Työpäivä #8: Perhekriisi.

Söin kaikessa rauhassa aamupalaa Testoksessa, kun äiti soitti piiiiiitkään ja hartaasti. Tällä kertaa ois todellaki pitänyt vastata. Mutsi rinkutti varmaan 30 kertaa tunnin aikana, ja mä aattelin, et sil on taas automaattinen soitontoisto päällä työluurissa. Eihän se tajuu mobiiliviestinnästä sit niin mitään ja soittaa joskus kymmenii ja kymmenii kertoi peräkkäin koko perheelle.

Himpun yli ysi lähdin pinkoon asiakastapaamiseen ja aattelin soittaa matkalta takas mutsille ja avautuu oikke huolella, et pistäis sen toiston pois päältä. Vitutti, ku häsäpäivä muutenkin ja mutsi hengaa linjoja ruuhkauttamassa. Nooh, nyt ei äiti vastannut. Soitin varmaan viis kertaa takas ja puhelu vastaajaan. Iloinen ja sydämellinen naisääni tervehti mua ihan hassulla uudella viestillä:
”Se X.Y hei! Olen joulustressissä, enkä voi vastata sinulle juuri, ettei paniikkiputki katkea. Mikäli asia on kuitenkin elämääkin tärkeämpi, tavoitat minut privaattinumerostani. Rentouttavaa joulua. Voit myös jättää viestin, jos siltä tuntuu. Mutta ei kiitos jouluvirsiä”.

Aloin rimkuttaa seuraavaks privanumeroon. Mutsi vastaa aina, kun näkee, et mä soitan. Tai sit lyö punaista ja pistää tekstarin perään ja kyselee, onko akuutti hätä. Yleensä ei, kunhan soittelen. Tänään ei vastannut privastakaan. Outoo. Soittaa ensin tunti taukoamatta ja sit olla vastaamatta.Yllätys, olin lounaspaltsussa ku puhelin soi taas. Tällä kertaa soittaja oli isä. Ekaan puheluun en pystynyt reagoimaan. Oli niin pahasti lause kesken. Ollaan siis kosiskeltu pariakin rahoittajaa, et saatais Mediapastori tuotteistettua loppuun mahdollisimman pian ja myytyä konsepti valtakunnallisten markkinoiden ulkopuolelle. Ehkä suuruudenhullua, ehkä ei, mutta ainaki nyt tuntuis löytyvän kiinnostuneita, niinkuin tämäkin paikallisen markkinointifirman edustaja, jonka kanssa olin lounaalla.

Kun faija soitti kolmatta kertaa kesken safkauksen, mun oli pakko kaivaa luuri esiin. Pistin markkinointimiehen kylmän rauhallisesti holdiin ja menin puhuun syrjemmäks. Onneks vastasin! Kotona oli varsinainen paniikkipallo pyörimässä. Mutsi ja sisko oli ollut jouluostoksilla, ku joku oli ajanut niiden perään risteyksessä. Äiti oli pysähtänyt päästämään jalankulkijoita ja takana ajanut Volvo oli pamauttanut suoraan perseeseen. Ilmeisesti pappakuski ei ollut osannut ennakoida ja jarruttamatta pätkääkään oli runtannut autonsa meitin Pösöön neljää kymppiä. Saatanan apina.

Äiti ja sisko oli terkkarissa. Mutsilla ei kuulemma ole hätää, mutta sisko on vissiin saanut aivotärähdyksen lyötyään pään kojelautaan. Isän sanoin, näkee saturnuksen renkaita ja laattaa. Siskolla ei ollut kuulemma ollut turvavyötä. What an idiot! Mutsin ja siskon shown seurauksena meikän täytyy lähtee himaan suunniteltua aikaisemmin. No, onneks saadaan kuitenki firman pikkujoulut hoidettua pois alta perjantaina. Ei saatana, sehän on jo huomenna! Yontte tosin oli jo perumas koko kemuja paskan fiiliksensä takia, mut eihän me ny ni voida tehdä. Täytyy ajatella vähän muitakin ku itteään.

Mutta maanantaina himaan sit. Argh, luvassa vielä SIIVOUSTA, perkele!!! Ei auta vastuun pakoilu ny. Sain muutenki faijalta suht tehokkaan läksytyksen, ku en ollut vastannut mutsille puhelimeen aamulla. Ja oikeestahan äijä avautui. Kun toinen soittaa tunnin aikana 32 kertaa, on oletettavampaa, että sillä on hätä kuin automaattinen soitontoisto päällä. Kauhee ajatus, että mutsille oiski käyny pahemmin, se ois tyyliin ollut sairaalassa makaamassa kuoleman kielissä ja meikä ei vastaa puhelimeen, koska ”bisnekset on kesken”. Hyi mua. Oon välinpitämätön ja kiittämätön paskapoika.

Moro.

%d bloggaajaa tykkää tästä: