”Anteeks voisinko kuvata sun kessin?”

Oli railakas ilta eilen. Melkein sain turpaan. Kaikki alkoi viattomasti Saludista, jos ystävällinen tarjoilija kävi jatkuvasti kysymässä saisiko meille olla vielä lisää punkkua. No totta helvetissä sai! Ei kai sitä kieltäytyäkään voi, jos kerta talo suosittelee! 😉 Siitä sit muutama kymmenen askelta Konttori-kapakkiin, joka on muuten helmi aloittelumesta. Leppoisa tunnelma, kiva retrosisustus, hauska saunatyylinen takaosasto/sikaosasto. Ja ennen kaikkea melkosen laaja olutvalikoima. Saa muutaki ku Nallei nääs.

Konttorissa sain kuningasidean, otetaanpa lomautetun insinöörin (amk) nettijoulukalenteriin kuva alakroppaa varten. Joo, joo, selvinpäin ei niinkään kuningasidea… Sisko löi vettä myllyyn ja lupas tarjota parit GT:t Sahassa, jos etsisin käsiini paikan lihavimman äijän ja menisin pokkana pyytämään kuvauslupaa sen vatsalle. Ja minähän tein, ku usutettiin! Jos selviäisin pokkanaamalla ja saisin kuvan, sisko lupas myös maksaa Saludin punkut. Eiku töihin!

Suht nopeesti bongasin baaritiskin luota saatanan ison ukon. Sekoitus Pentti Hietasta, Pavarottia, Jope Ruonansuuta, katujyrää, kallionlohkaretta ja Talent-Markku Laamasta. Eli iso. Pelottavan iso. Oikein herrasmiehen oloinen syöttösika. Suorat housut, lankatut kengät, ruskettunut kalju, paksut silmälasit. Selkeesti joko tehtaanpatruuna tai ainaki entinen sellainen! Siinä se siemaili oluttaan kaikessa rauhassa frendinsä kanssa, ku meikä lähti lipumaan kohti.

P-Man: ”Anteeks herra, että häiritsen. Haluaisitteko esiintyä tamperelaisen insinöörin nettijoulukalenterissa? Tai siis voisko teidän vatsasta ottaa siihen kuvan? Saatte toki siitä pienen korvauksen”.

Läski: ”Mur”.

P-Man: ”Oliko tuo myöntävä vastaus?”

Läski: ”Mur, mur. Mitä sä maksat?”

P-Man: ”Pienen stoben kaljaa. Eikä passaa unohtaa mainetta, mammonaa ja ihailua, minkä tietenkin saat ku oot mahajulkkis”.

Läski: ”Mur, mur, mur. Vittu. Mulla on ihan riittävästi rahaa ja mainetta”. (Hymyili isot keltaiset hampaan ällöttävästi kiiluen)

P-Man: ”no, suostukaa sitten muute vaan. Luinko oikein eleenne, ja että lähdette tähän erinomaiseen vaihtokauppaa? En tietenkään voi luvata, että vatsa tulee varmasti nettiin, mutta voin yrittää puhua LIAMK:lle. Olisitte yksi vaihtoehto!”

Läskin kaveri (laihempi): ”Reino, totta vitussa myyt mahas nuorelle miehelle. SÄÄhän oot pisnesmiäz. Vai kelpaanko mä?”

P-Man: ”Ei, valitettavasti. Kyllä nyt tarvitaan suuremman kaliiperin kessi”.

Läski: ”Mitä vittuu sä horiset, poju? Oonko MÄÄÄÄ joku vitun läski vai? Mitä perkeleen pellelilyy tää ny on. Mur. Mur.”

P-Man: ”Ei, ei suinkaan. Iso maha kertoo hyvästä elintasosta. Ajelette Mersulla, asutte ylätaloissa Tahmelassa, viette vaimoa säännöllisesti hemmottelulomalle rapakon taa ja sen sellaista. Ei tähän kattokaas kuka tahansa kelpaa”.

Läski: ”No vittu, niin. Mur, mur. Pitäiskö sitten mur, vittu. Tässäkö SÄÄ sen vai otat? Keskellä kapakkaa? Kuvan siis? Niin, mistä lehdestä sä olit poju?”

P-Man: ”Ei kyllä voidaan mennä tuonne vessaankin. Siellä on enemmän valoa. Ja en mä lehdestä ole. Edustan tamperlaisia bloggareita”.

Läski: ”jaa. Mur, mur. Mutta tuuhan SÄÄ Kekkis turvamieheks, jos tää kaveri onki ruskeen reiän ritari. Ties vaikka yrittäis ottaaki jotain pornokuvia”.

Läskin kaver Kekkis: ”Nyt vai heti?”

Läski: ”No heti. Mur, mur. Mua nääs paskattaaki sopivasti. Siinä voit samalla nappaa sen kuvas ennen ku meen äheltää”.

Ja sit se tapahtu! REPESIN. Ei saatana!!! Ei voinut olla todellista. Repesin aivan totaalisesti. Ja sit repes siskokin, joka tarkkaili tilannetta kauempaa pöydästä. Ei jumalauta. Kaveri todella oli lähdössä kuvauttamaan kessinsä…!!!

Läski: ”Mur. Vittuuko siinä naurat, nulikka. Mikä huvittaa? Oliko tää joku vitsi. Vittu, nyt mennää kuvaan kessi, kerta niin ehdotit. Mä haluun bissen, se tulee Kekkikselle. Ei sillä, etteikö ois varaa ostaa, mutta kuitenkin. Mur”.

P-Man: ”No, itseasiassa… Suunnitelmat muuttui just. Kuulin korvanapin kautta, että kaveri onki jo löytänyt tampereen suurimman kessin!” (Ja nauru vaan yltyi kohti hysteriaa. Jouduin piteleen jo tiskistä kiinni, etten tippunut kaksinkerroin maahan)

Läski: ”Mur. Mur. Vitsailetko sä mulle? Haluutko turpaan nulikka? Mennään tohon nurkan taakke kattoon, miten pikkumies pärjää tosiäijälle”.

Meikä vinkkas siskolle, että nyt on selkeesti aika poistua ja vähän äkkiä. En kaivannut ollenkaa putkareissua eiliselle. Muutenki riittävästi tullut sähellettyä. Yhteisestä merkistä sisko keräs meitinkamat pöydästä, sipsutti läskin luo, väläytti sille hurmaavimman hymynsä ja pyysi anteeksi ”tyhmän veljensä käytöstä”.

Ja sit jalat ala ja lähdettiin juokseen Sahaan saatanan lujaa. Minä eellä, sisko kipsuttaen korkkareilla perässä. Ja molempia nauratti niin saatanasti, ettei meinattu päästä ikinä perille asti sitä vajaa 500 metrin matkaa. Ei tsiisus. Ei jääty kattomaa, lähtikö läski perään vai ei. Luotin kuitenkin siihen, että sillä vattalla ei ois ihan heti meitä kiinni saannu. Jumanskeka! Oli ni lähellä,että oisin päässyt tänää lähettään ylpeenä tamperelaisen tehtaanpatruunan kessikuvan LIAMK:lle. Mutta ei voi kaikkee saada. Sen sijaan jotain muuta sain kyllä aamun sarastaessa. Se, mitä se oli, jääköön vaa Eerikin, Liisan ja parin Liisan kaverin tietoon. 😉

Moro…