”Mä haluan lapsia kahden vuoden sisään”.
05.12.2009 18 kommenttia
Kävin tänään semi-treffeillä oikein lupaavalta vaikuttavan tytön kanssa. Yritysmyyntipäällikkö, toimintaterapeutti, extremeurheilija ja ns. kypsä aikuinen nainen! Tunnetaan vuosien takaa työkuvioiden kautta. Muija seukkas TOSI kauan sitten mun ex-työkaverin kanssa. Luulin, että pari oli tosi onnellinen, mutta oonhan mä luullut muutakin, joka ei pidä paikkaansa. Todellisuudess äijä oli raskas tapaus: narsisti. Ai että, ukko osas salata ton ongelman ni täydellisesti! Meikäl on kuitenki aika hyvä ihmisvaisto, mutta en osannut yhtään epäillä, että ukolla ois kuuppa aivan sekaisin. Hoiti työnsä moitteettomasti, oli kaikille aina perusystävällinen ja vaikutti siltä, että palvoo rakastansa.
Pari seukkais muutaman vuoden, kunnes joskus känni-iltana tää naisfrendini sai vihdoin suunsa auki ja kertoi, mitä kulisseissa tapahtuu: sairaalloista mustasukkaisuutta, eristämistä kaikista sosiaalisista kontakteista ja lopulta fyysistä väkivaltaa. Pahimpina hetkinä mimmi oli saanut ensin turpaansa ja lopulta joutunut karkaamaan omasta kodista puolipukeissa läheiselle nakkikiskalle soittamaan poliisit taloon, jota äijä oli alkanut pistää systemaattisesti paskaks. Ja mikä oli yleensä syy? ”Sä oot nainu tässä talossa muita miehiä ennen mua”.
Hmm… Ai jaa, ihanko totta, että kylmekybänen mimmi ois ehkä joskus harrastanut seksiä ennen ko. miestä? Mä niin luulin, että kaikki naiset on nunnia avioliittoon asti.
No joo… Se siitä taustasta. Luulin todella, että mimmi ois päässyt tässä viidessä vuodessa yli exästä, mutta nähtävästi ei. Paitsi, että hän oli hirvittävän epävarma ja alistuvainen, hänelle oli iskenyt ikäkriisi ja äitiyspakko. Oltiin istuttu ehkä tunteroinen, ku muija pamautti jauhot suuhun kertoessaan, ettei aio alkaa suhteeseen, jossa mies ei halua lapsia! Hän kuulemma aikoo tehdä lapsia parin vuoden sisään, ja siihen pitäis sitten mukautua, jos hänen kanssaan haluaa ikinä olla. WTF? Niin tuttua puhetta mun ikäkriisissa rypeneen exän Seijan suusta!
Voitte arvata, ettei sit iskenyt tommoinen kommentti ensitreffeillä.Jotenki ämmä kuvitteli, et se vois niinku pikakelata suhteen siihen vaiheeseen, että mennään naimisiin ja tehdään lapsia. Ja se mikä eniten ällötti, oli sen asenne. Iha ku niitä lapsia niin vaan sormii napsauttamalla tehtäisiin. Tuttavapiiriss on niin monta vuosikausia lapsia yrittäneitä pareja, että tommonen asenne tuntui aivan saatanan oudolta.
Kaikki naikkosen jutusstelu pyöri tulevaisuuden, lapsien ja äitiyden ympärillä. Aivan sama mitä yritin kysellä tai kertoa, teemaksi palasi jossain vaiheessa perheen perustaminen ja mielellään NYT HETI ja SAMANTIEN. Mä ystävällisesti vihjaisin tästä lapsikommentista tyttöselle, ja sehän otti tietty perunan nenään. Ajattelin, et ollaan kuitenki kavereita vuosien takaa, niin voisin hyvin antaa vähän miesperspektiiviä asiaan. Tarkkaan ottaen sanoin ihan suoraan, että jatkossa ei varmaan kantsi ensitreffeillä kertoa perhehaaveistaan noin tarkasti ja ilmoittaa vielä alustavaa projektisuunnitelmaa aikatauluineen, kuinka hommassa edettäisiin. Mimmi ei ottanut kuuleviin korviin pikkuvihjeita, vaan itsepintaisesti alko jankata, että mä oon sitoutumiskammoinen ja liian nuori hänelle… Niinpä niin.
Semmoiset treffit tänään. Tapaamisemme kunniaksi poistin muikin FB-kavereista ja toivotin tekstarilla onnea isän etsintään tulevaisuudessa. Hiukkasen alkoi ahdistaa… Kovinkaan moni ei ole valmis kuulemaan ensitreffeillä tommosta settiä. Nopeesti karkuun vaan, sanon mä. Tsiisus, mitä sakkii tähä maailmaan mahtuu. Missä on ne aikuiset naiset, joilla ei ole ikäkriisiä eikä pakonomaista tarvetta hankkia kersoja ensimmäisten kuukausien sisällä tapaamisesta…
Morooo!
Joo, kyllä se niin taitaa olla, että lapset otetaan puheeks mielellään vasta esim. vuoden päästä siittä, kun vakava seurustelu on alkanut 🙂 Tommonen kommentti on täydellinen karkottaja!
Ni oli! Eipä tartte treffata enää. Sama ku meikä ilmoittais ekatreffeil, et ”muija, sä jäät sit kotirouvaks, ku mä oon bisnesmies!” Stupid or idiot!? Both. Ja haloo, toi muikki o ab. 30… Eli suht nuori. Ja silti hirvee paniikki jo… ”Mut ku frenditki…” ei saatana!!!
Ehkä sille on jääny joku pakollinen tarve toteuttaa omat toiveensa, kun pääsi sen lyttäävän narsistin kynsistä?
Niin kai… Kauheelta tuntuis, et joku tekis lapsii siks, et ”on jo sen ikänen” ja ”ku muutki”… Mut noita se toisteli.. Tai sit mä oon vaan yliherkkä, ku Seijahan yritti leipoo must isää about 3 vuotta…
Jos aina itte tekis niinq muut, ois aina saanut vaan olla perässähiihtelijä ja ruikuttaja…
Voi jeesus. Ekoilla treffeillä pitäis keskustella kevyiotä asioita
Ja pahinta, et toi tosiaan tuntui muijalle ilmoitusluontoiselt asialta… Was?!! Vähän suhteellisuudentaju hukas…?
”Vähän”. Viettääks Piimäniki kotona la-iltaa?
En mä oo kotona, vaan Facessa, Skypessä ja umpikännissä. Yksin! Ja kivaa on. Ei vanha miäz jaksa enää… Ja vidu, Ilves hävis ni nyt voin juoda hyväl tekosyyllä lisää. Hauskaa aamuyötä toverit! ;D
Hah. Miks sä Ilvestä kannatat? Eiks Tappara iske?
Mä kanntatan molempia! Ehkä snadist enemmän Ilvestä.. En tiedä miks. Ryhmän paine?!Mut eilen sattui silmiin toi tulos = pari häviöbissee… =)
Ai siis onko olemassa miehiä, jotka ei etsi itelleen kotirouvaa?
Tämmöistä on päässyt tapahtuun. 😉
Haha, tuosta muikista tuli mieleen takavuosien yksi jäbä, jota mun kaveri treffaili. (:
Perustarina, kundi kysy kaverin puhelinnumeroo baari-illan jälkeen ja seuraavaks viikoks ne sopi treffit. Rafla- ja leffareissuihin asti kaikki meni hyvin, mut sit kahvin aikana sen kundin kotona se kundi täräyttää et ”Mulla on nyt miellyttävä vakityö, kämppä ja lähestyn kolmeekymmentä, mä etin naista, jonka kanssa voi pian perustaa perheen. Haluun ainakin kaks lasta.”
Kaiffa meni ihan sanattomaks ku ei tienny oliko kuullu oikein. Se oli just pitkin iltaa selvittäny, et se on löytäny kivan uuden koulun, jonka perään se aikoo muuttaa reilun parin sadan kilometrin päähän ja opiskella vähintään sen neljä vuotta. Et oliks tää miehen kommentti vittuilua vai suora vinkki siitä, et meistä ei tuu pari.
No ne treffas parisen kuukautta, mut sit se loppu kaverin toimesta. Se mies tosiaan oli perustamassa sitä perhettä ja koitti veivaa tästä mun kaverista sen suunnitelmien mukaan kotimammaa.
Hauskinta taas tässäkin jutussa on se, että jatkossa on pystyny seurailemaan, kenestä kaikista se kundi sitä kotimammaa on koittanu saada aikaan. On voinu tässä tuppukylässä seurata, keitä se vie kahville ja leffaan ja ihan turhaan, kerran päällimmäisinä on just noi lapsentekoaikeet.
Nyt reilu kolme vuotta jälkeenpäin se kundi on löytäny naisen ja jopa kihlautunutkin. Mutta, se on jo yli kolmekymppinen!! 😉 Miten kamalaa?! Nyt paranee olla sellanen mamma kainalossa, joka oikeesti alkaa jollain kiihkeellä aikataululla pyöräyttää niitä muksuja, jottei sen kundin suunnitelmat mee ihan puihin (saiski mennä).
Koska tosiaan oon seurannu niitäkin tapauksia vierestä, jossa on usean vuoden ajan ”annettu lapsen tulla”, jos on tullakseen, eikä sellaista onnea ole käynyt.
Ymmärrän jonkinlaisen lisääntymisvietin, kyllä sellainen ihan tervettä on.
Mutta sen pitäis jotenkin puhjeta kukkaan vasta sitten, kun on sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa aikoo viettää koko tulevaisuutensa ja vanheta yhdessä. Se lapsen kasvattaminen on vain osa sitä, eikä ei todellakaan voi suunnitella etukäteen.
Ei suhdetta voi perustaa vain pelkälle lapsentekemiselle, koska vanhempien juuret, historia, kasvatusmenetelmät, aatteet ja uskonto voi olla hyvinkin ristiriitaisia ja saada aikaan vaan pahoja konflikteja sen lapsen lapsuuteen.
Kuinka itsekkäitä on ne vanhemmat, jotka tekevät lapsen vain lapsen tekemisen takia, eivätkä ole valmiita sitoutumaan tähän tulevaan persoonaan koko loppuelämäkseen?
Joillain tuntee olevan kova tarve edetä tietyn kaavan mukaan… Sit aina miettii, miten tommoset ihmiset selviää, kun elämä ei meekään, ku suunniteltu?
Päivitysilmoitus: Alennusmyynti: lastenhuone halvalla « Mun elämä, milloin siitä tuli näin (ihana)
Päivitysilmoitus: Huijaamalla lapsia – Näin säästyt pakkoisyydeltä, mies! « Ristipissarit
Päivitysilmoitus: “Toimintaterapiaa” « Ristipissarit