti tulla tänään kymppiin ja täällä hillun taas keskenäni toimistolla. Yontteki soitteli aivan hiilenä, ku ei olla saatu sille vielkään luonnosta tsekattavaks. Ei sit viittiny muistaa sanoo, et sil oli jonku potentiaalisen rahoittajan tapaaminen samalla reissulla Lapissa. Ja ois pitäny olla jotain luonnosta palvelukehitysprojektista. Vittu sentään. Ja Tippuria ei oo missään. Oon koko aamun rinkuttanut neidin kännykkään, tuloksetta. Saa olla fiksu selitys.

Millainen ihminen voi oikeesti hoitaa kaikki velvoitteensa työelämässä näin päin helvettiä? Tää harkkarihomma oli aikamoinen myönnytys, et luulis ny hiukan aattelevan omaa nahkaansa (muutakin ku alapään), jossei Yonttee aattele. Vaikka mäkin olen aikamoinen raikulipoika, niin työni oon aina hoitanut moitteettomasti. Pidän huolen, et oon ajoissa paikalla, enkä järjestä mitään turhia säätöjä. Mä en yksinkertaisesti kehtaa. Suomi on liian pieni maa, ja Tampere snadi kaupunki, et alkais vetää hommia miten huvittaa. Ainaki mainos/markkinointi/mediapiireissä kaikki tuntee kaikki ja paha sana kiirii kauas.

Toinen asia, mikä mua vituttaa tällä hetkellä ehkä maailman eniten, on tää saatanan innovaatiovastaisuus. Kun ittellään on tuoreet ja erilaiset näkemykset vaiks siihen, miten erilaisia markkinointiprojekteja kannattais viedä eteenpäin, niin tuntuu siltä, et asiakkaat heittää vitunmoisii keppei rattaisiin. Ku ehdottaa jotain uutta, tehokasta ja perusteltua ratkaisua, asiakkaalla nousee heti karvat pystyyn ja joku vitun puolustusreaktio pintaan: ”Ei noin voida tehdä, koska ei olla ennenkään tehty”!

Jaa, miten niin ei voida tehdä noin? Usein mä kysynki sit suoraan, että MIKSEI voida tehdä? Mikä sen käytännössä estää, paitsi teidän omat jakkiutuneet tavat ja rutinoitunut käyttäytyminen ja pelko irrottautua aiemmasta ajattelutavasta? Saatanan nössöt. Kaikki maailman hienot keksinnöt ois jääny keksimättä, jollei maapallolla ois sattunut asteleen riskiä rakastavia, radikaaleja toisinajattelijoita, jotka uskaltaa myös irrotella.

Argh… Nyt mä lähden safkalle. Pitäköön tunkkinsa Tippuri. Huomenna annan lehmälle kenkää. Ja oikein kunnon maiharia tuleekin, ei mitään pikkuballeriinaa, saatana. Vituttaa tommoiset koinsyömät lumput. Tee ny tommosen kaa töitä perkele. Pyörikööt läski vaan pankin kautta takas himaansa ruikuttaan. Minä en ala femakon vartijaks, vaan saa maksaa toilailuistaan Yontelle euroissa. Muuten menee kaikkien mielenterveys.